lauantai 14. lokakuuta 2017

Ossi, elämäni koira 14.5.2003-13.10.2017

Ossi nukutettiin ikiuneen eilen kello 21.30. Ossi sai torstai-iltana jonkun järkyttävän kohtauksen, sydänkohtaus, tai mikä liene, eikä se siitä palautunut enää ennalleen. Kun mies tuli perjantai-iltana  töistä, päätimme, että nyt on aika tehdä kaverille viimeinen palvelus. 

Ossi oli siis mukavan hyväkuntoinen torstai-iltaan asti ja perjantaina kohtauksen jälkeisenä päivänä se vain käveli ympäri alakertaa, eikä oikein tuntunut tuntevankaan minua, eikä miestä. Heti kun mies tuli töistä perjantai-iltana, ilmoitin, että nyt ei tuo koira saa kärsiä enää minuuttiakaan ja veimme sen siis päivystävälle yksityiselle eläinlääkärille, jolle saimme ajan varattua puoli kymmeneksi.

Nyt on olo tyhjä ja äärimmäisen surullinen, mutta toivon ainakin, että itku muuttuu jossain vaiheessa kauniiksi muistoiksi Ossista, joka oli paras koirakaverini yli neljäntoista vuoden ajan.


Ossila vaikenee blogin osalta nyt, mutta koetan seurata teitä, jotka vielä blogianne päivittävät. Haikeat jäähyväiset Ossilasta.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Kuka ymmärtää mäyräkoiraa?

Minä olen tutustunut yhden mäyräkoiran, eli Ossin sielunelämään jo hieman yli 14 vuoden ajan. Joskus tuo mäyräkoira todella hämmentää minun ajatusmaailmaani.

No, eihän koiran ajatusmaailma ole lähellekään samanlainen kuin ihmisen, vaikka koirat ihan todistetusti tuntevat samoja tunteita kuin ihminenkin, mutta silti varmaan hieman eri lailla.

Yksi asia, joka on ihmetyttänyt minua jo pitkään on se, että kun laitoimme Ossille kun se oli kipeä, jo aikaa sitten, juomakupin keskelle olohuoneen lattiaa, juu luitte oikein, keskelle olohuoneen lattiaa, (joka sinänsä on hirmu typerää) niin nykyään Ossi haluaa juoda vetensä vain siellä. Autsch. Ossilla on ihan samanlainen kippo ruokakipponsa vieressä, mutta vesi maistuu paremmalta olohuoneen kiposta. Vaikka vaihdan joka päivä veden myös ruokakipon viereiseen vesikippoon, niin vesi ei kelpaa siellä.

rrrakas vesikipponi


Aikaisemmin se rakas vesikippo sijaitsi yläkerrassa. Lenkin jälkeen Ossi säntäsi aina yläkertaan juomaan. Jotenkin ajattelin, että se ihastus siihen vesikippoon johtuu sen koosta. No, ostin kaksi pientä vesikippoa ja samanlaisia jopa, että Herra Ossi saisi juoda pienestä kiposta. No, nyt sitten vesi kelpaa vain keskellä olohuonetta :).

Luin jostain hauskan kirjoituksen, että polkupyöräily pitäisi asettaa luvanvaraiseksi. Ei, kun se pitäisi kieltää ehdottomasti joiltakin kansalaisilta. Ainakin niiltä suikkapäisiltä, yleensä miehiltä, jotka kiitävät tuolla mutkaisella Långvikin tiellä lähes neljääkymppiä rinnakkain, varmistaen sen, että ei heistä ainakaan kovin helposti pääse ohitse. Tulisipa kohta kylmä, niin fillaristitkin katoaisivat. Tuo Hirsalan tie on älyttömän mutkainen, niin mutkainen, että ei niistä fillaristeista ole helppo päästä ohitse. Ajattelen kuitenkin aina omaa ja fillaristienkin turvallisuutta. Jos mopoauto sattuu eteen, niin siitä on ihan turhaa edes ajatella mennä ohitse. Pyrinkin ajoittamaan kaupassakäyntini aina siten, ettei lukion mopoautoilijat ole a) päässeet vielä koulusta b) ovat jo hyvää aikaa sitten päässeet koulusta. Täällä jossain heitä asuu muutama, jotka käyvät tuota Masalan lukiota ja ajavat sitten tuota Hirsalan tietä kotiinsa.

Minä aina katselen liikenteessä niitä hassuja ostettuja rekkarikilpiä. Jotkut ovat ihan hauskoja, kuten yksi taksi täällä Kirkkonummella. Kuskin tai omistajan lempinimi lienee Eddi (EDD-1). Tuossa pari päivää sitten ajellessani motaria kotio päin, niin näin punaisen Audin, jonka rekkari oli BOS-100. Voi hyvät hyssykät ajattelin mielessäni. Toivottavasti en nyt saa syytettä kunnianloukkauksesta, mutta toistaiseksi en ole nähnyt vielä tuolle vertaansa vetävää, nimittäin tyhmyydessä.. On varmaan todella hyvä pomo :)

Mutta eipä tällä kertaa ihmeellisempiä Ossilasta. Jos on lomat niin sanotusti lusittu, niin koettakaahan jaksaa töissä. Iloista alkavaa viikkoa täältä meiltä, Ossilasta.

torstai 24. elokuuta 2017

Ihan tavallinen torstai

Muuten ihan tavallinen torstai, paitsi että, pakana sentäs, minun fysioterapeuttini peruutti aamulla hieronta-aikani. Hieronta on asia, joka tekee torstaipäivistä huippuhienot ja nyt joutui toteamaan, että tulikin ihan tavallinen päivä. Sitten joutui lisäämään yhden vuoden profiiliinkin. Hitsin pimpulat. No vuodet menee ja ikää tulee...

Tässä minun rakas päätähtönen, vähän kuva tärähtäneenä. Ossi imuroi kitusiinsa juuri "iltakarkin", elikkä sydänlääkkeensä. Onneksi ne ovat sellaisia tabuja, että ne menevät paremmin kuin monet "herkkupalat"


Kyllä kelpaa tyttären joskus tehdä kattauksensa... Olen ostanut hänelle ihastuttavia Aurora-laseja, jokaista laatua tusinan. Nyt on shamppanjalasit, punaviinilasit, valkoviinilasit ja olutlasit. Aika nopeasti sain kerättyä kaikki. 

Tämä "hullutus" iski, kun kävin Billnäsin Antiikkitapahtumassa ja siellä oli yhdellä ruotsalaisella antiikkikauppiaalla tusina noita olutlaseja. Sitten löysin Tori.fi:stä punaviinilasit ja ihanaakin ihanammasta Retronomi-liikkeestä, Helsingistä Retronomi, shamppanja- ja punaviinilasit. Yksi ihana vanha työkaverini toi tyttärelle tuliaisiksi neljä shamppanjalasia tullessaan saunailtaan. Wau! Jos joku hallitsee hyvin kattauksen, niin voisi kertoa minulle, mihin järjestykseen asetellaan lasit. Shamppanjalasi on varmaankin ulommaisena, tai sisimmäisinä, kun tervetuliaismaljahan tarjotaan ensimmäisenä. Voi tietty olla, ettei shamppislaseja kateta lainkaan ruokapöytään...


Olen hillonnut lasit tyttärelle olohuoneemme kaappiin. Onneksi kaappi on umpitammea ja samoin hyllyt kanssa, ettei pitäisi ainakaan hyllyjen pettää.


Paasaan aina liikennesääntöjen rikkomisesta ja kaikista muista törkeyksistä, joita liikenteessä myös tehdään. Pari viikkoa sitten meinasin tipauttaa silmät päästäni, kun ajoin kotiin päin Kirkkonummelle moottoritietä pitkin. Moottoritien pientareella ajoi keski-ikäinen nainen polkupyörällä. Voi jee. No sehän on todella sallittua. Välillä ihmettelee mitä asioita ihmisten päässä oikein liikkuu ja kaiken kukkuraksi Espoonlahdesta Lauttasaareen asti kulkee se ihana Rantaraitti. Ei ole ihan tästä elämästä, että joku uuvatti ajaa motaria pitkin fillarilla. No, toivottavasti oli ihan viimeinen kerta, kun tämä rouva ajeli moottoritiellä polkupyörällä. Nimittäin, jos meinaa vähänkin vanhemmaksi elää.

No, eipä Ossilasta kummempaa. Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja palailemme taas langoille jossain vaiheessa. Nyt taidan käyttää Ossia vielä pihalla, jos tuo suostuu uniltansa heräämään!

lauantai 19. elokuuta 2017

Ossilan kuulumisia


Ossi kuvattuna pari tuntia sitten. Katse on hyvin "Ossimainen". Maailman menoa tarkastellaan kuistilta pitäen. Keli on vähän nahju, kostea, mutta lämmin. Ei kuitenkaan kovin mukava.

 Miäs aikoo jäädä kahden vuoden päästä eläkkeelle ja osti itselleen pienen kalastusveneen. Hän meinaa myös anoia jäsenyyttä tuolta Långvikin venekerhosta, jotta saisi tuolle laituripaikan. Vene on juuri niillä rajoilla, että sitä pystyy vielä hyvin kuljettamaan trailerilla, mutta kuitenkin sen verran painava, tonnin verta, että ei sitä joka vesillelaskun kera viitsisi ees taas hinata tuonne veneiden laskurampille. Onhan siinä trailerissa jonkun sortin vinssi, mutta muistan, kun miähellä oli aikoinaan sellainen pienempi vauhtihirmu, niin oli se varsinaista sähellystä laskea se vene aina veteen ja sitten kiskoa ylös traileriin. Tuo on oikein soma, vaikka itse en ole vene-, enkä meri-ihminen laisinkaan. No, ehkä minä kerran kesässä voin miähen kanssa ajella johonkin saareen ja ottaa piknik-eväät matkaan.


No, nyt on Suomessa tapahtumut ensimmäinen terrori-isku. Järjetöntä Turun puukotustragediaa tutkitaan kahtena terroristisena murhana ja kahdeksana terroristisena murhanyrityksenä. Minun piti oikein netistä selvittää itselleni, mikä ero on järjettömällä isolla väkivallanteolla ja terrorismilla. Terrorismilla "yritetään pelon avulla vaikuttaa yleiseen päätöksentekoon".

Koetetaan itse kukin taas selvitä ensi viikosta ja pidetään huolta toisistamme ja karvakavereistamme. Terkut Ossilasta. Palaamme taas, kun on jotain asianpoikasta.

torstai 3. elokuuta 2017

Rantis

Tervehdys kamut. Käytiin maten kanssa tänään taas vaihteeksi ELLin luona, kun yskä ei nyt ota oikein laantuakseen. Viime kerralla kun oltiin, niin sain sellaisia tabletteja, jotka alkoi pissittää kauheesti, mutta ELL sanoi, että se on tarkoituskin.

Tänään se Ell antoi minulle kuurin antibiootteja, kun se sanoi, että minulla saattaa olla lievä keuhkoputken tulehdus. Sitten se ELL kyllä sanoi, että mun sydän on liian suuri ja painaa keuhkoputkea jonkin verran. Höh, no mä keskityn nyt ottamaan mollikkaa. Nythän olen ihan puolivarjossa... ELL sanoi, että muuten olen erityisen hyvinvoivan näköinen. Ei pieniä sydänvikoja lasketa. Tassu vähän hidastuu ja lenkki lyhenee, mutta kun olen ihmisen iässä kuulemma melkein satavuotias, niin aika harva heistäkään maratonia juoksee.

Miäs on tehnyt hurjan homman tuolla meidän rantasaunalla. Oikeastaan hänen koko kesälomansa on kulunut tuon möksän kunnostuksessa, sisältä päin ja sitten siihen on valettu vähän lisää perustaa ja tällä kertaa silleen oikeaoppisesti, betoniraudan kanssa ja sitten sitä vanhaa betonijalkaa on kiristetty ulkoapäin sellaisella metallipannalla. Kyllä se sauna nyt kestää seuraavatkin kakskytä vuotta. Me nimittäin kunnostimme sen ensimmäisenä vuonna tämän tontin ostamisen jälkeen ja sanoisin, että siinä oli ihan järkky homma. Tuosta möksästä oli katto romahtanut alas ja siihen tehtiin uusi katto. Sitten saunaa paneloitiin sisältä jonkin verran ja saunaan laitettiin uusi kiuas. Minä petsasin koko pienen mökin ja maalasin nuo valkoiset kulmalaudat. Katsotaan miten paljon siitä hommasta jaksan tehdä ensi kesänä. Se oli varmaan kesä 1991, koska sitten seuraavana kesänä aloinkin odottaa meidän rakasta tytärtä.

Ensi viikolla minun pitää käydä ihan hirmuisesti kopistelemassa tuolla laiturilla. Tuo madon näköinen on nimittäin rantakäärme, joka ottaa aurinkoa. Se oli tosi pieni, mutta en minä sitä kovin lähelle päässyt, kun se luiskahti tuolta raosta ilmeisesti siihen ponttoonin päälle. Hetken päästä, kun olin poistunut laiturilta, se oli toisella puolella lekottelemassa. Sitten kun alkoi tuulla, se katosi. Minun jokavuotiset saunavieraat tulevat ensi viikon torstaina ja veikkaan, että yksikään ei mene uimaan, jos tuollaisen jättimadon näkevät :)

Eipä Ossilasta sen kummempia. Oikein mukavaa viikon jatkoa ja viikonloppua. Me palaamme Ossin kanssa taas, kun on jotain asiaa. Terveiset Ossilasta!

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Perjantaiehtoota Ossilasta


Minä en yleensä ikinä julkaise pissauskuvia Ossista. Tämä on todennäköisesti ainoa poikkeus. Ostin Ossille Virkkalan ihanasta uudesta kirpparikahvilasta Ossille uuden kissan. Se on taas niin rakas, että se kissa piti ottaa pihapissalle matkaan :)



Jos satutte ajelemaan Lohjan Virkkalassa jostain syystä, niin poiketkaa Kirpparikahvila Murussa. Aivan valloittava paikka. Käytin siellä tunnin aikaani, kun äitini oli kampaajalla. Sain Ossille kolme uutta pehmolelua, joista kissa yläkuvassa ja itselleni ihanat munkkikahvit. Tosi mukavasti sisustettu pienen pieni kahvila. Toivottavasti pysyy pystyssä, niin voin toistekin käydä sieltä hakemassa pehmoja. Tosin Ossi sai kissasta muovisilmän irti ja se silmä oli Ossilla jo nikerrettävänä, kun kuulin, että nyt Ossi syö jotain "ei niin kovin terveellistä". No, sain silmän kaivettua Ossin kitusista ja toisen silmän irrotin pehmokissasta ihan itse saksilla. Kylläpä lapsille tehdään heiveröisiä leluja. Eivät kestä mäyräkoirankaan leikkiä.

Nyt minulla viheltää verenpaineet sellaisissa lukemissa, etten uskalla mitatakaan. Kuulin radiouutisissa ja saman myös telkkarin alueuutisissa, että Espoossa ja Hesassa ja joissain muissakin paikoissa testataan kunnan lähihoitajilla sellaista älypuhelinsovellusta, joka avaa asiakkaiden ovet sillä älypuhelinsovelluksella. Kuulostaa tosi hienolta. Asia, joka sai minut ihan raivon partaalle oli se, kun joku päällikkö sanoi, että "kun asiakkaat ovat niin huonokuntoisia, etteivät pääse avaamaan ovia itse." Mitä helvettiä??? Anteeksi, en yleensä kiroile, en ainakaan blogissani, mutta nyt ei sanat enää riitä... Mitenkä huonokuntoisia ihmisiä oikein makuutetaan ihan kotihoidossa? Jos ihminen ei pääse avaamaan ovea ihan itse, niin eiköhän hän kuuluisi jo ihan muuhun, kuin "laajennetun kotihoidon" piiriin?

Oikein hyvää viikonloppua Ossilasta.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Potutuslauantai osa 100

No, se tuli sitten Halla-Ahosta Persujen puheenjohtaja. "Mestari" on saanut väkensä vakuutettua. Sanonko minä, missä herran pitäisi istua, sen sijaan, että edustaa Suomea meppinä? Ihminen, joka kirjoittaa, että Mohammed pitää pienistä lapsista, mutta vähän väärällä tavalla ja musliminaisia saa raiskata. No molemmista teksteistä kamalassa "ajatustenvirtablogissaan" hän on saanut jonkinlaisen rangaistuksen, viimeksi sakkoja. Mutta siellä se vaan istuupi, joo, siellä Euroopan Parlamentissa. Vähän niinkuin "paska Junttilan tuvan seinässä", joka on ikivanha sanonta. Kaiken lisäksi hän on pettänyt vaimoaan, niin, että on saanut aikaan viidennenkin lapsen. No, se Halla-Ahosta. Suomalainen politiikka särkee muutenkin vähän päätä, että eipä tuo nyt sitä kauheasti enää voi suurentaa. Meillä on miähen kanssa ihan oma lempparinimi herralle. Vaihtakaa a-kirjainten tilalle u:t, niin saatte meidän lempparinimen.

Tämä on se perspektiivi, josta Ossista saa aina helpoiten kuvan. Nytkin herralla on ihan järkky kiire sisään. Sillä on sellainen pehmo-oravan poikanen suussaan ja hoppu päästä tuhoamaan sitä on kova. Nyt olen keksinyt paikallisen kirpparin, josta saa eurolla vanhoja pehmoleluja. Toivottavasti joku tuo kohta lisää. Tosin jäi sinne yhteen koriin vielä niitä euron ja puolen euron leluja, vaikka taisin minä neljä jo niitä ostaa. Toivottavasti lelujen pienet, edelliset omistajat eivät ala nähdä painajaisunia. Lelut kun kokevat karmivan kohtalon, jossa ihan ensin niiltä lähtee silmät päästä...

Hahaa orava. kohta lähtee silmä
 Kävin tänään Riihimäen Lasitapahtumassa vanhan kaverini kanssa. Tämä oli kolmas kerta, kun korkkasimme kesän alun kesäretkellä Riihimäelle. Pieni Kleopatra-kokoelmani sai viidennen jäsenen. Olen uhkaillut miehelleni, että kerään kaikki viisitoista mallia. Se olisi aika helppoa, jos vaihtelisi väriä, mutta minulle kelpaa vain tämä ihana "myrkyn" vihreä.
Ihana vihreä Kleopatra
Ostos ei potuta lainkaan. Pitää taas alkaa kirjoittaa näitä lauantaiosioita, ettei päähän keräänny liikaa harmituksia :)

Mutta hei. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, aurinkoista ensi viikkoa täältä Ossilasta.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Ossin aatoksia osa 48

Moi vaan kamut, te, jotka vielä käytte joskus moikkaamassa. Tässä minä olen sellaisilla ettosilla. Aina joskus pitää köllöttää selälläänkin ja vähän venytellä.

Pienet päikkärit tekee terää. Matte ei huolinut viereen. Kuulemma häiriköin.
 Toi matte sanoo, että olen huononäköinen. Ei pidä paikkaansa. Minun lähinäkö on vähän huonontunut ja se on semmoinen puolesta metristä alle. Kauas mä näen yhtä hyvin kuin ennenkin. Äskenkin hoksasin kaksi Pekka-peuraa tuolla ylärinteessä, eikä matte tajunnut ollenkaan, kun meinasin suorittaa mun ajokoiran virkaa. Ei itse nähnyt niitä, ennenkuin lähtivät liikkeelle. Eihän sekään näe niitä kirjaimia. Aina pitää nykyään olla lukurillit nenällä, jotta näkee lukea.
Tässä on hyvä haju...
Matte: katselin äsken ohjelmaa Etelä-Koreassa tehtävistä koirien kloonauksista. Yritys järjesti kilpailun Iso-Britanniassa ja voittajakoira kloonattiin. Voittaja oli 11-vuotias Winnie, mäyräkoira, lyhytkarvainen. Eihän siinä mitään, mutta kyllä jäi ristiriitainen tunne ohjelmasta. Geneettisestihän se koira on sama, täysin sama. Silti siitä ei tule samaa koiraa. Kasvatus ja muut ympäristötekijät ratkaisevat, minkälainen siitä koirasta loppujen lopuksi tulee. Siinä ohjelmassa oli kolme kloonattua jotain pientä puudelia, joista yksi oli käytökseltään ihan hirviö. Yritti purra jokaista lähestyvää kättä ja haukkua räksytti. Kaksi niistä kolmesta oli normaaleja suloisia koiria. Itse en voisi kloonata omaa elämäni koiraa, vaikka siihen tarjoutuisi tilaisuus. Ossi on Ossi. Huomenna tytär tulee viikoksi Suomessa käymään. Etäomistajakin näkee Ossin.

Terveiset Ossilasta ja oikein mukavaa helatorstaita.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ossin aatoksia osa 47

Keskiviikkona 10.05: En muuten todellakaan halua lähteä lenkille. Tuollahan näkyy jotain valkoista, tie on märkä ja minua vähän jopa paleltaa. Sitkeän vedon jälkeen Ossi suostui tekemään lyhkäisen lenkin. Vanhemmiten Ossia on alkanut paleltaa helposti ja kun täällä meillä Porkkalan niemellä tuuli kovasti, niin puin Ossille tuon "koppakuoriaistakin".
 Lauantaina 13.5: En muuten todellakaan aio tulla sisälle. Tähän paistaa aurinko puolittain ja on mukavan lämmin. En ole pitänyt Ossia hetkeäkään yksin ulkona, sen jälkeen, kun tuli sudesta havainto tuossa kahden kilometrin päässä. Tiedän sen miehen, joka siitä otuksesta kuvat sai ja juttelin hänen kanssaan sen jälkeen, kun hän oli siitä sudesta kuvat ottanut. Mies sai hyvät kuvat sudesta hieman ennen tytön synttäreitä. Olisiko ollut 20.4? Tällä miehellä on lapinkoira ja se koira on aina hyvin vastuullisesti hihnassa ja mies tekee todella pitkiä lenkkejä sen koiransa kanssa. Suden kuvat oli kyllä otettu auton ikkunasta.
 Matte ja iskä helpottivat minun, Ossin, kulkua yläkertaan. Nyt eivät tassut enää lipsu lainkaan. Käytimme miähen kanssa useamman tunnin tuohon päällystystyöhön. Palojen leikkaaminen otti oman aikansa ja siihen kiinnitystyöhönkin tarvittiin kaksi. Palaset ovat kiinni ruuveilla porrasaskelman alapuolelta.
Ossilla on tänään 14-vuotis syntymäpäivä. Voi että, mihin tämä aika on oikein hurahtanut? 

Kaikille äideille oikein hyvää äitienpäivää ja kaikille muille lukijoille oikein mukavaa sunnuntaita Ossilasta!

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Hyvää myöhäistä koiranpäivää


Hyvää valtakunnallisen koiranpäivän iltaa. Ossi nujuutti peittoaan ennen lenkille lähtöä. 
 Pitkän matelulenkin jälkeen ihan koko piha oli nuuskittava.
 Stella,
 Ootko käynyt jättämässä
 Ossi-herralle
 viestejä?
 Ainakin ihan joka
 pläntti pihasta piti tarkistaa,
 eikä sisälle tulo kiinnostanut laisinkaan...
Minä olen vihdoin saanut Kerttu-sukat aikaiseksi 
ihan itselleni. Minä olen kutonut näitä niin monet parit, etten edes jaksa laskea ja nyt vihdoin viitsin kutoa itsellenikin. Väristä, joka ei sovi minulle tippaakaan, mutta josta pidän ihan älyttömästi, appelsiininkeltaisesta :)
Ostin Arabian pikkuisen possun kokoelmaani, mutta kun se saapui,
 niin byhyy, sen kylki oli rikkoutunut matkalla. En tiedä erottuuko se naarmu, mutta valitettavasti se lasite on rikki. Myyjä vannoi ja vakuutti, että oli tutkinut possun suurennuslasilla ennen lähettämistä, joten ainoa mahdollisuus on postin naarmuttaminen. Voihan itku. Possu ei ollut kallis, mutta kun haluan, että kaikki keräilyesineeni ovat ehjiä. Nyt on edessä uuden possun etsiminen. Ei ihan helppoa, kun tuokin possu alkaa olla jo semmoisen 50 vuotta vanha. Luonnossa possu on tosi pieni. Semmoisen kolme senttiä pitkä ehkä. Noin puolet tulitikkuaskista. Oikea minipossu :)
Ei muuta kuin hyvää valtakunnallista koiranpäivän iltaa kaikille karvakuonoille ja heidän omistajilleen Ossilasta! Yksi FB-kaveri kirjoitti, että heillä on koiranpäivä ihan joka päivä. Hän omistaa ja kasvattaa karkkareita. Terveisiä Ossilasta. Vielä se Ossi tassuttelee.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Terveisiä Ossilasta

Me kävimme miähen kanssa morjenstamassa tytärtä ja poikkista Pariisissa 3-5 huhtikuuta. Nyt he ovat muuttaneet pois poikkiksen isovanhempien talosta, koska isovanhemmat yrittävät taas myydä taloa. Tässä näkymä meidän hotellihuoneesta
 ja tässä tytön ikkunasta. Reissun jälkeen olinkin sitten viikon flunssassa. Yksi ihana kaverini asui meillä Ossin seurana maanantaista keskiviikkoon, joten Ossin hoito järjestyi tällä kertaa tavallista helpommin.
 Myös tämä alempi kuva on tyttären asunnosta. Eikö ole aika järkkyä, että ulkomaalainen joutuu maksamaan yli vuoden takuuvuokran, koska ei ole ketään Ranskassa työtä tekeviä takaajina? Onneksi tyttärellä on rahaa säästössä ja takuutilillä se raha pysyy varmasti säästössä. Tuohon asuntoon heillä on muistaakseni kolmen vuoden vuokrasopimus. Paikka on nimeltään St Cloud ja ihan, ihan oikeasti se ei ole enää Pariisia, vaan se sijaitsee Seinen toisella rannalla, keskustasta noin varttitunnin matkan päässä. Paikka on vähän kuin Espoon Westend täällä meillä pääkaupunkiseudulla. Pieniä omakotitaloja ja jokunen pieni kerrostalo. Tämä tyttären kaksio on kolmikerroksisessa kerrostalossa ja asuntoja on muistaakseni 28. Kaksi porraskäytävää ja voitteko edes kuvitella: puiset portaat vievät kerrosten välillä.
Pariisissa minä pidän siitä, että siellä on ihan joka kaupunginosassa kauniita puistoja.  Siellä oli ihanan vihreää jo pari viikkoa sitten.
 Tänään kävi naapurin ihana cairnterrieri, Stella, leikkimässä Ossin kanssa. Stellalta on leikattu munasarjat pois, joten se on itsensä ja Ossin kannalta "turvallista" leikkiseuraa. Ei pääse syntymään vahinkopentuja.
Heippa Stella. Seuraisin sinua maailman ääriin, jos en sattuisi olemaan narussa. Näin taitaa Ossi-herra tuumailla.  Stellan omalle kotipihalle ei auta toisen uroksen mennä, koska siellä vahtii Stellaa jättikokoinen uros, Toro. Se on aika hurjan näköinen ja varmasti pöllyyttäisi Ossia, jos tämä eksyisi sinne pihaan.
Voi harmi. Daami katosi.
 Voitaisiinko mennä tarkistamaan, ettei Stella ole pihalla? Tässä näkyy maten uusin aikaansaannos, eteisen matto, joka on kyllä puoliksi vedetty olkkarin puolelle. Kunhan miäs saa tuota ovea nostettua, niin, että se kulkee maton ylitse, niin maton pää tulee tuohon paikkaan missä Ossi  nyt seisoo. Matto on 3,4 metriä pitkä ja 1,4 metriä leveä. Kunhan matto tuosta oikenee, siitä tulee ihan kelpo eteisen matto.
 On siellä parissa paikassa tuollainen ylimääräinen siksak-kuvio, joka ei kuulu malliin, mutta maton ollessa paikallaan ei sitä näy...
Pääsiäinen oli ja meni, mutta kovasti terveisiä Ossilasta. Kevät tulee hiljalleen. 

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Synttärijuhlaa


Tänään tasan 60 vuotta sitten rakas mieheni on päästänyt ensimmäisen parkaisunsa. Löysin hänelle syntymäpäivälahjoiksi oikein hauskat esineet, Göran Hongellin maljakon, jonka on kaivertanut Erkki Käppi. Siinä on kalastaja tupakka suussa saalista tavoittamassa. Maljakko on kaksi vuotta miestäni vanhempi ja maljakkokin on tosi hyvin säilynyt.
 On siinä se kalastaja
 ja saaliskin.
 Enempi mies kyllä tykkäsi tästä Arabian 1980-luvun metsästäjämukista,
 jota oikeasti olen "metsästänyt" kaikin mahdollisin keinoin kuukausikaupalla.
Ossi oli perjantaina aivan ihana. Kun vein tuon pienen neilikkakimpun saunan pesuhuoneen penkin alle piiloon, niin kun menin vessaan, Ossi raahasi sen kimpun eteiseen. Olin hokenut Ossille, että tämä on iskän, niin se päätti, että onnitellaan ihan heti:) Ossikin voi jo tosi paljon paremmin ja yllätti tuossa eilen tekemällä melkein vanhan normilenkin. Että tämmöistä Ossilasta. Oikein mukavaa viikonalkua ihan kaikille.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Ossin aatoksia osa 46

Ja kukahan täällä sateessa viitsisi olla - en minä ainakaan. Viisi minuuttia riitti vallan mainiosti.
 Kuva todistaa, että mäyrismiehet kulkevat omia polkujaan, vaikka polku olisi valmiiksi tallattu :)
Kävimme eilen Ossin kanssa uudelleen sillä koirien sydänlääkärillä. Ell otti röntgenin ja teki uuden ultratutkimuksen. Sydämen laajentumisen vuoksi ell määräsi Ossille sellaisia sydämen pumppaustehoa kasvattavia lääkkeitä. Reilu viikko sitten pistin antibioottikuurin poikki kolmantena päivänä. Olin varma, että Ossi kuolee siihen antibioottiin, jota sille toinen ell määräsi, kun Ossilla oli joku kurkunpäätulehdus. Saattoi se olla kennelyskäkin tämän sydänlääkäriellin mukaan, vaikka Ossi on rokotettu. No, juttelin yhden kutomakaverini kanssa ja sekä hän, että hänen miehensä ja heidän poika saavat kaikki oireita tästä Doxymycin nimisestä antibiootista, joka on nimenomaan tarkoitettu nielutulehduksiin. Joten, jos teille tarjotaan Doxymyciiniä, niin seuratkaa tarkasti koiranne vointia. Ossille antibiootti ei ainakaan sopinut. No, nyt mennään sydänlääkkeillä sitten hamaan loppuun asti. Tosin ell kirjoitti paperiimme että "muutoin hyväkuntoinen koira, ikäisekseen".

Terveiset Ossilasta ja mukavaa tulevaa viikonloppua. Palailemme taas.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Blogisynttäreitä


Ossin ploki täytti tänään taas vuosia. Kuusi vuotta kirjoittelua tuli täyteen. Herra Päätähtönenkin on vanhentunut saman verran vuosia. Pikkuhiljaa Ossi alkaa olla vanha koira. No, onneksi aistit toimivat vielä. Näkökyky on kohtalainen, mutta lähinäkö alkaa hieman sumeta. Ihan niinkuin ihmisilläkin. Ossi tarvitsisi plus, eli lukulasit. Portaat ovat sille hankalat. Nykyään sen saa kantaa yläkerrasta alakertaan. Pari kertaa on tassu alastullessa mennyt väärään kohtaan rappusta ja siitä on seurannut muutaman portaan mahalasku, joten Ossi on todennut, että kivampi tulla kantohissillä alas. Ylöspäin portaita matka sen sijaan sujuu. Eläimet ja linnut näkyvät vielä hyvinkin, kun välimatkaa on enempi kuin metri.

Tässä Ossi, hetki sitten olkkarissa, katselee, ettei matte vaan pöhläise luuta. Kyllä minulla on lupa ottaa luu, mutta kyllä toi koira aina vahtii :)



Miäs kävi tänään 60-vuotislääkäritarkastuksessa ajokorttia varten. Hänellä on kuorma-autoajokortti, niin siksi lääkärintarkastukset alkavat jo viiskymppisenä ja ovat viiden vuoden välein. Eihän miäs autokuski ole, mutta kuorkkikortti lasketaan ammattiajokortiksi, niin siksi lääkärintarkastukset ovat useammin. No miäs luuli, että se olisi ollut ihan läpihuutojuttu. Kuinkas kävikään. Verenpaineet huitelivat sellaisia lukemia, että heti joutui aloittamaan omat mittaukset ja nyt sitten setvitään syyt korkeaan verenpaineeseen. Huomenna miäs menee verikokeisiin. No parempi saada paineet vähän alemmas. Yläpaine oli melkein kaksisataa. Sanoinkin hänelle, että kohta meitä on kaksi syömässä näitä verenpainelääkkeitä. Miäs haluaa pitää sen kuorkkikortin sen takia, että on hieman miettinyt asuntoauton ostoa. Eipä ollakaan vuosikausiin kierrelty yhdessä Eurooppaa. Tai siis olemme me matkustaneet, mutta autolla ei olla kierretty juurikaan sen jälkeen, kun tyttö on ollut aikas pieni. Joskus aikoinaan olimme autolla ja teltalla pitkänkin aikaa kesällä reissun päällä.

Tyttö on ollut viikon verran kotosalla, poikkis tulee perjantaina ja tekee viikonloppuvisiitin tänne meille. Olen varannut ravintola Saslikista pöydän meille lauantaiksi. Appiukkokin lähtee meidän kanssa päivälliselle. Aika syönnille on kyllä ranskalaismiehelle vähän kauhistus, kun olen varannut pöydän klo 17.00. Se on poikkikselle vähän kuin myöhäinen lounas :). No, en halua, että appiukko nukahtaa pöytään.

Ystävänpäiväkin oli ja meni. Toivotuksia tuli tekstareina useampikin, mutta yksi ihana ihminen täältä blogimaailmasta lähetti minulle kortin. Tuhannet kiitokset Sirpa ja Tiitu!

Että semmoista Ossilasta. Mukavaa loppuviikkoa ihan kaikille Ossilasta.

lauantai 28. tammikuuta 2017

Blogivuoden 2017 aloitus


Todiste siitä, että täällä meillä Porkkalan niemellä oli lunta vuodenvaihteen jälkeen :) Tuona päivänä oli pakkasta noin kahdeksan astetta ja puin Ossille liivin päälle, jotta saisin sen kävelemään hieman pitemmän lenkin. Silloin, kun oli kovemmat pakkaset, niin ei kuljettu kuin pihalle ja takaisin. Maksimissaan kaksisataa metriä :) Tuon liivin Ossi hyväksyy päälleen aivan mukisematta. Olen joskus laittanut liivin päälle Ossin tullessa hieman kylmissään takaisin sisälle. Tuota liiviä ei (vielä) voi käyttää valjaiden kanssa. Minun täytyy ratkoa siihen pieni reikä, josta saada fleksi kiinni valjaisiin. Liivin saa sääädettyä niin, että valjaat mahtuvat alle. Minulla on kuvassa näköjään kaulapanta, mutta tuo vanha herra voi periaatteessa vielä livahtaa irti pannasta ja miehellä on varmaan vielä takaraivossa monta vuotta sitten tapahtunut juttu, jolloin Ossi karkasi häneltä, kun fleksi lipesi miehen kädestä. Sitten tuo koira oli taukkina juossut peuran tai kauriiden perässä järven rantaan ja takertunut fleksin narusta kiinni rantamudan kaislikkoon. Sieltä Ossi sitten löytyi kaislikosta.
Voihan itku ja hammasten kiristys. Naantalissa tai Merimaskussa, Luonnonmaalla on kadonnut * linkki Turun Sanomat* Toivo niminen westie. Toivo Toivon löytymisestä elää kyllä vielä, koska Toivon on nähty vissiin eilen vielä hiipparoivan jossain Merimaskun kaupan lähettyvillä. Itsekin seuraan nyt Toivon kiinniottoa sen Facebook-sivuilla. Onneksi nyt on näinkin lauhaa. 

Juttelimme jokunen aika sitten eläinlääkärinaapureidemme kanssa karkaavista koirista ja ongelma on sellainen, että mikä tahansa "fifi" omalla tavallaan villiintyy ihan vuorokaudessa, kahdessa. Se ei tarkoita sitä, että se karannut koira alkaa elää kuin villieläin, vaan sitä, että koira jostain syystä täysin torjuu ihan kaikki kiinniottoyritykset ja juoksee suinpäin jopa omistajia karkuun. Sen "villiintyneen" koiran aivoihin tunkee jonkinlainen ajatus siitä, että kaikki ihmiset ovat sen vihollisia ja koira alkaa liikkua öisin, sekä muutenkin täysin karttaa ihmisiä. Jos koira sitten jollain konstilla saadaan kiinni, niin tilanne tasaantuu ihan muutamassa päivässä. Ihan aavistuksen verran minä myös nyt moralisoin. Toivo oli ollut vapaana karatessaan, mutta kuitenkin omalla pihallaan. Omalla pihallaanhan saa takuuvarmasti pitää omaa koiraa vapaana, mutta mikäänhän muu kuin aita, ei takaa sitä, etteikö koira karkaisi. Ossi ainakaan ei kauaa meidän pihalla hötkyilisi. Se lähtisi vielä noinkin vanhana ja vähän raihnaisena jonkun juoksevan elukan perään, välitömästi, kun sellainen elukka pyyhkäisisi jostain ohi. Ossi löytyisi, jos löytyisi. Maata kaivelevalle mäyräkoiralle, kuten Ossi on, pitäisi itse asiassa olla vielä sellainen aita, joka menee jonkin verran maan alle ja sitten taittuu siellä maan alla sellaiseen 90 asteen kulmaukseen ja jatkuu vähän matkaa.

Miehen yhden metsästystuttavan mäyräkoirat löytyivät vuosia sitten seuraavana päivänä karkaamisestaan 30 kilometrin päästä. Vaimo oli laskenut niitä "vähän jaloittelemaan" sillä välin, kun autoa purettiin mökille mentäessä. Parivaljakko jaloitteli juu sen 30 kilometriä. Onneksi löytyivät hengissä. Minä en luota nykyään kuin 100-prosenttiseen kiinnipitoon ja siitäkin Ossi on karannut elinaikanansa kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralle meni fleksi poikki, minun kanssani, ja toisella kerralla fleksi lipesi miehen kädessä. Kummallakin kerralla ajokoiran vietti ohitti ihan kaiken muun. 

Semmoisia pohdintoja näin blogivuoden alkajaisiksi. Toivokaamme yhdessä kaikki, että Toivo saadaan palautettua kotiin.

Oikein hyvää blogivuoden alkua kaikille ja mukavaa viikonloppua Ossilasta.