torstai 21. marraskuuta 2013

Ossin aatoksia osa 28

Tätä meillä harrastetaan sadesäällä. Sateen sattuessa mamma menee kauppaan ja minä herkuttelen luulla.


 Slurps, on tämä nahkaluukin ihan jees

Nyt on alkanut SE aika vuodesta, jolloin hiiri hiirulaiset ovat päättäneet, että ulkona on niille liian kylmä. No se on kyllä hiirulaisille valitettavan kohtalokasta. Neljäntenä päivänä peräkkäin on loukussa ollut hiiri. Minulla alkaa olla vähän ikävä sitä kotikärppää... Ossista kun ei ole mitään hyötyä hiirten metsästykseen. Yöllä, kun nämä hiirulaiset pyrkivät sisälle saunasta, niin Ossi kuorsaa sohvalla yläkerrassa tassut taivasta kohti.

Eilen äitini täytti 77. Olimme Lohjalla vierailulla, siis minä tätini ja äitini nuorin sisko miehineen. Hauskaa oli. Tai siis hauskuudesta vastasi kyllä tällä kertaa tätini, kun hän kertoi juttua, kuinka hänen eräs ystävättärensä oli tavannut avomiehensä noin 50 vuotta sitten. Olivat olleet kolmekymppiset neidit viettämässä iltaa yökerho Espilässä ja tätini oli iskenyt jonkun kadetin ja hänen ystävättärensä avomiehensä. Ystävätär nyt vain ei ole kerinnyt naimisiin viidessäkymmenessä vuodessa:) Ja tämä tätini kadetti taisi jäädä one-night-standiksi. Tädilläni on siis aivan uskomaton huumori ja pää terävä kuin partaveitsi ja kuitenkin täytti juuri 80. Jutut vain ovat sitä luokkaa, että herkemmät voivat punastella:) :)

Kuinkahan monta päivää, viikkoa, kuukautta saamme lukea otsikoita Kevan johtajasta Ailuksesta ja hänen "pöyristyttävistä" luontoiseduistaan? Heh, minusta katoton bemari Suomen ilmastossa osoittaa todella heikkoa harkintakykyä. Sitten jossain lehdessä oli oikein listattu hänen asuntoremontissa käytettyjä tarvikkeita ja jopa mainittu jonkun höyrylieden hinnaksi 2000. Voihan elämän kevät. Ne paremman luokan vehkeet nyt vain sattuvat maksamaan. Tuolla kahdella tontulla ei edes saa sitä minun hirmuisesti himoitsemaa puuhellaa. Sen hinta on melkein kolme tonnia muuraustöineen. Autsch. Mutta enpä minä ole ihan juuri sitä puuliettä saamassakaan. Toiveissa se puuliesi kuitenkin on ja pysyy listalla!

Huomenna tulee miähen ampuma peura. Se on paloiteltu ja vakuumipakattu. Minun tehtäväksi jää latoa se pakastimeen, kun miäs tulee matkoilta vasta lauantaina. Toivottavasti saan kaiken lihan mahtumaan. Veikkaus on noin 30 kiloa lihaa. Riittääpähän taas vuodeksi eteenpäin ja kirkkaasti. Harmi, että Ossi on juurikin allerginen peuralle. Ei pääse auttamaan syömishommissa. Miäskin kerkiää vuoden aikana kyllästymään peuranjauhelihapulliin ja monta kertaa. Terveisii Ossilasta!




8 kommenttia:

  1. Terkkuja Ossille; Arttu työsti juuri poron selkärangan kappaletta sadepäivän iloksi ;) Nahkaluita meilläkin on pitkin lattioita, ja kyllä niistäkin ajankuluksi on. Kovat luut ovat sitten ihan ruokaa, kylläiseltä koira näyttääkin niiden jälkeen.

    Enpä muista olenko maistanut peuraa. Aika satsin saat pakastaa, harmi ettei Ossi pääse jaolle. Eikö peuran luutkaan käy?

    Äitisihän on ihan nuori tyttö vielä :)) Teräväpäiset tädit (ja sedät) on hauskaa seuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta kamut. Peura on oikein hyvää lihaa. Eipä se juuri eroa naudan lihasta. Ihan vähäsen tummempaa, mutta ei siinä mitään ihmeellistä "riistan" makuakaan minusta ole. Tai sitten olen vaan niin tottunut, kun kerran viikkoon sitä saapi syödä appiukonkin luona. Epäilen, että luutkaan kävisi Ossille, tai en tiiä, mutta onneksi niitä luita ei täällä näy. Ossia voi tietysti vähän harmittaa mahtavat tuoksut, mutta ei voi mitään.

      Ikä on juu aika suhteellinen käsite. Minun mummini isän puolelta on jo kerennyt 93-vuotiaaksi. Olet oikeessa, tuollaiset teräväpäiset vähän kypsempään ikään ehtineet seniorikansalaiset osaavat olla todella hauskoja. Mun täti on mainio, kun se on aina ollut sellainen vähän "rötee mimmi". Mun täti kertoilee aina, että paheiden summakin on vakio ja miettii, että mitähän sitä pitäisi keksiä, kun ei juuri käytä alkoholia ja tupakinkin jätti pois lähes 50 vuotta sitten:) Terkkuja teillepäin M-L ja Ossi.

      Poista
  2. Samanlaisia puuhia Párekillakin odotellessaan minua kotiin kaupasta. Aluksi ei suostunut syömään mitään vaan piti pientä itkua yllä. Nykyisin odottaa puruluuta nähdessään minut kauppakassin kanssa lähdössä. Eikä enää perään itkeskele. Paitsi jos reissuni venyy yli tunnin mittaiseksi. Se on puppua, ettei koira muka ymmärrä ajan kulua!

    Ihania tuollaiset boheemit ja viriilit tädit, joilla on jännittäviä juttuja kerrottavanaan! Onnittelut äidillesi.

    En ehtinyt peuraa maistaa ennen kasvissyöjäksi ryhtymistäni yli 30 vuotta sitten. Eikä ole riiviökään päässyt sitä herkkua maistamaan. Ties vaikka kuivattuna joskus saisi maistiaisen.

    Mukavaa loppuviikkoa Ossilaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva pistää joskus video kuvaamaan, että mitä tuo Ossi mahtaa ouuhailla sillävälin kun olen poissa. Eilen joutui raukka olemaan monen monituista tuntia yksin, kun ensin oli minulla se Lohjan keikka ja sitten kun tulin niin vain söin ja lenkitin Ossin vähän pitemmän kaavan mukaan ja sitten säntäsinkin jo kangaspuuiltaani. Illalla olikin sitten syliteltävä koirapoikaa oikein olan takaa. Silti mä luulen, että Ossi vetää sikeitä suurimman osan ajasta, kun se tekee niin muutenkin päivällä. Sillä on tarkka rytmi ja sitten aina kun se haluaa jotain niin se tuleepi itsestään ilmoittamaan, jos on leikin aika tai tarttee lähteä ulos.

      Tiedätkö, olen muutamaan kertaan miettinyt olisikohan ihan täydellisellä kasvisruokavaliolla vaikutusta painoon, mutta pidän lihasta vaikka sen lisäksi syön isot määrät kasviksia. Saisikos sinulta jotain helppoja ja hyviä kasvisruokaohjeita?Terveisii ja Párekille rapsutuksia, M-L ja Ossi.

      Poista
  3. Ailus-jutut vaan lisääntyy. Sais Keva jättää ens vuoden vuokrankorotukset väliin ja periä ne Ailukselta (mä asun Kevan vuokra-asunnossa).
    Taas oli juttu, että metsässä oli lihapullia missä oli jotain terväviä, nauloja tms.
    Hali voi hyvin ja on pirteä, ei mistään taudista tietoakaan.
    Muvakaa viikonvaihdetta Ossilaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä muutamat jutut ovat niin ihmeellisisä, että en edes jaksa lukea... Mä luin kanssa sen jutskan, jossa oli niistä joistain koukuista, jotka oli piilotettu lihapullien sisään. Kyllä ihmiset osaavat olla ilkeitä. Minä muutens yritän neuloa sitä "Bromeliad shawlia". Saas nähdä jääkö yritykseksi, kun olen alun purkanut jo kaksi kertaa. Kyllä siinä saa olla tosi tarkkana.

      Kiva, että Hali voi hyvin, terkkuja M-L ja Ossi.

      Poista
  4. Minä olen se pienipalkkainen kuntatyöntekijä, jonka kohtuullisuus määritellään eri säännöin kuin johtajien kohtuullisuus. Juu, mun työeläkerahoilla ajellaan bemarilla, kun minä kuljen miehen kyydissä epäinhimillisissä raksa-aikatauluissa tai ruuhkaisessa bussissa, joka on täynnä haistattelevia teinejä tai haisevia puliveivareita. No, no, ei nyt aina.

    Peura on Ollin pääsääntöinen ruoka, tosin nappulana, mutta kuitenkin. On teillä syömistä, mutta onhan se vävypojantekele tulossa... eihän sitä tiedä, kuinka on kova syömään. Eikä peura ole poroa, joten voi hyvillä mielin laittaa tarjolle.

    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muista Aikku, että ahneella on kökkö loppu. Jotenkin minua harmittaa jopa Ailuksen puolesta, oikeasti, kun on niin tonttu. AY-juristi kuitenkin.

      Olli syö peuraa ja Ossi on sille allerginen. Ei tasan käy. Nyt on pakkanen niin täynnä peuranlihaa, että pullottaa. Miäs sanoo moneen kertaan vuoden aikana, että "voi ei taasko peurajauhelihapullia?" Kuulu ainaskin pariin kertaan toissa vuonna. Mitäs meni ampumaan ison pukin. Nyt sitä lihaa on. Jauhelihana jotain 60 400 gramman pakettia, mikä tietää, että kerran viikkoon on tehtävä jotain jauheliharuokaa. Annoin mukavalle kuskillekin paistinpalan ja paketin jauhelihaa.Hän on käynyt täällä aikaisemminkin ja vaihdettu muutama sananen. Mukavaa veekooällää teille kaikille, M-L ja Ossi!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.