tiistai 11. lokakuuta 2011

Potilaana



Ossi on sitten jälleen kerran tassuvaivainen. Appiukkoni antoi sille peuranlihaa, sillä seurauksella että tassut alkoivat kutista ja neljä päivää kestettyään se oli taas eläinlääkärikeikka. No minähän olin kieltänyt peuranlihan annon mutta kun selkäni käänsin niin mieheni ja appeni antoivat sitä peuraa.:(

Kolme viikkoa Ossi sitten syö lääkkeitä ja tassuja kylvetetään. Vihdon ja viimein sekä mieheni, että appeni oikeasti uskovat että sitä peuraa ei saa syöttää. Tähän asti molemmat ovat hieman vähätelleet tätä allergiaa. No ell sanoi, että sillä ei ole mitään merkitystä onko se liha raakaa tai kypsennettyä. Uhkasin kiukuspäissäni syöttää miehellenikin selleriä tästä lähtien ruuassa kuin ruuassa.

Arvatkaa mitä tuo hassu koira vahtii?


Näitä painoja, joista meinasi kerralla tulla sen lempilelut. Kun nyt kuitenkin pelkäsin katkenneita hampaita niin Ossi sai jäädä ilman painojen nostelua.



Mäyräkoirista muihin koiriin. Oletteko kuulleet tai kenties jopa nähneet labdoodlerin? Googlatkaapa. On uusi ja soma risteytys jota ihan oikeasti kasvatetaan Suomessakin (yksi kasvattaja). Kuitenkaan sillä ei ole rotustatusta. Alunperin ristetytetty parisenkymmentä vuotta sitten Australiassa. Roturisteytys on labradorin noutajasta ja villakoirasta. Erinomaisen näköinen veijari.Voisin kuvitella tuolle uudelle koirarodulle paljon hyviä ominaisuuksia. No mäyräkoiraihmisenä pysyn tietysti mäyräkoirassa mutta tämä on kiinnostava "uusi rotu". Varsinkin olen siinä mielessä iloinen, että "sekarotuista" koiraa kasvatetaan. Olen niin ärsyyntynyt monen hyvän ja kauniin rodun pilaamisesta jopa koiran terveyden kustannuksella. Uusissa roduissa ei ainakaan heti ole näitä vikoja. Sekarotuiset koirat, silloin kun niissä yhdistyy kahden rodun parhaat piirteet ovat muuten ihan huippuja. Yhdellä hyvällä kaverillani oli muutoin mäyräkoiran, jack russelin ja borderterrierin sekoitus ja tämä suloinen pieni koira eli 17-vuotiaaksi ja jouduttiin lopettamaan ihan jokunen viikko sitten.

Rölli 1994 - 2011



Mukavaa viikonjatkoa kaikille.

13 kommenttia:

  1. Ossi-parka. Laita miehet kylvettämään ja hoivaamaan koiran tassuja, ja uhkaile ainakin sillä sellerillä... (joka on muuten mun inhokkini, ja uhkaus olis mulle ainakin hirveä rangaistus!)

    Aurinkoista viikon jatkoa, ilman tassujen kutinoita!

    VastaaPoista
  2. Mai: Näin se varmaan täytyisi tehdä. Oma ukko onnistui livahtamaan viikon työmatkalle, joten tulisi vähän tassunhoitoon katkosta. Itse en edes oikein muista miltä selleri maistuu, kun sitä ei ole miehen pahan allergian takia moneen vuoteen käytetty. Sitä taitaa olla noissa valmiiksi pilkotuissa keittovihanneksissa mutta jaksan kyllä itse laitella keittovihannekset enkä ainaskaan toistaiseksi ole selleriä käyttänyt. Jos nyt oikein kimpaannun niin voi olla, että selleri löytää tiensä meidän ruokapöytään ja mies saa ihmetellä, että mistä tuo nokkosrokko sai alkunsa....

    VastaaPoista
  3. Ja se uusi koirarotu oli sitten labradoodle:)

    VastaaPoista
  4. Meilläkin on jyrkkä EI sellerille. Poika on sille allerginen, mutta itse en ole sietänyt sellerin makua koskaan. Siitä tulee kouluruokala mieleen... "Tiedän paikan kamalan, koulun keittoruokalan, siellä..." laulettiin koululaisina.

    Ossi-parka saa kärsiä ruoan takia, huokaus, pikaista paranemista koiraherralle!

    VastaaPoista
  5. On se joo kurjaa, että täysin viaton eläinparka saa kärsiä parin ihmisen toilailuista.Onneksi alkavat tassut taas olla kunnossa.Ossista on muutoin tullut aika velmu sen lääkkeen syönnin kanssa. Se on oppinut jemmaamaan sen pillerin poskeensa aika hyvin. Tarvitsee tunkea kurkkuun ja syvälle ja sitten vähän kinkkua tai juustoa perään että varmasti nielee. Ihme kasvi se selleri kun on niin allergeeneja täynnä. Eikä lähde keittämällä. Monista vihanneksista ne allergeenit vähenevät kun kypsennetään.No jos on kovasti allerginen niin ei se kypsentäminenkään auta. Täytyy joskus itse maistaa tuota ihmekasvia kun nyt on jo kaksi sen maun torpannut.Minulla ei ole tosiaankaan mitään makumielikuvaa.

    VastaaPoista
  6. Voi Ossi-poloa :( Peura on vielä niin herkullista, että kurjaa, jos sille on noin pahasti allerginen!

    Sekarotuiset on kivoja! Mun paras ystäväni Milli on bokserin ja dobermannin (ehkä vähän saksanseisojankin) sekoitus, hän on kertakaikkisen hurmaava tapaus. Mä oon koittanu mammalle ehdottaa, että esimerkiks mäyriksen ja tipsun pennuista vois tulla aika kivoja, mut en mä ainakaan vielä oo saanu tyttöystävää, en edes tipsusta :(

    VastaaPoista
  7. Miehet....*tähän paljonpuhuva hiljaisuus*...voi harmistus sentään :/ Tosi tarkkana kyllä saa olla jos on koiralla jotakin vaivaa. Itsehän annoin epähuomiossa Alfielle kermaviiliä kun pienempikin sai ja kas, puolen tunnin kuluttua ripuli :/ Että näin, onnistuu kyllä meikäläiseltäkin, valitettavasti. Mua myös risoo kun lenkeillä ollaan joskus nähty sellainen vanhempi rouvashenkilö koiran kanssa, joka aina Alfien nähdessään työntää sille nappuloita suuhun, kysymättä mitään ensin. Nyt ei ole nähty ko. koirakkoa, mutta seuraavalla kerralla aion jo kaukaa huhuilla, ettei anna mitään koiralle, kun sitten on taas maha sekaisin kuin seinäkello. Hyväähän tämä ihminen tietty tarkoittaa, mutta kun tietää miten paljon koirilla on nykyään allergioita tms. niin itse en koskaan mene antamaan kysymättä yhtään mitään millekään koiralle.

    VastaaPoista
  8. Jaltsalandia:

    No.Tästä lähtien peura on ihan täysin nou.nou.Milli, se sun kaverisi taitaa ollavähäisen sinua isompi kaveri.Loppujen lopuksi kaikki koirat ovatvarmaan olleet "sekarotuisia" ja sitten vaan samannäköisiä alettu lisäännyttämään keskenänsä.Eihän muuten dobermannikaan ole kuin noin sata vuotta vanha "risteytys". Mäyriksiä on sentään ollut jo 1700-luvulla:)

    VastaaPoista
  9. Maria:Eihän se ripulikaan mukava vaiva ole -ei itsellä eikä koiralla. Ja niitä koiran jälkiä sitten joutuu yleensä siivoamaan. Tuossa yksi päivä kun Ossi ykäsi (oli mutustellut liikaa Ikean rottaa) niin kerkisin sen sentään kääntämään matolla niin päin että ykät tulivat laattalattialle. Mikähän ihme nuo koirat saa ykäämään useimmiten matoll.Ainaskin meillä käy näin.No ehkä siinä matolla on helpompi seistä.Eivät tassut liukastele.Tuo,että joku vieras tarjoaa vastaantulevalle koiralle jotain syötävää voisi kyllä saada pikkuisen kielenkantojani liikkeelle. Olen aika ystävällinen ihminen mutta tuollainen tapahtuma saisi minussa aikaan pienen hepulin.Onneksi ei ole tullut vastaan ystävällisiä syöttelijöitä.Sitäpaitsi tuo meidän mölyäjä pitää kyllä kaikki lähestymisyritykset aika kaukaisina.

    VastaaPoista
  10. Voi Ossia! Onhan kutina jo hellittänyt? Meillä aikoinaan appivanhemmet eivät millään meinanneet uskoa, että Rosalle ei saa antaa herkkuja pöydästä, kun seurauksena oli ripuli ja/tai ihottumaa. Hitsi noita jääräpäitä, jotka sitten vielä itse säästyvät siltä jälkihoitamiselta, mrrrrr...

    Labradoodelia en ole koskaan nähnyt livenä, mutta joskus katsoin jonkun Jenkki-ohjelman, jossa esiteltiin kahden koirarodun risteytyksiä, joista on tulossa tai on jo tullut ihan oma rotunsa. Labradoodelin lisäksi ohjelmasta jäi mieleen: dalmador (dalmis+labbis), bascottie (bassetti + skottiterrieri) ja afgancollie (afgaanin vinttikoira + bordercollie). Oli varmaan muitakin, mutta enempää en muista. Ohjelmassa kerrottiin, että kahden rodun risteytykset ovat tosiaan usein paljon terveempiä kuin yhden rodun yksilöt. Hauskan näköisiä nuo risteytykset myös näyttivät olevan.

    Mukavaa viikonloppua teille sinne Ossilaan! Ü

    VastaaPoista
  11. Annamari: koko ajan parempaan suuntaan:) Aina välillä joutuu muistuttamaan, että tassuja EI saa nuolla.

    Kun googlasin sen labradoodlen niin sitten eksyin vielä jollekin keskustelupalstalle jossa ihan kamalasti mollattiin kaikkia sekarotuisia. Se oli mielestäni erikoista. "Sekarotuisilla" kun on niin paljon niitä hyviä ominaisuuksia. Tarvitsee vain vähän katsoa rotujen sopivaisuutta keskenään ja kokoa.

    Mitenhän olisi hevosmaailmassa jos siellä mollattaisiin "sekarotuisia".Kun hevosmaailmassa ei ole kuin kaksi "täysiveristä.Nimittäin arabit ja englantilainen täysiverinen joka sekin polveutuu arabista. No anglo-arabit eli näiden kahden risteytys lasketaan kait nykyään täysiveriseksi. Kaikki muut jalostettavat hevosrodut enemmän tai vähemmän "sekarotuisia" ja niissä koitetaan keskittyä enempi hevosen ominaisuuksiin.Ok Islannin hevonen kanssa niin vanha oma rotunsa ettei taida oikein edes risteytyä muiden hevosrotujen kanssa. Minä kyllä liputan sekarotuisten koirien puolesta silloin kun kahden tai useamman rodun ominaisuudet sopivat toisiinsa. Ossilassa alkaa olla kaikki hyvin:)

    VastaaPoista
  12. Meidän blogissa on teille tunnustus. ♥

    VastaaPoista
  13. Nyt testaan,tuleeko mun kommentti tällä kertaa perille.Blogspottiin kommentointi tökkii,jos yrittää googletilin kautta.Raivostuttavaa!URL-osoitteen kautta onnistuu,mutta sinulta puuttuu se.
    En enään muista,mitä olen yrittänyt kommentoida,mutta hyvää syksyä ja toivottavasti pääsen vihdoin kommentoimaan.
    t.Soile & Nelijalkaiset

    VastaaPoista