torstai 1. marraskuuta 2012

Hrrr, hrrr marraskuu




Ossi nukkuu jaloissani, oman fleecensä päällä. Ossi on kumma kyllä antanut fleecen olla rauhassa. Silti se on fleeceen aika rakastunut. Kaksi edellistä peittoa muuttuivat postimerkin kokoisiksi paloiksi muutamassa kuukaudessa. Saa nähdä miten tälle käy. Ikeastahan noita fleecejä saa muutamalla eurolla, mutta se Ossin "postimerkkeily" aiheuttaa järkyttävää sotkua. Mattoakaan en ole saanut Ossille kudottua. Sopivat kangaspuut ovat olleet varatut ja minulla on ollut muita projekteja.

Oi, miten ihanasti päivä alkoikaan tänään. Vähän ennen kymmentä tyttöni soitti koululta, että viimeinen matematiikan koe oli mennyt läpi, joten hänestä siis tulee ylioppilas joulukuussa. Fiuuu mikä helpotus. Kaikki oli kiinni tästä matematiikan kurssista, jonka hän joutui suorittamaan vielä itsenäisesti pelkällä tentillä ja tekemällä tietyt tehtävät. No tarvittiin siihen matematiikan yksityisopettajaa ja jonkin verran rahaa. Ei muuten ihan halvaksi voi noita yksityistunteja kehua. Sitten tunnustan, että vaikka itse olin aikoinani pitkällä matematiikan linjalla, niin 32 vuodessa unohtaa derivoinnit ja integraalilaskennan niin totaalisesti, että paljoa minusta ei ollut apua.


Hirmuiselta stressiltä olisi tyttäreni tietysti selvinnyt suorittamalla matematiikan kurssit esimerkiksi viime vuonna. No tehty, mikä tehty. Parempi myöhään, kuin ei ollenkaan, vai miten se menee se sananlasku?


Tässä jälleen kerran pikku mussukkani. Pikku mussukka yritti isotella eilen tytölle ja murisi oikein kunnolla, kun tyttö yritti nostaa sitä pois keittiöstä. Ossi näet istui hellan edessä ja siinä oli kanawokkia liedellä. Sanomattakin on selvää, että kanawokkia ei tippunut mihinkään kippoon ja minä nostin Ossin päättäväisesti eteiseen, sekä vetäisin keittiön oven kiinni. Meillä kun oli tyttären kanssa hieman hommia ja keittiön pöytä oli sopiva siihen. Kumpikin tarvitsi yhtäaikaisesti tietokonetta ja minä hieman autoin tytärtäni. Ai että tuo langaton verkko kotona on sitten joissakin tilanteissa kätevä.



Ossi Aikun kuvaamana heinäkuussa, kiitos Aikku jälleen!

Sunnuntaina on kirpputoripäivä. Tyhjennän huushollia oikein perusteellisesti. Ainutkaan tavaroista ei tule takaisin kotiimme, se on varma. Jos kellään ei ole tarvetta valitsemilleni tavaroille, niin saavat mennä kierrätyskeskukseen. Täällä Kirkkonummella on kierrätyskeskus, jonne saa viedä melkeinpä mitä vaan ja autokuormallinen sekajätettä maksaa 16 euroa. Kierrätettävän materiaalin mm. televisiot jne saa muistaakseni viedä ilmaiseksi. Se on sitten hyvää viikonloppua Ossilasta!!

22 kommenttia:

  1. Hurrrjasti onnea hienosta saavutuksesta tulevalle ylioppilaalle ja ylioppilaan äidille tietysti myös! <3

    Minäkin luin aikoinaan pitkän matikan, mutta olen unohtanut totaalisesti derivoinnit ja integroinnit kuten sinäkin. Mieheni on tilastotieteilijä ja saa siten hoitaa meidän perheen korkeamman asteen matikkaan liittyvät jutut. Minä lasken kyllä sitten sujuvasti montako suklaalevyä tarvitaan viikonlopuksi. :D:D

    Tsemppiä ja myyntionnea kirppisprojektiin ja Ossille rapsuja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se YO ensimmäinen etappi, johonkin. Tytöllä ei ole vielä harmainta haisua, mitä haluaisi tehdä ja opiskella. Olen sanonut, että kyllä hän paikkansa löytää elämässä. No ensimmäinen vaihe hänellä on todennäköisesti puolen vuoden Ranskan visiitti, kielen opiskelu mielessä. Minä olen lopettanut suklaalevyjen laskemisen totaalisesti. En osta suklaata, niin paljon kuin siitä pidänkin. Helpompi olla syömättä suklaata, kun sitä ei ole:) Tytöille Ossi-pusut, M-L ja Ossi.

      Poista
  2. Onnea tyttärellesi! Juu, ei ole helppoa matematiikka...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Huoks, olihan se helpotus, kun kuuli, että läpi meni koe! Oikeasti, minä en muista nuista derivaatoista ja limeksistä sun muista yhtikäs mitään. Tai sen kaikkein yksinkertaisimmista yksinkertaisimman derivoinnin muistan. Kukahan kertoisi mitä hyötyä siitä on?? Kait juuri insinöörien laskelmissa,:) :) Tuulipojille terveisiä M-L ja Ossi

      Poista
  3. Mahottoman paljon onnea tulevan ylioppilaan äidille ja tietenkin itse ylioppilaalle. Nyt vaan juhlia suunnittelemaan. Talvijuhlissa on se hyvä puoli, että kodin ja pihan voi koristella valoin ja kynttilöin. Kesällä se olisi ihan turhaa.

    Meillä kaksi ensimmäistä luki pitkän matematiikan suhtkoht menestyksellisesti, mutta nuorimmainen kulki äitinsä jälkiä ja luki lyhyen matematiikan ja senkin aika heikosti. Eipä uskoisi, että minunkin lyhyen matikan ceellä tehdään nyt rahoitustarkastajan ja controllerin hommia. Vaan kun ne derivaatat sun muut ei vaan kiinnostanut niin paljon kuin tansseissa kulkeminen...

    Kirppistavaraa olisi täälläkin, koti on täynnä kaikkea itselle tarpeetonta mutta jollekin ehkä tarpeellista. Facebookista löysin kivan tapahtuman parin viikon päästä: sellaisen vaatteenvaihtopäivän, jonne saa viedä vaatteita ja ottaa tilalle uutta. Voi olla, että vien sinne vaatteita, mutta en ota mitään. Myös pokkareita ajattelin viedä sinne kierrätettäväksi.

    Ossilla on ollut kova päivä, kun keittiö on suljettu koirilta. Ankeaa, sanoo Olli.

    Mukavaa viikonloppua ja ihanaiselle Ossille rapsutukset. Myös miehelle terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvijuhlissa on ainakin yksi huono puoli: pihaa ei voi hyödyntää lainkaan. Sitten, jos tuuppaa lunta kovasti, niin sitten olemme ihmeissämme parkkitilan kanssa:)

      Talousmatematiikalla on minun mielestä aika vähän yhtäläisyyttä derivointiin, vaikka kait sillä jotain matemaattisia malleja voi rakentaa. Tuloslaskelma on yhteen- ja vähennyslaskua. Analyysit saa tietokoneista:)

      Ossilla ei ollut eilen illalla kuin reilu tunti pääsykieltoa keittiöön. Selvisi hengissä. Terveiset välitetty. Terveisiä myös teillepäin ja Olli-pollille niitä virtuaalirapsutuksia kanssa, M-L ja Ossi.

      Poista
    2. Ei siitä pihasta ole aina iloa kesälläkään. Kuopuksen kohdalla on ollut huono tuuri: rippijuhlat heinäkuussa ja vesisadetta +9. Viime keväänä yo-juhlat kesäkuun alussa ja vesisadetta kovan tuulen kera ja lämmintä reilut +5 astetta.

      Poista
    3. Huono tuuri kuopuksellasi. Teoriassa kesä-heinäkuussa on kuitenkin parempi ilma kuin joulukuussa. Jos oikein kamalan huono tuuri käy ja lunta tulee kauhiasti, niin voipi olla vaikeaa tulla meitille. Muistathan meidän pienen lopputien?

      Poista
    4. Juu muistan kyllä. Postilaatikolta hiihtämällä loppumatka :)

      Poista
  4. Ai Ossi tykkää fleesestä :) Mun edesmennyt Jysky-koira rakasti vanhaa kellarista löytynyttä gobeliinia ja nukkui sekä lepäili aina sen päällä. Mikään kaupasta tilattu koirasänky ei sille kelvannut.

    Onnea ylioppilaalle! Itse en ole lukiota käynyt, kauppaopisto tuli sitten käytyä, kunhan sain vuoden leikkiä aikuista ja käydä töissä peruskoulun jälkeen :)

    Minä olen myös ollut ahkera kierrättäjä, viime aikoina kantanut suoraan pelastusarmeijalle tai Fidaan ylimääräistä. Onneksi kaapista löytyi vielä jotain juuri puhjenneeseen tuunausvaiheeseen! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tuo meidän koira on syönyt niin käsittämättömät määrät matonkuteita, loimilankoja ja kaksi kappaletta fleecejä. Oikeasti ihmettelen, että kaikki se materiaali on tullut vatsasta joko ykäämällä tai sitten se on kulkenut läpi koiran. Ihme, ettei ole jouduttu leikkaamaan minkään suolitukoksen vuoksi.

      Kauppaopistohan on oikein hyvä koulu, kun sen ottaa tosissaan.

      Juu, kierrätys kunniaan. Tämä on nyt ihan päähänpisto lähteä kirppikselle myymään. Yleensä minäkin kiikutan suoraan UFF keräykseen tms, sellaisia vaatteita joilla ei ole käyttöä. Nyt poistan kyllä muutakin roinaa...Että sitä kasaantuukin vuosien varrella. Terveisiä Kotkaan M-L ja Ossi.

      Poista
  5. Onnittelut, kyllä ylioppilaaksi lukeminen kannattaa aina. Yleissivistystä ainakin kertyy.

    Hauskoja nuo kommentit matikasta - itselleni oli aivan ylivoimaista noiden derivaattojen sun muiden kanssa mutta sitten kauppaopistossa vetelin kiitettäviä. Ja selitän sen niin, että tiesin mihin sitä kauppamatikkaa käytetään! Olen ihmetellyt miksi koulussa on vain lyhyt ja pitkä matikka, miksi ei ole "lyhyttä käytännön matikkaa", kaikki tietäisivät mihin sitä tarvitaan ja ehkä nuoret sitten ymmärtäisivät miksi niitä pikavippejä ei kannattaisi ottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin lukio antaa nuorelle ihmiselle vähän lisää aikaa miettiä, "miksi haluaisi tulla isona". Itse olin lukion jälkeen useamman vuoden töissä, kun en tiennyt mitä haluaisin lukea. Sitten päädyin kanssa aikanani kauppaopistoon ja laskentalinjalle. Jäin ihan pikkuisen Kauppakorkeakoulun rajasta ja samana vuonna heitin sitten paperit kauppaopistoon. Ostimme mieheni kanssa ensimmäisen yhteisen asuntomme ja tienaamaankin piti päästä. Kaksivuotinen opisto oli juuri sopivan lyhyt portti vakkaritöihin. Sitten työn ohessa lueskelin vielä Merkonomien jatkokoulutuskeskuksessa yhteensä kolme vuotta.

      Vielä tuosta matematiikasta. Minun mielestäni ihan niin sanottu tavallinen ihminen ei tarvitse kuin yhteen,- vähennys,- ja jakolaskuja, sekä kertotaulun ja prosenttilaskun. Nämä kun hallitsee ja vielä päässälaskutaidon mahdollisimman hyvin, niin pärjää aika pitkälle. Insinöörit suunnitelmissaan ja lujuuslaskelmissaan, sekä matemaatikot ja taloustieteilijät käyttäköön sitä korkeampaa matematiikkaa. Itse en oikeasti ole tarvinnut derivaattaa YO-kirjoitusten jälkeen, muuta kuin opettaessani sitä tyttärelle:) Nellille rapsutuksia ja Ossi-pusuja!

      Poista
  6. Täältäkin onnea tytölle, samoin kuin vanhemmilleenkin. Hieno saavutus, itse en olisi moiseen suoritukseen nuorena pystynyt. Matematiikasta en ymmärrä kuin sen, että nuorena yksi plus yksi oli kolme ja myöhemmin sama tulos olikin neljä ;) Kauppiksen kävin aikoinaan minäkin, ilman yliopistoa, mut mulle se oli aikoinaan aivan väärä ala, ei siitä sen enempää.

    Tota noin, et viittis tulla meille suorittamaan kirppistyhjennystä, kun saat omasi valmiiksi? ;DDD Mulla on vuosien saatossa kertynyt nurkkiin roinaa jos jonkinmoista. Yhtä monta vuotta olen niitä suunnitellut raivaavani pois uusien tieltä ja suunnitteluasteella on edelleenkin. Pahus. Isäntä kyllä aina välillä uhkaa tilata jätelavan pihaan...
    T: Ellin emäntä

    Älä nyt vaan, Ossi-mussukka, tuhoa sitä ihanaa fleeceä, johon olet niin rakastunut. Mitä iloa siitä sitten postimerkkeinä on? Eikä saa isotella "siskolle", siitä tulee helposti paha tapa. Vaikka ymmärrän kyllä kun häädetään lihapatojen äärestä pois. Terkkuja ja pusuja Ossi-mussukalle! T: Elli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta vaan sinnekin. Meilläkin teki 1+1 kolme, monen vuoden odottelun jälkeen:)ja jos tuo karvakasa lasketaan, niin oikeastaan neljä:) Taas meitä on kyllä sitten kolme, kun tuo tyttö käytännöllisesti katsoen asuu jo pois kotoa. Vaikka yleensä hän käy meitä kalkkeja moikkaamassa viikonloppuisin.

      Tuota, kun olen tämän talon tyhjentänyt, niin saa kirppikset ja kierrätyskeskukset olla hetken aikaa. Minussakin asuu sellainen pieni keräilijähamsteri, kirjojakin on siunaantunut tuon miehen kanssa niin paljon, ettei kirjastoon yleensä ole asiaa. Kaikki mahdollinen ja mahdotonkin paikka on täynnä tavaraa.

      Fleece on ehjä - vielä. Ikean rotalle Ossi suoritti tänään ruumiinavauksen alle puolen tunnin. Se oli nopeaa toimintaa.Sitten rotta joutikin roskikseen:( Terveisiä teillepäin ja Ellille Ossi-suukkoja.

      Poista
  7. Onnittelut täältäkin sekä tulevalle ylioppilaalle että tämän vanhemmille! Jos minä olisin aikoinaan joutunut pitkän matikan (tai ylipäätään matikan) kirjoittamaan, niin olisin sillä tiellä vieläkin...niin pesunkestävä humanisti olen ollut pienestä asti, että ne lyhyenkin matikan pakolliset kurssit tuli suoritettua rimaa hipoen :-)

    Maurilla on myös uudessa sängyssään fleecepeitto, sillä kun pitää olla kunnolla pedattavaa aina nukkumaan mennessä. Vielä toistaiseksi peitto on saanut muuten olla rauhassa, muutenhan täälläkin kyllä harjoitetaan noita "kirurkin" taitoja aina kun vaan uutta pehmolelua taloon kannetaan.

    Tänään olikin upea ilma täällä etelässä, toivotaan että sääjumalat hellii meitä vielä huomennakin! Terkkuja Ossille, toivottaa Mauri ja Laura naapurista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta, kiitosta. Ei kun juhlia suunnittelemaan. Pitäisiköhän pistää tyttöä osallistumaan suunnitteluun, ainakin kunnon siivousvelvoite taloon:)

      En tosiaan ymmärrä, tuota mäyriksien, siis joidenkin, "kirurkin" intoa. Tämä viimeinen rotta oli kyllä ennätys:)

      Oli aika mukava ilma. Tai mukavaksihan nykyään voi laskea ilman silloin, kun ei sada:) Terkkuja naapuripitäjän puolelle ja rapsutuksia Mauri-sedälle, M-L ja Ossi.

      Poista
  8. Heippa Marja-Leena!

    Sinulle on heitetty haaste meidän blogissa.

    http://kaikkielamanikoirat.blogspot.fi/2012/11/haastettu.html

    Terkkuja sinne ja Ossille rapsuja! <3

    VastaaPoista
  9. Myöhästyneet, mutta lämpimät onnittelut! :)

    Ja voi matikkaa...komppaan Lauraa, vedepitävä humanisti minäkin ja jos matikka olisi pitänyt pakollisena kirjoittaa, niin sanonpahan vaan, että vieläkin yrittäisin vääntää sitä ylioppilaskoetta. Olen matematiikkarajoitteinen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos teillekin päin. Tyttäreni tulee rakastumaan tuohon uudissanaan "matematiikkarajoitteinen". :) Eihän hänkään kirjoittanut YO-aineena matikkaa. Voi,voi. Siitä ei oikeasti tulisi mitään. No pääasia, että selvitti viimeisen pakollisen matematiikkakurssin ja ihan hyvällä arvosanalla, tai siis hyvällä hänen tasolleen. Jos hän olisi alkanut ottaa noita matikan yksityistunteja hieman aikaisemmin, hän oikeasti olisi voinut vaikka kirjoittaakin matikan. Syvä inho ainetta kohtaan taas esti tämän. Sitten kaivoin hänen "koullukansiostaan" sellaisen ykkösluokan palautelapun opettajalle, jossa hän oli kirjoittanut lempiaineekseen matematiikan ja näytin tytölle. Pikkuisen nauratti meitä molempia. Näin mieli muuttuu 12 vuodessa...

      Asiasta ihan toiseen. En ole tiennyt, että nämä blogitkin vaativat Javan. Olen monta monituista kertaa skipannut Javan päivityksen, kun luin jostain tietoturvaongelmasta kyseisessä ohjelmassa. Äsken oli pakko päivittää, kun ei enää vastauskommentti suostunut kirjautumaan ja herjasi jotain javascrptistä...Huoks Laikkupojille rapsutuksia M-L ja Ossi

      Poista
    2. Onneksi kaikkien ei tarvitse olla näppäriä matikassa :) Ja mä muuten otin yksityistunteja, enkä oppinut siltikään mitään! :D Mulla täytyy olla jokin kohta aivoista sumeana, muuten sitä ei voi mitenkään selittää, kun ihan selvästi muistan, että matikantunneilla kuului vain "blaablaablaa" kun opettaja selitti jotakin. Ihan täyttä hepreaa oli mulle koko touhu.

      Kielet olen aina oppinut helposti. Mulla on hyvä kielikorva, nappaan nopsasti aksentteja ja murteita; olen kai koulukirjaesimerkki ihmisestä joka on kielellisesti lahjakas ja matemaattisloogisesti täysin lahjaton uuno! :D

      Poista
    3. Lähden kanssa siitä, että jokainen on todennäköisesti lahjakas jossain. Tyttäreni on loistava piirtäjä ja maalaaja. Nyt ei ole pelkkää äidin kehua ja todennäköisesti hänen ammattinsa varmasti jotenkin sivuaa taidetta. Miten, sen sitten aika näyttää. Heh, jos matikka oli hepreaa ja kielet opit helposti niin eikös tässä ole vähän, hih, ristiriitaa?

      Laikkupojille virtuaalirapsutuksia taasen:)

      Poista