Kävin poimimassa ihan lähes pihaltamme muutaman kanttarellin.
Naapuritontilta löytyikin sitten lisukkeeksi muutama vaalea orakas sekä pienen pieniä suppilovahveroita. Suppilovahverot olivat todella niin pieniä, että menen katsomaan parin päivän päästä uudelleen. Vanhojen omien kokemusteni perusteella Ossi ei pääse kanssani sienimetsään. Tasapainoni on sen verran heikko, että jos meille tulee todella erimielisyyttä
mihin suuntaan menemme minä voin epätasaisessa maastossa jopa hävitä vetokisan. Metsässä on sitä paitsi niin paljon herkullisia tuoksuja että joka tapauksessa olemme eri mieltä suunnan valinnasta:) Eikä Ossista(kaan) ole sienikoiraksi. Terapeutille vaan terveisiä:) jos se tattikoiran koulutus etenee:)
Tiedättekö kuinka monta syötävää luonnonvaraista marjaa Suomessa kasvaa? Kysymys esitettiin radiossa jossain luontoillan tyyppisessä lähetyksessä ihan pari päivää sitten ja minä raukka aloin jo mielessäni luettelemaan tuntemiani marjoja. Oikea vastaus on 37. Ajattelin kyllä vielä tarkistaa tuon asian mutta niin siellä väitettiin. En kyllä jäänyt kuuntelemaan lajeja mutta ihan varmaa on, että tuo määrä jää minulta luettelematta. Syötäviä sieniä todennäköisesti pystyisin luettelemaan tuon määrän mutta olen niin ronkeli, että olen supistanut keräämieni sienien määrän alle kymmeneen. Minulle kelpaavat vain ei ryöpättävät sienet. Herkkutatit, kanttarellit, suppilovahverot, kosteikkovahverot, mustat torvisienet, lampaankäävät ja vaaleat orakkaat. Koska herkkutatteja on kolmea lajia (tammen herkkutattia olen löytänyt vain kerran) sain tuosta yhdeksän lajia joita kerään. Jos täällä on muita sieni-ihmisiä niin nyt alkaa olla aika lähteä sienimetsään. Hyvät viikonloput koirille ja omistajille!
Just ollaan käyty sienestämässä. Olli ei sienistä eikä marjoistakaan piittaa, mutta miehen kanssa olivat kuitenkin seurana. Poimin rouskuja, paljon löytyi karvarouskujakin. Sitten löysin kantterelleja, vähän tatteja (vaikka suurin osa oli madonsyömiä) ja otin muutaman haperonkin, vaikka lähtiessä ajattelin, etten yhtään haperoa poimi.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
t. Aikku ja Olli
Te asutte kyllä siellä ihan kuin mökillä! Bonuksena vielä kaikki mukavuudet, ihanaa!
VastaaPoistaItse tykkään tosi paljon syödä sieniä, mutta en kerätä. Inhoan niitä kaikkia öttiäsiä siellä metsässä, varsinkin hirvikärpäsiä, jaiks! Tulee muuten mieleen eräs "sieniretki", joka tehtiin bestiksen ja Rosan kanssa aikoinaan heidän mökillä. Bestis löytää ja kerää aina tooosi paljon sieniä, varsinkin suppilovahveroita. Minä olin valittanut, että en varmaan edes löytäisi sieniä, jos vaikka metsään menisinkin. Kolmistaan sitten lähdettiin sieniä etsimään ja löydettiin yhteensä yksi etanainen tatti. :DD Bestis ei voinut uskoa silmiään, kun sienen sientä ei hänen "luotto reitiltään" löytynyt. ;D
Rosakin oli erittäin pettynyt reissuun. Maasto oli sen verran ryteikköistä, että raukan vatsavillat olivat ihan täynnä kaikenlaista risua yms. Että olipahan antoisa retki! ;DD
Ps. Täytyy ehdottomasti kysäistä isältä, kuinka monta syötäväksi kelpaavaa marjaa hän tietää. Isä on meinaan melkoinen "kaikkien alojen asiantuntija".
Aikku:Ehkäpä minunkin tässä pitää alkaa tinkiä periaatteistani. Sekasienisalaatti on niin hyvää. Se on vaan niin ristiriidassa minun tämänhetkisen "sienen poimintaperiaatteen" kanssa! Teillä ei taida olla niitä hirvikärpäsiäkään siellä riesana vai onko?
VastaaPoistaAnnamari: Hirvikärpäset ovat kyllä ihan järkyttäviä ja niitähän täältä löytyy.Vaihtelee kyllä vuosittain mutta koska täällä Porkkalan niemellä on hirviä, valkohäntäpeuroja ja kauriita ja kaikkia aika reilusti niin löytyy myös näitä monsterielukoita:(
Tarkistelin googlesta tuota marjajuttua ja kaksi lähdettä antoi tuon saman 37 syötävää marjaa ja 50 marjakasvia yhteensä. Lähteet olivat Wikipedia ja Suomen luontoyrittäjyysverkoston nettisivut. On se uskottava!! Vielä kun näkisi jossain listan niin uteliaisuuteni olisi täytetty. Mukavat viikonloput teidänkin "laumalle":)
Mä haluaisin käydä sienessä, mutta en oikein osaa. :) Lapsena sitä tuli tehtyä useastikin. Nyt varmaan pitäisi raahata jotain kirjaston paksua tietokirjaa mukana. :D Alman mielestä sienet ovat mielenkiintoisia, kun niitä putkahtelee takapihalle. Onneksi olen saanut sen käskyttämällä jättämään ne maistelematta.
VastaaPoistaAlma:Melkein väittäisin, että koira ei syö myrkyllistä sientä.Yleensä eläimet osaavat karttaa luonnostaan tuollaisia. Paitsi ehkä rotanmyrkkyä piilotettuna lihapulliin. Jos itse haluaa sienestää niin opettelee muutaman sienen ja karttaa sitten kaikkia valkoisiasieniä niin on aika turvallisella maaperällä.Kanttarellit ja tatit ovat aika helpppoja tunnistettavia. Sitten jos alkaa sienikirja kädessä sienestää niin käy kuin minulle aikoinaan. Appi biologina tutki sienikoppaa ja totesi monesta: "seitikki,seitikki" ja heitteli pois. Tosin seitikkilajeissakin on monia syötäviä mutta sittemmin olen rajannut noita poimittavien sienten määrää.
VastaaPoistaMinä kuulun niihin omituisiin ihmisiin,etten tykkää (syödä)sienistä.Ihailen niitä vain kameran kera.En edes tunne niitä.
VastaaPoistaNirppu on osoittanut kummaa kiinostusta sieniin:jos maassa lojuu kaatunut sieni,varsi taivasta kohti,Nirppu nostaa karvat pystyyn ja esittää mörkötanssin :-) Rauhoittuu,kun näytän sille,ettei se ole pelottava.
t:Soile & nelijalkaiset
Soile: En minä pidä sitä mitenkään omituisena jos ei pidä sienten syömisestä. Tiedän montakin henkilöä jotka eivät pidä sienistä. Luulen, että se on vähän mihin tottuu nuorempana. Ja sienten rakennehan on vähän, ettenkö sanoisi, niljakas. Tyttömmekin on alkanut syödä sieniä nyt vasta nuorena aikuisena. Se on jännä tarkkailla miten nuo koirat reagoivat eri asioihin. Ossin mielestä joka toinen tiellä makaava keppi on väistettävä käärme. Toisaalta täällä on ollutkin viime vuosina aika paljon kyitä joten ihan hyvä reaktio pompata pois. Tosin olen tehnyt parhaani sen kyykannan pienentämiseksi.Ehkä se on tehonnut kun tänä kesänä en nähnyt niitä kyitä tiellämme:)
VastaaPoistaIik!Käärmeitä!En ole vielä törmännyt ja toivon,etten törmääkkään.Eniten pelotta nuo koirat.Riittääköhän,että täällä on kettuja...Jos ne olisivat syöneet kaikki mahdolliset kyyt.
VastaaPoistaOlen yleensä kesässä listinyt 3-4 kyytä keskimäärin. Pihalta kaikki mahdolliset ja tuolta hiekkatieltäkin yleensä. Minullahan on oiva "kyyntapposauva" (kävelysauva) aina mukana. Ossi kääntää vaan selkänsä ja odottaa sen aikaa että kyy on hengiltä. Se ei onneksi tunne minkäänlaista vetoa käärmeisiin. Rantakäärmeet jätän rauhaan ja tietenkin vaskitsat mutta nehän eivät olekaan käärmeitä.
VastaaPoista