torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukuun alkua Ossilasta

Matte, salamavalo pois. Minua häikäisee ja olen juuri tullut iskän kanssa lenkiltäkin. 

Me kävimme Ossin kanssa eilen eläinlääkärillä sydänultrassa, kun edellisellä kerralla reilut kaksi viikkoa sitten kuului sydämestä sivuääni nuoren eläinlääkärin kuunnellessa stetoskoopilla. Ajatelkaas, että koirillakin on sydämiin erikoistuneet lääkärit.

 Diagnoosi : "Ossilla on vasemmalla puolella systolinen sivuääni. Ultraäänellä vasemmassa eteiskammioläpässä vuoto, mutta sydämen sisämitoissa ei ole vielä tapahtunut laajenemista läppävuodosta johtuen ja koska Ossilla ei ole oireita (yskä, rasituksen siedon heikkeneminen), ei lääkityksiä ole tällä hetkellä tarvetta aloittaa. Vasemman eteiskammioläppärappeuman ultraäänimuutosten luokitteluasteikolla Ossi saa arvion lievä (asteikko: lievä-kohtalainen-vakava). No niin meitin vanhus on siis lievästi sydänsairas. Ei voi mitään. Kolmetoista ja puoli vuotta onkin jo kunnioitettava saavutus ja eiköhän tuo vanhus vielä vähän aikaa minun ilonani räpistele. Sitten, jos kunto huononee, voi harkita sydänlääkitystä, mutta katsellaan. Japanissa on jo muuten joku eläinkirurgi, joka tekee sydämen läppäkorjauksia. Eläinlääkäriltä kyselin, että tehdäänkö jossain jo koirille sydänleikkauksia. No, ei meillä vielä ole lentolippuja varattuna.


Ei sitten tullut Guggenheimia. Minä olen suuri kulttuurin ystävä, mutta tämä museo on saanut minut mietteliääksi. En vieläkään osaa sanoa, että harmittaako, vai olenko tyytyväinen helsinkiläisten veronmaksajien puolesta. Kanta kallistuu ehkä lievästi jälkimmäiselle puolelle. Nimittäin, kun sitä hanketta mainostettiin niin suurena turistien vetonaulana, niin omalta kohdaltani ajattelin asiaa näin: Jos sattuisin olemaan jossain kaupungissa, jossa on Guggenheimin museo, niin kyllä kävisin museossa, mutta mihinkään kaupunkiin en menisi pelkästään sen museon takia. Jörn Donner tokaisi jossain, että sata poroa vetäisi Helsinkiin enempi turisteja, kuin se museo. 

Eilen olin tätini kanssa äidin hoitokodin puurojuhlissa ja sen jälkeen kävimme tädille katsomassa kevyttä takkia, jossa voisi käydä talvella kaupassa. No mieleistä ei löytynyt. Edellinen toppis alkaa olla jo kuulemma kolmekymmentä vuotta vanha. Naureskelin sitten tätini (83 vuotta) kanssa, että meinaako hän tätä tulevaakin toppista käyttää kolmekymmentä vuotta. No ei kuulemma mutta säästeliäänä naisena ottaa sen sitten mukaansa. Tädilläni on aika hurtti huumorintaju.

Huomenna ajelen sitten taasikkeen äitimuoria katsomaan. Terkut kaikille Ossilasta ja mukavaa joulukuun alkua kaikille kamuille siellä päätteiden toisella puolen.

4 kommenttia:

  1. Párek ja Palvelijatar2. joulukuuta 2016 klo 8.11

    Ossi, lievä sydänvika taitaa olla sellainen iän mukanaan tuoma juttu jonka kanssa onneksi pärjäilee. Ja sitten kun on tarvis on hyvät lääkkeet olemassa. Mulla on naapurustossa pari sydänlääkkeillä olevaa koirakamua, jotka ovat hyvin pärjäilleet pillereiden voimalla useamman vuoden. Toinen on kiinanharjakoira 13v ja toinen kymmenvuotias seropityttö.
    Mukavaa joulun odottelua teille ja terveyttä koko sakille.

    VastaaPoista
  2. Et usko, että painoin äsken julkaise sijaan nappia kirjaudu ulos. näinhän se on, kuten sanoit. Koirille ja meille ihmisillekin tulee iän myötä ja joskus aiemminkin kaikkea kremppaa. Ossi on elänyt jo pitkän ja mukavan elämän. Paljon enemmän minua surettaa se viikko sitten kadonnut puolitutun kasvattimäyrispoika.

    Joulu tulee, halusi tai ei, äkkiä ja arvaamatta, sekä tilaamatta. Oikein mukavaa joulun odotusta sinulle ja Parekille.

    VastaaPoista
  3. Taitaa nuita vaivoja tulla iän myötä itsekellekkin, Ossi näyttää kyllä ihan virkeältä:)
    Minuakin surettaa tuommoiset katoamiset, vaikka ei tuntisikaan koiraa eikä omistajaa.
    Mukavia pakkaspäiviä ja joulunodotusta!
    Meillä ei kyllä tykätä koko joulusta, eikä tämmösistä pakkasista:(

    Ossille rapsutuksia ja pusuja<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on sitä vaivaa niin ihmisillä kuin eläimillä. Ei voi mitään. Ossi onkin ihan virkeä ja siksi se vaiva luokiteltiin lieväksi. On se Ossi kuitenkin pikkuhiljaa muuttunut hiukan "väsyneemmäksi", mutta eiköhän sekin kuulu ns. vanhuuteen.

      Minä olen ollut ihan tippa linssissä sen mäyrisnuorukaisen katoamisen takia. kun en jaksa uskoa, että tuo enää löytyy, niin voi todeta, että sen raukan elämä päättyi hiukan reilut puolivuotiaana. Minä olen kaksi kertaa muuten kääntynyt metsästä takaisin Ossin kanssa, kun se on pysähtynyt ja osoittanut, että nyt ei kävellä enää pitemmälle. Eikä ole mitään tassuvikoja ollut, vaan selkeesti osoittanut Ossi, että ikäänkuin joku vaaran paikka edessä. no, onhan täälläkin pyörinty susia ja mä melkein väitän, että kymmenen vuotta sitten näinkin suden meidän ovalta, kun pyyhkäsin Ossia hakemaan pihalta. Se kun alkoi haukkua jotain, joka pyyhkäsi kuin varjo siitä, missä nykyjään sijaitsee meidän alatalli. Silloin siinä oli rinnetta ja pajukkoa ja siitä meni joko halvatun iso joku harmaa koira, tai sitten susi. kauriin tai peuran jahdissa oli se eläin. Vaan ei haukkunut lainkaan.
      Mukavaa joulun oottelua teille sinne Savoon kanssa. Kyllä myö tykätään joulusta, vaan ei kylmästä. Terkut Ossilasta sulle ja Tiitulle.

      Poista