lauantai 28. marraskuuta 2015

Hyvää pikkujoulua

Se on sitten pikkujoulu! Eilen tuli vietettyä pikkujoulua oikein kynttilän valkeessa:) Olosuhteiden pakosta näet. Meille sattui parin tunnin sähkökatkos. Tai, jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin puolentoista tunnin. Tarpeeksi pitkä, jotta meinasi hermot mennä:) Pistin tekstiviestiä naapurin rouvalle, että kaivoitkos kynttilät esiin, niin eikös he olleet menossa Omppuun, vissiin koko perheen voimalla, katsomaan elokuvaa:) Selvisivät siis juuri sähkökatkosta. Hevoset saattoivat olla vähän ihmeissään, kun äkkiä menivät valot.

Päätähtönen lempitouhussaan, jyystelemässä omaa shaaliaan,
taljan päällä. Se ikivanha villisikatalja on lennätetty roskiin jo ajat sitten. Tuo on miähen töistä tuoma gnun talja. Mutta on tuo Ossi niin sanotusti "riistan ruskea". Niin sillä lukee koirapassissa. Päivitin taas rokotuspassin. Varmaan ELL-aseman hoitoapulainen oli kärmeissään, kun hän sai pistää monen vuoden tiedot kerralla. Luulettekos, että meikäläisen "hattara"- päällä saadaan joka rokotus kerta passi mukaan? No ei valitettavasti.
Minä lupasin tyttärelle, että kudon hänen yhdelle tyttö kaverille sukat Pariisiin, joululahjaksi. Tyttö on ihan suomalainen, mutta on eksynyt "Paraisille", niin kuin tytärkin. En ole tavannut tytön kaveria, mutta lupasin joka tapauksessa kutoa *linkki* tälläiset Kerttu-sukat hänelle. Malli on loppujen lopuksi melko yksinkertainen, mutta oikein sievä. 

Olen taas onnistunut kylvämään puikkojani jonnekin, joten ostin Prismasta kahdet puikkosarjat, samalla kuin ostin lankaakin. Nyt kudinta alulle. Kerkeisi tässä jokuset sukat valmistua ennen joulua, mutta olen tainnut kyllästää lähes kaikki tuttavani sukilla, eikä yksikään heistä ole vielä sanonut, että nyt tarttisi uusia. Käyttävätköhän ihmiset enää edes villasukkia? Minä tykkään käyttää koti oloissa villasukkia, koska minusta tuntuu, että meillä on vähän viileää, vai ollaankohan me liian pihejä sen lämmitystermostaatin kanssa? Meidän vanha naapuri piti talossaan lämpötilaa +26, joka on minun mielestäni läkähdyttävän kuumaa, oikeasti. Meillä on sellainen +21-22. Oikein mukavaa pikkujoulua kaikille Ossilasta!

perjantai 13. marraskuuta 2015

Perjantaita Ossilasta

Ossi sai Kirkkonummen Mustista ja Mirristä uuden fleksin ja uudet valjaat. Valjaissa on kuulemma hyvä heijastimet. Ihan OK, kun miäs kävelee pimeän lenkit. Enpä nyt tietenkään muista minkä merkkiset nuo valjaat ovat, mutta jämäkät ja samalla pehmeät ne kuitenkin ovat. Myyjä, joka sovitti valjaita oli sovitustilanteessa varmasti hermostuneempi kuin Ossi. Sanoin, että Ossi ei varmasti pure, mutta silti myyjä käyttäytyi jotenkin oudosti. Hän sanoi, että niin on sanottu monta kertaa ja silti koira on näykkäissyt. No, minä nyt en olisi pyytänyt sovitusapua, jos tämä toinen käsi toimisi niin, että saisin ne valjaat sutjakasti päälle. Nyt ne menevät oikein hyvin, kun Ossi on taas tottunut vähän erilaisiin vermeisiin. 
 Katsokaa mitä söpöliinejä. Miäs tunnisti ne kuusipeuroiksi, kun näytin kuvaa hänelle. Sanoin jo etukäteen miähelle, että "valkkiksia" (heh, valkohäntäpeuroja ne eivät ainakaan ole) Tuo kuva on auton ikkunan läpi otettu surkea kännykuva, jota on vielä suurennettu, joten kuva on aika epäselvä. Nuo kuusipeurat ovat jotenkin paljon somempia kuin "valkkikset" ja ne ovat ihan tajuttoman paljon kesympiä kuin nämä valkkikset, jotka menevät häntä pystyssä karkuun jo pitkän matkan päästä. Nämä pöljät vain katselivat minua, kun minä pysäytin auton ja tuijottelin niitä pitkät ajat. Kaikki puut ovat suojattu, joten ruohoa nuo saavat jyrsiä niin kauan kuin se ikinä vihertää.

Tänään oli äitini kampaajapäivä. Äitini halusi uuden leikkauksen ensi viikon syntymäpäiviä varten. Äitini täyttääkin jo 79. Ensi vuonna pidetään sitten isot pippalot. Olenkos muistanut hehkuttaa, että tytär on saanut varattua jo jouluksi lipun tänne? Ihanaa, näkee taas tyttöä. Eihän jouluun olekaan kuin puolitoista kuukautta. Menis nytten tämä karsea marraskuu.... Terkut Ossilasta!!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Marraskuusta


Testasin saako Ossista kännykällä kuvaa illalla. On se juu tuossa kuvan keskellä.
Marraskuu on ihan ehdottomasti vuoden kamalin kuukausi. Mikähän siitä tekee niin ilottoman ja masentavan. En tiedä. Jotenkin ei tekisi mieli käyttää sanaa masentava, koska olen marraskuussa aina vain väsynyt. Tavallistakin väsyneempi. Kaipaisin jonnekin missä on lämpöä ja valoa. Sellainen lähes plus 25 olisi terää. Voisi istua (puoli)varjossa ja nauttia lämmöstä. Minähän en nauti auringon ottamisesta, mutta lämmöstä nautin sitäkin enemmän. Minä voisin oikein hyvin asua lähes puolet vuodesta jossain lämpimässä maassa. Täytyy oikeasti pistää mietintämyssyyn tuo asia.

Kävin tänään ostamassa meidän herralle uuden fleksin ja uudet valjaat. Vanha fleksi sanoi yhteistyösopimuksena  irti, hajosi ihan totaalisesti. Se liina ei suostu keriytymään sinne sisälle. Vihdoin ja viimein on joku älykäs keksinyt, että sen fleksin kädensijan ei totisesti tarvitse kasvaa koiran koon kasvaessa. Ne fleksithän menevät koiran painon mukaan. Tämän fleksin pitäisi kestää 50 kiloa, mutta on silti pieni ja siro. Vaikka joskus soisi tämänkin asian olevan näin. Minusta ei ole mitään hirveämmän näköistä kuin pienet lapsoset taluttelemassa isoa koiraa. Tuommoinen labradorinnoutajan kokoinen koira ei todellakaan pysy pienellä lapsessa käsissä, silloin kun se päättää tempaista. Eikä ne koirat yleensä tottelekaan pieniä lapsia. Valjaat joudun tosin vaihtamaan huomenna yhtä kokoa pienempään.

Ossinkin "tyttöystävä", sellainen iso musta labbisnarttu ei pysyisi edes sen emännän käsissä. Se koira totteleekin paremmin isäntäänsä ja näyttääkin siltä, että emäntä menee tämän koiran perässä ihan riepunukkena. Onneksi se on naaras, eikä näin ollen aiheuta suurta vaaraa Ossille:), päin vastoin. Molemmat koirat ovat hyvin ilahtuneita, aina kun tapaavat.

Kyllä muuten vakuutusyhtiöitä vedätetään ja kunnolla. Loppujen lopuksi jouduimmekin maksamaan vain kahdensadan omavastuun ja ne uudet pikkuvessaan tulevat kalusteet. Alunperinhän puhe oli kymmenen prosenttia laskuista, mutta sitten, kun vielä asiaa kyselin, niin käsittelijä ilmoittikin tehneensä jonkin virheen ja me maksamme vain sen vakuutuksen omavastuun. Huh. No, vakuutusyhtiölle remppa on tullut maksamaan melkein 16400,- ja vielä on jokunen lasku minun "kirjanpitoni" mukaan tulematta. Aivan järjetön summa, mutta ei voi mitään. Ison firman miehet olivat ihan mielettömän ammattitaitoisia ja ystävällisiä, sekä aikaansaapia. Jos me olisimme itse teettäneet remontin, olisi vakuutusyhtiö luultavasti selvinnyt paljon pienemmällä kustannuksella. Koska he ilmoittivat tämän ison yrityksen heidän yhteistyökumppanikseen, minä ajattelin sitä isoa yritystä käyttää. Siistiä jälkeä tuli.

 Että semmoista tällä kertaa Ossilasta. Oikein mukavaa viikon alkua kaikille.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Perjantain Ossi-kuvakavalkadi

Toimme Pariisista Ossille köysiluun, jonka unohdin laukkuuni ja annoin Ossille tänään. Luu osoittautuikin varsin mieluisaksi. Kuvasarja Ossin "leikkimisestä" Kuvat juuri siinä järjestyksessä, jossa ne otinkin:) Olkaa hyvä.
Hmm...

Tartteeko minun tehdä jotain?

Viitsiskö tuota?

Jos nyt kuitenkin...

Tippui

Murrr

Älä edes yritä viedä

No, ei ihan yhtä hyvää kuin oikea luu

mutta kelvatkoon

Voi sitä

vähän nikertää.

No taas se tippui

Mitäs sinä koko aika kuvaat?

Hip heijaa

Ärrrrrr

Leikkiminen käy työstä

hetken lepo

Kait se tuossa pysyy?

Nyt olen sippi...
Puolen tunnin intensiivinen luun riepotus ja repiminen vei seniorista mehut. Mukavaa viikonloppua Ossilasta.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Terveiset Pariisista

Matkustimme miähen kanssa tyttöä katsomaan siten, että lähdimme keskiviikkona 28.10 ja palasimme nyt 2.11 maanantaina. Kun keskiviikkona piti lähteä, niin niksautin maanantaina selkäni ja soitin sitten miähelle, että käy kaupassa. Kauhukuvana näin jo mielessäni, että joudun jättämään koko reissun väliin. Autsch, ei käy. Tiistaina varasin ajan sille mukavalle yksityislekurille, joka antoi antibiootit siihen alkavaan borrelioosiin toissa kesänä ja sanoin, että "tee joku taikatemppu. Pääsen kävelemään, mutta kipeää tekee. Olen kuullut joistain kipupiikeistä." No niin kiltti lääkäritäti tekikin, iski pakaraan kipupiikin, sekä jonkin lihasrelaksantin ja antoi reseptin vielä tablettimaiselle Voltarenille. Hyvin pärjäsin ja paljon tuli taas käveltyä. Yövyimme nuoren parin talossa. Tosin heillä oli siivous "vähän vaiheessa" kun saavuimme, mutta poistuimme miähen kanssa pariksi tunniksi:) 


Eiffelin torni itse

joku hauska rakennus tilataideteoksen peitossa.

Syksy se on Pariisissakin

ja puut punertavat

päättyvä pieni katu, jossain
 Nämä ihanat apinapatsaat oli asetettu luonnonhistoriallisen museon eteen. Miäs ei suostunut poseeraamaan vieressä.
hauskat
 Tosin en minäkään:) Tuo ylempi on minusta sympaattisempi.
apinapatsaat
 Sunnuntaina kävimme pitkästä aikaa eläintarhassa. Miäs, poikkis ja minä. Tytär halusi lukea, hyvin ymmärrettävästi, elämänsä ensimmäiseen yliopiston tenttiin.
miäs oikealla, tyttären poikkis vasemmalla
 Eläintarhassa minulle tuli ihan äärettömän haikea olo. Olen käynyt eläintarhassa viimeksi joskus "aikoinaan", kun tytär on ollut pieni.
flamingoja
Sunnuntaina illalla kävimme vielä viimeisellä yhteisellä illallisella. Tytär ihmetteli  korealaisessa ravintolassa jättiannostaan. Nuo ranskalaisten perunoitten näköiset ovat friteerattuja bataatteja. Nainen, joka tarjoili, oli niin tyly, että se oli jo jotain ihan äärimmäisen huvittavaa. Hänen rajusti punattu suukin oli niin mutrulla, että se ei ollut ihan tosikaan. Saimme siitä illan hilpeyden aiheen. Miäs sitten tokaisi, että kerrankin näkee jotain happamampaa kuin vaimo. Aika ilkimys joskus tuo minun miäs.
oho mikä jättiannos
 Tähän Tornado nimiseen maljakkoon ihastuin heti, kun sen näin yhdellä Riihimäen ja Kumelan lasin keskustelu- ja myyntipalstalla. Siitä asti olen sitä vähän "metsästänyt". Maljakon on aikoinaan suunnitellut sellainen henkilö, kuin Tamara Aladin (elää käsittääkseni vielä ja hän on noin 85-vuotias). Aladin on toiminut aikoinaan lentoemäntänä, eikä hänellä tainnut olla varsinaista muotoilijan koulutusta, mikäli oikein muistan. Hänen lasityönsä ovat kaikki kuitenkin todella kauniita.
Tori.fi ostos
 Pitihän maljakkoon kukkia ostaa.
Tämmöisen pienen ihanuuden ostin itselleni Pariisista ja käytin lähes kaiken oppimani ranskan kielen taidon, sekä vähän elekieltä lisäksi ja sain kuin sainkin possun ostettua.
 Tämä yksilö taitaa olla kokoelmani minein.
Ossi oli reissumme ajan appiukon luona ja molemmat vanhukset pärjäsivät hyvin keskenään. Ossi oli appeni kanssa kahdesti tai kolmesti anoppiakin katsomassa vanhainkodissa ja oli käyttäytynyt siivosti. 

Kaikille mukavaa viikon jatkoa ja terveisiä Ossilasta.