keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Blogisynttäreitä


Ossin ploki täytti tänään taas vuosia. Kuusi vuotta kirjoittelua tuli täyteen. Herra Päätähtönenkin on vanhentunut saman verran vuosia. Pikkuhiljaa Ossi alkaa olla vanha koira. No, onneksi aistit toimivat vielä. Näkökyky on kohtalainen, mutta lähinäkö alkaa hieman sumeta. Ihan niinkuin ihmisilläkin. Ossi tarvitsisi plus, eli lukulasit. Portaat ovat sille hankalat. Nykyään sen saa kantaa yläkerrasta alakertaan. Pari kertaa on tassu alastullessa mennyt väärään kohtaan rappusta ja siitä on seurannut muutaman portaan mahalasku, joten Ossi on todennut, että kivampi tulla kantohissillä alas. Ylöspäin portaita matka sen sijaan sujuu. Eläimet ja linnut näkyvät vielä hyvinkin, kun välimatkaa on enempi kuin metri.

Tässä Ossi, hetki sitten olkkarissa, katselee, ettei matte vaan pöhläise luuta. Kyllä minulla on lupa ottaa luu, mutta kyllä toi koira aina vahtii :)



Miäs kävi tänään 60-vuotislääkäritarkastuksessa ajokorttia varten. Hänellä on kuorma-autoajokortti, niin siksi lääkärintarkastukset alkavat jo viiskymppisenä ja ovat viiden vuoden välein. Eihän miäs autokuski ole, mutta kuorkkikortti lasketaan ammattiajokortiksi, niin siksi lääkärintarkastukset ovat useammin. No miäs luuli, että se olisi ollut ihan läpihuutojuttu. Kuinkas kävikään. Verenpaineet huitelivat sellaisia lukemia, että heti joutui aloittamaan omat mittaukset ja nyt sitten setvitään syyt korkeaan verenpaineeseen. Huomenna miäs menee verikokeisiin. No parempi saada paineet vähän alemmas. Yläpaine oli melkein kaksisataa. Sanoinkin hänelle, että kohta meitä on kaksi syömässä näitä verenpainelääkkeitä. Miäs haluaa pitää sen kuorkkikortin sen takia, että on hieman miettinyt asuntoauton ostoa. Eipä ollakaan vuosikausiin kierrelty yhdessä Eurooppaa. Tai siis olemme me matkustaneet, mutta autolla ei olla kierretty juurikaan sen jälkeen, kun tyttö on ollut aikas pieni. Joskus aikoinaan olimme autolla ja teltalla pitkänkin aikaa kesällä reissun päällä.

Tyttö on ollut viikon verran kotosalla, poikkis tulee perjantaina ja tekee viikonloppuvisiitin tänne meille. Olen varannut ravintola Saslikista pöydän meille lauantaiksi. Appiukkokin lähtee meidän kanssa päivälliselle. Aika syönnille on kyllä ranskalaismiehelle vähän kauhistus, kun olen varannut pöydän klo 17.00. Se on poikkikselle vähän kuin myöhäinen lounas :). No, en halua, että appiukko nukahtaa pöytään.

Ystävänpäiväkin oli ja meni. Toivotuksia tuli tekstareina useampikin, mutta yksi ihana ihminen täältä blogimaailmasta lähetti minulle kortin. Tuhannet kiitokset Sirpa ja Tiitu!

Että semmoista Ossilasta. Mukavaa loppuviikkoa ihan kaikille Ossilasta.

4 kommenttia:

  1. Párek ja Palvelijatar16. helmikuuta 2017 klo 15.59

    Onnea kuusivuotiaalle blogille ja päätähdellekin onnea jokaiseen päivään. Aika kuluu ja porukka harmaantuu, mutta still going strong!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikaa tulee onneksi lisääkin. :) Mennyttä aikaa vaan ei saa takaisin. Siksi olisi nautittava ihan joka hetkestä ja päivästä. Eikös vaan. Still going strong.

      Poista
  2. Onnee myöhästynneenä! Toevottavasti vielä kuusj vuotta tulloo lisseehhii. Piätähti näättää hyvin topakalta ja vetreeltä. Luu on tarkkaan vahittava. Vaekka tietässii ettee kukkaa vie :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saahan sitä toivoa. Tämä toive ei taida Ossin osalta toteutua kuitenkaan. Onneksi koirat eivät juuri murehdi tulevaisuutta. Savoon rutkasti terveisii.

      Poista