sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhannuksen jälkeistä aikaa

Britit kärsivät brexit-krapulasta, täällä me emme kärsi minkään laisesta krapulasta. Olisi pitänyt ottaa edes lasi skumppaa juhannuksen kunniaksi, vaan skumppaa ei ollut kaapissa, enkä jaksanut torstaina sitä ostaa. Apteekissa kävin, kun minulta olivat kolesterolilääkkeet melkein loppu ja ihan apteekin vieressä onpi Kirkkonummen Alko. 

Autsch, Kaliforniassa palaa taloja ja olikohan se Länsi-Virginiassa, kun on ihan järkkyjä tulvia. Yksi mies Kaliforniasta oli uutisissa niin liikkis, että melkein purskahdin itkuun. Mies halasi koiraansa, joka oli tämän miehen sylissä ja totesi, että talo meni, mutta onneksi koira säästyi.

Toistaiseksi juhannuksen saldo taitaa olla 13 kuollutta, mutta kyllä joku liikenneraivoinen vielä kerkiää tuotakin saldoa nostaa.

Meillä hajoaa telkkari. Onhan se telkkari varmasti hiukan yli vuoden vanha. Telkkari sammuttaa itsensä ja laittaa samantein uudelleen päälle. No telkku on varmastikin juuri takuuajan ylittänyt. Edellinen telkkari kesti ainakin seitsemän vuotta. Täytyy ottaa Gigantista selvää sen telkun iästä, kun meidän tarvitsee sinne mennä huomenna joka tapauksessa. Meidän täytyy ostaa uusi sellainen monitoimihärpäke, joka skannaa, kopioi ja printtaa. Yritimme tätä temppua jo miähen kanssa juhannusaattona, mutta kas ihmettä Gigantti olikin kiinni:)

Näin suurenmoiseen rentouteen pystyvät vain koirat ja eri toten mäyräkoirat:).
Kingi se siinä, omien peittojensa keskellä.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa Ossilasta.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Laiskotellen

Telkkarista ei tunnu tulevan muuta kuin futista, mutta onneksi sitäkään ei ole pakko katsoa. Miäs katselee satunnaisesti futista, mutta ei onneksi niin paljoa, että siitä kannattaisi mekkalaa pitää. Sitäpaitsi meillä on kaksi telkkaria, niin kumpikin voi valita. Muutenkin minä katselen enempi telkkua miähen työhuoneessa, hah, enempi minun käytössä, kun siellä on minun ihana selän hierontatuoli.

Lauantaina kävi kamu kylässä ja Ossi tietysti yyberrakastuneena istui sylkyssä ja takakalat vain vispattivat ilosta. Ossi ei meinannut innostukseltaan pysyä nahoissaan. Ihanaa, kun sai suukotella jotain mukavaa naishenkilöä, joka ei pane hanttiin, kuten minä teen. Minä annan joskus Ossin nuolla käsivarsia, mutta naama on ehdoton nou,nou.

Tämä on joskus viime viikolla otettu kuva, mutta ilme oli yhtä surkea, kun kamu lähti. Ossista on niin kivaa, kun meillä käy vieraita, jotka osoittavat huomiota myös sille.
 Hmm, ollako, vai eikö olla? Enpä taida viitsiä paljon liikahtaa, kun ei tästä pellolle pääse kuitenkaan:) Ossilla on aika iso "reviiri" tuossa meidän pihassa, vaikka se on fleksissä kiinni. Fleksi on nimittäin kiinnitetty sellaiseen paksuun metallivaijeriin, jossa se fleksi pääsee myös liikkumaan. Kuvassa kylläkin on Ossin talutusfleksi. Liene turha mainita, että jos Ossin näköpiiriin ilmestyisi jotain mielenkiintoista, se häipyisi pihasta kuin tuhnaus Saharaan.
Nyt pitää hihkua vähän äidin onnea tännekin. Rakas tyttäremme on klaarannut ensimmäisen yliopistovuotensa. Eihän siinä muuten mitään niin ihmeellistä, mutta Ranskassa, kuten monessa muussakin Keski-Euroopan maassa on systeemi sellainen, että jos et uusintatentistä pääse läpi, niin voit heittää hyvästit yliopistolle. On siinä kait mahdollisuus käydä koko vuosi uudestaankin. Näin ymmärsin tytön puheista. Onneksi ei tytön tartte uusia mitään ja arvosantkin ovat luokkaa hyvät.

Tänään torstaina kävin äitini kanssa Lohjan sairaalassa ortopedin luona. Iloinen asia on se, että äitini polvi leikataan ja hän saa kipeään polveensa tekonivelen. En olisi kuuna päivänä uskonut, että ortopedi leikkaa ja valmistelin äitiänikin kielteiseen päätökseen (äitilläni on näet ylipaino moninkertaisesti), mutta niin vaan ortopedi totesi, että juu, kyllä hän voisi tuonne uuden nivelen laittaa ja jos kaikki menee hyvin, niin toiseen polveen kanssa.

Mukavaa loppuviikkoa Ossilasta!