tiistai 10. toukokuuta 2011

Yhtä juhlaa

Tyttäreni 18-vuotisjuhlat olivat niin mukavat. Kaikki kutsutut saapuivat. Muutaman yllätysvieraankin olin kutsunut tytölle. Vanha lastentarhanopettaja muun muassa miehineen. Vaikka he asuvat ehkä noin vajaan viiden kilometrin päässä liikumme "kylillä" niin eri aikoihin, että häntäkään emme ole nähneet varmaan 11 vuoteen. Tyttäreni sai aivan ihania lahjoja ja tilaamani kakut kakkugalleriasta olivat suussa sulavan hyviä - puhumattakaan voileipäkakuista jotka katosivat kaikki....





Äitienpäivänä minulle oli haettu kimppu valkovuokkoja ja tehty äitienpäiväkortti. Näköä on hieman kuvassa mutta enää hieman kun kuva josta piirros on tehty on noin 14 vuotta vanha:)
Jos törmäätte Kirkkonummella liikkuessanne Ossiin ja minuun niin moikata saa....

Säätkin ovat ainakin hetkeksi lämmenneet. Tänään oli siis aivan superilma. Tein ystävättäreni kanssa kulttuuriretken: kävimme Hakaniemen hallissa ja Arabian museossa. Tunnustan että käyntini molemmissa oli ensimmäinen. Ostin itselleni hallista jopa pari pientä "matkamuistoa", kaksi pientä lasista possua. Possukokoelmani siis kasvoi taas. Oikein ihanaa viikon jatkoa kaikille.


12 kommenttia:

  1. Teillä onkin ollut kukka- ja kakkuloistoa sitten! Mitenkäs se Ossi luovi siellä vieraitten joukossa? Majoittuiko kakkupöydän alle :) ?

    VastaaPoista
  2. Ossi otti kemut paljon rauhallisemmin kuin uskalsin odottaa. Tosin jokainen uusi tulija sai pienen haukahduksen mutta ei mitään raivoisia toivotuksia. Sitten oma matto sai seitsemän tunnin osoituksen Ossin mieskunnosta jonka seurauksena Ossi ei meinannut sitten illalla päästä kiipeämään yläkertaan.Lihakset niin jumissa:) Sitä en jaksa tajuta miten se maton nylkyttäminen on niin rakasta juuri silloin kun on vieraita. Muutoin kaikki meni hyvin. Jopa miehen siskon koiria tervehdittiin hieman vaikka odottivat autossa. Vaikka molemmat uroksia niin nekään eivät saaneet mitään suurempaa raivaria aikaan. Ossi alkaa vissiin vanheta:)

    VastaaPoista
  3. Mukavilta kuulostivat teidän juhlat :) Voi tuota Ossia ja mattoa! :D Meillä sai eilen näyttelytreeneissä Alfien velipoika Alfielta itseltään samaa kohtelua, meinasin jo, että pitää hakea kohta jostakin paloletku että saa pojat irti toisistaan! :D

    VastaaPoista
  4. On tuo Ossi jossain suhteessa herra Omituinen. Pitää vaan hyväksyä omituisuudet kun on kerran tuon monsterin ottanut perheeseen:) Olen joskus kuullut että tuo nylkyttely olisi nimenomaan mäyräkoiran ominaisuus.:) No onneksi ei sentään vieraita käynyt astumaan vaan kohtelua sai pelkästään oma vanha, rakas mattoriepu.

    VastaaPoista
  5. Ai Ossilla on tällainen pahe. :D Voisihan se olla pahempikin. Nyt asiasta kärsii vain matto. ;) Almakin on näyttänyt alistamistaitonsa meille tämän alle viikon aikana. Pehmolelutiikeri pihalla on aivan pop ja sille piti pariin kertaan hatarasti näyttää että kuka määrää. En olisi tajunnut liikehdintään juputtamiseksi ellei anoppi olisi hoksannut.

    VastaaPoista
  6. Voi tuota Ossia! En tiedä pitäisikö nyt sitten olla onnellinen, koska en ole koskaan nähnyt Ollin nylkyttävän? Mahtaako Olli olla sellainen peräkammarin poika?

    VastaaPoista
  7. Hah hah, naureskelin näille kommenteille ja Ossin touhuille kunnes muistin että omammekin sitä nylkytystä joskus ohimennen harrastaa ja on sentään vastakkaista sukupuolta, eikä edes maton vaan kissan kanssa. Mutta onneks harvakseltaan eikä vieraitten aikaan. Aika showmies tuo Ossi!

    VastaaPoista
  8. Tuossa(kin) puuhassa olen ollut sitten varmaan liian ankara, koska meillä tuo homma loppuu välittömästi, jos yrittääkin aloittaa. En odota edes 7 sekuntia ;/
    Koira yritti kerran provosoida, kun olin syömässä. Toi tyynynsä pöydän viereen ja aloitti... mutta myös lopetti mokoman mielenosoituksen pieneen karjahdukseen. Muuten ruokarauha on yleensä rikkumaton, jostain se sitten piti ottaa takaisin.

    VastaaPoista
  9. Ollin emäntä: ole tyytyväinen ettei Olli harrasta mokomaa temppuilua.Toisaalta matto nylkytyksen kohteena ei ole NIIN rasittava juttu kuin vieraan jalka. Tätä Ossi ei onneksi harrasta....

    Sohvi: Olen kuullut, että nimenomaan mäyräkoirien ongelma:) - riippumatta oikeastaan sukupuolesta. Lienee kuitenkin yleisempää näillä uroksilla. Luulisin ainakin.

    Mai: Luuletko, ettemme yrittäneet kieltää aluksi? Mutta sitten kun karjuminen oli kokoaikaista eikä johtanut mihinkään lopputulokseen vaikka Ossi heitettiin huoneesta ulos niin se kieltely loppui jossain vaiheessa. Miksi tehdä jotakin millä ei ole mitään vaikutusta? Mäyräkoira voitti tässäkin asiassa...

    VastaaPoista
  10. Jokaisella mäyriksellä on omat päähänpinttymänsä. Silti rotuun jää koukkuun, onko tää joku itsekidutuslaji meillä mäyräkoiranomistajilla :)
    Artun jääräpäisyydet on eri asioissa, mutta hermoja koetellaan niissäkin. Huomiotahan nuo nakit hakevat suurimman osan ajasta meitä koetellessaan.

    VastaaPoista
  11. Ei minun mielestä mäyriksen omistaminen ole mitään itsekidutusta. Silloin kun ottaa mäyriksen niin rodusta pitäisi tietää jotain. "sitä saa mitä tilaa" ja kun tilaa mäyräkoiran saa mäyräkoiran. Hyvin omapäisen, ei kovin tottelevaisen mutta hyvin rakastavan ja rakastettavan koiran.

    VastaaPoista
  12. Alma: Ei kai noin pieni ja lutunen pentu vielä mitään yritä alistaa? Toista se on nämä huonotapaiset isot rötkäleet:):)

    VastaaPoista