lauantai 28. tammikuuta 2017

Blogivuoden 2017 aloitus


Todiste siitä, että täällä meillä Porkkalan niemellä oli lunta vuodenvaihteen jälkeen :) Tuona päivänä oli pakkasta noin kahdeksan astetta ja puin Ossille liivin päälle, jotta saisin sen kävelemään hieman pitemmän lenkin. Silloin, kun oli kovemmat pakkaset, niin ei kuljettu kuin pihalle ja takaisin. Maksimissaan kaksisataa metriä :) Tuon liivin Ossi hyväksyy päälleen aivan mukisematta. Olen joskus laittanut liivin päälle Ossin tullessa hieman kylmissään takaisin sisälle. Tuota liiviä ei (vielä) voi käyttää valjaiden kanssa. Minun täytyy ratkoa siihen pieni reikä, josta saada fleksi kiinni valjaisiin. Liivin saa sääädettyä niin, että valjaat mahtuvat alle. Minulla on kuvassa näköjään kaulapanta, mutta tuo vanha herra voi periaatteessa vielä livahtaa irti pannasta ja miehellä on varmaan vielä takaraivossa monta vuotta sitten tapahtunut juttu, jolloin Ossi karkasi häneltä, kun fleksi lipesi miehen kädestä. Sitten tuo koira oli taukkina juossut peuran tai kauriiden perässä järven rantaan ja takertunut fleksin narusta kiinni rantamudan kaislikkoon. Sieltä Ossi sitten löytyi kaislikosta.
Voihan itku ja hammasten kiristys. Naantalissa tai Merimaskussa, Luonnonmaalla on kadonnut * linkki Turun Sanomat* Toivo niminen westie. Toivo Toivon löytymisestä elää kyllä vielä, koska Toivon on nähty vissiin eilen vielä hiipparoivan jossain Merimaskun kaupan lähettyvillä. Itsekin seuraan nyt Toivon kiinniottoa sen Facebook-sivuilla. Onneksi nyt on näinkin lauhaa. 

Juttelimme jokunen aika sitten eläinlääkärinaapureidemme kanssa karkaavista koirista ja ongelma on sellainen, että mikä tahansa "fifi" omalla tavallaan villiintyy ihan vuorokaudessa, kahdessa. Se ei tarkoita sitä, että se karannut koira alkaa elää kuin villieläin, vaan sitä, että koira jostain syystä täysin torjuu ihan kaikki kiinniottoyritykset ja juoksee suinpäin jopa omistajia karkuun. Sen "villiintyneen" koiran aivoihin tunkee jonkinlainen ajatus siitä, että kaikki ihmiset ovat sen vihollisia ja koira alkaa liikkua öisin, sekä muutenkin täysin karttaa ihmisiä. Jos koira sitten jollain konstilla saadaan kiinni, niin tilanne tasaantuu ihan muutamassa päivässä. Ihan aavistuksen verran minä myös nyt moralisoin. Toivo oli ollut vapaana karatessaan, mutta kuitenkin omalla pihallaan. Omalla pihallaanhan saa takuuvarmasti pitää omaa koiraa vapaana, mutta mikäänhän muu kuin aita, ei takaa sitä, etteikö koira karkaisi. Ossi ainakaan ei kauaa meidän pihalla hötkyilisi. Se lähtisi vielä noinkin vanhana ja vähän raihnaisena jonkun juoksevan elukan perään, välitömästi, kun sellainen elukka pyyhkäisisi jostain ohi. Ossi löytyisi, jos löytyisi. Maata kaivelevalle mäyräkoiralle, kuten Ossi on, pitäisi itse asiassa olla vielä sellainen aita, joka menee jonkin verran maan alle ja sitten taittuu siellä maan alla sellaiseen 90 asteen kulmaukseen ja jatkuu vähän matkaa.

Miehen yhden metsästystuttavan mäyräkoirat löytyivät vuosia sitten seuraavana päivänä karkaamisestaan 30 kilometrin päästä. Vaimo oli laskenut niitä "vähän jaloittelemaan" sillä välin, kun autoa purettiin mökille mentäessä. Parivaljakko jaloitteli juu sen 30 kilometriä. Onneksi löytyivät hengissä. Minä en luota nykyään kuin 100-prosenttiseen kiinnipitoon ja siitäkin Ossi on karannut elinaikanansa kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralle meni fleksi poikki, minun kanssani, ja toisella kerralla fleksi lipesi miehen kädessä. Kummallakin kerralla ajokoiran vietti ohitti ihan kaiken muun. 

Semmoisia pohdintoja näin blogivuoden alkajaisiksi. Toivokaamme yhdessä kaikki, että Toivo saadaan palautettua kotiin.

Oikein hyvää blogivuoden alkua kaikille ja mukavaa viikonloppua Ossilasta.

7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Samoin teille ja pitääkin käydä katsomassa mitä teidän Lauralle oikein kuuluu.

      Poista
  2. Párek ja Palvelijatar29. tammikuuta 2017 klo 18.00

    Kaikkea kivaa ja hyvää Ossilaan koko vuodeksi! Toivotaan että helmikuu olisi aurinkoinen ja sopivan talvinen ilman kuraräntäloskavaiheita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on melkein loskakeli. muutaman asteen pakkasen siedän, sen takia, että olisi vähäsen puhtaampaa, eikä tassut rapaantuisi ni paljoa. Terkut Ossilasta.

      Poista
  3. Mukavata vuuen jatkoo Ossilaannii! :) Meetä on tiälä hirveesti surettanna sen yhen määräkoera Tahvon hävijäminen. Sen Sumu Sirreenin, Suomen kuulusimman aasin, kaverin. On ollunna jo monta viikkoo katteissa :( Toevottavasti tuo Toivo löötyy.
    Ossilla on hieno tuo liivi. Varmaan lämmin ja hyvästi suojjoo selekee :) Oekeen mukavata viikojjatkoo sinne teelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin myös teille. Tahvo itse asiassa ei tainnut asua kymmentäkään kilometriä meiltä. Vasta naapureilta kuultiin, että Tahvon kuvia ja katoamisilmoituksia oli tuo Hirsalantie täynnänsä. Tahvoa ei valitettavasti takuusti enää löydy. Siitä oli näköhavaintoja vielä pari viikkoa sen katoamisensa jälkeen ja sitten tulivat ne paukkupakkaset.Se on hassua miten taukkeja nuo koirat sitten ovat siinä vapauden"riemussaan".

      Toivosta on periaatteessa hyvä toivo saada se kiinni, kun nyt suurin piirtein tiietään, missä se Toivo lymyilee. Ongelma on vaan saada se nalkitettua johonkin niistä loukuista. Tänään oli FB-sivuilla hänen emäntänsä kirjoitus, että jauhelihat loukun lähettyviltä oli syöty. Minä siihen sitten ystävällisesti kommentoin, että laittakaa nyt ne kaikki eväät sinne ansoihin. Eihän se Toivo täysin mahoin niihin loukkuihin mene. Siinä oli ollut emännällä joku ajatus, että kettu söisi loukun ulkopuolelta ja Toivo menisi syömään jotain tonnikalaherkkuja loukkuun. No eihän se nyt ihan niin mene. Olisi sen Toivonkin paras olla vähän nälkäinen, että menee sinne loukkuun hakemaan sitä einestä. Ja mitä väliä, jos sieltä loukusta jonain päivänä löytyy kettu. Sen kun laskee sitten vapaaksi... Vähän ihmeellistä logiikkaa koiran omistajilta. Mutta pidetään peukkuja, että Toivo on emännän ja isännän hoteissa nopsaan. Pidä vaan iivarista tiukasti kiinni, ettei vahingossakaan pääse karkuun. Terkut Ossilasta.

      Poista