lauantai 30. elokuuta 2014

Potutuslauantai osa 59

Hirmuisen vaikeaa kirjoittaa potustuslauantaita, kun sydän pulppuaa iloa. Olen varannut niin sanotun "A-luokan" matkan Pariisiin lokakuulle. Siis oopperakaverini kanssa ja miäs jää kotiin Ossi-vahdiksi. Miäs nauroikin, että pysyy avioliitto hyvin kasassa, kun näemme harvoin. Miäs tulee duunimatkalta edellisenä päivänä meidän Pariisiin lähtöämme. Kun minä tulen takaisin neljän päivän reissusta, niin hän lähtee seuraavana päivänä. Ei paljoa kerkeä riitelemään ainakaan ennen marraskuuta. Tämä syksy on aina sellaista yhtä reissuamista. Yleensä kyllä miäs on vaan reissussa:)

No yksi pieni harmituksen aihe löytyy, joka aiheuttaa vain vähän närästystä. Tosin voisin kirjoittaa siitä pienen kappaleen ihan koska vaan. Se on tuo minun miäheni ajotapa. Ei, hän ei aja ylinopeutta juurikaan, ehkä muutaman kilometrin tunnissa. Hän ajaa yleensä vajaan kymmenen kilometriä enempi, kuin mikä on se sallittu maksiminopeus ja sekin ottaa minua kupoliin. Minun autoni mittarivirhe on näes 3 kilometriä tunnissa. Tuossa Kirkkonummen jälkeisellä suoralla 51:sellä on sellainen nopeusnäyttöpaikka ja jos ajan ihan tasan 80, niin nopeusnäytön mukaan oikea nopeus on 77 kilsaa tunnissa. Siksi mua nyppii tuo miähen pienikin ylinopeus, vaikka siitä ei tulisikaan sakkoja. Sitten hänellä on autossa sellainen vakionopeudensäädin, joka on minun mielestäni tosi rasittava. Itse en käyttäisi sitä koskaan, mutta miähen pitää nysvätä sitä plussaa ja miinusta siitä ratista, kaasujalka voi levätä, missä lepää. Aika harvassa on sellainen laite, joten sitä laitetta tosiaan saa säätää koko ajan. Se nysvääminen tekee minut ainakin jotenkin paljon kiukkuisemmaksi, kuin ihan normaali ajaminen:) Olen kerran jutellut asiasta yhden kaverini kanssa ja hän sanoi, että vaikka hänelläkin on autossa tämä aurocruiser, niin hän ei koskaan käytä sitä. Meillä molemmilla on sellainen ajatus, että auto on jotenkin paremmin "hanskassa", kun jalat ovat polkimilla. Meidän molempien miähet taas käyttävät sitä penteleen vakionopeudensäädintä.  Se on varmaan sellainen "miehinen" vekotin:) autoissa.

Yrittäjäperheen tyttärenä ja vanhana kirjanpitäjänä minua nyt hieman harmittaa, kun uutiset ja lehdet kirkuvat Laura Rädyn "verottomista osingoista". Kuulkaas, kun sellaisia ei ole olemassakaan. Kyllä osinkotuloista maksetaan ihan pääomaveroa, silloin, kun osingonsaajana on yksityinen henkilö. Joskus vuonna yksi ja kaksi osinkotulot pörssinoteeratuista yhtiöistä olivat verovapaita, mutta nykyään verottaja on tiukentanut tätäkin. Että kyllä Räty niistä osingoistaan muodossa tai toisessa verot maksaa. Ehkä ihan aavistuksen pienemmällä prosentilla, kuin mitä olisi maksanut, jos hän olisi ottanut ne suorana palkkana, mutta verot maksaa kuitenkin. Nyt julkinen sana ja tietynlainen tietämättömyys on kyllä leimannut tämän nuoren naisen. Minä kun olin työaikanani isoissa kansainvälisissä yrityksissä ja megasuuressa asianajotoimistossa, niin näin näinä vuosina sellaista verosuunnittelua, että Suomen verottaja olisi ollut ihmeissään, eikä olisi myöskään voinut yhtään mitään, koska kaikki tehtiin ihan laillisesti. Kansainväliset isot yhtiöt osaavat asiansa.

Venäjä, Venäjä, Venäjä. Ukraina, maailmanpoliittinen tilanne ja Ebola. Ebolaan olisi syytä löytää lääke pikaisesti. Ebolaan kuollut jo yli sata lääkäriä ja hoitajaa. *linkki* 

*linkki* Opiskelijat keksivät väriä muuttavan kynsilakan. Tämä niin sanottuun "raiskaushuumeeseen" reagoiva kynsilakka tuntuu hienolta keksinnöltä. Silloin, kun oma tyttöni tuli baari-ikään, niin minusta tuntuu, että jauhoin näistä tyrmäystipoista niin paljon, että sanat tulivat jo omistakin korvista ulos. Mutta ovathan ne tipat olleet käytössä täällä Suomessakin, joten en minä nyt ihan soopaa jauhanut. No, tyttö sanoi, että ikinä jäänyt drinkit vahtimatta. Toivottavasti ei jää Pariisissakaan. No, ei kait tuo nyt kerkeä niin hirmuisesti bilettämään, kun on hyvin usein töissä.

*linkki* 9-vuotias ampui vahingossa konekivääriohjaajansa. Ketkä hullut antavat pikkutytön ampua konekiväärillä? Millaisia ovat vanhemmat, jotka vievät pikkutytön ampumaradalle ampumaan konekiväärillä? Nyt oli taasen sellainen uutinen, että minä en voinut kuin hämmästellä. No tarkkuusammunta on ihan jännää. Olen itsekin ampunut pari kertaa savikiekkoja haulikolla, osuinkin muutaman kerran. Sarjatuliaseella ei tulisi pieneen mieleenikään ampua. Hirveät traumat saa se tyttö vanhempana, ihan varmasti.

*linkki* Opaskoiraa ei päästetty Lahden konserttitaloon. Minulla on sellainen käsitys, että opaskoiran saa viedä ihan minne vain. Nyt täytyy tarkistaa olenko mahdollisesti väärässä.

Mutta hei. Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, mukavaa viikonlopun jatkoa Ossilasta!

lauantai 23. elokuuta 2014

Potutuslauantai osa 58

Hei, mikä ihme meitä suomalaisia vaivaa, kun ihmiset eivät pysähdy auttamaan 12-vuotiaita tyttöjä hädässä? * Linkki* Kukaan ei pysähtynyt auttamaan Venlaa ja Maijaa. Tätä asiaa on jo käsitelty SOME:ssa ja radiossa kuulin ohjelmanpätkästä samasta asiasta, kun eilen ajelin äitiäni katsomaan. Jotenkin ymmärrän, jos tappeluihin ei mene väliin. Itse ehkä siirtyisin sivuun ja soittaisin välittömästi apua, mutta kaikkia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua, tulisi auttaa, jollakin tavoin. Voihan se apu olla pelkkä soitto hätänumeroon.

*linkki* Tälle pikkukoiralle kävi köpelösti hississä. Jostain syystä Ossikin on aina inhonnut hissiä. Ossin on aina joutunut joko nostamaan hissiin, tai todella raahaamaan, ennen kuin se on saatu sisälle. Ossi tosin inhoaa kaikkea uutta ja outoa. 

Kesä loppuu. No siinä on potutusta kerrakseen. Kauan joutuu odottamaan ja palelemaan, ennen kuin seuraava kesä on edessä. Tunnustan olevani täysin kesän lapsi. Tosin ehkä kesästä ei kuitenkaan nauttisi niin paljoa, jos aina olisi lämmintä.

Viikonloppu on nimetty täällä Helsingin seudulla uudestaan. Se on weekendin sijasta enkuksi cheekend:) :) Tosin onhan se mahtavan hienoa, että joku suomalainen artisti saa stadionin ainakin lähes täyteen. Saapi nähdä miten käy tämäniltaisen konsertin. Kaksi iltaa perätysten olisi melkoinen saavutus suomalaiselta rap-artistilta. Vai onkohan hän hiphop-artisti? Älkää vaan teilatko minua, en todellakaan tiedä eroa. Räppikappaleet eivät ihan ole suosikkimusiikkiani. Joskus räppiä on ihan hauska kuunnella hetken, mutta sanoista on tosi vaikea saada selvää. Pari vuotta sitten en ihan varmasti olisi tiennyt Cheekistä mitään. Nyt, kun häntä on tässä vuoden verran mainostettu siellä sun täällä, niin ei ole voinut olla törmäämättä nimeen. Tosin tuskin olen radiosta kuullut yhtään hänen musiikkiaan, tai ainakin luulen näin. Olen kaksi kertaa käynyt Stadionilla musiikkikonsertissa ja tämäkin johtui siitä, että sain ilmaiset liput:) Toinen oli maailmanluokan tähti Elton John ja toista en nyt muista, en sitten millään. Elton Johninkin esiintymisvuoden jouduin tarkistamaan netistä. Aika köyhää, siis minulta.

Kuukauden kuluttua, elikkä 18. syyskuuta perjantaina, menemme katsomaan Max Raabea Finlandia-talolle. Miäheni sisko tulee Ruotsista oman miehensä kanssa vartavasten tähän konserttiin. Minä en viime vuoteen asti ollut ikinä kuullutkaan tästä Raabesta, mutta on kuulemma kovin suosittu ja joka paikassa konsertteihin liput loppuun myyty. Jostain syystä torstain konserttiin oli vielä pari päivää sitten ainaskin 400 lippua myymättä. Appiukko kustantaa meidän kaikkien liput. Ihana mies ja hänkin lähtee konserttiin mukaan. Minä olen katsonut Raabea kaksi kertaa Youtubesta ja kummallakin kerralla laittanut parin minuutin videonpätkän poikki. En tiedä onko hänellä mitään omaa musiikkia, pääasiassa kait laulelee 1920-1930 luvun saksalaisia iskelmiä. Viimeksi poikki panemani videonpätkä oli ABBA:n "Super Trouper". Jotenkin alkuperäinen iski aikoinaan, tämä versio valitettavasti ei.

Ossi-ressulla oli maha viime yönä vähäsen sekaisin ja ilmeisesti kipeä. Ossi herätti kolne kertaa päästäkseen ulos. Ensimmäisellä kerralla puolen yön aikaan pääsin sängystä ylös, niin, ettei miäs herännytkään. Toisella kerralla miäs heräsi ennen minua ja komannella kerralla ärjyi sitten minulle, että mene katsomaan, mikä Ossilla on hätänä. No se isompi hätä:). Loppuyön nukuimme Ossin kanssa täällä "miähen" työhuoneessa eikä tarvinnut enää nousta. Miäskin on kuin persauksiin pistetty karhu, kun hänelle on puhjennut nokkosrokko. No voin arvata, että se on kivulias ja kutisee. Siihen "tautiin" eivät ole lääkäritkään löytäneet oikein kunnon syytä, eikä siihen varsinaisesti ole mitään parannuskeinoakaan. Antihistamiinit lieventävät. Tosin miähellä se rokko on iskenyt silmäluomeen, joten näyttää vähän siltä kuin joku olisi tintannut silmän mustaksi.

No näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein kaunista viikonlopun jatkoa Ossilasta!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Taivas itkee sadoin pisaroin....

Niin itkin minäkin, kun ajelin appiukolta kotiin. Kävimme syömässä lounaan appiukolla. Minä ja tyttö ja tytön poikaystävä. Appiukko ajoi nuoren parin sitten lentokentälle ja minä ajelin kotiin. Tänään oli lähtöpäivä. Kone Pariisiin lähti viideltä. Hirmuinen kaatosade oli, kun ajelin Espoosta Kirkkonummelle kehä kolmosta. Vastaantulevat rekat ja muut isommat autot heittivät vettä niin paljon tuulilasiini, että pieneen hetkeen ei välillä nähnyt yhtikäs mitään.

Mitä tekee Ossi sateella?

 Kuka häiritsee untani? Salamavalo herätti Ossin lopullisesti, vaikka tietysti Ossi unissaankin "tiesi", että olin siinä vieressä.
 Korvaakin kutittaa...
 Olen hereillä, vaikken haluaisikaan.
 Jos koira ajattelee yhtäänkin "ihmismäisesti", niin veikkaan, että Ossin ajatus oli "häivy eukko, minä haluan nukkua".
Semmoista sadepäivänä Ossilasta. Miähen siskokin soitti äsken Ruotsista ja pitäisi varailla lippuja Max Raaben konserttiin syyskuussa Finlandia-taloon. Saas nähdä mennäänkö koko porukka. Olisihan se ihan hauskaa mennä konserttiin vähän isommalla porukalla. Miähen sisko ja hänen miehensä, minä ja miäs, sekä mahdollisesti appiukkokin. Huomenna keskityn lippujen varaamiseen. Hyviä öitä Ossilasta.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Elokuista sunnuntaita Ossilasta

Aivan lyhyt tilannekatsaus Ossilasta. Hengissä olemme, potutuslauantait ovat olleet kahden viikon tauolla. Viikko sitten lauantaina en vain kerennyt päivittää blogia ja eilen oli mieheni sedän vaimon hautajaiset.

Ossista saa aina parhaimman kuvan, kun ottaa kuvan peräpeilistä päin:) Tämä kuva on viime vuodelta, samoihin aikoihin otettu. En ole Ossista pystynyt ottamaan kuvia muutamaan viikkoon, koska kamerani laturi on ollut mystisesti kateissa. Kamerani akku sanoi, että loppu ja kun aloin haeskella laturia, en löytänyt sitä sitten en mistään. Jemma niminen paikka on aina se hankalin.

Aikani etsittyäni, totesin, että nyt on enää yksi vaihtoehto. Kaivoin sen laukun esiin, joka oli ollut minulla Pariisin matkalla ja siellä se laturi oli. Ainoa esine, jota en ollut purkanut pois laukusta matkan jälkeen. No, onneksi laturi sentään löytyi.


Pariisin vieraiden kanssa meillä on ollut mukavaa. Toivottavasti myös heillä on ollut mukavaa meidän kanssamme. Sniis, kohta joudun päästämään heidät takaisin Pariisiin ja me jatkamme täällä arkea miähen ja Ossin kanssa. Tytär jatkaa sitten taas omaa arkeaan Pariisissa. Toivottavasti näen heidät molemmat joulun aikoihin. Ossilasta terveisiä. 

lauantai 2. elokuuta 2014

Potutuslauantai osa 57

Ei hirmuisesti juuri nyt ja tällä hetkellä potuta mikään, päinvastoin. Olen iloinen ja onnellinen. Tyttö tulee ensi viikolla ja mukavaa on myös se, että poikaystävä tulee kanssa. Nyt on sitten aikas hyvää aikaa tutustua nuoreen mieheen vähän paremmin.Maton kutominenkin edistyy. Löytyyhän noita ikäviä tapauksia kuitenkin ihan mistä vaan, kunhan vähän kaivelee. Aloitetaan niillä kaikkein ikävimmillä uutisilla ja lopetetaan vähän kevyemmillä.

*linkki* Mies hukkui Sipoon Pilvijärvellä. Miten on oikeasti mahdollista, että jotkut rannalla olijat huomaavat vasta puolisen tuntia myöhemmin, että joku ei olekaan palannut uintiretkeltään? Vähän vastuuta pitäisi olla aikuistenkin kanssa ja aikuisilla ihmisillä toisistaan. Siksi olen uimisesta niin huolissani, kun olen itse meinannut hukkua pienenä, alle kymmenen vanhana. Serkut olivat jo lähteneet, mutta minun, pienen vesipedon, piti vielä jäädä pulikoimaan. No onneksi "melkein" ei ole mukana ja täällä sitä vielä käkitään.

*linkki* Samaisella järvellä hukkui sitten myös koira. Huonoa tuuria, kesken keppileikin. Kuulin tämän jutun radiosta ja luulin, että tapahtuma oli Kirkkonummen Pilvijärvellä. Radiossa korostettiin sitä, että koirakin voi uupua kesken keppileikkien, eikä paranisi heitellä keskelle järveä niitä keppejä. Mitä liene sattunut?

*linkki* Alaikäiset tytöt joivat alkoholia pesäpalloleirillä. No joopa joo. Koko joukkue lähetettiin kotiin. Ihan oikein, vaikka tuntuu, että vähemmistö kärsi nyt enemmistön toilailuista. Jos nyt muistan oikein, niin seitsemän kymmenestä tytöstä veti vähän sidukkaa. No eihän se ole hyväksyttävää, jos se kerran on kielletty ja drinksujen, laimeidenkin juonti on kielletty alle 18-v. Nyt joku ajattelee, että mikäs kukkahattutäti minä olen? Kaukana siitä, mutta meillä on oikeasti ollut kiellettyä alkoholin juominen, ennenkus tyttö täytti 18. Kaikki kokeilut, mitä hän sitä ennen teki, onneksi niitä ei ollut hirmuisen montaa, olivat kiellettyjä kokeiluja. Kokeilujen määrästä en ole täysin varma, mutta kiinni hän ei jäänyt montaa kertaa.

*linkki* Fillaristi ja mopoilija kolaroivat. Voihan rupisammakko. Voisitteko hyvät vanhemmat opettaa rakkaille mopoikäisille liikennesäännöt, tai edes joitakin? Arvatkaa lukematta juttua, kumman syy ja kumpi loukkaantui pahemmin? Täällä Kirkkonummellakin on ainakin yksi tieosuus, jossa kulkee pyörätie, no ihan fine, mutta sillä kevyen liikenteen väylällä on sallittu mopoilu, pyöräily ja kävely. Ihme, etten ainakaan ole ikinä kuullut, että sillä pätkällä olisi sattunut mitään onnettomuuksia.

*linkki* Tämän juoksutaksin ottanutta saattoi kaduttaa. Minä en ole aikaisemmin kuullutkaan termiä "juoksutaksi". Nyt sitten tiedän, mitä sekin tarkoittaa. Joskus vuonna yksi ja kaksi, eli silloin, kun olin juuri saanut ajokortin, odottelin erästä naispuolista ystävääni autossa. No kyytiini pölähtikin kaksi hyvin juovuksissa olevaa nuorta miestä, jotka ilmoittivat, että he haluavat minun ajavan heidät Pohjoiselle Rautatienkadulle. Siellä taisi silloin olla ravintola KY. Sanoin, etten aja heitä mihinkään, mutta kundit kieltäytyivät postumasta autostani. No sitten minun piti luovuttaa ja ajaa heidät KY:n eteen. Kiittivät sentään kyydistä, mokomat.

*linkki* Beckhamin poika deittailee itseään vanhempaa jenkkinäyttelijää.  Ei ole helppoa olla 15-vuotias superkuuluisuuden poika ja tapailla 17-vuotiasta tyttöä. Tämä otsikko kuului sarjaan "anna mun kaikki kestää jutut". Ei minua ainakaan oikeasti kiinnosta, jos 15-vuotias ja 17-vuotias seurustelevat. Täytyy tunnustaa, että otsikko oli jo sen verran raflaava, että se sai minut klikkaamaan jutun auki. Nyt sitten tiedän, mistä on kyse, enkä enempää aio asiaa seurata.

*linkki* Manuela Boscon tyttären nimestä tulee Sahara. Olen tainnut aikaisemminkin ilmaista, mikä on mielipiteeni lasten erikoisista nimistä. Pitääkö sitä nyt ihan oikeasti alistaa lapsi koulukiusatuksi, tai tarhakiusatuksi jo ihan pelkällä etunimellä? Tytöllämme on kaksi kaunista nimeä. Siltikin hän on joskus purnannut kahden nimen hankaluudesta. Sanoin aikanaan hänelle, että mikään ei estä sinua tiputtamasta toista nimeä pois, sitten kun olet täysi-ikäinen. No luultavasti hän ei ole asialle kuitenkaan mitään tehnyt. Jos hän on saanut aikaiseksi nimenmuutoksen maistraatissa, niin sitten on. Ainakaan minulle ja miähelle hän ei ole asiasta ilmoittanut:)

*linkki* Kaikkien väärien hälytysten äiti? Tätä ei nyt voi lyhyesti selittää. Teidän on pakko lukea edes tämä linkki:) Meinasin tikahtua nauruun. Kaikkea sitä tässä maailmassa sattuu ja tapahtuu.

No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein hyvää viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!