torstai 30. toukokuuta 2013

Torstain mietteitä




Ei voi kirjoittaa potutuslauantaita, kun lauantaina on niin mukava päivä. Tytöllä on varmaan kuudet YO-juhlat ja me menemme niistä kaksiin. Oopperakaverini tyttö kirjoitti ja toisen ystävättäreni tyttö, joka on myös tyttäreni ala-astekaveri saa lakin. Ihania, iloisia juhlia siis tiedossa.

Mietin tätä uutista lukiessani montaakin asiaa. Jos on koiria, niin miksi ihmeessä luopua koirista sen takia, että perheeseen tulee lapsia? Itse en olisi ottanut koiraa, silloin kun tyttäremme oli vauvaikäinen, mutta jos minulla olisi jo ollut koira, niin en varmaan olisi siitä perheenlisäyksen vuoksi luopunut. Olisin vain tehnyt monet asiat varovaisemmin ja varmistanut toiset asiat. Se seikka mikä minua suuresti mietitytti oli se, millä ihmeellä voisi tarkistaa toisen ihmisen taustat niin hyvin, ettei tulisi jymäytetyksi.

Tämäkin uutinen sai hieman pinnaani kiristymään. Hoituuko koiran lenkitys siinä, kun käy kaupassa? Minua usein surettaa ne kaupan edessä odottelevat koirat. Monasti ne koirat ovat kaikkea muuta kuin tyytyväisen näköisiä. Varsinkin talvella tulee oikein suru puseroon ulkona värjöttelevien koirapoloisten vuoksi. Kaikenlisäksi se odotteleva koira voi päätyä voron kynsiin.

Tuntuu ettei viikkoa ilman toisen koiran aiheuttamaa koirakuolemaa. No piha oli aidattu, mutta silti iso koira karkasi. Piha saa olla tosi hyvin aidattu, ettei kekseliäs koira pääse aidasta yli tai ali. Tiedättekö, että minulla on sellainen muistikuva, että koulutettu poliisikoira menisi yli liki neljästä metristä. Siis kunhan koira vain saa tassunsa hypätessään jotenkin reunalle, niin sehän kiipeää loput. Jos on hyvä juoksunaru, niin eihän koira siitä karkaa. Meidän Ossi ei ainakaan karkaa. Pari kertaa Ossi on ottanut ritolat ihan muissa merkeissä.

Tänään kävin silmäklinikalla ja mittaukset varmistivat sen minkä jo tiesinkin. Kiertokarsastus on palannut. Arggghhh. No hyvä uutinen oli se, että tällä uudella leikkaustekniikalla siellä silmän takana on joku lanka ja sitä silmää voi uudelleen "kiristää" siitä langasta. Uusi operaatio syksyllä. Tuota vasempaa silmäänihän on leikattu kahdesti ja se silmien yhteisnäkö parantui huomattavasti, mutta sitten se vasen silmä taas "valahti", jostain kumman syystä. Lääkärikin ja ortoptisti ihmettelivät sitä. Taidan olla tälläinen tilastokummajainen monessakin terveysasiassa. No ei voi mitään.

Ossilla tassu on alkanut heti parantua, antibioottikuurin ansiosta. Tabletit ovat vaan niin tappelulla syötettäviä, että hellrrmo meinaa kärventyä. Nyt ei meinaa edes voikuorrutus auttaa. Sitä tablettia kakotaan ja syödään muutamaan otteeseen. Kaiken lisäksi nyt kun tuli puoli tablettia enempi annostusta, se ei tee hyvää Ossin mahalle. Oksennus tuli aamulla noin tunti tablettien syömisen jälkeen. Koetin tarkastella löytyisivätkö ne antibiootin palaset jostain, mutta en nähnyt niitä, joten ehkäpä ainakin osa niistä sitten pysyi mahassa:)

Viikonloppuja nyt jo näin torstai-iltasella. Eikös muuten mäyris maastoudu aika hyvin peittoonsa?



maanantai 27. toukokuuta 2013

Taas tassut vaivaavat


Tänään käväistiin taas eläinlääkärissä. Vasen etutassu on vaivannut enemmän ja vähemmän jo jonkin aikaa. Ei lähtenyt pelkällä Malaseb-shampoolla. Tuli taas sitä suuresti inhottua Kefavet-antibioottia kahden viikon kuuri. ELL otti  Ossilta myös verikokeen, jossa tarkastettiin munuais- ja maksa-arvot. Kesäkuussa varmaan poistetaan yksi rasvapatti ja kainalosta sellainen ikävänoloinen vähän syylänmuotoinen pieni "kasvain". Se "kasvain" on todellakin hyvin pieni, mutta otetaan molemmat pois samalla nukutuksella.

Ossi osasi käyttäytyä siis todella hyvin. ELLiä oikein nauratti, kun herra heilutti häntäänsä pöytää vasten, niin että läiske kuului. No nyt Ossi syö taas pari viikkoa pillereitä ja käy jalkakylvyssä joka toinen ilta. Viimeksi Ossilla on ollut tassutulehdus vuosi sitten kesäkuussa. Tämäkin tulehdus liittyy varmasti näihin kasviallergioihin. Ossi-paralla tassu(t) tulehtuu ja emännällä nenä vuotaa.


Hmmm....
 Kimp-

puun!! Jotain hupia pitää olla tälle päivälle.


Voisitko pistää sen kameran pois? Kun vähän väsyttää.


No seuraava asia ei sitten taas liity koiriin laisinkaan, itseeni kylläkin. Luin uusimmasta Suomen Kuvalehdestä artikkelin "Käypä hoito - asiantuntijoiden sidonnaisuuksista". Artikkelin ovat kirjoittaneet Aulis Aarnio emeritusprofessori, OTT ja Teppo Järvinen, Dosentti, Suomen Akatemian kliininen tutkija. Itseäni artikkelissa huomiota kiinnitti erityisesti se seikka, että vuoteen 1994 koko väestöä koskevana kokonaiskolesterolin arvona pidettiin kuutta (6,0) ja sitä alennettiin viiteen (5,0). Tällä yhden pykälän alennuksella saatiin 1,4 miljoonaa "kolesterolisairasta". Jutussa kiinnitettiin huomiota siihen seikkaan, että "merkittävä osa Käypä hoito -suositusten tekijöistä saa vuosittain huomattavia - jopa kymmenien tuhansien eurojen suuruisia palkkioita lääkeyhtiöiltä". Jutussa mainittiin, että "Suomessa vedotaan usein siihen, että pieni maa ei voi jättää käyttämättä huippuasiantuntijoita hoitosuosituksia luotaessa, vaikka heillä olisi taloudellisia eturistiriitoja." Aika ikävää ja kamalaa. Kansainvälinen suuntaus on nollatoleranssi artikkelin mukaan, siis taloudellisiin eturistiriitoihin. No sehän on ollut yleisesti tiedetty asia, että lääketeollisuus hellii lääkäreitä myös muilla konsteilla, kuin suorilla palkkioilla.

Itselläni on kokonaiskolesteroli tällä hetkellä 6,5 ja lääkärini kanssa jätimme toisen lääkkeen (eräs statiini) pois, koska se aiheutti järkyttävän listan sivuoireita minulle. Katselimme ja laskimme verisuonisairauden riskiä, siis olemme hoitaneet riskiä ja se on todella pieni vielä. Tällä riskillä ei sitten ole mitään tekemistä aivoverenvuotoni kanssa joka oli synnynnäinen epämuodostuma. Verisuonisairauden ja sydänkohtauksen riski kasvaa, kun ikää karttuu, mutta johonkinhan tämä kaikki päättyy. Jätimme hyvässä yhteisymmärryksessä lääkärini kanssa tämän statiini-lääkkeen pois. Taidan liittyä tähän "Suuri statiinihuijauskuoroon".

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa. Meillä aurinko paistaa, mutta Ossi on päivätorkuillaan ja tassut taivasta kohti. Päivälenkki saa nyt hetken odottaa. Kingi ilmoittaa sitten, kun on valmis lenkilleen.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Isot pojat eivät itke



Paitsi seniorimäyräkoirat saadessaan oikein herkullisen luun. Sitä ininää kesti, kunnes luu tuli syötyä. Lenkillekään ei tehnyt poloisen mieli. Väkisin raahasin Ossin kävelemään, mutta kun oli kosteaakin, niin lenkistä ei muodostunut pitkää.


Tuossa on meidän maakellarin ovi. Oikeasti otin kuvan siksi, että näette millainen on kallioimarre. Olen kerran maistanut kasvia ja kyllä siinä hitusen verran on lakritsin makua. Kallioimarteen käyttöä hehkutetaan nyt aika monessa paikassa, joten tuosta saisin, kun vain nyt keksisin sille käyttöä. Itse asiassa tuota samaa kasvia kasvaa melkoisen paljon tuossa rantaan viettävässä jyrkässä rinteessäkin.




Voi ei, pieni koiranpentu kuoli toisen koiran hyökkäykseen. Autsch. Ohessa linkki, jos ette ole sattuneet huomaamaan:Xena-pennun kohtalo. Itse muuten olen kuulunut niihin, jotka ajattelevat, ettei niin sanottu "terve koira" hyökkää pennun kimppuun, mutta tässä artikkelissa todettiin, ettei tälläistä "pentusuojaa" ole olemassa.

Itse asiassa, voitteko kuvitella? Koira on aiheuttanut suoralla hyökkäämisellään viidentoista ihmisen kuoleman vuosina 1998-2011:
Koirako Suomen vaarallisin eläin?. No hirvikolareissa on kuollut paljon enemmän ihmisiä, mutta ihan pieneksi hetkeksi kannattaa pysähtyä asiaa miettimään. Sinä vuonna, kun tyttäreni syntyi, niin appivanhempieni talon läheisyydessä, joku koira tappoi ihan pariviikkoisen lapsen. Miten tämä on mahdollista, jäi ainakin itselleni suureksi mysteeriksi, mutta muistan tapauksen aivan äärettömän hyvin. Ilmeisesti koira ja lapsi olivat samassa tilassa ja vanhemmat olivat oikeasti jossain poissa.

Yhden ihanan asian luin Iltalehdestä. Se viidennestä kerroksesta maahan tippunut taapero selvisi vähin vaurioin ja on hyvää vauhtia toipumassa. Ihmeellisiä asioita tapahtuu.

Kaikille hyvää viikon jatkoa, nyt menen laittelemaan ruokaa. Kalliomarteesta ei kuitenkaan ole ruokalistalla mitään.

lauantai 18. toukokuuta 2013

Potutuslauantai osa 6


Tämä lauantai meni pilalle jo herätessäni, koska heräämisaika oli 13.32. Voitteko edes kuvitella? Illalla nukkumaan yhdentoista maissa ja eukko herää painajaiseen iltapäivällä. Yritin pelastaa ammeeseen hukkunutta mäyräkoiraa tekohengityksellä. Ihan oli Ossin näköinen, mutta niitä oli kaksi... Heräsin, kun annoin sitä tekohengitystä. No ehkä päivä päättyy siihen, että Suomi voittaa Ruotsin jääkiekossa ja Euroviisut. Molemmat hyvin, hyyyyvin epätodennäköisiä ajatuksia.

Tämän mäyriksen Ossi sai syntymäpäivälahjaksi. Se oli aarre ja ehjä puolitoista vuorokautta, kunnes kuului taas se Ossin sisäinen käsky "Tapa se!"
Sitten se oli kamun menoa, lahjanantajan vieressä ja noin viidessä minuutissa oli fyllit kaivettu ulos. Minä jo luulin, että Ossi olisi muuttunut, mutta ei.



Ossista on tosi vaikea ottaa valokuvia. Se joko kääntää päänsä pois tai tulee nuolemaan kameraa. Se ei tosiaan osaa poseerata. No eipä Ossi osaa käskystä montaa muutakaan asiaa, ainakaan kovin nopeasti.


Voitteko kuvitella. Tein kaalilaatikkoa ja kaataessani siirappia purkista tuli ulos pieniä, mustia muurahaisia ja korkki on ollut kiinni, eikä se purkki ole kauhean vanha, koska olen tehnyt kaalilaatikkoa nyt kevään aikana kaksi tai kolme kertaa. Poisnyppiessäni niitä murkkuja pääsin laskuissani 26:een, mutta veikkaan, että uunissa kyllä paistuu jokunen yksilö. Toivottavasti sokerimuurahaiset eivät maistu kaamean pahalta.

No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta kaikille ihanaa viikonlopun jatkoa!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Ossi 10 vuotta



Eikä tunnu juuri missään, hoh,


hoh,


hoijaa. Kaunista loppupäivää teillekin, blogikamut!



Toivottavasti Ossin veljetkin, kaikki viisi saavat viettää tätä päivää!

lauantai 11. toukokuuta 2013

Potutuslauantai osa 5


Nyt ei niin kauheasti potuta, mutta tyttöni käy melkein sääliksi. Hän on kuin varjo entisestään ja kiukkuinen. Ihastus Ranskassa ottaa koville. Jos minulla olisi nyt paljon rahaa, lähettäisin hänet pariksi kuukaudeksi takaisin. Tyttöparka ei tiedä lainkaan mitä haluaa, pääsykokeisiin lukeminen ei maita. Yleensäkin kaikki on tylsää. No eipä tässä voi toisen elämää elää, ei edes oman tyttären. Mitkään ideat eivät ota tuulta purjeisiin. No kai aika antaa jotain selvyyttä....


Myyriäkö tässä liene ollut?


Ehei, syyllinen on kyllä tässä. Tassut ovat taas toimineet ihan mallikkaasti.




Varmistaakseni äitienpäiväkakun saatavuuden tein sen ihan itse. Toivottavasti lopputulos on hyvä. Väkräsin vadelmamoussejuustokakun. Siellä se nyt on jääkaapissa hyytymässä. 

Kun minulla ei ole tyttöni suruun juuri nyt hänelle sopivaa ratkaisua, niin koetan tarjota (loistavia) ideoitani parin viikon päästä uudestaan. Kaikille mukavaa viikonloppua Ossilasta ja kaikille äideille huomista hyvää äitienpäivää!

lauantai 4. toukokuuta 2013

Ossin aatoksia osa 19



Minun luuhunihan

et muuten koske. Ossi se osaa varjella omaa luutaan viimeiseen asti. Ei se tee mitään, jos otan siltä luun, mutta sillä on omituinen tapa varjella luitaan painamalla pää sen luun päälle.



Nämä sukat ovat sitten tuttavan tuttavan suomen lampaasta. Värjäämätöntä,  100-prosenttista villaa. Jännää, kuinka ihania värejä löytyy lampaasta. Kahta ruskeaa, luonnonvalkoista, harmaata ja mustaa. 


Tyttö tuli Ranskan maalta. Tuli vappu ja tyttö meni. Jotain sivistystäkin sai kerättyä itseensä kahdessa kuukaudessa. Ihmetteli vapun jälkeen, että hänen kaverinsa joivat hänen mielestään aivan liikaa.

Ihan pikkuisen minua harmittaa, että jos googletan Ossi mäyräkoira ja laitan kuvahaun, saan sieltä noin nelisenkymmentä blogini kuvaa muiden kuvien seasta. No Olli on vielä suositumpi. Kukahan ne kuvat sinne kopioi ja valitsee? Toki tiedän, että internetissä valokuva on aika vapaata riistaa, mutta silti pieni harmituksen pistos iski minuun. Kuvathan ovat tämän blogin kuvia ja pelkkänä kuvana poistettu asiayhteydestään. Murrr. No löytyy sieltä kaikkien lukemieni blogien koirakuvia. Joka tapauksessa se on kuulkaas kevät. Olen nähnyt jo valkovuokkoja ja sinivuokkojakin. Iloista viikonlopun jatkoa kaikille.