keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Laiskotellen

Telkkarista ei tunnu tulevan muuta kuin futista, mutta onneksi sitäkään ei ole pakko katsoa. Miäs katselee satunnaisesti futista, mutta ei onneksi niin paljoa, että siitä kannattaisi mekkalaa pitää. Sitäpaitsi meillä on kaksi telkkaria, niin kumpikin voi valita. Muutenkin minä katselen enempi telkkua miähen työhuoneessa, hah, enempi minun käytössä, kun siellä on minun ihana selän hierontatuoli.

Lauantaina kävi kamu kylässä ja Ossi tietysti yyberrakastuneena istui sylkyssä ja takakalat vain vispattivat ilosta. Ossi ei meinannut innostukseltaan pysyä nahoissaan. Ihanaa, kun sai suukotella jotain mukavaa naishenkilöä, joka ei pane hanttiin, kuten minä teen. Minä annan joskus Ossin nuolla käsivarsia, mutta naama on ehdoton nou,nou.

Tämä on joskus viime viikolla otettu kuva, mutta ilme oli yhtä surkea, kun kamu lähti. Ossista on niin kivaa, kun meillä käy vieraita, jotka osoittavat huomiota myös sille.
 Hmm, ollako, vai eikö olla? Enpä taida viitsiä paljon liikahtaa, kun ei tästä pellolle pääse kuitenkaan:) Ossilla on aika iso "reviiri" tuossa meidän pihassa, vaikka se on fleksissä kiinni. Fleksi on nimittäin kiinnitetty sellaiseen paksuun metallivaijeriin, jossa se fleksi pääsee myös liikkumaan. Kuvassa kylläkin on Ossin talutusfleksi. Liene turha mainita, että jos Ossin näköpiiriin ilmestyisi jotain mielenkiintoista, se häipyisi pihasta kuin tuhnaus Saharaan.
Nyt pitää hihkua vähän äidin onnea tännekin. Rakas tyttäremme on klaarannut ensimmäisen yliopistovuotensa. Eihän siinä muuten mitään niin ihmeellistä, mutta Ranskassa, kuten monessa muussakin Keski-Euroopan maassa on systeemi sellainen, että jos et uusintatentistä pääse läpi, niin voit heittää hyvästit yliopistolle. On siinä kait mahdollisuus käydä koko vuosi uudestaankin. Näin ymmärsin tytön puheista. Onneksi ei tytön tartte uusia mitään ja arvosantkin ovat luokkaa hyvät.

Tänään torstaina kävin äitini kanssa Lohjan sairaalassa ortopedin luona. Iloinen asia on se, että äitini polvi leikataan ja hän saa kipeään polveensa tekonivelen. En olisi kuuna päivänä uskonut, että ortopedi leikkaa ja valmistelin äitiänikin kielteiseen päätökseen (äitilläni on näet ylipaino moninkertaisesti), mutta niin vaan ortopedi totesi, että juu, kyllä hän voisi tuonne uuden nivelen laittaa ja jos kaikki menee hyvin, niin toiseen polveen kanssa.

Mukavaa loppuviikkoa Ossilasta!

6 kommenttia:

  1. Onnea tytölle. Tokihan tytär fiksu on, kuten vanhempansakin. Mäyräkoirahan ei typeriin perheisiin pesiydy! (Palvelijatar hymyilee maireasti. Luulee kuuluvansa fiksuihin tuon määritelmän mukaan. Mutta totuushan on, että poikkeus vahvistaa säännön, ja Se on ehdottomasti poikkeus.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,kiitos. Eikös se ole niin, että kaikki hyvät ominaisuudet periytyvät äidiltä:) :) Se voi olla niin, että mäyrikset joutuvat fiksuihin perheisiin, ei poikkeuksia. Olisikohan se niin, että ihmiset koettavat löytää eläinmaailmasta sen, ketä vähän koettaa jallittaa? Mäyräkoirahan on niin fiksu, että sitä ei juuri huijata... Terkut teille Ossilasta!

      Poista
  2. Onnee tytölle meeltähhii :) Hevosmiehet sannoo aena että se emälinja on se ratkasova asija :D
    Kyllä se haekeeks vettää ku mukava vieras lähtöö. Että ymmärrän Ossia.Mukavata viikon loppupuolta sinne Ossilaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai tuo emälinja oli upea juttu:) Taitaa olla ravimiesten puheita. Ratsupuolella minun mielestä aina korostetaan sitä oria... Oikein mukavata viikonjatkoa Iivari ja emäntä sinne Savon mualle!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Hyvää juhannusta teille kaikille Savon seuduille myös!

      Poista