keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Isot pojat eivät itke



Paitsi seniorimäyräkoirat saadessaan oikein herkullisen luun. Sitä ininää kesti, kunnes luu tuli syötyä. Lenkillekään ei tehnyt poloisen mieli. Väkisin raahasin Ossin kävelemään, mutta kun oli kosteaakin, niin lenkistä ei muodostunut pitkää.


Tuossa on meidän maakellarin ovi. Oikeasti otin kuvan siksi, että näette millainen on kallioimarre. Olen kerran maistanut kasvia ja kyllä siinä hitusen verran on lakritsin makua. Kallioimarteen käyttöä hehkutetaan nyt aika monessa paikassa, joten tuosta saisin, kun vain nyt keksisin sille käyttöä. Itse asiassa tuota samaa kasvia kasvaa melkoisen paljon tuossa rantaan viettävässä jyrkässä rinteessäkin.




Voi ei, pieni koiranpentu kuoli toisen koiran hyökkäykseen. Autsch. Ohessa linkki, jos ette ole sattuneet huomaamaan:Xena-pennun kohtalo. Itse muuten olen kuulunut niihin, jotka ajattelevat, ettei niin sanottu "terve koira" hyökkää pennun kimppuun, mutta tässä artikkelissa todettiin, ettei tälläistä "pentusuojaa" ole olemassa.

Itse asiassa, voitteko kuvitella? Koira on aiheuttanut suoralla hyökkäämisellään viidentoista ihmisen kuoleman vuosina 1998-2011:
Koirako Suomen vaarallisin eläin?. No hirvikolareissa on kuollut paljon enemmän ihmisiä, mutta ihan pieneksi hetkeksi kannattaa pysähtyä asiaa miettimään. Sinä vuonna, kun tyttäreni syntyi, niin appivanhempieni talon läheisyydessä, joku koira tappoi ihan pariviikkoisen lapsen. Miten tämä on mahdollista, jäi ainakin itselleni suureksi mysteeriksi, mutta muistan tapauksen aivan äärettömän hyvin. Ilmeisesti koira ja lapsi olivat samassa tilassa ja vanhemmat olivat oikeasti jossain poissa.

Yhden ihanan asian luin Iltalehdestä. Se viidennestä kerroksesta maahan tippunut taapero selvisi vähin vaurioin ja on hyvää vauhtia toipumassa. Ihmeellisiä asioita tapahtuu.

Kaikille hyvää viikon jatkoa, nyt menen laittelemaan ruokaa. Kalliomarteesta ei kuitenkaan ole ruokalistalla mitään.

8 kommenttia:

  1. Kyllä se pistää inisemään, kun oikein hienon luun/siankorvan tms saa! Minäkin kuljen luu hampaissa huoneesta toiseen, etsin paikkaan mihin piilottaa herkku, sitten vaihdan toiseen paikkaan ja 'itku' jatkuu ja jatkuu.
    Palvelijatar valuttaa vettä silmistään lukiessaan uutisia uhreiksi joutuneista pennuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän siinä on, että teitä alkaa itkettää, kun saa hyvan ruokakimpaleen. Nyt ei Ossia inisytä lainkaan. No luukin on kadonnut vatsaan:) Minuakin surettaa tuollainen pennun joutuminen rusikoiduksi. Se minusta on outoa, että iso koira hyökkää varoittamatta. Eikä siinä kerkiä tehdä mitään. Iso koira on vielä niin voimakas, ettei siinä ihminen pärjää oikeasti. Meiän "naapurissa" asuu iso, suorastaan jättikokoinen labbisnarttu, kiltti ja Ossin kamu, mutta näin kun kiskoi kerran omistajatartaan eikä tämä pärjännyt ei sitten lainkaan. Miesomistajaansa tämä koira tottelee hianosti, naista ei näköjään lainkaan. Terveisii

      Poista
  2. Ihan kamala tuo pentutarina. :´(

    Meillä meinasi aikoinaan Rosa-mummun ollessa alle vuoden ikäinen käydä koirapuistossa tosi huonosti. Asuttiin silloin Hesan keskustassa ja meidän lähellä oli iso koirapuisto, jonka molemmissa päissä oli sinne portit. Me olimme tulleet juuri sisään toisesta portista, kun sieltä toiselta portilta samaan aikaa sisään tullut dopperi syöksyi valtavaa vauhtia Rosan luo ja nappasi hänet takapuolesta suuhun. Dopperi lähti juoksemaan Rosa suussaan ja ravisteli samalla Rosaa niin kuin koirat saalista ravistavat. Kesti ihan liian pitkän aikaa, että omistaja sai dopperin kiinni ja Rosan sieltä sen kidasta irti.

    Onneksi Rosan kaikki haavat olivat selän ja pakaroiden suurissa lihaksissa. Eläinlääkäri sanoi, että jos vastaavat haavat olisi tullut vatsan puolelle, niin Rosa olisi menehtynyt. Haavat kyllä tulehtuivat kertaalleen tosi pahasti, mutta saatiin lopulta hoidettua kuntoon.

    Rosa ei ilmeisesti nähnyt, mikä hänen kimppuunsa hyökkäsi, koska minkäänlaista kammoa esim. isoihin koiriin hänelle ei onneksi jäänyt. Sinne koirapuistoon päinkään ei voitu enää kuitenkaan kävellä, koska Rosa selvästi pelkäsi ko. paikkaa.

    Dopperin omistajaa en sen jälkeen enää nähnyt, vaikka menin muutaman kerran yksin koirapuistoon häntä etsimään. Olisin halunnut sanoa "muutaman" valitun sanan..

    Sen koommin meillä ei ole koirapuistoissa käyty, tosin, eipä täällä "landella" niitä olekaan. ;)

    Terkkuja sinne teille ja Ossiselle suukkoja meitin likoilta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on teilläkin ollut hurja kokemus Rosa-mummon kanssa. Ihmeellisiä nämä koirien hyökkäykset. Jotenkin luulisi, että varoittavat ensin, mutta ei.

      Ainoa koira, muuten joka on purrut meikäläistä on dobermanni. Tein prätkälläni hitaasti u-käännnöstä tiemme päässä ja yhtäkkiä nilkassani oli kiinni dobermanni. Pelästyin ihan järkyttävästi ja potkaisin koiraa kohti jolloin se irrotti otteensa. Tällä omistajalla oli sekä dobermanni, että "mini-dobermanni", eli pinseri. Sekin dopperi vain vapaana ollessaan syöksähti jalkaani kiinni. Onneksi oli suht tukevat nahkasaappaat, vanhanaikaiset armeijasaappaan tyyppiset "jazzarit" jalassa ja nahkapuku päällä, niin ei sattunut minkäänlaista fyysistä vahinkoa.

      Voi kunpa ihmiset pitäisivät koiransa kaukana näistä pienistä koirista. Oikeastaan koskaan ei voi tietää, milloin jotain tapahtuu. No sanoohan se vanha sananlaskukin, että "vahinko ei tule kello kaulassa". Tytsyille Ossi-pusuja, M-L ja Ossi.

      Poista
  3. Kyllä minäkin ihmettelin tuota pentu-uutista. Ja sitä että kun koira hyökkää niin se sitten hyökkää vaikka pennun päälle. Joku päivä oli myös juttua paritalon puolikkaassa asuvasta sakemannista joka näykkii naapureita. Jotenkin kyllä minulle jäi sellanen tunne että siinä tapauksessa on koiran koulutuksessa puutteita.

    Ei kyllä ihan ensimmäisenä tulisi mieleen tehdä kallioimarteestä ruokaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin tuosta sakumakkarasta joka terrorisoi toista perhettä. Paritalossa asuivat muistaakseni ja siinä kyllä on äkkiä riitä valmis, jos naapurin koira hyökkii kimppuun.

      Kallioimarre voisi sopia joihinkin salaatteihin. Siitä käytetään se juurakko. Oli se ihan veikeän makuinen, mutta itse olen niin supervarovainen kaikkien luonnonyrttien kanssa. ne pitää tuntea niin hyvin, ettei vahingossa tule mitään myrkkykasveja sekaan. Vaikka voihan ne myrkkykasvit tulla vaikka Rainbown pakastevihanneksista, niinkuin nyt on sattunut. Nellille Ossilta suukkoja, M-L ja Ossi.

      Poista
  4. Täällä oli maakellari silloin kun muutettiin 17 vuotta sitten, tai onhan se vieläkin mutta kulkuväylä romahti eräänä vuonna, betonilaatat on niin painavia että niille sijoilleen jäi. Se oli siis kaivettu maan alle kokonaan se kellariosa ja sinne piti laskeutua rappuja myöten. Varsinainen pommisuoja. Onneks romahdus oli tapahtunut silloin kun käyttö oli minimissään.

    Tuota koirauutista en ollut lukenutkaan, mutta valitettavasti kaikkien meidän mäyristen päälle on onnistunut käymään joku isompi koira. Berhandilainen puisteli niskasta Saaraa ja sen päälle kävi myös naapurissa ollut vihainen samojedi. Alma taas sai rei'ät kylkeensä sakemannilta ja Ronjankin päälle yritti tulla norjan harmaa mutta sain sitä niskavilloista kiinni ja pidin sitä erillään kunnes omistaja juoksi paikalle. Jäi läheltä-piti -tilanteeksi, onneks. Mutta kyllä aina varon noita isoja koiria Ronjan kans kulkiessa, ei voi mittää.

    Terkut teille, Ossilla onkin ollut herkkupäivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen ainakin, ettei tuo maakellari heti romahda. Se on nimittäin muurattu sellaisista isoista käsinhakatuista /leikatuista kivistä. Ja toimisi hyvin, jos siinä olisi kaksi ovea. Tai toimiihan se tietysti joo kesällä, mutta jos ajattelee jotain säilötyksiä talvella, niin ne muuttuisivat pakasteiksi. Siksi haluaisin sen toisen oven. Sitä ovea olen nyt odotellut. Kehtaisikohan vaatia 20-vuotis häälahjaksi?

      On nämä mäyriäisetkin joo vähän reppanoita, jos joutuvat ison koiran kitaan. Kerran tuli vastaan tuolla kävellessä uroshoffi, joka on tietenkin Ossin arkkivihollinen, samalla lailla kuin kaikki muutkin urokset. Minä asetuin siihen hoffin eteen kävelysauvoineni ja iskin ne sauvat ristiin sen koiran eteen ja karjasin seis. Vähän se alkoi vähän öristä ja miäs joka tuli takaa Ossin kanssa pelasti Ossin syliin ja siirtyi vähän kauemmaksi. Varmaan olisin kanssa ollut hoffin niskavilloissa kiinni, jos olisi ottanut askelenkin eteenpäin. Omistaja oli nopeaan paikan päällä ja kytki koiran ja pääsin sanomaan, että mitä jos pitäisit ihan koko ajan kytkettynä.Paras keino muuten repiä isot tappelevat koirat toisistaan ja varmaan pienetkin, on ottaa takajaloista kiinni eikä koettaa tunkea sinne purevaan päähän. Mutta koita nyt saada niistä kintuista kiinni, kun ne koirat pyörii kun väkkyrät. Ei helppo homma ei.

      Ossi on nyt maiskutellut parina päivänä liha-rusto-pakasteluita. Tosin miäs sanoi, että peräpäästä alkaa tippua pipanoita, joten ei nyt sitten enää muutamaan päivään tätä sapuskanpuolta, vaikka lihaluut olisivat suurta herkkua. Ronjalle Ossilta pusuja ja muutenkii terkkuja, M-L ja Ossi.

      Poista