Tänään kaikki on toisin

Tai sanotaanko, tänään kaikki on jo paremmin. Tyttö ja poikkis tulivat, poikkis lähti jo 5.9 takaisin Pariisiin ja viime keskiviikkona vein tytön lentokentälle. Yliopisto nääs kutsuu tyttöä taas ja opiskelut alkavat nyt maanantaina. Kävellessäni terminaalin käytävää takaisin parkkipaikalle silmäni muuttuivat kahdeksi valtavaksi Niagaran putoukseksi. Se on aina se lähdön hetki, joka kirpaisee niin valtavasti. 

Meillä oli oikein mukavaa, ei suurempia "draamoja" ja miäskin piti viikon lomaa. Yhtenä päivänä kävimme Turussa, Turun linnassa, sekä lounaalla. Tunnustan, että käynti Turun linnassa oli ensimmäinen tutustumiskäyntini linnassa. Turussa olen käynyt muutaman kerran. Hienohan tuo linna on ja hienosti restauroitu.

Tässä me olemme Ossin kanssa päiväkävelyllä, hmm taisi olla toissapäivänä, kun vielä paistoi aurinko noin kirkkaasti.

Onko Notte mennyt?

Olisiko sittenkin Stella, kun ollaan ihan hollilla?

Stellaaaa?

Naapureidemme tontti rajoittuu kävelytiehemme ja Stella on kolmevuotias cairnterrieri, oikea ilopilleri, Ossin mielestä joskus liiankin riehakas vanhalle papalle. Naapurilla on lisäksi aivan ihastuttava töpöhäntäinen Australian kääpiöpaimenkoira. No, on se kuitenkin melkein pienen saksanpaimenkoiran kokoinen, että ei se nyt ihan mikään kääpiörodun edustaja ole. Se koira, nimeltään Toro, on uros ja se suhtautuu aika suojelevasti tähän Stellaan, joten omistajan on otettava uros kiinni silloin, kun joskus törmäämme lenkeillämme. Se Toro on yksi parhaiten koulutetuista koirista, jonka olen ikinä tavannut.

Hei minun on jaettava teille pari juttua, joille hihittelin itsekseni: *linkki* naisen orgasmi ja kahdeksan muuta hyödytöntä ominaisuutta, joita et enää tarvitse. Hyvät naiset, kiinnittäkää sitten huomiota listan kohtien lukumäärään. Pienenä ihastelin tätini miehen kykyä osata heilutella korviaan ja yhden kerran aikuisena manasin häntäluun tarpeettomuutta. Hyppäsin nimittäin vanhan Jeeppini puskurilta alas, enkä ottanut tarpeeksi etäisyyttä ja häntäluuni tömähti siihen puskuriin. Voi vitsit, että sattui ja pari viikkoa. Ensimmäiset päivät istuessa teki todella kipeää.

Rakkaat blogikamut. Oletteko ikinä kuulleet *linkki* kassaraivosta? No minulle tämä oli ihan ensimmäinen kerta. Olen kyllä kuullut liikenneraivosta ja someraivosta, mutta että vielä kassaraivoakin on olemassa. Eipä taida olla niin pientä asiaa, etteikö siitä jotkut saa riitaa aikaiseksi.

Nyt Ossi ilmoittelee, että on päivälenkin aika. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille Ossilasta!