sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Haastekysymyksiä






Kuulkaas rakkaat blogiystäväni. Minun pitäisi siivota ja järjestellä tätä taloa, eikä suinkaan päivittää blogia. Tälläistä pöllön puuhaa kutsutaan kait sijaiskäyttäytymiseksi. Elikkä minulla olisi tärkeää, mutta hieman vastentahtoista toimintaa ja sen sijaan teenkin sitten jotain muuta. Onko kenellekään tuttua? No ihanainen annamari haastoi minut, joten kun kerran koirista on kyse, niin jääkööt siivous hetkeksi...



1. Kuinka monta koiraa sinulla on ollut elämäsi aikana? Minkä rotuisia?
    
    Kun asuin vielä kotona, minulla ja veljelläni oli ihastuttava Toma-niminen  saksanpaimenkoirauros. Sitten, kun asuin jo suurimmaksi osaksi pois kotoa   ja Toma meni paremmille vahtimaille, niin vanhempani ottivat vielä Tellan,   joka oli samaa rotua kuin edeltäjänsä.

2. Mitä olet oppinut koiraltasi/koiriltasi?

    Pohtimista.

3. Miten nykyinen koirasi on saanut nimensä?

    Ossin nimi oli pitkän miettimisen tulos. Siitä on blogissani kirjoituskin,      Kuinka Ossistamme tuli Ossi

4. Onko koirallasi lempinimiä? Minkälaisia?

    Ossi-mossi, Oskari-moskari, Ossi-mosku, riiviö, Ossi-possu. Lempinimiä riittää.Tilanteiden mukaan.
    
5. Otatko koiran usein mukaan, jos menet kyläilemään?

    Ossi inhoaa autossa oloa, joten harvemmin.Aina kuitenkin mukana, kun  menemme lähes viikottain mieheni isää tervehtimään.

6. Mikä on koirasi lempipaikka kotona?

    Siellä, missä ihmiset ovat. Makuuhuoneisiin Ossilta on pääsy kielletty. Yläkerran sohva taitaa olla se mieluisin paikka.

7. "Katsooko" koirasi televisiota? 
  
     Ei, Ossi kuuntelee vain ja reagoi eläinten ääniin.


8. Oletko harkinnut toisen/useamman koiran ottamista?

    Jos olisin fyysisesti täysin kunnossa meillä olisi Ossilla kaveri.


9. Oletko aina ollut koiraihminen? 

    Kyllä, mutta olen myös hevosihminen, kissaihminen jne. Pidän eläimistä, mutta lemmikikseni en ottaisi käärmettä:)

10. Mikä on/on ollut haastavinta koiran omistamisessa?

     Silloin, kun otimme Ossin ja tyttö oli kymmenvuotias, lupasin hoitaa   suurimman osan lenkittämisestä. Sairastumiseni sai aikaan sen, että    mieheni joutuu hoitamaan kaikki pimeällä tehtävät lenkit. Tasapainoni ei anna myöden pimeäkävelyä kunnolla ja samoin voin unohtaa kaikki kalliolla kiipeilyt tempoilevan koiran kanssa.

11. Osaako koirasi "temppuja"? Minkälaisia?

     Ossi osaa kieriä, mutta sitäkään ei olla harjoitettu kuin ihan muutaman    kerran sen itsensä hauskuuttamiseksi, sen jälkeen kun Ossilla selkä     venähti. Oikein hyvän herkkupalan eteen, Ossi on kyllä valmis melkein     mihin vaan:)
                                                      


Nyt siivoamaan, että tytön YO-juhlat päästään viettämään.

torstai 1. marraskuuta 2012

Hrrr, hrrr marraskuu




Ossi nukkuu jaloissani, oman fleecensä päällä. Ossi on kumma kyllä antanut fleecen olla rauhassa. Silti se on fleeceen aika rakastunut. Kaksi edellistä peittoa muuttuivat postimerkin kokoisiksi paloiksi muutamassa kuukaudessa. Saa nähdä miten tälle käy. Ikeastahan noita fleecejä saa muutamalla eurolla, mutta se Ossin "postimerkkeily" aiheuttaa järkyttävää sotkua. Mattoakaan en ole saanut Ossille kudottua. Sopivat kangaspuut ovat olleet varatut ja minulla on ollut muita projekteja.

Oi, miten ihanasti päivä alkoikaan tänään. Vähän ennen kymmentä tyttöni soitti koululta, että viimeinen matematiikan koe oli mennyt läpi, joten hänestä siis tulee ylioppilas joulukuussa. Fiuuu mikä helpotus. Kaikki oli kiinni tästä matematiikan kurssista, jonka hän joutui suorittamaan vielä itsenäisesti pelkällä tentillä ja tekemällä tietyt tehtävät. No tarvittiin siihen matematiikan yksityisopettajaa ja jonkin verran rahaa. Ei muuten ihan halvaksi voi noita yksityistunteja kehua. Sitten tunnustan, että vaikka itse olin aikoinani pitkällä matematiikan linjalla, niin 32 vuodessa unohtaa derivoinnit ja integraalilaskennan niin totaalisesti, että paljoa minusta ei ollut apua.


Hirmuiselta stressiltä olisi tyttäreni tietysti selvinnyt suorittamalla matematiikan kurssit esimerkiksi viime vuonna. No tehty, mikä tehty. Parempi myöhään, kuin ei ollenkaan, vai miten se menee se sananlasku?


Tässä jälleen kerran pikku mussukkani. Pikku mussukka yritti isotella eilen tytölle ja murisi oikein kunnolla, kun tyttö yritti nostaa sitä pois keittiöstä. Ossi näet istui hellan edessä ja siinä oli kanawokkia liedellä. Sanomattakin on selvää, että kanawokkia ei tippunut mihinkään kippoon ja minä nostin Ossin päättäväisesti eteiseen, sekä vetäisin keittiön oven kiinni. Meillä kun oli tyttären kanssa hieman hommia ja keittiön pöytä oli sopiva siihen. Kumpikin tarvitsi yhtäaikaisesti tietokonetta ja minä hieman autoin tytärtäni. Ai että tuo langaton verkko kotona on sitten joissakin tilanteissa kätevä.



Ossi Aikun kuvaamana heinäkuussa, kiitos Aikku jälleen!

Sunnuntaina on kirpputoripäivä. Tyhjennän huushollia oikein perusteellisesti. Ainutkaan tavaroista ei tule takaisin kotiimme, se on varma. Jos kellään ei ole tarvetta valitsemilleni tavaroille, niin saavat mennä kierrätyskeskukseen. Täällä Kirkkonummella on kierrätyskeskus, jonne saa viedä melkeinpä mitä vaan ja autokuormallinen sekajätettä maksaa 16 euroa. Kierrätettävän materiaalin mm. televisiot jne saa muistaakseni viedä ilmaiseksi. Se on sitten hyvää viikonloppua Ossilasta!!