tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosi 2013

Hmmmm. Mitäs kaikkea sattuikaan meille vuonna 2013? Teimme yhden mukavan jenkkimatkan. Kuvapläjäyksiä halukkaille katsojille löytyy tammikuulta neljän bloggauksen verran. Miäheni joutui syyttömänä kolariin, jonka seurauksena meille sitten jouduttiin hankkimaan uusi, käytetty auto. 

Tytär vietti alkuvuoden Pariisissa ja sen alkuvuoden seurauksena myös suurimman osan loppuvuodesta:) Sydän jäi Pariisiin ja sinne sydämen perään nyt sitten muutetaan. Naureskelin tytölle, että ajattele kuinka pienistä asioista elämä on kiinni. Tyttökaveri ei halunnutkaan lähteä siihen kaupunkiin, jossa alunperin tytön ja kaverin olisi pitänyt viettää koko kevät ranskan kieltä opiskellen. Tyttö lähti itse Pariisiin kahden kuukauden kielikurssille ja tapasi elämänsä rakkauden. Näin ei kuulemma voi ajatella, siis tytön mielestä. Hän itse ei tajunnut minun ajatteluni ydintä. Sitä, kuinka monet asiat elämässämme ovat sattumuksien summia. Loppujen lopuksi vain osaan asioita me itse voimme suoranaisesti vaikuttaa. Osa on täysin sattumaa, hyvää ja huonoa onnea.

Vävyehdokas kävi joulun aikoihin Suomessa. Mukava nuori mies. Reilut neljä vuotta tyttöä vanhempi. Ei mitään valittamista tytön valinnassa. Onnellisen rakastuneita ovat. Tapasin itsekin miäheni aikalailla saman ikäisenä ja tässä sitä ollaan melkein 33 vuoden jälkeen:). Ikäerokin on sama. Hassuja ennemerkkejä.

Selkäni sai minut tuntemaan itseni kaksi kertaa ihan romuksi. Voisinkin esittää yhden toivomuksen ensi vuodelle. Ei kiitos yhtään selkäsärkyä.

Hyvä kaverini ajoi juuri ennen joulua suoraan tieltä ojaan. Vauhtia oli 80 km tunnissa. Sanoin hänelle, että olet naispuolinen Hannu Hanhi, kun hän selvisi "vain" ruhjeilla ja mustelmilla. Syytä ulosajoon ei tiedetä. Alkoholilla ainakaan ei ollut mitään osuutta asiaan. Sydämen rytmihäiriöitä, sun muuta aletaan nyt uuden vuoden alussa tutkia. Toivotaan, ettei mitään löydy. Auto meni lunastukseen.

Mitäs me teemme vuoden vaihtuessa miähen kanssa? No, emme ainakaan juo kuplivaa, kun tyttö otti mukaansa ainoan pullon shamppanjaa jääkaapista ja lähti uuden vuoden juhliin. Höh. 

Ossi-kingi


 toivottaa
 tämän
 kuvasarjan kanssa
ihanaa tulevaa uutta vuotta 2014! Terveiset Ossilasta ja tapaamme blogistaniassa toivottavasti myös koko ensi vuoden!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Ossin aatoksia osa 29

Ossi ja emäntä toivottavat Ossilasta iloista joulua ja onnellista uutta vuotta. Palataan blogikamut linjoille taas ensi vuoden puolella

Antais nyt jo ton mun luun......


maanantai 16. joulukuuta 2013

Uusi mäykkylaukku ja muuta mukavaa

Tälläinen ihana mäyrislaukku tarttui matkaan, kun olin katsomassa Artun ja Main hienoa suoritusta eilen messuhallin kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Laukku on jotain käsilaukun ja kassin väliltä (28*35 cm noin) ja tämän italialaisen yrityksen muita ihania koiratuotteita saa täältä. 
 Tuo murjottava karkkari keskellä tuo mieleen Ossin:)
 Saisinko olla rauhassa?
No, sitten häivyn.
Nämä hyväntuulisen näköiset "ininäapinat" maksoivat 2 ja 3 euroa ja se on maksimihinta vajaan puolen tunnin ilosta.
Tässä ensimmäinen noin puolen tunnin käsittelyn jälkeen. Kaksi saa odottaa joulua ja kevättä.
Oikein iloista joulunalusviikkoa Ossilasta!

lauantai 14. joulukuuta 2013

Potutuslauantai osa 30

Seija-myrsky kopautti kutsumattoman kuusivieraan meidän autotallin katolle. Naapurien kesämökkitontin puolelta. Soitin meidän kesämökkinaapurille ja tämä kuului sarjassamme tekoihin, "joita ehkä ei olisi pitänyt tehdä". Se kiltti naapurin täti meinasi mennä ihan jengoiltaan, kun hän sen verta hätääntyi. Minä rauhoittelin, että ei mitään hätää, miäs pistää tuon pienen näreen paloiksi, sitten kun tulee matkoilta. Mitään ei ole mennyt rikki, mutta ajattelin vain siksi soittaa, että ette pääse teidän kesämökillenne juuri nyt autolla. Sähköt menivät tietysti. Onneksi sähköt on saatu jo takaisin. Lähdin kuitenkin äitiäni katsomaan eilen ilman aamukahvia. Sekin oma järkytyksensä:) Sen kurjan tunteen tietävät vain kahviaddikoituneet. Onneksi tupakkaa ei ole tarvinnut kaivata yli 20 vuoteen. Varauduin jo kuljettamaan 25 kiloa pakastettua peuraa appiukon isoihin pakastimiin, mutta onneksi tähän touhuun ei tarvinnut ryhtyä.

Tuo järkyttävän näköinen rautahäkki on lojunut autotallin nurkallamme ainakin kolmisen viikkoa. Siinä tuli yksi lähetys ulkomailta ja lähettäjä oli pakannut ne kamppeet oikeasti tuollaiseen kamalaan rautahäkkyrään. Hirvittävä, ruma ja painava ongelmajätekasa. Autsch.


Ossi tykkää istua tässä olohuoneen tuolissa. On niitä toinenkin, ihan identtinen, mutta se on kauempana kakluunista:)
Kakluunejakin on kaksi, mutta tämän kakluunin pelti on minun helpompi aukaista. Sen pellin saa auki saunasta, kun taas toisen kakluunin pelti on sijoitettu niin korkealle, että joudun kipuamaan tuolille. Miäs saa pellin auki lattialta käsin ja hiilihangolla. Minulta uupuu se 15 cm lisäpituutta ja selkäkin on vihoitellut viikon, joten ei tosiaan tee mieli kivuta tuolille.
Tämä naapurien teettämä hevosaita ottaa minua nyt kaaliin. Se on aivan ihanaa, että tuohon pellolle tulee ensi kesänä hevosia, eihän siinä mitään. Se, että se aita tehtiin nyt talvea vasten, on minusta täysin käsittämätöntä. Nyt eivät pääse metsäkauriit ja valkohäntäpeurat, eivätkä hirvet enää menemään niiden totuttuja polkuja. Sitten siihen aitaan on kuitenkin jätetty sellainen noin seitsemän metrin aukko yhdelle sivustalle. Olisivat tehneet tuon aidan vasta sitten, kun tuovat ne hevoset. Aitatolpat ovat olleet pystyssä jo jonkin aikaa ja rouva sanoi, että nauhat laitetaan vasta loppukeväästä. No viesti ei tainnut mennä virolaisille työmiehille asti. Eikä niiltä virolaisilta työmiehiltä mennyt varmaan kuin yksi työpäivä tuohon nauhan laittamiseen.
Kun tulin Ossin kanssa kävelyltä, niin selasin kakluunin edessä yhtä kirjaa Kat@log der Träume. Sieltä löytyy kaikkea ihmeellistä, mistä ihmiset uneksivat ja 3000 "parasta" nettiosoitetta, mistä niitä tuotteita voisi saada. Pääsin jotain sivulle 180 selauksessani, enkä ollut kuin tullut huonolle tuulelle. Näin yhdellä sivulla Corbusierin nahkatuolin ja siitä assosioin heti vanhan naapurini. Hän jaksoi joka kävelylenkillämme (siis silloin, kun olimme vielä väleissä ja hänellä oli tämä narttukoira, eikä niitä kahta mustaa pientä räyhäävää urossnautseria) mainita, kuinka olisi iiiiihanaa ostaa sellaiset tuolit, mutta kun ne maksavat jotain blaa, blaa, ainakin 4000 kappaleelta. Kerrankin muistan sanoneeni, että otapa laina, tai lakkaa jorisemasta niistä nahkatuoleista. Sitäpaitsi ovat joutuneet tuolit joka paikassa jonkin sortin alennusmyyntiin. Kaikista pienistä asioista sitä voikin ihminen harmistua, kuten muistaessaan vanhan naapurinsa:) Eikä meilläkään ollut mitään kränää, ennenkuin se toinen niistä käppänöistä hyökkäsi Ossin kimppuun. Onneksi kaikki asustavat nykyisin Tapiolassa. 

Vaippaikäinen lapsi hylättiin törkeästi Kirkkonummella ja Viking Linesin Amorella on karilla. Tästä ei kyllä lauantai paljoa voi paheta.

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta parempaa viikonvaihdetta Ossilasta! Huomenna olisi tarkoitus mennä koiranäyttelyyn Messukeskukseen. 

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Missä olit tänään?

Tai vielä tarkemmin kello 14.15?   No tämä toimittaja oli ainakin töissään ja painoi enteriä "historiallisella" minuutilla. Minä olin Ossin kanssa kävelemässä. Itse en muista juurikaan aikoja ja päivämääriä, tai ainakin olen huono niissä. Sen muistan, kun nämä terroristit lensivät jumbolla päin näitä kuuluisia torneja. Olin juuri silloin lähdössä töistä ja uutista taisi tulla suorana Nykistä, kun kello oli pari minuuttia yli neljän. Istuin järkyttyneenä auton penkillä varmaan kymmenisen minuuttia, ennen kuin pystyin lähtemään ajamaan kotiin. Tyttömme oli seitsemänvuotias ja varjelimme häntä uutisilta. Silti hän kysyi muutaman päivän päästä kuinka monennessa kerroksessa uusi työpaikkani sijaitsi. Tyttö oli huojentunut, kun vastasin, että ensimmäisessä kerroksessa. Lisäksi vakuutimme, että Suomessa ei voi sattua mitään vastaavanlaista.

Mistä tuntee koiranomistajan. No tämän artikkelin mukaan tästä:). Mistäs sitten tuntee kissanomistajan? Vastaavat kuvat ja tekstit löytyvät täältä:). 
Ihania kuvia ja juttuja kummassakin.




Blogin päätähtösenkin kuvat on otettu kolmen maissa, joten ihan plörinäksi meni "historiallinen" päivä:) Ciao, kamut. Olisi aika minun ottaa kudin käteen, jotta edes yhdet sukkaparit valmistuvat vielä joululahjaksi. Terveisiä Ossilasta!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Potutuslauantai osa 29

Nyt minua suututtaa niin, että saattaapi tulla ärjyäkin kirjoitusta. Ensinnäkin, kun avasin netti Ilta-Sanomat, niin sieltä pullahti otsikko "Ihminen kuoli junan alle Kirkkonummella". No kaiken lisäksi se asema oli Masalan asema, jota itse käytän matkustaessani kaupunkiin. Tiedättekös, olen nähnyt erinäiset kerrat, kun nuoret ihmiset ja vähän vanhemmatkin "oikaisevat" siitä ratojen yli, vaikka siinä on melkein metrin korkuinen aita raiteiden välissä. No tämä oikaisu koitui kuolemaksi, tai sitten kyseessä oli tarkoituksellinen teko. Kamalaa, mitä sitä voi sattua, kun ei viitsitä kiertää alikulkusillan ja portaiden kautta.

Eilen illalla, kun lähdimme käymään miäheni ja Ossin kanssa appiukon luona, jossa oli myös miäheni sisko Ruotsista käymässä, niin totesin, että naapuritalon uudisrakennuksella tehtiin töitä. Olen loputtoman kyllästynyt siihen, että siellä raksalla tehdään urakkaa niin, että tänne sisälle asti raikaa ja se meteli alkaa vasta normaalin työajan päätyttyä, illalla. Taitavat olla varsinaisia kuutamourakoitsijoita, jotka sitä hommaa hoitelevat:) Koko kesä on nyt kuunneltu sitä kuorma-autojen edestakaisin menoa ja toivottavasti se pikkuhiljaa loppuu. Se rakennusprojekti kun on laajempi, kuin mikään tavallinen. Se kahdeksan hehtaarin peltotilkkuhan salaojitettiin hevosten laidunta varten. Itse olisin kyllä ensin katsonut, että kuinka se kestää hevosten kulutusta ja sitten vasta tarvittaessa salaojittanut sen pellon. Pahoin pelkään, että kun se on hyvää peltomaata eikä mitään savikkoa, niin nyt se meni heinän kasvun kannalta liian kuivaksi. No toivotaan, ettei näin käynyt.

Eiliset huligaanit Tampereella ovat kyllä varsinaista ****joukkoa. Varsinainen pohjanoteeraus! Minun pieneen päähäni nyt ei vain mahdu, että mitenkä "Itsenäinen valtio, siinä kulminoituu kaikki se sorto, mitä vastustamme" Jotenkin näin yksi naamioitunut nuori äidin pikku kultamurunen asian kiteytti YLE:n uutisten haastattelussa. Miksi ihmeessä tätä sortoa sitten pitää vastustaa aggressiivisella mielenosoituksella juuri itsenäisyyspäivänä? Jos ei tämän kaksikymppisen nuoren miehen isoisän isä, tai isoisän isoisä olisi ollut rintamalla, niin mehän puhuisimme venäjän kieltä äidinkielenämme. Törkeää ja käsittämätöntä ajattelua tältä nuorelta haastateltavalta, siis minun mielestäni.

Jotkut konserttiin osallistujien puvuista olivat aika mielenkiintoisia valintoja. Satu Taiveaho onnistui todella hätkähdyttämään minua omalla valinnallaan. Tämä valinta ei ollut lainkaan minun makuuni. Huoks. 

No Ossilasta ei sen kummempia. Päätähdestä ei ole mitään uusia kuvia ja koska minulla on niin ikävä kesää, niin tässä Ossi toukokuussa.

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

torstai 5. joulukuuta 2013

Ossilasta hyvää itsenäisyyspäivää!

Lyhyt tervehdys Ossilasta. Ossiin iski kuvaushetkellä järkyttävä vahtimisvietti. Huomasin vasta kuvasta, että Ossilla olikin kaksi vahdittavaa.
 Katsokaa mikä ilme. Murr, älä koske minun hammasharjaani. Missään nimessä et ainakaan koske savuluuhuni.

Tälläinen joulutähti-ihanuus tuli kortin mukana blogikaverilta. Liina on käsittääkseni neulottu puikoilla. Odottelin korttia, mutta kirjekuoressa oli myös tämä mielettömän hieno joululiina! Klikatkaa kuvaa ehdottomasti isommaksi, niin näette kauniin pitsiliinan yksityiskohtaisemmin. Liina on noin 30 senttimetriä halkaisijaltaan ja nyt se koristaa pientä pyöreää tammipöytää olohuoneessamme. Lämpimät kiitokset Kristiina!

Eipä tässä muuta. Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille Ossilasta!