perjantai 23. joulukuuta 2016

Ossila toivottaa jouluiloa


Ossila on ollut tänä vuonna harvinaisen hiljainen. Toissa vuonna minun oli tarkoitus päästä sataan kirjoitukseen, vaan en onnistunut.

Tänä vuonna on ollut kirjoituksen aiheet vähissä. Tai oikeastaan olen ollut laiska, myönnän sen.

Tänä vuonna tulee täysin erilainen joulu. Ensimmäistä kertaa 24:ään vuoteen, tytär ei ole täällä. Kyllä on outo tunne minulla ja miehelläni. Tytär viettää joulun vävykandidaatin kanssa Pariisissa.

Me taas vietämme joulun niin, että appiukko, minun äitini ja äitini vanhempi sisko tulee joulupäivälliselle. Isästäni ei ole liikkujaksi enää mihinkään ja anoppi siirtyi enkelikuoroon noin viikko sitten.

Erinomaisen iloista, hauskaa, rauhallista, vilkasta, ratkiriemukasta joulua. Kait ne voi kaikki yhdistää, toivottelevat koko Ossilan väki.


  

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Ossi onnellinen

Ankka ennen
 ja ankka jälkeen Ossin leikin.
Joskus täytyy tehdä mäyräkoirakin hetkeksi onnelliseksi. Periaatteessa vastustan jyrkästi tuollaisia kertakäyttöleluja, mutta ah, kun Ossi tulee niistä iloiseksi. Ankka kesti Ossin käsittelyä noin puoli tuntia. Pää oli tehty yllättävän kestävästi ja sitä nikerrettiin sohvalla lähes puoli tuntia, ennen kuin se vaakkuva muoviosa oli näkyvissä. Kun ankka oli täysin tuhottu, se ei enää kinnostanut kamalasti. Ankan tuhoutuessa minä katselin X-Factoria. Nyt on niin jännät paikat, että meitsinkin tarttee katsella tuota musaohjelmaa. Ja tänäänkin on pakko linnoittautua sohvalle :)

Ostin ankan sieltä Kansainvälisiltä koiramessuilta, jotka pidettiin Messuhallissa eilen ja tänään. FB-kaverini narttupentu sai tänäänkin, siis toiselta tuomarilta, narttupentujen ykkösen ja rotunsa parhaan kakkosen. Olisikohan niin, että jotkut vaan pitävät uroksia komeampina? Itse en tiedä. Kyllähän muutenkin ihmiset asettavat sellaisia ajatusmalleja koirille, ainakin minä tunnustan tekeväni niin, että koiraurokset ovat "sen" tyyppisiä ja koiranaaraat taas "sen" tyyppisiä, myös luonteeltaan. Tämä heijastuu sitten varmaan tuomaroinnissa, tai sitten ei. Ei ehkä ainakaan pitäisi, koska jos koirayksilö täyttää hyvin kyseiselle rodulle asetetut vaatimukset, ei siinä sitten sukupuolella saisi olla vaikutusta. Uroksen pitää olla uroksen näköinen ja naaraan pitää olla naaraan näköinen. Jo päästä pitää pystyä erottamaan kumpaa sukupuolta koira on. Ihan samoin kuin monissa muissakin eläimissä. Ori on selkeästi ori ja tamma on selkeästi tamma ja tämä pitää näkyä selkeästi jo hevosen päästä, ilman, että muita osia katsellaan. Eri ihmiset asettavat varmasti erilaisia mielikuvia kummankin sukupuolen luonteelle ja tämäkin pätee moniin eläimiin. Hevoset tosin voivat olla niin hankalia käsitellä ison kokonsa vuoksi, että yleensä sellaiset oriit, joita ei varmasti tulla käyttämään siitokseen, ruunataan.

Ostin koiramessuilta kokeeksi Maukas-nimistä pakastekoiranruokaa. Ossi ainakin tykkäsi hirmuisesti niistä sulatetuista "lihapullista". katsotaan, jos tassut kestävät sitä, niin Ossi siirtyy ainakin osaksi raakaruokintaan. Mikäli tassuihin tulee ongelmia, eli anturavälitulehdus, siirrymme takaisin 100-prosenttiseen allergiaruokaan. Maukas näyttää olevan kotimaista, joten tietty siinäkin yksi hyvä syy ostaa sitä.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille Ossilasta.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Ossin aatoksia osa 45

Näettekö mitä ihanaa tuo matte tarjoilee minulle. No joo, ihan oikein, on se jäätelöä. Vaikka me koirat olemme kuulemma laktoosi-intolerantteja (ja mitähän tuokin tarkoittaa), niin minulle Ossille jätski on suurrrta herkkua. Matte antaa sitä minulle aivan liian harvoin. iskä taipuu melkein helpommin. Sitä paitsi en minä nuorempana edes tiennyt mistään herkuista. Minä olen kokenut suuren huijauksen. No ei emäntäkään, siis maten tytär, tiennyt mistään karkeista ja ihmisten herkuista, ennen kun hän oli jotain hmmm kolmevuotias. No hän on ottanut vahingon takaisin korkojen kanssa :(


njamm, njam
Tuossa äsken ollessamme iltalenkillä näimme minun "kaukorakkauden", jolle oli taas käynyt vähän huonosti. Tämä ihana sysimusta labbis on kerran joutunut vatsaleikkaukseen, kun se söi mangon kivineen. Nyt sen kimppuun oli hyökännyt naaraspuolinen kultainen noutaja ja isoja haavoja oli tullut. Tämä kultsun omistaja on kuulemma pienkasvattaja ja hän oli lopettanut hyökänneen koiran. Hän oli sanonut, että kun on pieniä lapsiakin, niin ei voi riskeerata. Mikä liene sille kultsulle oli tullut, että oli niin simahtanut tälle Ossin kaukorakkaudelle.

Huomenna, lauantaina, matte menee pitkästä aikaa koiranäyttelyyn. Pasilassa on ne vuotuiset kansainväliset koiranäyttelyt. Matte on käynyt koiranäyttelyissä viimeksi silloin, kun mun etäomistaja on ollut ihan pieni taaperoinen. Nyt se menee katsomaan jotain FB-kaveriaan. Jaa kävihän matte katsomassa miten Arttu käveli siellä kentällä arvosteltavana muutama vuosi sitten.

Edit lauantaina: FB-kamun yksi narttupennuista pärjäsi iloittavan hyvin (siis karkkari ja pentusarja) Se oli narttujen paras ja sai kakkosen rotunsa parhaasta. Ne koirat kilpailevat ensin omissa sukupuoliluokissaan ja luokkansa voittaja sitten on siinä rotunsa paras luokassa. No, hyvin pentu sijoittui. Kaunis oli minunkin mielestäni. Jännä, kun ajattelin, että mitähän tuomari tykkää tytön päästä, niin sai tyttö erikoismaininnan kauniista päästä. Jotain olen oppinut minäkin tässä vuosien varrella karkkareita katsoessani. Ossi "sekosi" täysin tuomastani leluankasta ja herkuista, joita toin tullessani.

Oikein mukavaa viikonloppua ja hyvää toista adventtia täältä Ossilasta.

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukuun alkua Ossilasta

Matte, salamavalo pois. Minua häikäisee ja olen juuri tullut iskän kanssa lenkiltäkin. 

Me kävimme Ossin kanssa eilen eläinlääkärillä sydänultrassa, kun edellisellä kerralla reilut kaksi viikkoa sitten kuului sydämestä sivuääni nuoren eläinlääkärin kuunnellessa stetoskoopilla. Ajatelkaas, että koirillakin on sydämiin erikoistuneet lääkärit.

 Diagnoosi : "Ossilla on vasemmalla puolella systolinen sivuääni. Ultraäänellä vasemmassa eteiskammioläpässä vuoto, mutta sydämen sisämitoissa ei ole vielä tapahtunut laajenemista läppävuodosta johtuen ja koska Ossilla ei ole oireita (yskä, rasituksen siedon heikkeneminen), ei lääkityksiä ole tällä hetkellä tarvetta aloittaa. Vasemman eteiskammioläppärappeuman ultraäänimuutosten luokitteluasteikolla Ossi saa arvion lievä (asteikko: lievä-kohtalainen-vakava). No niin meitin vanhus on siis lievästi sydänsairas. Ei voi mitään. Kolmetoista ja puoli vuotta onkin jo kunnioitettava saavutus ja eiköhän tuo vanhus vielä vähän aikaa minun ilonani räpistele. Sitten, jos kunto huononee, voi harkita sydänlääkitystä, mutta katsellaan. Japanissa on jo muuten joku eläinkirurgi, joka tekee sydämen läppäkorjauksia. Eläinlääkäriltä kyselin, että tehdäänkö jossain jo koirille sydänleikkauksia. No, ei meillä vielä ole lentolippuja varattuna.


Ei sitten tullut Guggenheimia. Minä olen suuri kulttuurin ystävä, mutta tämä museo on saanut minut mietteliääksi. En vieläkään osaa sanoa, että harmittaako, vai olenko tyytyväinen helsinkiläisten veronmaksajien puolesta. Kanta kallistuu ehkä lievästi jälkimmäiselle puolelle. Nimittäin, kun sitä hanketta mainostettiin niin suurena turistien vetonaulana, niin omalta kohdaltani ajattelin asiaa näin: Jos sattuisin olemaan jossain kaupungissa, jossa on Guggenheimin museo, niin kyllä kävisin museossa, mutta mihinkään kaupunkiin en menisi pelkästään sen museon takia. Jörn Donner tokaisi jossain, että sata poroa vetäisi Helsinkiin enempi turisteja, kuin se museo. 

Eilen olin tätini kanssa äidin hoitokodin puurojuhlissa ja sen jälkeen kävimme tädille katsomassa kevyttä takkia, jossa voisi käydä talvella kaupassa. No mieleistä ei löytynyt. Edellinen toppis alkaa olla jo kuulemma kolmekymmentä vuotta vanha. Naureskelin sitten tätini (83 vuotta) kanssa, että meinaako hän tätä tulevaakin toppista käyttää kolmekymmentä vuotta. No ei kuulemma mutta säästeliäänä naisena ottaa sen sitten mukaansa. Tädilläni on aika hurtti huumorintaju.

Huomenna ajelen sitten taasikkeen äitimuoria katsomaan. Terkut kaikille Ossilasta ja mukavaa joulukuun alkua kaikille kamuille siellä päätteiden toisella puolen.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Peittojeni valtias

Niin, tuossahan ne tärkeimmät. Matte on ostanut minulle, Ossille, uuden täkin ja pussilakanan. Ihanan pehmeä ja kuohkea. Kun se täkki meni pari päivää sitten ensimmäistä kertaa pesukoneeseen, en olisi millään laskenut siitä irti. Matte venytteli kitapurjeitaan ja oli minun siitä peitosta luovuttava pariksi tunniksi. Matte pisti sen peiton kuivuriinkin, joten ero ei ollut monta tuntia


Käväistiin Maten kanssa eläinlääkärillä. Vakkarilääkäri oli pitkällä sairauslomalla, joten sellainen nuori sijainen katseli minun tassujani. Tassut eivät olleet kovin pahat, joten hoidoksi tuli vain Malaseb-shampoota, eikä onneksi antibiootteja. Matte ihmetteli, miten nuoret eläinlääkärit näyttävät ihan pikkutytöiltä. Voisikohan se johtua siitä, että matte itse alkaa olla jo sen verran iäkäs, että monetkin ihmiset näyttävät jo nuorilta?

Ossilassa kaiken puolin kaikki hyvin, mutta voi, kun olen ollut murheellinen yhden FB-kaverin vuoksi. Tämä FB-kaveri on sellainen karkkareiden pienkasvattaja. Oikeasti pienkasvattaja, kun hän on tehnyt vain muutaman pentueen. Nyt keväällä syntyneestä pentueesta yksi urospentu katosi viime viikonloppuna. Oli keplotellut itsensä pihalla irti ilmeisesti pannasta ja juoksunarusta ja hilppasi luontoon. Veikkaan, että joutui raukka suden suuhun, kun Pulkkilassa juuri pari viikkoa sitten pari sutta söi kaksi lammasta. Nyt taisivat huitaista mäyräkoirapojan jälkkäriksi. Pahuksen sudet. Ne joutaisi hävittää Suomesta, mutta ne mokomat on suojeltu EU-päätöksellä. Niinkuin ei Siperiassa riittäisi susia. Me olemme täällä Suomessa kohta niin sanotusti nesteessä, kun niitä laumoja alkaa olla ihan joka puolella Suomea.

Että semmoista Ossilasta. Mukavaa viikkoa kaikille.


lauantai 12. marraskuuta 2016

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Ameriikan ihmemaassa on demokratia puhunut ja pulinat pois. Ameriikan maa saa sitten juuri sellaisen presidentin kuin ansaitseekin, hyvän tai huonon. Remains to be seeing. Onneksi mäyräkoiran elämään ei minkään maan politiikka vaikuta hippusen vertaa. Se on aivan yhtä onnellinen, tai onneton, eikä välitä maailman tapahtumista mitään, vaan keskittyy ihan omaan itseensä, mäyräkoiramaiseen tapaan. Mitä, eikö kaikki mäyrikset teekään niin?

Jihuu, täältä tullaan matte.
 Ai, me menemmekin kotiin päin, blaah.
Mitenkä minusta tuntuu, että olisin siirtynyt takaisin koulunpenkille? Jokunen viikko sitten tyttäreni soitti ja puhelu alkoi näin: "Äiti, mikä on yksikön partisiippi?". Voi rakas, kysyt nyt väärältä henkilöltä. Tai tiesinhän minä, että partisiippi on yksi substantiivin sijamuoto, mutta mikä niistä neljästä- , tai viidestätoista? 

"Katso netistä, mikä sijapääte siihen tulee, sitten voin auttaa sinua tekemään poikaystäväsi suomen kielen tehtävät". Tässä kun vävykandin suomen kielen opiskelut etenevät, niin opin varmaan pikkuhiljaa ihan kaikki sijamuodot. Hei käsi sydämelle, osaatteko itse nuo kaikki sijamuodot? Tosin pikkuisen nolotti, kun vävykandi kertoi minulle kuinka monta verbiluokkaa on suomen kielessä. Jos muistini ei nyt vippaa, niin verbiluokkia on suomen kielessä kuusi.

Ehkä olisin päässyt aika lähelle, jos olisin pyöritellyt erilaisia verbejä päässäni jonkin aikaa. Ranskan kielessä verbiluokkia on neljä, mutta sitä kieltä minä opiskelenkin juuri nyt. Suomen kieliopin opinnoistani on ehkä 45 vuotta, ainakin lähemmäs. Opiskelen minä ruotsiakin, tai siis avustan tyttöä joskus. Pitäähän noita nuoria auttaa, kun kerta siihen kykenee. Ehkä he sitten vastavuoroisesti auttelevat meitä joskus. Kyllä olisi ihanaa saada tytär ja vävykandi asumaan tänne Suomeen ainakin muutamaksi vuodeksi.

Semmoista Ossilasta tänä lauantaina. Nyt menen lämmittämään saunan ja lenkittämään Ossia. Mukavaa viikonlopun jatkoa Ossilasta teille kaikille.




perjantai 4. marraskuuta 2016

Lumiset terveiset Ossilasta

Tämän näköistä meillä oli vielä vajaat kolme viikkoa sitten. Miäs oli matkoilla ja pohdin, että pitää alkaa haravoida. No ajattelin, että jätän sen haravoimisen siihen asti, että iso pihavaahteramme varmasti on tipauttanut viimeiset lehtensä. 

 Sitten tuli hirmuinen tuulenriepotus ja tyhjäsi tämän pihan vaahteranlehdistä. Miäs tuli matkoilta ja puhalteli loput vaahteranlehdet pois pihalta sellaisella puhaltimella. Kaikkea ne insinöörit keksivätkin. No, lopputulos oli, että säästyin haravoinnilta:)
Nyt meitin piha on täynnä lunta. Vitsit, muualla tuli "viisi" senttiä. Mitenhän meitin pihalle päätyi ainakin viistoista senttiä. Enkä kuulkaa valehtele yhtään. Se vaikuttaa jotenkin se, että meiltä merelle ei ole kuin pari hassua kilometriä ja se jotenkin imuroi lumet tälle niemelle ja eritoten meidän pihaan:)

Meidän mukavat naapurit ovat pistäneet hevostilansa myyntiin. Harmittavaa, mutta minkäs sille voi. Vähän ihmettelen, kun se rouva sanoi, että tämä on heidän eläkepaikkansa, mutta ehkä hän oikeasti ei sitten enää voi pitää hevosia sen olkapäävammansa vuoksi. No, se talon myynti on pitkä projekti, kun ei tuota taloa oikeasti voi ostaa kuin ihminen, joka harrastaa hevosia. Muuten jää hienot laitumet ihan hukkaan ja hieno tallirakennus. Toivottavasti talli ei päädy mihinkään kaupalliseen käyttöön. Sekin voi olla mahdollista. On siellä kuitenkin joku viisi hevosboksia, siinä tallissa. Se kaupallinen talli olisi vähän painajaista, jos täällä alkaisi suhata autoja hirmuusti. No, siihen asiaan ei minulla ole paljoakaan vaikutusvaltaa. Mukavaa viikonloppua kaikille Ossilasta.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Ossin aatoksia osa 44


Kyllä voi sitten mäyräkoiran elämä olla joskus tylsää. Teimme eilen maten kanssa lenkin ja se yritti kuvata noita kolmea kaurista, jotka varmasti näkyy selkeästi tuosta seuraavasta kuvasta. Oli niitä kolme. Yksi naaras tämänvuotisten kaksosvasojen kanssa :)

Jos joku näkee ne tuosta kuvasta, joka on otettu kännykällä, niin onnea. Ovat ne kauriit siinä ihan keskellä kuvaa, siinä varjossa. Uskokaa pois. Kauriit näkee suurentamalla kuvan:) Matella ei ole yleensä ikinä kameraa mukana. Kännykkä on aina mukana, kun matte pelkää, että se kaatuu joskus, eikä pääse ylös, tai jalka menee poikki, tai jotain hirveää sattuu. Minä, Ossi karkaan, tai jotain muuta....

Tässä alakuvassa on yksi valkkari, elikkä valkohäntäpeura. Kolme niitä loikki, mutta yksi hönö pysähtyi kurkkimaan. Sekin on tossa ihan keskellä, toi ruskea läntti. Ainoa syy, miksi matte on alkanut miettiä älypuhelinta, on sen älypuhelimen hyvä kamera. Se kamera kulkisi sitten aina matkassa, kun kännykkä olisi joka tapauksessa mukana.
 Tämä on noin 40 metrin päässä oleva

hirvi. Älkää välittäkö. Ei mattekaan olisi nähnyt sitä, jos se hirvi ei olisi vähän liikahdellut. Toi alempi kuva on ihan äärimmilleen suurennettu kuva tuosta edellisestä. Se hirvi on siinä vasemmassa alakulmassa. Tuo leikattu ruohoalue on meidän tonttia. Se oli aikaisemmin sellaista niittypeltoa ja maten miäs alkoi vaan ajaa sitä ja nyt se on ruohikkoa. Matte on vähän nenä vinossa, kun kaikki niittyperhoset katosivat, mutta onhan se tietty siistimmän näköistä, kun se on ajettua. Miäs ajaa sen ruohikon sillä Avantillaan. Ei kait kukaan jaksaisi ajaa sitä käsin, tai siis pienellä ruohonleikkurilla. On sitä alaa sellainen reilu tuhat neliötä, ehkä 1500 neliötä.
 Tuossa pylvään päässä on käpytikka. Kaikki eläimet ovat täällä jotenkin hassun kesyjä. Mitähän tuommoinen puhelinpylväs on korkea? Siinä me maten kanssa tapitettiin sitä tikkaa ja se vaan jatkoi nakutteluansa. Ei tuolla kuvalla kyllä ihan Suomen luontokuvakilpailua voitettaisi:)
 Onneksi matte sentään osasi ostaa minulle, Ossille miehekkään kokoisen luun. Mäyräkoiralle sopivan mittaisen. Luu on 65 cm pitkä ja just sopiva tälläiselle miehekkäälle uroolle, kuin mitä minä, Ossi, olen:) En ole muuten yhtä isoa nähnyt edes jouluna.

Ossilasta terveiset kaikille!

perjantai 23. syyskuuta 2016

Perjantaiehtoota Ossilasta

Me olemme Ossin kanssa viettäneet täällä Ossilassa varsin rauhaista eloa. Toisin sanoen emme ole tehneet juuri mitään erikoista. Oikeastaan emme ole tehneet edes mitään vähemmän erikoista. Suurin piirtein olemme "olla möllötelleet" :)

Tänään sentään kävin äitiäni katsomassa. Sen vieraskäynnin sentään saan tehtyä joka perjantai. Pitäähän omaa äitiä vähän ilahduttaa ja viedä uusimmat viikkolehdet ja syötäväksi tuoreita hedelmiä.

Tuossa joku päivä sitten törmäsin Facebookissa ryhmään "Vastustan sukupuolineutraalia avioliittolakia". Alaleukani meinasi loksahtaa sijoiltaan. Mitähän ihmeen vastustamista siinä on? Normi aviopari, naispari tai miespari, so what. Kyllä lain edessä nais- ja miespareille mielestäni kuuluu ihan samat oikeudet kuin heteropareillekin. Esimerkkinä mainittakoon perimisoikeus, jos näin halutaan testamentilla määrätä. Jos joku pappi vetää herneen nenäänsä siitä, ettei halua vihkiä näitä vähemmistöpareja, niin sekin on hänen oikeutensa. Täytyykin kysyä yhdeltä tuttavaltani, joka on naispappi, että suostuisiko hän vihkimään vähemmistöpareja. Mikäli häntä yhtään 40 vuoden kaveruuden jälkeen tunnen, niin vastaus on kyllä.

Jos joku lukijoistani vastustaa tätä lakia, joka on eduskunnassa käsittääkseni hyväksytty, niin kertokoon minulle, koska haluaisin tietää edes joitain syitä kyseisen lain vastustamiseen.

Tässä blogini päätähtönen, kuvattuna eilen talomme nurkalla. Kyllä alkaa näyttää syksyiseltä, kun puut alkavat varisuttaa lehtiään. Koivut alkavat olla jo kokonaan tyhjiä. Iso vaahteramme pitää vielä tiukasti kiinni lehdistänsä.


 Tämän kuvassa näkyvän koirien pehmolelun ostin tänään Kirkkonummen uudesta Tokmanni-myymälästä. Tokmanni avasi oikein jättikokoisen myymälän tänne torstaina ja ajattelin uteliaisuuttani käydä katsomassa myymälää. Iso on ja siisti ja täynnä kaiken maailman tavaraa. Ostin jättikokoisen säkin talous- ja vessapaperia ja jopa minä, joka olen täysin kaikista hinnoista tietämätön älysin, että 16 rullaa talouspaperia ja 24 rullaa veskipaprua yhteensä kympillä on edullinen:). Ossi on tietysti aivan myyty uuteen pehmoonsa ja mikä parasta, pehmo on jo valmiiksi litteä. Ei sisällä sitä hirveää valkoista mössöä lainkaan. Siis sitä, joka on koiralle epäterveellistä nieltynä ja täyttää koko latian.

Mukavaa viikonloppua, minä otan tuosta Ossin kainaloon ja katson tuleeko televisiosta mitään katsomista.


lauantai 17. syyskuuta 2016

Tänään kaikki on toisin

Tai sanotaanko, tänään kaikki on jo paremmin. Tyttö ja poikkis tulivat, poikkis lähti jo 5.9 takaisin Pariisiin ja viime keskiviikkona vein tytön lentokentälle. Yliopisto nääs kutsuu tyttöä taas ja opiskelut alkavat nyt maanantaina. Kävellessäni terminaalin käytävää takaisin parkkipaikalle silmäni muuttuivat kahdeksi valtavaksi Niagaran putoukseksi. Se on aina se lähdön hetki, joka kirpaisee niin valtavasti. 

Meillä oli oikein mukavaa, ei suurempia "draamoja" ja miäskin piti viikon lomaa. Yhtenä päivänä kävimme Turussa, Turun linnassa, sekä lounaalla. Tunnustan, että käynti Turun linnassa oli ensimmäinen tutustumiskäyntini linnassa. Turussa olen käynyt muutaman kerran. Hienohan tuo linna on ja hienosti restauroitu.

Tässä me olemme Ossin kanssa päiväkävelyllä, hmm taisi olla toissapäivänä, kun vielä paistoi aurinko noin kirkkaasti.


Onko Notte mennyt?

Olisiko sittenkin Stella, kun ollaan ihan hollilla?

Stellaaaa?
Naapureidemme tontti rajoittuu kävelytiehemme ja Stella on kolmevuotias cairnterrieri, oikea ilopilleri, Ossin mielestä joskus liiankin riehakas vanhalle papalle. Naapurilla on lisäksi aivan ihastuttava töpöhäntäinen Australian kääpiöpaimenkoira. No, on se kuitenkin melkein pienen saksanpaimenkoiran kokoinen, että ei se nyt ihan mikään kääpiörodun edustaja ole. Se koira, nimeltään Toro, on uros ja se suhtautuu aika suojelevasti tähän Stellaan, joten omistajan on otettava uros kiinni silloin, kun joskus törmäämme lenkeillämme. Se Toro on yksi parhaiten koulutetuista koirista, jonka olen ikinä tavannut.

Hei minun on jaettava teille pari juttua, joille hihittelin itsekseni: *linkki* naisen orgasmi ja kahdeksan muuta hyödytöntä ominaisuutta, joita et enää tarvitse. Hyvät naiset, kiinnittäkää sitten huomiota listan kohtien lukumäärään. Pienenä ihastelin tätini miehen kykyä osata heilutella korviaan ja yhden kerran aikuisena manasin häntäluun tarpeettomuutta. Hyppäsin nimittäin vanhan Jeeppini puskurilta alas, enkä ottanut tarpeeksi etäisyyttä ja häntäluuni tömähti siihen puskuriin. Voi vitsit, että sattui ja pari viikkoa. Ensimmäiset päivät istuessa teki todella kipeää.

Rakkaat blogikamut. Oletteko ikinä kuulleet *linkki* kassaraivosta? No minulle tämä oli ihan ensimmäinen kerta. Olen kyllä kuullut liikenneraivosta ja someraivosta, mutta että vielä kassaraivoakin on olemassa. Eipä taida olla niin pientä asiaa, etteikö siitä jotkut saa riitaa aikaiseksi.

Nyt Ossi ilmoittelee, että on päivälenkin aika. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille Ossilasta!

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Ossin aatoksia osa 43

Kun lenkki on tehty ja kävelty pari kilometriä ei voisi kotitie vähempää kiinnostaa. Alan siis jäkittää. Välillä pysähdyn ja haistelen joka ainoan ruohon. Onneksi tuolla mattella on aika lehmän hermot minun kanssani. Sitä sanaa pitää kovasti painottaa, koska muuten se on kovasti sellainen nollasta sataan kiihtyvä tyyppi. Lähes kaikissa asioissa. Minun kanssani hän jaksaa aika paljon ja on aikas kärsivällinen. Samalla, kun minä jäkitin, mami nyppi joka paikasta mistä näki, niin pujoa, joka on viheliäinen kasvi,*linkki* pujo. On niitäkin kuulemma vielä jäljellä, vaikka tämä meitin kävelytie alkaa olla aika pujovapaa. Matte on kaksikymmentä vuotta kitkenyt niitä, kun hän inhoaa pujoja ja lupiineja, jotka vievät elintilan kaikilta niittykukilta.


Tuonne meidän ison hiekkatien varteen rakennetaan uutta taloa ja siitä tulee ihan valtava. No mies on kuuluisa kirurgi omalla alallaan Suomessa ja ehkä yksi pari sitten tarttee ison talon, mutta mamin mielestä se on jättisuuri. Saa nähdä minkä näköinen talosta tulee. On kyllä aika hyvä, kun lähistöllä on eläinlääkäriä ja ihmislääkäriä:), jos jotain ihan hätätapausta tulee.

Matte tässä viime perjantaina kiltteili, kun tuo otti yhden karkulaiskoiran kiinni. Sen koiran nimi on Kille ja matte tietää missä se asustaa. Se voi olla, että Kille vähän leikki vaan. Minullakin oli tapana karkailla alle kaksivuotiaana, mutta sitten minut pistettiinkin sellaiseen liekaan, ettei se ole enää katkeillut. No, Kille oli vissiin metsästyskoulutuksessa, tai sitten se oli muuten vaan päättänyt ottaa niin sanotusti "Ritolat" ja lähtenyt karkuteille. Siinä se pyöri tiellä vähän pallo hukassa, ihan kotinsa lähellä, mutta oli vähän kuitenkin maten mukaan pois jengoiltaan ja maten oli pakko houkutella se leikkimään kanssaan ja sitten Matte vei Killen sen oman kodin naapurille, joka pisti Killen hihnaan. Sitten kun matte meni takaisin autolleen, niin tietä pitkin tuli Killen isäntä juosten ja kysyi onko näkynyt tiellä juoksevaa koiraa. Matte sanoi, että Kille on kotosalla jo. Kyllä oli Killen isäntä helpottunut. Niin Kille on pieni Múnsterin seisoja ja näyttää *linkki* tältä. Aina kun me tapaamme, niin me pysymme eri puolilla tietä, kun me vähän rähisemme toisillemme. Sitten, kun matet ovat tarpeeksi kauan jutelleet keskenään, niin mekin lakkaamme haukkumasta toisillemme. Mutta ei meitä nuuskutteluetäisyydelle päästetä. Mutta luulen, että minä, Ossi-kingi päihittäisin sen nuoren kaipparin ihan mennen tullen.

Eipä tässä kummempia Ossilasta, terveisiä teille vaan kamut.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Ossin aatoksia osa 42

Meillä on kotona matot lisääntyneet kolmella käytävämatolla,
 minun, Herra Ossin, takia.
 Nyt eivät tassut lipsu parketilla, kun kuljen kahden ison maton väliä.
 Näillä uusilla matoilla on kiva kyhnytellä ja
kieriä.
 Ruokakupillekin pääsen taas ihan vaivatta. Matte löysi netistä sellaisen suomalaisen mattoliikkeen, joka pätkii käytävämattoja tilauksen mukaisesti määrämittaiseksi. Löytyy sieltä liikkeestä muitakin mattoja. *linkki* Mattokotiin-liike toimii Riihimäellä.
 Kodinhoitohuoneen väylälle mamma laittoi tuollaisen itse kutomansa maton.
Matte kävi perjantaina ostamassa Liedosta tuollaisen vasemmanpuoleisen Taisto Kaasisen sian. Ajoi pöhkö 150 kilometriä autolla, kun ei uskaltanut ottaa sitä possua postissa. Sanoi iskällekin, että nuo ovat sen verta harvinaisia, että se possu ei saa mennä rikki. Tuo vihreä on sieltä Fiskarsin antiikkipäiviltä. Vaikka ei nuo possut ole yksikään vielä sataa vuotta, joka on sen antiikin yksi määre. Nuo etummaiset possut ovat Arabian taideteollisuusosastolta noin vuodelta 1939-42. Tuon Gunvor Olin-Grönqvistin possun ikää mami ei oikein tiedä. Se on noin 1960-70 luvulta, luultavasti.

Matte ja iskä tajusivat, että minä, Herra Ossi, olen alkanut liukastella liukkaalla laattalattialla ja parketilla. Joku voisi sanoa heitä hömelöiksi, kun ostavat minua, Herra Ossia varten omia mattoja. Minä, Herra Ossi, olen sitä mieltä, että he ovat molemmat suuria koiran ystäviä.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa Ossilasta.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Ossin nimipäivä

Uutiset maailmalta ovat niin kauheita, ettei niihin uutisiin edes jaksa ottaa kantaa. Ranska, Ranska, Belgia, Ranska, autsch. Onneksi voi palata näihin oman elämän mitättömän pieniin ympyröihin. Alati mieltä kalvaa vain se, että tytär sattuu asumaan Pariisissa.

Ossillamme on tänään nimipäivä. Niin on tietysti kaikilla muillakin Osseilla ja kaikilla pikkupojilla, joiden nimi sattuu olemaan Ossi, joten hirmuisesti nimpparionnea ihan kaikille Osseille. Kolmetoista vuotta sitten Ossi nimi ihmislapsilla oli tosi harvinainen. Nyt se nimi taitaa olla yleistynyt. Ossin nimeämisen taustat voitte lukea *linkki* täältä.

Vai kalkkunaleikettä olisi pala tarjolla.

No, ehkä minä juuri ja juuri jaksan kammeta itseni ylös, tuumaa Ossi. Kuva otettu hetkeä ennen kalkkunaleikkeen katoamista:)

Miäs pesee ikkunoita. Kiitos sille jollekin, joka on keksinyt tuollaisen moottoroidun ikkunanpesemishärpäkkeen. Me laskimme ensiksi suurin piirtein mitä tulisi maksamaan, jos tilaisi ammattilaisen pesemään ikkunat, kerrankin. Siinä tuli jälleen kerran hinta vastaan. Nopeimmaltakin ammattilaiselta menee kaksi kokonaista työpäivää tämän talon ikkunoiden pesuun.Pestäviä pintoja on yli kaksisataa, kun ikkunat ovat kolmilasiset ja aukeavat. Vaikka työstä saa sen kotitalousvähennyksen, niin silti tulee kalliiksi. Miäs tekee nyt pesua tuollaista pari ikkunaa per päivä vauhdilla.

Autoni ei mennyt katsastuksesta läpi ja on nyt sitten huollossa ja takajarrut vaihdetaan. On se hyvä, että Suomessa on tarkat katsastusmiehet. Mistä sitä muuten voisi itse tietää, että jarrupalat ovat finaalissa? Viime vuonna autoon laitettiin etujarrut ja sekä taakse, että eteen jarrulevyt. Se oli kallista lystiä, mutta ne jarrupalat eivät maksa kovinkaan paljoa. Ensi viikolla voi mennä näyttämään katsastusinssille, että kunnossa on.

Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille Ossilasta.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Lauantaiehtoota Ossilasta

Teimme tänään miähen kanssa "kesäretken" Fiskarsin Antiikkipäiville. Ostin tuon vasemman puoleisen lasimaljan. Näettekös yhtäläisyyden Tornado nimiseen maljakkooni? No suunnittelija on sama eli Tamara Aladin. Malja on tehty joskus 1970-luvun alussa. Siitä tulee hedelmäkippo keittiön pöydälleni. Olen siis niin ihastunut tuohon vihreään, ettei oikein tosikaan. Lupasin ostaa Fiskarsista kaverillenikin jonkun Aladinin maljakon, jos löytyy "sopuhintaan". No yksi vihreä maljakko löytyi, mutta oli mielestäni liian kallis, joten jätin ostamatta. Aika hyvin tiedän noiden Aladinin kippojen "markkinahinnan", kun olen niitä hintoja nyt jonkin aikaa seuraillut. Se maljakko löytyy kyllä yhdestä keskustan liikkeestä, jonka nimen ilmoitin kaverilleni. Kun se maljakko on paketoitu ja kuljetettu takaisin kaupunkiin, niin se voi lähteä siihen hintaan johon yritin sitä tinkaista:).

 Miäs osti itselleen vanhan messinkisen, pienen perhokelan. Kela jopa toimii ja on esineenä ihan kaunis. Sitten miäs osti myös tuollaisen vanhan, taitettavan puumitan. Siinä mitassa on sentit ja toisella puolella tuumat. Kymmeneen senttiin asti saa mitattua millimetrin tarkkuudella.
 Minä löysin vielä Taisto Kaasisen Arabian sian. Tätä possua olen salaa havitellut muutaman vuoden. Olen niin iloinen possulöydöstäni. Hinnastakin sain vähän tingittyä, en paljoa, mutta kympin kuitenkin. Oli mukavaa jutella sen myyjän kanssa pieni hetki. Tämmöisessä keräämisessä on kivaa aina jutella niiden myyjien kanssa. Ostotapahtuma on paljon hauskempi, kuin pelkkä nettitilaus.
 Mittaustulos: noin 19 senttimetriä. Lainaus Designmuseon sivulta: " Näitä veistoksia on ollut tuotannossa Arabian taideteollisuusosastolla 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa. Sika on myös esiintynyt suomalaista designia esitelleessä julkaisussa Creative Hands of Finland vuodelta 1952."
Tässä meitin "possu" Kuvat otettu toissapäivänä. Aamukymmeneltä aurinko paistaa tähän autokatoksen nurkkaan, 
Kuva Ossista 1
mistä Ossi tietysti haluaa päästä nauttimaan.
Kuva Ossista 2
Kello 15 auringon säteet osuvat vielä kuistille. Välissä on otettu päikkärit mamin kanssa sisällä:)
Terkut Ossilasta ja oikein mukavaa viikonlopun jatkoa!

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Ossin aatoksia osa 41

Kolmetoista vuotta vanha kaivuri pelittää vielä erinomaisesti.
 Vai mitäs tykkäätte kamut? Vanha porraskivi melkein näkyvissä. Mami sanoi, että tuosta kaivuusta on jopa hyötyä, kun mullaksi maatuneet puiden lehdet tuli melkeen kaikki pois kiven päältä:)
Nyt nukutaan hetki auringossa. Ai että on ihanaa. Mamin huomautus: Ossia suurempaa "auringonpalvojaa" on koirista vaikea löytää. Ossi älyää kyllä siirtyä varjoon sitten ennen läkähdystä.
 Tämä hännän huiske meinaa nyt sitä, että kuulin iskän äänen. Ei se iskä vie minun luuta, vaikka vähän nyt varmistan, ettei luu katoa mihkään.


Tämmöisiä ihanuuksia nämä meidän karvaiset kaverit ovat: *linkki* Koira pelasti omistajansa tulipalosta.

Heippa kamut ja aurinkoista viikonvaihdetta, sekä terkut Ossilasta kaikille!

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhannuksen jälkeistä aikaa

Britit kärsivät brexit-krapulasta, täällä me emme kärsi minkään laisesta krapulasta. Olisi pitänyt ottaa edes lasi skumppaa juhannuksen kunniaksi, vaan skumppaa ei ollut kaapissa, enkä jaksanut torstaina sitä ostaa. Apteekissa kävin, kun minulta olivat kolesterolilääkkeet melkein loppu ja ihan apteekin vieressä onpi Kirkkonummen Alko. 

Autsch, Kaliforniassa palaa taloja ja olikohan se Länsi-Virginiassa, kun on ihan järkkyjä tulvia. Yksi mies Kaliforniasta oli uutisissa niin liikkis, että melkein purskahdin itkuun. Mies halasi koiraansa, joka oli tämän miehen sylissä ja totesi, että talo meni, mutta onneksi koira säästyi.

Toistaiseksi juhannuksen saldo taitaa olla 13 kuollutta, mutta kyllä joku liikenneraivoinen vielä kerkiää tuotakin saldoa nostaa.

Meillä hajoaa telkkari. Onhan se telkkari varmasti hiukan yli vuoden vanha. Telkkari sammuttaa itsensä ja laittaa samantein uudelleen päälle. No telkku on varmastikin juuri takuuajan ylittänyt. Edellinen telkkari kesti ainakin seitsemän vuotta. Täytyy ottaa Gigantista selvää sen telkun iästä, kun meidän tarvitsee sinne mennä huomenna joka tapauksessa. Meidän täytyy ostaa uusi sellainen monitoimihärpäke, joka skannaa, kopioi ja printtaa. Yritimme tätä temppua jo miähen kanssa juhannusaattona, mutta kas ihmettä Gigantti olikin kiinni:)

Näin suurenmoiseen rentouteen pystyvät vain koirat ja eri toten mäyräkoirat:).
Kingi se siinä, omien peittojensa keskellä.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa Ossilasta.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Laiskotellen

Telkkarista ei tunnu tulevan muuta kuin futista, mutta onneksi sitäkään ei ole pakko katsoa. Miäs katselee satunnaisesti futista, mutta ei onneksi niin paljoa, että siitä kannattaisi mekkalaa pitää. Sitäpaitsi meillä on kaksi telkkaria, niin kumpikin voi valita. Muutenkin minä katselen enempi telkkua miähen työhuoneessa, hah, enempi minun käytössä, kun siellä on minun ihana selän hierontatuoli.

Lauantaina kävi kamu kylässä ja Ossi tietysti yyberrakastuneena istui sylkyssä ja takakalat vain vispattivat ilosta. Ossi ei meinannut innostukseltaan pysyä nahoissaan. Ihanaa, kun sai suukotella jotain mukavaa naishenkilöä, joka ei pane hanttiin, kuten minä teen. Minä annan joskus Ossin nuolla käsivarsia, mutta naama on ehdoton nou,nou.

Tämä on joskus viime viikolla otettu kuva, mutta ilme oli yhtä surkea, kun kamu lähti. Ossista on niin kivaa, kun meillä käy vieraita, jotka osoittavat huomiota myös sille.
 Hmm, ollako, vai eikö olla? Enpä taida viitsiä paljon liikahtaa, kun ei tästä pellolle pääse kuitenkaan:) Ossilla on aika iso "reviiri" tuossa meidän pihassa, vaikka se on fleksissä kiinni. Fleksi on nimittäin kiinnitetty sellaiseen paksuun metallivaijeriin, jossa se fleksi pääsee myös liikkumaan. Kuvassa kylläkin on Ossin talutusfleksi. Liene turha mainita, että jos Ossin näköpiiriin ilmestyisi jotain mielenkiintoista, se häipyisi pihasta kuin tuhnaus Saharaan.
Nyt pitää hihkua vähän äidin onnea tännekin. Rakas tyttäremme on klaarannut ensimmäisen yliopistovuotensa. Eihän siinä muuten mitään niin ihmeellistä, mutta Ranskassa, kuten monessa muussakin Keski-Euroopan maassa on systeemi sellainen, että jos et uusintatentistä pääse läpi, niin voit heittää hyvästit yliopistolle. On siinä kait mahdollisuus käydä koko vuosi uudestaankin. Näin ymmärsin tytön puheista. Onneksi ei tytön tartte uusia mitään ja arvosantkin ovat luokkaa hyvät.

Tänään torstaina kävin äitini kanssa Lohjan sairaalassa ortopedin luona. Iloinen asia on se, että äitini polvi leikataan ja hän saa kipeään polveensa tekonivelen. En olisi kuuna päivänä uskonut, että ortopedi leikkaa ja valmistelin äitiänikin kielteiseen päätökseen (äitilläni on näet ylipaino moninkertaisesti), mutta niin vaan ortopedi totesi, että juu, kyllä hän voisi tuonne uuden nivelen laittaa ja jos kaikki menee hyvin, niin toiseen polveen kanssa.

Mukavaa loppuviikkoa Ossilasta!

tiistai 31. toukokuuta 2016

Terveisiä kamut Tallinnasta

Kävimme kamuni kanssa lyhykäisellä kulttuurimatkalla Tallinnassa. Lähdimme lauantaina 21.5 semmoisella nopealla lautalla puolen päivän aikaan ja 
 menimme katsomaan balettia iltanäytökseen. Joutsenlampi menee juuri nyt Estonia-oopperatalossa ainakin muutaman näytöksen verran. Ensi-ilta oli huhtikuussa. Oi se musiikki on niin ihanaa, että menisin kuuntelemaan sitä vaikka pelkkänä konserttina. Onhan se balettikin kaunista katseltavaa, mutta minä olen enempi konsertti- ja oopperatyyppi.

Takaisin tulimme sunnuntaina ja yön vietimme ylellisessä Savoy Boutique Hotellissa, noin kolmensadan metrin päässä oopperasta.
Oopperatalo on varmaan rakennettu samoihin aikoihin, kuin meidän vanha oopperatalomme, itse asiassa 34 vuotta myöhemmin. Minun oli pakko tarkistaa asia ja toivottavasti netin tiedot pitävät paikkaansa. Ei tuo Estonia-rakennus ihan yhtä kruusattu olekaan rakennustyyliltään kuin meidän Helsingin Bulevardilla sijaitseva vanha oopperatalo. Kaunis on kuitenkin tuokin rakennus ja sisältä myös.
 Itse sali oli loppujen lopuksi aika pieni
ja tuli viimeistä sijaa myöten täyteen. No, minä varasin meidän paikat jo maaliskuussa, joten sain hyvät paikat, ykkösparvelta. Se oli ihan oma kokemus varata liput eestin kielellä netistä heidän Pilettimaailmasta, mutta onnistuin ja olin suorituksen jälkeen melko ylpeä itsestäni. Liput tulivat myös hirmu paljon halvemmaksi, kuin meidän Lippupalvelun kautta.


 Tässä rakas päätähtönen oottelee pääsyä lenkuralle
 ja kun miäs on tulossa eteiseen,
 Ossille tulee kiirus varmistaa, että ollaanhan me lähdössä, ollaanhan. Kyllä nyt on ollut muikeat mäyräkoirailmat. Harmi, että on luvattu vilakampaa justiinsa ensi viikonlopuksi, kun kaikki uudet ylioppilaat saavat lakkinsa. Meillekin on luvassa kolmet ylioppilasjuhlat, joten tulee vähän kiirusta, mutta onneksi ensimmäiset juhlat ovat tuossa ihan naapurissa.
Oikein mukavaa viikonjatkoa Ossilasta!