sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Valokuvahaaste



Aikku ja Olli-mäyräkoira haastoivat tähän valokuvan julkaisemiseen. Nyt joudun rikkomaan sääntöä hiukan kun minulla ei ole kuin yksi sähköinen valokuvakansio. Ja voi mikä yllätysten yllätys: käytännöllisesti katsoen kaikki kuvat jolleivat ole Ossista niin ainakin liittyvät Ossiin. Oheinen kuva on otettu viime vuoden lokakuun 29 päivä ollessamme kävelyllä.


No onneksi kuvasta sentään tunnistaa, että siinä on mäyräkoira. Jotenkin Ossi on hankala kuvattava. Tai sitten kaikki koirat ovat. Kun yrittää laskeutua samalle tasolle ja Ossi huomaa sitä
kuvattavan niin sehän välittömästi tulee työntämään kuonoaan objektiiviin. Ota siinä nyt sitten kuvia. Ossista saa parhaiten kuvia a) hyvin kaukaa ja b) takaapäin:) Tuossa kuvassa kuitenkin katsellaan edesmenneen "morsiamen" talon suuntaan. Tosin lokakuussa tämä koiraneito oli vielä elossa. Joulukuussa se puri omaa emäntäänsä niin pahasti, että päätyi samantein lopetettavaksi.

Nyt talossa asustaa kaksi kääpiösnautseriurosta joista on muodostunut Ossille suuria inhokkeja. Varsinkin kun niitä pidetään irti siitä huolimatta, että olen pyytänyt koirien omistajaa pistämään ne taluttimeen kohdatessamme. Onneksi meillä on hyvin eri ulkoilu aikataulu mutta mieheni on pari kertaa törmännyt koiriin ja emäntään ja joutunut nostamaan Ossin syliin vahinkojen välttämiseksi. Tällä toimenpiteellä suojeltu sekä Ossia, että näitä "teini-ikäisiä" noin 7 kuukauden ikäisiä pentuja.

Kaikki tietämäni ja mahdolliset haastettavat lienevät jo haastettu, joten nyt valokuvahaasteeseen saa tarttua kuka vaan (mäyriksen omistaja) joka sattuu tämänkin tekstin lukemaan. Ja säännöthän olivat: neljäs valokuva-albumisi, neljäs kuva. Julkaise se ja selitä sekä haasta neljä bloggaajaa.

Kaunista, kesäistä sunnuntai-iltaa kaikille.

6 kommenttia:

  1. Irti olevista koirista ei ole kuin riesaa. Tästähän on keskusteltu blogeissa paljon ja keskustellaan niin kauan kuin yksikin "meidän koira ei tee mitään" -tyyppi ulkoiluttaa koiriaan ilman hihnaa. Tai "meidän koirat pysyy pihalla" -tyypit, joista saatiinkin tällä viikolla kokemusta.

    Ollillekaan ei tarvitse kauaa uhitella, kun poika vastaa samalla mitalla. Mieluummin ohitamme ärsyttävät tyypit tyynesti ja määrätietoisesti.

    VastaaPoista
  2. Olli ja Aikku:

    Et voi olla enempää oikeassa. Vaikka olenkin koiraihminen niin ne paikat joissa koiraa voi pitää vapaana ovat varsin rajoitetut. Mutta mutta. Sitten on aina näitä toisinajattelijoita. Koirien vapaana pitämistä tähän aikaan säätelee myös muutoin metsästyslaki joka itse asiassa velvoittaisi pitää koiran kiinni tai välittömässä läheisyydessä aina muistaakseni elokuun loppuun asti. Tämä siitä syystä etteivät monet juuri tällä hetkellä lisääntyvät eläimet häiriinny. Kyllä pienikin koira saa tuhottua esimerkiksi maassa pesivän linnun pesän ja ihan hetkessä. Mutta lakikaan ei tietenkään koske kaikkia.

    No toivotaan, että sitkeällä ja kauniilla pyytämisellä saan nämä pennut taluttimen päähän. Tosin oikeasti pelkään myös niiden puolesta. Metsästyskoirat osaavat napata ilkeästi juuri niskaan ja Ossi on henkeen ja vereen metsästysviettinen..

    Kovasti toivoisi, että kaikki koirien omistajat noudattaisivat sääntöjä niin olisi muut koirat sekä joskus ihmisetkin enempi turvassa. Sitten on vaan valitettavasti todettava etteivät kaikki ihmiset noudata liikennesääntöjäkään aina. Koirathan toimivat omien viettiensä ja vaistojensa varassa ja meidän ihmisten tulisi näitä kontrolloida.

    VastaaPoista
  3. Inhottavaa kyllä, mutta näitä omaa napaa tuijottelevia koiranomistajia löytyy aina ja joka suunnalta :/ Meidän asuinalue on "onneksi" niin kaupunkimainen (ja turvaton), ettei täällä oikeastaan näe koiria irti. Tänään meinasikin palaa käämit ulkoiluttajaan, jonka koira oli kyllä hihnassa mutta ei silti yhtään hallitusti vaan kurvaili pitkin katua kaikkiin ilman suuntiin. Yritä siinä sitten opettaa omalle koiralle nättiä ohittamista, kun pitää kiertää ojan kautta, että pääsee ohi tästä koko tien valtaavasta koirakosta. Olen silti ylpeä itsestäni, että sain laskettua mielessä kymmeneen ja pidettyä suuni tukossa. Turhaapa olisin sitä ukkoa ruvennut läksyttämään, ei se olisi oppinut kuitenkaan.

    Ps. Meillä on sama ongelma Pinjan kuvaamisen kanssa; kun laskeudut sen tasolle, on nokka varmasti kiinni kamerassa :D

    VastaaPoista
  4. Sunan:

    Meidän asuinalue on sitten taas niin maaseutumainen, että siksi tuo meidän "metsästäjäuroksemme" on aina kiinni. Muutoinhan se menisi tuhatta ja sataa kauriin tai peuran perässä. Hirvestä Ossi ei ole juuri kiinnostunut ja sitä olemme monasti ihmetelleet. Kettu, supi, jänis ja rusakko tekevät Ossin myös "hulluksi" ja siksi olisi oikeasti vaarallista pitää sitä irti ilman GPS:ää ja sitä ei ole tullut hankittua kun Ossia ei oikeasti käytetä metsästykseen.

    Ossin "inhokkihauvojen" taloon on noin 700 metriä ja tästä meiltä kyllä jopa kuulee jos pikkupojat ovat ulkona. Ne nimittäin väksyttävät toisilleenkin lähes taukoamatta. Oikeasti ne pennut ovat aika lutusia mutta Ossi niitä inhoaa sydämensä pohjasta ja minä en taas pidä siitä, että ne juoksevat vapaina.

    Itse olen jättänyt kaikki muut koiranomistajat ojentamatta, koska luulen ettei siitä seuraa kuin harmia. Suurin osa täälläkin liikkujista pitä koiransa kiinni:)

    VastaaPoista
  5. Matalien koirien kuvaaminen on sellaista ryömimispuuhaa, ettei aina onnistu ulkona niin kuin toivoisi :)

    Ärähdin kerran vastaantulevalle ukolle, joka a) kävelee väärää puolta tietä, eli tulee aina vastaan sitä puolta, jota muut ovat tulossa b) jää seisomaan ja tuijottamaan c) antaa koiransa tulla tien toiseen reunaan väsitäjän koiran nenän eteen. Ärähdyksestä seurasi se, että Arttu aloitti uudelleen remmirähinän... Alkoi kai puolustaa emäntää, jolta meni hermo hetkeksi. Rähinä on saatu uudelleen kohtuulliseen kuriin, mutta sen ukon kohdalla ei auta mikään muu kuin mennä äkkiä ohi, meteli on kova. Kiitos minulle tästä koiran reaktiosta.

    VastaaPoista
  6. Mai:
    Luin kerran yhden "koirapsykologin" ohjeista, että räyhäävä koira nimenomaan yrittää puolustaa epävarmaa omistajaa. Ossi räyhää ihan kamalasti kaikille vastaantulijoille. Tämä alkoi kun Ossi oli joku reilun vuoden vanha niin yksi hieman erikoinen miesnaapuri oli tuolla pimeällä siis oikeasti pimeällä pellolla kävelemässä ja Ossi syöksyi jäljille. Kun kiskoin sitä pois sieltä pellolta niin yhtäkkiä pimeydestä kuului: "Iltaa". Meinasin saada niin sanotusti "paskahalvauksen". Minun mielestäni täällä kun on oikeasti pimeätä niin liikutaan otsalamppujen kanssa eikä hiivitä puskissa.... Arvaa kaksi kertaa miten hirveästi Ossi sitä miestä haukkuu kun joskus satumme kävelemään vastakkain...

    VastaaPoista