keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Terveiset Pariisista

Matkustimme miähen kanssa tyttöä katsomaan siten, että lähdimme keskiviikkona 28.10 ja palasimme nyt 2.11 maanantaina. Kun keskiviikkona piti lähteä, niin niksautin maanantaina selkäni ja soitin sitten miähelle, että käy kaupassa. Kauhukuvana näin jo mielessäni, että joudun jättämään koko reissun väliin. Autsch, ei käy. Tiistaina varasin ajan sille mukavalle yksityislekurille, joka antoi antibiootit siihen alkavaan borrelioosiin toissa kesänä ja sanoin, että "tee joku taikatemppu. Pääsen kävelemään, mutta kipeää tekee. Olen kuullut joistain kipupiikeistä." No niin kiltti lääkäritäti tekikin, iski pakaraan kipupiikin, sekä jonkin lihasrelaksantin ja antoi reseptin vielä tablettimaiselle Voltarenille. Hyvin pärjäsin ja paljon tuli taas käveltyä. Yövyimme nuoren parin talossa. Tosin heillä oli siivous "vähän vaiheessa" kun saavuimme, mutta poistuimme miähen kanssa pariksi tunniksi:) 


Eiffelin torni itse

joku hauska rakennus tilataideteoksen peitossa.

Syksy se on Pariisissakin

ja puut punertavat

päättyvä pieni katu, jossain
 Nämä ihanat apinapatsaat oli asetettu luonnonhistoriallisen museon eteen. Miäs ei suostunut poseeraamaan vieressä.
hauskat
 Tosin en minäkään:) Tuo ylempi on minusta sympaattisempi.
apinapatsaat
 Sunnuntaina kävimme pitkästä aikaa eläintarhassa. Miäs, poikkis ja minä. Tytär halusi lukea, hyvin ymmärrettävästi, elämänsä ensimmäiseen yliopiston tenttiin.
miäs oikealla, tyttären poikkis vasemmalla
 Eläintarhassa minulle tuli ihan äärettömän haikea olo. Olen käynyt eläintarhassa viimeksi joskus "aikoinaan", kun tytär on ollut pieni.
flamingoja
Sunnuntaina illalla kävimme vielä viimeisellä yhteisellä illallisella. Tytär ihmetteli  korealaisessa ravintolassa jättiannostaan. Nuo ranskalaisten perunoitten näköiset ovat friteerattuja bataatteja. Nainen, joka tarjoili, oli niin tyly, että se oli jo jotain ihan äärimmäisen huvittavaa. Hänen rajusti punattu suukin oli niin mutrulla, että se ei ollut ihan tosikaan. Saimme siitä illan hilpeyden aiheen. Miäs sitten tokaisi, että kerrankin näkee jotain happamampaa kuin vaimo. Aika ilkimys joskus tuo minun miäs.
oho mikä jättiannos
 Tähän Tornado nimiseen maljakkoon ihastuin heti, kun sen näin yhdellä Riihimäen ja Kumelan lasin keskustelu- ja myyntipalstalla. Siitä asti olen sitä vähän "metsästänyt". Maljakon on aikoinaan suunnitellut sellainen henkilö, kuin Tamara Aladin (elää käsittääkseni vielä ja hän on noin 85-vuotias). Aladin on toiminut aikoinaan lentoemäntänä, eikä hänellä tainnut olla varsinaista muotoilijan koulutusta, mikäli oikein muistan. Hänen lasityönsä ovat kaikki kuitenkin todella kauniita.
Tori.fi ostos
 Pitihän maljakkoon kukkia ostaa.
Tämmöisen pienen ihanuuden ostin itselleni Pariisista ja käytin lähes kaiken oppimani ranskan kielen taidon, sekä vähän elekieltä lisäksi ja sain kuin sainkin possun ostettua.
 Tämä yksilö taitaa olla kokoelmani minein.
Ossi oli reissumme ajan appiukon luona ja molemmat vanhukset pärjäsivät hyvin keskenään. Ossi oli appeni kanssa kahdesti tai kolmesti anoppiakin katsomassa vanhainkodissa ja oli käyttäytynyt siivosti. 

Kaikille mukavaa viikon jatkoa ja terveisiä Ossilasta.

10 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar4. marraskuuta 2015 klo 18.34

    Oi Pariisi! Se on niiiin mun kaupunki! Vaikka en kieltä osaa kohteliaisuuksia enempää olen saanut siellä hyvän kohtelun, eikä sieltä ole jäänyt mitään hampaan koloon, yhtä torakkaa lukuunottamatta ;)
    Varsin suloisen possun löysitkin sieltä. Olisi ollut sääli jättää se Pariisiin.
    Olipa hyvä, että selkäsi pysyi kurssa reissussa. Noin hyvä ja ystävällinen lääkäri on todella arvokas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pariisi on varmaan aika monen kaupunki. Siellä ei näkeminen ihan heti lopu kesken. Enhän minäkään vielä vuoden lukemisen jälkeen viitsisi testata kielen osaamistani edes ravintolassa, mutta pikku hiljaa. Sen pikku possun myyjä oli sitä ikäpolvea. että melko varmasti hän ei osannut muuta kuin ranskaa. Oli siellä kaupassa kaikkia muitakin ihania figuureita. Varmaan jokaiselle keräilijälle jotain. Ikkunassa sanottiin vielä, että figuurit ovat uniikkikappaleita....
      Voi mamma mia, että olin tyytyväinen, kun selkä pysyi kasassa. Kävely oli entistä hitaampaa ja koetin varoa äkkinäisiä liikkeitä, mutta silti tuli käveltyä paljon. Metroonkaan ei Pariisissa pääse ilman kymmeniä portaita joka asemalla.

      Tämä lääkäri jonka olen löytänyt on ihan yleislääkäri. Ehkä sellainen viisikymppinen ja häntä käytän pikkuvaivoihin tästä lähtien aina. Jos tulee jotain sairaalakeikkaa vaativaa, niin se on sitten eri juttu. Oikein paljon terkkuja teille päin.

      Poista
  2. Ihana syksyinen reissu Pariisiin, wau! Samalla tuli huolehtivan äidin katsastettua jälkeläisen oltavat ja hyvältä kuulostaa, ihan tänne asti. ♥
    En ole milloinkaan käynyt Ranskassa, kieli on minulle tuntematon ja tuskin siellä millään muulla kieli hyvin pärjäisikään. Minä onneton kun en edes englantia osaa...
    Aika merkillisen näköisiä nuo apinapatsaat, ei ollenkaan "miumaumukkaa".
    Syksyiset terveiset teille Ossilaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäähän sitä tytärtä käydä katsomassa. Tietysti olisi helpompaa, jos hän asuisi Espoossa tai jossain lähikaupungissa, mutta huonomminkin asiat voisivat olla. Hän olisi voinut löytää vaikka kanadalaisen miehen, huoks. Pariisiin sentään lentää kolmessa tunnissa. Ruokakin on muuten kaupoissa ihan huomattavasti halvempaa kuin täällä. Ravintolahinnat ovat samoissa hinnoissa kuin Helsingissä. Tai no ainakin suunnilleen, ehkä hiukan halvemmat. Ensimmäisenä iltana söimme pitkän kaavan mukaan ja lasku oli noin 50,-/henkilö. Ei sillä hinnalla taida Hesassa syödä ja ottaa lasia viiniä. En oikeastaan edes tiedä, kun käymme ravintolassa syömässä niin aniharvoin.

      Elsassin alueella muuten ihan varmaan pärjää saksan kielellä. Tosin netin mukaan nuorempi polvi on alkanut siirtyä enempi ranskan kieleen.

      Ai, heh. Et tykkää hauskoista apinapatsaista:( No, en minäkään niitä olkkariin ottaisi. ne olivat muuten tosi isot, mutta siihen eläintieteen museon eteen ne sopivat mainiosta ja minusta niissä oli huumoria:)
      Saksaan päin terveisii kanssa. Ihanaa, kun marraskuussa rikotaan näitä lämpöennätyksiä. Minun mielestä sellainen reilu +10 sopii vallan mainiosti marraskuulle....

      Poista
  3. Ooo...Parriisi...huokas äet. Ihana reessu kuulostaa olleen. Ja tärkeintä tietennii että laps voepi hyvin :) Sielä riittää varmaan näkemistä,ee lopu kesken ne. Ja hieno homma että saet avun selekääs. Tuommoset liäkärit pelastaa kyllä usseemmannii päevän :)
    Ossille terveeset ja mukavata loppuviikkoo Ossilaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissun paras anti oli tietty nähdä tytärtä ja poikkista. Ei lopu tosiaan nähtävyydet kesken Pariisista. On se yksi maailman kauneimmista kaupungeista, minun mielestäni. tuo ihana lääkäri pelasti koko matkani ja siten monen päivän. Se lääkäri on tosi miellyttävä ihminen ja pukeutuu makeasti sen valkoisen takin alla. Varmaan siinä viisissäkymmenissä, mutta pillifarkut, tosi stailit ja hienot korkeakantaiset bootsit. ei ihan joka naislääkäri pukeudu silleen. Teille päin kans terkkuja ja mukavata loppuviikkoa!

      Poista
  4. Hienoa, että matka oli toivotunlainen. Ja Ossi nautti ehkä myös kyläilystä matkan aikana :)
    Kiva possu, värit kohdallaan ja silmät hellyttävät <3
    Apinapatsaat ei ollu minunkaan makuuni. Mutta kyllähän tuolla julkisilla paikoilla pahempaakin taidetta on nähty. Suomessakin.

    Luottolääkäreitä tarvitaan, mieluummin vielä hammaslääkäreitä. Mutta minun ei parane arvostella mitään tai ketään. Viimeksi, kun arvostelin turhan julkisesti yhtä paikallista hammaslääkäriä, kärsin seuraavan yön julmettua hammassärkyä! Ja juurikin siinä hampaassa, jota siellä lääkärissä pari vuotta sitten hoidettiin.

    Nyt vedätte henkeä ja sitten uuteen reissuun =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matka oli tietty ihana, kun näki tyttären ja poikkiksen. Heh, apinapatsaista ei kauheasti tykätä. Minä olen se outo. Tosin ainahan taide jakaa ja taisin jo tuolla aikaisemminkin ilmoittaa, että eivät nuo olkkariini pääsisi. Tuossa paikallaan ne olivat enemmän kuin hauskoja.

      Toi possu on ihan supersöpö. Tosin se on niin pieni, että se on todella minipossu:)

      Saat multa yhden superihanan hammaslääkärin nimen. En suosittele julkisesti, koska en halua hänelle enää ihan hirveästi uusia potilaita. Muutenkin on aina vaikea saada aikaa. Kaikki, jotka ovat kerran kokeilleet, ovat jääneet hänen potilaikseen, siis sellaiset, jotka tunnen:)

      No, ei me nyt ainakaan ennen kevättä lähdetä Pariisiin. Odotan ja toivon, että nuori pari saapuu jouluksi tänne. Terkut teille päin!

      Poista
  5. Teilläpä ollut mukava reissu ja hyvä, että oli lääkitys kohdallaan ja pääsit liikkeelle. Miten kaikki sattuukin just ennen reissuja?

    Me ollaan lähdössä ensi viikolla Koreaan. Itsehän toteaisin, että voisi asiat olla huonomminkin ja tytär asua edelleen Australiassa. Nyt on vain 9 tunnin lento Hgistä. Aina joku kauhistelee lennon pituutta, mutta sen jälkeen, kun matkustaa 27 tuntia Australiaan, kaikki sitä lyhyemmät matkat ovat ihan jees.

    Tytär on ottanut mäyräkoiran (siitä juttua Olli-vainaan blogissa) ja on varmaan ehtinyt jo naimisiinkin. Sellaista. Laitan spostia joutessani.

    Terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bo tuo reissun päätarkoitus oli tietty vaan nähdä nuoria. "Lääkitys kohdallaan":) Olihan se. Olo oli suorastaan "taivaallinen" pari tuntia sen kipupiikin jälkeen. Mitä liene aineita se sitten sisältääkään. Lennon jälkeen oli vähän jäykistynyt fiilis. Onni, ettei ollut pitempi lento. Tuli mieleen, että silloin, kun se selkä meni todella pahasti, niin miäs oli reissussa ja oli reilu viikko tytän YO-juhliin. Pari päivää tuli kontattua vaan, kun se viiltävää kipua ei kestänyt kerta kaikkiaan.

      Wauu. Tuleepahan mielenkiintoinen maa teille. No ainakin lento on lyhyempi kuin Australiaan. Kolmannes. Pahempaa ei olisi, kuin ehkä joku Hawaiji. Tai tuskin sinnekään muuten lentää pitempään kuin Australiaan, on se niin toisella puolella täältä. Ehkä Uuteen-Seelantiin kestää vielä muutaman tunnin pitempään. Australiaan tyttären muutto on tosiaan pahinta mitä tietäisin. Olenkin jo vävykandin kanssa keskustellut, että ainakaan ranskankieliseen Kanadaan ei olisi toivottua muuttaa:) Lupasi pysyä Euroopassa. Tosi mielenkiintoista kyllä varmaan päästä sinne Koreaan. Pistä sitten kuvia blogiin.

      Terkut teille Kirkkonummelta!

      Poista