lauantai 12. marraskuuta 2016

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Ameriikan ihmemaassa on demokratia puhunut ja pulinat pois. Ameriikan maa saa sitten juuri sellaisen presidentin kuin ansaitseekin, hyvän tai huonon. Remains to be seeing. Onneksi mäyräkoiran elämään ei minkään maan politiikka vaikuta hippusen vertaa. Se on aivan yhtä onnellinen, tai onneton, eikä välitä maailman tapahtumista mitään, vaan keskittyy ihan omaan itseensä, mäyräkoiramaiseen tapaan. Mitä, eikö kaikki mäyrikset teekään niin?

Jihuu, täältä tullaan matte.
 Ai, me menemmekin kotiin päin, blaah.
Mitenkä minusta tuntuu, että olisin siirtynyt takaisin koulunpenkille? Jokunen viikko sitten tyttäreni soitti ja puhelu alkoi näin: "Äiti, mikä on yksikön partisiippi?". Voi rakas, kysyt nyt väärältä henkilöltä. Tai tiesinhän minä, että partisiippi on yksi substantiivin sijamuoto, mutta mikä niistä neljästä- , tai viidestätoista? 

"Katso netistä, mikä sijapääte siihen tulee, sitten voin auttaa sinua tekemään poikaystäväsi suomen kielen tehtävät". Tässä kun vävykandin suomen kielen opiskelut etenevät, niin opin varmaan pikkuhiljaa ihan kaikki sijamuodot. Hei käsi sydämelle, osaatteko itse nuo kaikki sijamuodot? Tosin pikkuisen nolotti, kun vävykandi kertoi minulle kuinka monta verbiluokkaa on suomen kielessä. Jos muistini ei nyt vippaa, niin verbiluokkia on suomen kielessä kuusi.

Ehkä olisin päässyt aika lähelle, jos olisin pyöritellyt erilaisia verbejä päässäni jonkin aikaa. Ranskan kielessä verbiluokkia on neljä, mutta sitä kieltä minä opiskelenkin juuri nyt. Suomen kieliopin opinnoistani on ehkä 45 vuotta, ainakin lähemmäs. Opiskelen minä ruotsiakin, tai siis avustan tyttöä joskus. Pitäähän noita nuoria auttaa, kun kerta siihen kykenee. Ehkä he sitten vastavuoroisesti auttelevat meitä joskus. Kyllä olisi ihanaa saada tytär ja vävykandi asumaan tänne Suomeen ainakin muutamaksi vuodeksi.

Semmoista Ossilasta tänä lauantaina. Nyt menen lämmittämään saunan ja lenkittämään Ossia. Mukavaa viikonlopun jatkoa Ossilasta teille kaikille.




2 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar13. marraskuuta 2016 klo 10.05

    Kunpa osaisikin ottaa elämän koiramaisen rennosti, eli elää aina nykyhetkessä. Menneet on menneitä ja tulevasta ei tiedä mitään varmaa. Mitä niitä miettimään!
    Erittäin hienoa sunnuntaita Ossilaan!

    VastaaPoista
  2. Näinhän se on. Koira elää täysin nykyhetkessä. Se ei murehdi menneitä eikä tulevia. Onneton ihminen murehtii molempia. Jopa sellaista, että olisinpa osannut tuostakin iloita, silloin kun se oli mahdollista. Mutta tilaisuus meni jo.

    Voitais yrittää olla mieleltämme yksi päivä koirana. Terkut sinulle ja Parekille.

    VastaaPoista