keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Ossin aatoksia osa 48

Moi vaan kamut, te, jotka vielä käytte joskus moikkaamassa. Tässä minä olen sellaisilla ettosilla. Aina joskus pitää köllöttää selälläänkin ja vähän venytellä.

Pienet päikkärit tekee terää. Matte ei huolinut viereen. Kuulemma häiriköin.
 Toi matte sanoo, että olen huononäköinen. Ei pidä paikkaansa. Minun lähinäkö on vähän huonontunut ja se on semmoinen puolesta metristä alle. Kauas mä näen yhtä hyvin kuin ennenkin. Äskenkin hoksasin kaksi Pekka-peuraa tuolla ylärinteessä, eikä matte tajunnut ollenkaan, kun meinasin suorittaa mun ajokoiran virkaa. Ei itse nähnyt niitä, ennenkuin lähtivät liikkeelle. Eihän sekään näe niitä kirjaimia. Aina pitää nykyään olla lukurillit nenällä, jotta näkee lukea.
Tässä on hyvä haju...
Matte: katselin äsken ohjelmaa Etelä-Koreassa tehtävistä koirien kloonauksista. Yritys järjesti kilpailun Iso-Britanniassa ja voittajakoira kloonattiin. Voittaja oli 11-vuotias Winnie, mäyräkoira, lyhytkarvainen. Eihän siinä mitään, mutta kyllä jäi ristiriitainen tunne ohjelmasta. Geneettisestihän se koira on sama, täysin sama. Silti siitä ei tule samaa koiraa. Kasvatus ja muut ympäristötekijät ratkaisevat, minkälainen siitä koirasta loppujen lopuksi tulee. Siinä ohjelmassa oli kolme kloonattua jotain pientä puudelia, joista yksi oli käytökseltään ihan hirviö. Yritti purra jokaista lähestyvää kättä ja haukkua räksytti. Kaksi niistä kolmesta oli normaaleja suloisia koiria. Itse en voisi kloonata omaa elämäni koiraa, vaikka siihen tarjoutuisi tilaisuus. Ossi on Ossi. Huomenna tytär tulee viikoksi Suomessa käymään. Etäomistajakin näkee Ossin.

Terveiset Ossilasta ja oikein mukavaa helatorstaita.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ossin aatoksia osa 47

Keskiviikkona 10.05: En muuten todellakaan halua lähteä lenkille. Tuollahan näkyy jotain valkoista, tie on märkä ja minua vähän jopa paleltaa. Sitkeän vedon jälkeen Ossi suostui tekemään lyhkäisen lenkin. Vanhemmiten Ossia on alkanut paleltaa helposti ja kun täällä meillä Porkkalan niemellä tuuli kovasti, niin puin Ossille tuon "koppakuoriaistakin".
 Lauantaina 13.5: En muuten todellakaan aio tulla sisälle. Tähän paistaa aurinko puolittain ja on mukavan lämmin. En ole pitänyt Ossia hetkeäkään yksin ulkona, sen jälkeen, kun tuli sudesta havainto tuossa kahden kilometrin päässä. Tiedän sen miehen, joka siitä otuksesta kuvat sai ja juttelin hänen kanssaan sen jälkeen, kun hän oli siitä sudesta kuvat ottanut. Mies sai hyvät kuvat sudesta hieman ennen tytön synttäreitä. Olisiko ollut 20.4? Tällä miehellä on lapinkoira ja se koira on aina hyvin vastuullisesti hihnassa ja mies tekee todella pitkiä lenkkejä sen koiransa kanssa. Suden kuvat oli kyllä otettu auton ikkunasta.
 Matte ja iskä helpottivat minun, Ossin, kulkua yläkertaan. Nyt eivät tassut enää lipsu lainkaan. Käytimme miähen kanssa useamman tunnin tuohon päällystystyöhön. Palojen leikkaaminen otti oman aikansa ja siihen kiinnitystyöhönkin tarvittiin kaksi. Palaset ovat kiinni ruuveilla porrasaskelman alapuolelta.
Ossilla on tänään 14-vuotis syntymäpäivä. Voi että, mihin tämä aika on oikein hurahtanut? 

Kaikille äideille oikein hyvää äitienpäivää ja kaikille muille lukijoille oikein mukavaa sunnuntaita Ossilasta!

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Hyvää myöhäistä koiranpäivää


Hyvää valtakunnallisen koiranpäivän iltaa. Ossi nujuutti peittoaan ennen lenkille lähtöä. 
 Pitkän matelulenkin jälkeen ihan koko piha oli nuuskittava.
 Stella,
 Ootko käynyt jättämässä
 Ossi-herralle
 viestejä?
 Ainakin ihan joka
 pläntti pihasta piti tarkistaa,
 eikä sisälle tulo kiinnostanut laisinkaan...
Minä olen vihdoin saanut Kerttu-sukat aikaiseksi 
ihan itselleni. Minä olen kutonut näitä niin monet parit, etten edes jaksa laskea ja nyt vihdoin viitsin kutoa itsellenikin. Väristä, joka ei sovi minulle tippaakaan, mutta josta pidän ihan älyttömästi, appelsiininkeltaisesta :)
Ostin Arabian pikkuisen possun kokoelmaani, mutta kun se saapui,
 niin byhyy, sen kylki oli rikkoutunut matkalla. En tiedä erottuuko se naarmu, mutta valitettavasti se lasite on rikki. Myyjä vannoi ja vakuutti, että oli tutkinut possun suurennuslasilla ennen lähettämistä, joten ainoa mahdollisuus on postin naarmuttaminen. Voihan itku. Possu ei ollut kallis, mutta kun haluan, että kaikki keräilyesineeni ovat ehjiä. Nyt on edessä uuden possun etsiminen. Ei ihan helppoa, kun tuokin possu alkaa olla jo semmoisen 50 vuotta vanha. Luonnossa possu on tosi pieni. Semmoisen kolme senttiä pitkä ehkä. Noin puolet tulitikkuaskista. Oikea minipossu :)
Ei muuta kuin hyvää valtakunnallista koiranpäivän iltaa kaikille karvakuonoille ja heidän omistajilleen Ossilasta! Yksi FB-kaveri kirjoitti, että heillä on koiranpäivä ihan joka päivä. Hän omistaa ja kasvattaa karkkareita. Terveisiä Ossilasta. Vielä se Ossi tassuttelee.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Terveisiä Ossilasta

Me kävimme miähen kanssa morjenstamassa tytärtä ja poikkista Pariisissa 3-5 huhtikuuta. Nyt he ovat muuttaneet pois poikkiksen isovanhempien talosta, koska isovanhemmat yrittävät taas myydä taloa. Tässä näkymä meidän hotellihuoneesta
 ja tässä tytön ikkunasta. Reissun jälkeen olinkin sitten viikon flunssassa. Yksi ihana kaverini asui meillä Ossin seurana maanantaista keskiviikkoon, joten Ossin hoito järjestyi tällä kertaa tavallista helpommin.
 Myös tämä alempi kuva on tyttären asunnosta. Eikö ole aika järkkyä, että ulkomaalainen joutuu maksamaan yli vuoden takuuvuokran, koska ei ole ketään Ranskassa työtä tekeviä takaajina? Onneksi tyttärellä on rahaa säästössä ja takuutilillä se raha pysyy varmasti säästössä. Tuohon asuntoon heillä on muistaakseni kolmen vuoden vuokrasopimus. Paikka on nimeltään St Cloud ja ihan, ihan oikeasti se ei ole enää Pariisia, vaan se sijaitsee Seinen toisella rannalla, keskustasta noin varttitunnin matkan päässä. Paikka on vähän kuin Espoon Westend täällä meillä pääkaupunkiseudulla. Pieniä omakotitaloja ja jokunen pieni kerrostalo. Tämä tyttären kaksio on kolmikerroksisessa kerrostalossa ja asuntoja on muistaakseni 28. Kaksi porraskäytävää ja voitteko edes kuvitella: puiset portaat vievät kerrosten välillä.
Pariisissa minä pidän siitä, että siellä on ihan joka kaupunginosassa kauniita puistoja.  Siellä oli ihanan vihreää jo pari viikkoa sitten.
 Tänään kävi naapurin ihana cairnterrieri, Stella, leikkimässä Ossin kanssa. Stellalta on leikattu munasarjat pois, joten se on itsensä ja Ossin kannalta "turvallista" leikkiseuraa. Ei pääse syntymään vahinkopentuja.
Heippa Stella. Seuraisin sinua maailman ääriin, jos en sattuisi olemaan narussa. Näin taitaa Ossi-herra tuumailla.  Stellan omalle kotipihalle ei auta toisen uroksen mennä, koska siellä vahtii Stellaa jättikokoinen uros, Toro. Se on aika hurjan näköinen ja varmasti pöllyyttäisi Ossia, jos tämä eksyisi sinne pihaan.
Voi harmi. Daami katosi.
 Voitaisiinko mennä tarkistamaan, ettei Stella ole pihalla? Tässä näkyy maten uusin aikaansaannos, eteisen matto, joka on kyllä puoliksi vedetty olkkarin puolelle. Kunhan miäs saa tuota ovea nostettua, niin, että se kulkee maton ylitse, niin maton pää tulee tuohon paikkaan missä Ossi  nyt seisoo. Matto on 3,4 metriä pitkä ja 1,4 metriä leveä. Kunhan matto tuosta oikenee, siitä tulee ihan kelpo eteisen matto.
 On siellä parissa paikassa tuollainen ylimääräinen siksak-kuvio, joka ei kuulu malliin, mutta maton ollessa paikallaan ei sitä näy...
Pääsiäinen oli ja meni, mutta kovasti terveisiä Ossilasta. Kevät tulee hiljalleen. 

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Synttärijuhlaa


Tänään tasan 60 vuotta sitten rakas mieheni on päästänyt ensimmäisen parkaisunsa. Löysin hänelle syntymäpäivälahjoiksi oikein hauskat esineet, Göran Hongellin maljakon, jonka on kaivertanut Erkki Käppi. Siinä on kalastaja tupakka suussa saalista tavoittamassa. Maljakko on kaksi vuotta miestäni vanhempi ja maljakkokin on tosi hyvin säilynyt.
 On siinä se kalastaja
 ja saaliskin.
 Enempi mies kyllä tykkäsi tästä Arabian 1980-luvun metsästäjämukista,
 jota oikeasti olen "metsästänyt" kaikin mahdollisin keinoin kuukausikaupalla.
Ossi oli perjantaina aivan ihana. Kun vein tuon pienen neilikkakimpun saunan pesuhuoneen penkin alle piiloon, niin kun menin vessaan, Ossi raahasi sen kimpun eteiseen. Olin hokenut Ossille, että tämä on iskän, niin se päätti, että onnitellaan ihan heti:) Ossikin voi jo tosi paljon paremmin ja yllätti tuossa eilen tekemällä melkein vanhan normilenkin. Että tämmöistä Ossilasta. Oikein mukavaa viikonalkua ihan kaikille.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Ossin aatoksia osa 46

Ja kukahan täällä sateessa viitsisi olla - en minä ainakaan. Viisi minuuttia riitti vallan mainiosti.
 Kuva todistaa, että mäyrismiehet kulkevat omia polkujaan, vaikka polku olisi valmiiksi tallattu :)
Kävimme eilen Ossin kanssa uudelleen sillä koirien sydänlääkärillä. Ell otti röntgenin ja teki uuden ultratutkimuksen. Sydämen laajentumisen vuoksi ell määräsi Ossille sellaisia sydämen pumppaustehoa kasvattavia lääkkeitä. Reilu viikko sitten pistin antibioottikuurin poikki kolmantena päivänä. Olin varma, että Ossi kuolee siihen antibioottiin, jota sille toinen ell määräsi, kun Ossilla oli joku kurkunpäätulehdus. Saattoi se olla kennelyskäkin tämän sydänlääkäriellin mukaan, vaikka Ossi on rokotettu. No, juttelin yhden kutomakaverini kanssa ja sekä hän, että hänen miehensä ja heidän poika saavat kaikki oireita tästä Doxymycin nimisestä antibiootista, joka on nimenomaan tarkoitettu nielutulehduksiin. Joten, jos teille tarjotaan Doxymyciiniä, niin seuratkaa tarkasti koiranne vointia. Ossille antibiootti ei ainakaan sopinut. No, nyt mennään sydänlääkkeillä sitten hamaan loppuun asti. Tosin ell kirjoitti paperiimme että "muutoin hyväkuntoinen koira, ikäisekseen".

Terveiset Ossilasta ja mukavaa tulevaa viikonloppua. Palailemme taas.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Blogisynttäreitä


Ossin ploki täytti tänään taas vuosia. Kuusi vuotta kirjoittelua tuli täyteen. Herra Päätähtönenkin on vanhentunut saman verran vuosia. Pikkuhiljaa Ossi alkaa olla vanha koira. No, onneksi aistit toimivat vielä. Näkökyky on kohtalainen, mutta lähinäkö alkaa hieman sumeta. Ihan niinkuin ihmisilläkin. Ossi tarvitsisi plus, eli lukulasit. Portaat ovat sille hankalat. Nykyään sen saa kantaa yläkerrasta alakertaan. Pari kertaa on tassu alastullessa mennyt väärään kohtaan rappusta ja siitä on seurannut muutaman portaan mahalasku, joten Ossi on todennut, että kivampi tulla kantohissillä alas. Ylöspäin portaita matka sen sijaan sujuu. Eläimet ja linnut näkyvät vielä hyvinkin, kun välimatkaa on enempi kuin metri.

Tässä Ossi, hetki sitten olkkarissa, katselee, ettei matte vaan pöhläise luuta. Kyllä minulla on lupa ottaa luu, mutta kyllä toi koira aina vahtii :)



Miäs kävi tänään 60-vuotislääkäritarkastuksessa ajokorttia varten. Hänellä on kuorma-autoajokortti, niin siksi lääkärintarkastukset alkavat jo viiskymppisenä ja ovat viiden vuoden välein. Eihän miäs autokuski ole, mutta kuorkkikortti lasketaan ammattiajokortiksi, niin siksi lääkärintarkastukset ovat useammin. No miäs luuli, että se olisi ollut ihan läpihuutojuttu. Kuinkas kävikään. Verenpaineet huitelivat sellaisia lukemia, että heti joutui aloittamaan omat mittaukset ja nyt sitten setvitään syyt korkeaan verenpaineeseen. Huomenna miäs menee verikokeisiin. No parempi saada paineet vähän alemmas. Yläpaine oli melkein kaksisataa. Sanoinkin hänelle, että kohta meitä on kaksi syömässä näitä verenpainelääkkeitä. Miäs haluaa pitää sen kuorkkikortin sen takia, että on hieman miettinyt asuntoauton ostoa. Eipä ollakaan vuosikausiin kierrelty yhdessä Eurooppaa. Tai siis olemme me matkustaneet, mutta autolla ei olla kierretty juurikaan sen jälkeen, kun tyttö on ollut aikas pieni. Joskus aikoinaan olimme autolla ja teltalla pitkänkin aikaa kesällä reissun päällä.

Tyttö on ollut viikon verran kotosalla, poikkis tulee perjantaina ja tekee viikonloppuvisiitin tänne meille. Olen varannut ravintola Saslikista pöydän meille lauantaiksi. Appiukkokin lähtee meidän kanssa päivälliselle. Aika syönnille on kyllä ranskalaismiehelle vähän kauhistus, kun olen varannut pöydän klo 17.00. Se on poikkikselle vähän kuin myöhäinen lounas :). No, en halua, että appiukko nukahtaa pöytään.

Ystävänpäiväkin oli ja meni. Toivotuksia tuli tekstareina useampikin, mutta yksi ihana ihminen täältä blogimaailmasta lähetti minulle kortin. Tuhannet kiitokset Sirpa ja Tiitu!

Että semmoista Ossilasta. Mukavaa loppuviikkoa ihan kaikille Ossilasta.