Ossin aatoksia osa 1

No tälläisen otsikon alle niitä Ossin aiheuttamia mietteitä ja sen ajatusten tulkintaa voikin kerätä koko Ossin loppuelämän ajan. Tai siis ainakin niin kauan kuin niitä jaksan tänne kirjoittaa.

Ollessamme kävelyllä juuri äsken, Ossin mielenrauhaa järkytti aivan suunnattomasti joku eläin joka marssi lenkkitiemme poikki. Näin sen noin 20-25 metrin päästä. En nyt kuitenkaan pysty sanomaan, oliko se supikoira vai mäyrä, kun näkö vieläkin vähän sumea johtuen silmätipoista. Ossin mielestä otus oli haukuttava ja Ossi olikin ryntäämässä suoraa päätä taistoon ja raivoisin voimin.

Ja ulkoa ei oltaisi lähdetty pois lainkaan...

Onneksi sohvan käyttöoikeutta eikä luiden syöntiä sentään ole rajoitettu...

Tälläisen taideteoksen ostin tyttäreni serkulle ylioppilaslahjaksi. Teoksen nimi on "Mineral" ja taiteilijan nimi Karina Eibatova. Tämä ja monta muuta todella herkullista nykytaiteilijoiden työtä löytyy tälläiseltä sivulta kuin mammoth.co. Kaikille mukavaa loppuviikkoa.

Tell me why I don´t like Mondays?

Oikea vastaus on tietenkin: koska en pidä maanantaista. Olivathan ne oikeita känkkäränkkä-päiviä työssäoloaikanani. Tai siis ainakin muista ihmisistä huomasi monasti hyvin maanantaiden vaikutuksen.

No tähän päivään. Ja rakkaat mäyräkoiraystävien omistajat. Tämä on sitten viimeinen kerta pitkään aikaan kun urputan terveydentilastani. Kävin tosiaan tänään lääkärissä ja taas löytyi uusi sairaus. Kolesteroli oli niin korkealla, että lääkäri pisti suoraan lääkitykselle. No tarvitseeko huono maanantai vielä muita asioita? Tuskinpa.

Mutta nyt painelen kiukutellen internetin ihmemaailmaan tarkastamaan kuinka korkeat ne kolesteroliarvot (8.9) ovat normiarvoihin verrattuna. Lääkäri sanoi ettei ole mitään vaihtoehtoa... No selvittiinhän sitä viikonloppuisesta maailmanlopustakin:) Mitä nyt Islannissa alkoi taas jysähtelemään joku tulivuori.

Sohvaperuna iski taas

Tämä EI ole sama kuva kuin aikaisemmin otettu ja julkaistu. Kuva on otettu tänä "aamuna"kello yhdentoista maissa ja Ossilla on silmät lähestulkoon kiinni. Ossi on hyvin "aamu-uninen".

Tytön syntymäpäivien jälkeen sekä mieheni, että minä hellyimme ja ensin mieheni "unohti" toisen tyynyn yöksi Ossi-asentoon ja sitten minäkin käänsin jo molemmat istuintyynyt niin, että Ossi pääsee nukkumaan myös sohvalla jos näin haluaa. Tosin nyt se on alkanut viihtyä taas vierashuoneen sängyssä kun se sänky on peitetty. Paksu superlonpatja on ilmeisesti liian kuuma ja päiväpeitto eristää sitä. Päiväpeitto on loppujen lopuksi helppo pestä ja silittää. Eihän mäyräkoirallakaan ole kuin yksi elämä joten nauttikoon siitä ihan täysillä. Sitten kun tulee taas syy miksi en halua Ossin nukkuvan sohvalla niin tyynyt kääntyvät off asentoon:) :(

Minä olin silmäleikkauksessa maanantaina. Ei mikään laserleikkaus vaan sellainen jossa silmälääkäri irrotteli silmän lihaksia ja siirteli niitä toiseen paikkaan. Aivoverenvuotoni silloin vuonna 2005 aiheutti häikkää ulkonäön lisäksi (+ 40 kg) myös näköön eli vasen silmäni karsastaa. Karsastus on niin pientä ettei sitä näe kuin silmälääkärin mittareilla mutta sitäkin hankalampaa kun sitä on moneen suuntaan ja saa maailman näyttämään tosi villiltä. Ensin olin sitä mieltä että päätäni ei enää leikellä mutta kypsyttelin tuota silmäleikkausta kuitenkin mielessäni. Nyt se tehtiin. Oli mielenkiintoista seurata sillä leikattavalla silmällä lääkärin käsiä vaikka mitään ei tietenkään tuntunut. Valitsin näet leikkauksen paikallispuudutuksessa. Silmääni joudutaan vielä korjaamaan mutta koska leikkaus oli täysin kivuton niin menen kyllä ihan loppuun asti ja katson saadaanko tämä näkö kuntoon. Nyt koko silmä on punainen, luomi turvonnut ja tuntuu kuin luomen sisällä olisi pieni takiainen mutta nuo pienet jälkioireet pitäisi poistua alle kuukaudessa.

Kaikille mäyräkoirille ja niiden omistajille oikein mukavaa viikkoa. Luonto alkaa näyttää aivan ihanalta!!

Yhtä juhlaa

Tyttäreni 18-vuotisjuhlat olivat niin mukavat. Kaikki kutsutut saapuivat. Muutaman yllätysvieraankin olin kutsunut tytölle. Vanha lastentarhanopettaja muun muassa miehineen. Vaikka he asuvat ehkä noin vajaan viiden kilometrin päässä liikumme "kylillä" niin eri aikoihin, että häntäkään emme ole nähneet varmaan 11 vuoteen. Tyttäreni sai aivan ihania lahjoja ja tilaamani kakut kakkugalleriasta olivat suussa sulavan hyviä - puhumattakaan voileipäkakuista jotka katosivat kaikki....

Äitienpäivänä minulle oli haettu kimppu valkovuokkoja ja tehty äitienpäiväkortti. Näköä on hieman kuvassa mutta enää hieman kun kuva josta piirros on tehty on noin 14 vuotta vanha:)

Jos törmäätte Kirkkonummella liikkuessanne Ossiin ja minuun niin moikata saa....

Säätkin ovat ainakin hetkeksi lämmenneet. Tänään oli siis aivan superilma. Tein ystävättäreni kanssa kulttuuriretken: kävimme Hakaniemen hallissa ja Arabian museossa. Tunnustan että käyntini molemmissa oli ensimmäinen. Ostin itselleni hallista jopa pari pientä "matkamuistoa", kaksi pientä lasista possua. Possukokoelmani siis kasvoi taas. Oikein ihanaa viikon jatkoa kaikille.

Kirjoja ja ruusuja

Hyvää kirjan ja ruusun päivää. Kuulin juuri radiosta, että sitä vietetään tänään. Tarkistin asiaa sitten netistä ja siellä sanottiin, että ainakin Barcelonassa mistä päivän vietto on saanut alkunsa, kirjan ja ruusun päivää vietetään 23.4. Höh. Miksi ihmeessä meidän pitää tässäkin tulla jälkijunassa?

No vietetään me kaikki sitä päivää sitten kumminkin - vähän myöhässä:) Ossi ei paljoa kirjoista perusta. Se ei edes välitä televisiosta. Silloin kun televisiossa kuuluu kovaäänistä haukahtelua niin Ossi kääntelee päätään mutta se ei katsele televisiota. Jotkut koirat katselevat. Meidän vanha saksan paimenkoira katseli tennistä:) Yksi meidän hoidossamme ollut länsi ylämaan terrieri suorastaan hyökkäsi television ruutuun kun siellä näkyi joku eläin - ihan mikä tahansa eläin. Ei muutoin se pieni koira epäröinyt hyökätä norsun kimppuun.

Lukekaa ja lahjoitelkaa kirjoja. Ehkä joku saa sen ruusunkin. Minä olen saanut mieheltäni lahjaksi vain kirjoja en ruusuja. No kirjathan säilyvät mutta joskus olisi mukavaa saada kukkiakin....