tiistai 29. marraskuuta 2011

Marraskuu lopuillaan

Terveisiä "Ossilasta". Marraskuu alkaa olla lopuillaan ja täällä on juuri noin ankeaa kuin miltä Ossi näyttää jumittaessaan. Harmaata, kylmää mutta ei juuri pakkasta kuin öisin. Kun ei pakkasta, niin ei luntakaan. Maastoautossakin jo talvirenkaat alla mutta nastat ropisevat ilkeästi lumettomalla tiellä.

Ossi jumittaa päivälenkillämme 29.11



Jouluunkaan ei ole enää kuin 25 vuorokautta. Perjantaina on tyttäreni toisen serkun YO-juhlat.Vanhemman serkun YO-juhlat olivat keväällä.Tytöt kieltäytyivät juhlimasta samanaikaisesti vaikka nuorempikin olisi saanut paperit jo keväällä, jos olisi halunnut.No sitten hän kirjoitti vielä yhden aineen niin saa paperinsa nyt tulevana perjantaina.Meillä juhlitaan ylioppilasta toivottavasti ensi vuoden joulukuussa.


Tuollaista kaitaliinaa olen viritellyt kudontapiirissä. Loimi ja väritys ovat mielestäni kauniit.Valitettavasti kuva taas hieman vääristää värejä. Keskellä oleva punainen on lähempänä tummaa luumua ja vihertävä raita on siniharmaata, tai hienommin "antrasiittia".




Tuossa yksityiskohtaa siitä miltä sen liinan kuviointi näyttää. Kudon itselleni liinan ja kuusi tablettia olen jo kutonut. Sitten yksi kaverini saa 50-vuotislahjaksi ensi kesänä pitkälle pöydälleen vastaavanlaisen. Lahja on etukäteen "hyväksytetty" ja oikeasti ystävättäreni oli liinasta innoissaan. Muuten en edes viitsisi kutoa reilua kahta ja puolta metriä.


Kaikille mukavaa joulukuun alkua. Juhlikaa pikkujoulut maltillisesti:)

6 kommenttia:

  1. Mäyräkoira jumittaa silloin, kun sitä huvittaa. Yleensä huonolla säällä tai huonolla päällä. Ehkä on helpompi kääntyä kotiin kuin vetää koiraa perässään.

    Kutominen on varmaan kivaa hommaa. Pitäisi siis joskus kokeilla. Sitten jos/kun saan opinnot päätökseen, voisin ajatella jotain aivan muuta. Nyt en. Sulla on selvästi taito hyppysissä.

    Pikkujoulukutsu tuli tänään, mutta en tiedä vielä menenkö. En ole oikein pikkujouluihminen, mutta ehkä tänä vuonna innostuisin. Toivottavasti se ihan oikea talvi tulisi pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
  2. Aikku: Me olimme kotiinpäin menossa:) Ossi alkaa helpommin jumitella hyvällä säällä kun mennään kotiinpäin.

    Kokeile ihmeessä kangaspuilla kutomista jos teilläpäin on mahdollisuus siihen ja sinulla yhtäänkin kiinnostusta. Kutominen on loppujen lopuksi aika sellaista mekaanista ja kaikki jotka ovat siellä kudontapiirissä puhuvat sen rentouttavasta vaikutuksesta. Sitten jos alkaa itse suunnitella räsymattoja omista kuteista niin se vaatii ehkä enemmän luovuutta ja näkemystä. Niin pitkälle en itse ole vielä päässytkään. Terveisiä teille kaikille Ouluun! Niin ja Ollille virtuaalirapsutuksia.

    VastaaPoista
  3. Mä en ny vielä oo ehtinyt jumitteleen, kun mä kiidän myrskytuulen lailla pitkin teitä ja polkuja. Pyry-pappa kyl jumitti, kuulema. Ehkpä mäkin sitten vanhempana, mut nyt on menohaluja.

    VastaaPoista
  4. Tiedätkö Myrskynpoikanen mikä minusta on ihan hassua? Ossikin kiitää "myrskytuulen"lailla poispäin kotoa mutta sitten kun pitäisi mennä kotiinpäin niin johan matka katkeaa. Varsinkin jos ei olla nähty yhtään ihmistä tai eläintä niinkuin tuossa kuvassa niin johan tulee liisteriä tassuihin. Ihankuin se odottaisi että jotain tapahtuu.Ootte te mäykyt hassuja epeleitä.

    VastaaPoista
  5. Digillä on kanssa jumitushetket.Huonolla ilmalla äkkiä hädät,sitten jarrut,anova katse:Kotiin!Hienolla ilmalla jarrut joka kulmassa,joka saattaisi viedä kotia kohti.Ensi viikolla lupailivat lunta eteläänkin.Loppuisi tämä pimeys ja kurakelit.

    VastaaPoista
  6. Sellaista se on näiden koiruuksien kanssa.Ota niistä nyt sitten aina selvä mitä ne haluavat. Vähän saisi tulla lunta mutta ei liikaa kiitos. Toisaalta jos ajattelisin oikein itsekeskeisesti niin minulle sopisi vaikka ei tulisi lainkaan lunta. Itseni olisi niin paljon helpompi liikkua..

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.