tiistai 17. heinäkuuta 2012

Ei hikistä vaan sateista heinäkuuta:(



Toistaiseksi on heinäkuun alku ollut melkoisen kosteaa. Harmillista, minä kun olen auringon ystävä. Myös Ossi rakastaa aurinkoa. Tänään on muuten Ossin ja Ossianin nimipäivä, joten onnea vaan kaikille sen nimisille koirille, sekä tietysti sen nimisille ihmisille.


Tässä Ossi lempipaikallaan, juuri kämmertämässä ylös lempiasennostaan, joka häiriytyi, kun naapurin snautserit aloittivat haukun pihallaan.






Missä kaikki pehmusteet ja viltit? Riekaleina, sanoisin minä. En ole kerinnyt tänä vuonna kutoa Ossille omaa mattoa ja vanhat on poistettu käytöstä, ennenkuin ne poisrevityt matonkuteet aiheuttavat pahempia vatsaongelmia kuin oksentamista.


Meillä oli viikonloppuvieraita.Mäyräkoira Ollin Aikku ja Aikun mies. Oikein mukavaa oli, mitä nyt Ossi vähän haukkui Peteä. Ei osaa tuo koira olla sitten yhtään vieraskorea. Päinvastoin, Ossi käyttäytyi paljon huonommin kuin yleensä. Onneksi ei sentään kokeillut purukalustoaan. Huoks. Turvallista loppumatkaa motoristeille!!


Huomenna menen Ateneumiin hyvän ystävättäreni kanssa katsomaan Helene Schjerfbeckin näyttelyä. Eipä luulisi heinäkuussa olevan Ateneumissa jonoja.







14 kommenttia:

  1. Kiitosta vaan Myrskyliini ja Tuiskuliini. Savustettu nimppariluu onkin jo melkein syöty:)

    VastaaPoista
  2. Onnea Ossi!
    Näyttely on varmasti hieno. Kuten olis ollut Karl Larssoninkin näyttely siellä teillä päin.

    Janottiko savuluu Ossia? Ostin joskus sellaisen, ja juomisesta ei tahtonut tulla loppua. Se olikin Serrano-kinkusta otettu, joten ei ihme.

    VastaaPoista
  3. Kiitosta vaan Mai:)

    Jotain iloa siinä, että asuu täällä pääkaupunkiseudun liepeillä. Voi käydä Ateneumin isoissa näyttelyissä ja oopperassa. Kävin kyllä Karl Larssoninkin näyttelyssä ja pidin siitä uskomattoman pikkutarkasta ja hempeästä tekniikasta joka hänellä oli.

    Savuluun nikertämisen jälkeen Ossi veteli varmaan pari desiä vettä yhteen soittoon. Olen ottanut sille tänne yläkertaankin sellaisen pienen muovikipon vesikipoksi, jottei Ossin tarvitse ravata pelkän vedenjuonnin takia alakertaan. Ossi losotti sen noin reilun desin kipon kahteen otteeseen tyhjäksi. Kun oli ekan kerran tyhjentänyt, niin Ossi otti kipon suuhunsa ja meni näyttämään miehelleni, joka istui sohvalla, että tarttisi saada lisää:) Yleensä Ossi juo suunnilleen saman verran koko päivän aikana:) En tiedä mistä kinkusta tuo savuluu on, mutta hyvin maistui ja kovasti Ossi sitä luutaan vahtii. Parin päivän aikana yleensä luu katoaa täydellisesti:) AB:lle terveisii M-L ja kuorsaava Ossi

    VastaaPoista
  4. Tosiaan, Ossin nimipäivä oli eilen. Myöhästyneet nimpparionnittelut Ossille.

    Itse en oo mikään hirmuinen auringonpalvoja, vaikka nuorena sitä olinkin. Isäntäkin välillä huomauttaa, että oon kuin kalkkilaivan kapteeni ;) Elli sen sijaan viihtyy auringossa, niin että sitä on välillä siirrettävä varjoon, jollei se itse ymmärrä.

    A-aa, Ossi tykkää siis silputa pehmusteet, so-soo, poika. Eikös pehmustetulla oo mukavampi köllötellä kuin paljaalla lattialla/terassilla/maalla?

    Eikös Ossilla ollutkin vähän jotain miehiä vastaan, muistaisin? Jälkipuintia: Oliskohan asiaa auttanut, jos olisit antanut tämän Peten käteen jonkun herkkupalan, josta Ossi tykkää ja Ossia olisi sitten saanut itse tulla hakemaan häneltä? Ehkäpä olisi jopa paiskannut tassua? Vai olisko Peten käsi ollut vaarassa? Usein herkkupala voi toimia välejä laukaisevana tekijänä. Ei tietenkään toimi kaikissa tapauksissa. Mullakin oli taskussa herkkupaloja kun Arttu ja Basse tulivat meille, ja jaoin niitä auliisti, vaikka pojilla ei mua vastaan ollutkaan mitään. Toivottavasti en kuitenkaan antanut liikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ossi kiittää myöhästyneistäkin onnitteluista. Ei väliä:)

      Siis en pidä auringonotosta, enkä makaile auringossa, mutta pidän lämpöisestä:) Kaksi eri juttua. Ossi silppuaa kaikki, jotka sille antaa "omaksi". Pehmolelut, matot, koiranpedit, filtit, shaalit jne. = KAIKKI.

      Ossi on patologinen miestenvihaaja. Pete hyväksyttiin oikeastaan niin hyvin kuin mahdollista. Tassua se ei olisi paiskannut, koska se on temppu jota en sen halua oppivankaan. Ei sentään käynyt yhtä huonosti kuin putkimiehelle maaliskuussa. Putkimies tuli sisään ja hänestä tuli mies numero kaksi, jota Ossi puri. Ossi kävi suoraan kimppuun. Onneksi mieheni sai vähän koirasta kiinni, mutta voin kertoa, että putkimies oli aika kalpea...

      Poista
  5. Ossille myöhästyneet nimpparionnittelut meiltäkin! :)

    Mä olen tehnyt arkojen koirien kanssa siten, että olen ottanut koiranomistajan käden omaani, hieronut kämmennestä tuttua tuoksua omaan kämmenselkääni ja antanut koiran sitten rauhassa nuuskia. Toimii myös epäluuloisten koirien suhteen :) Opin konstin ihan lapsena puolivahingossa ja olen sitä käyttänyt menestyksekkäästi siitä asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos nimpparionnitteluista. Täytyy kokeilla sekä Ellin, että sinun konsteja seuraavilla kerroilla.

      Ossi on kerran pelästynyt ja sen jälkeen vihannut miehiä. Ossin elämään mahtuu ihan muutama mies, joita se rakastaa. Mieheni, appiukkoni, isäni sekä yksi naapuri. Muut miehet ovat haukuttavia, jotkut valitettavasti jopa purtavia. Valitettavaa, mutta totta ja hankalasti korjattavaa...

      Poista
  6. Myöhäiset onnittelut täältäkin. Aurinkoa täälläkin kaivataan.

    Minäkin olen suunnitellut käyväni Schjerfbeckin näyttelyssä. Kävin Larssonin katsomassa, olin aivan otettu. En ollut pitkään aikaan käynyt taidenäyttelyssä ja toivoin koko ajan että elämys kestäisi pitkään. On se vaan niin hienoa miten toiset osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Kyllä molemmat näyttelyt ovat ehdottomasti katsomisen arvoisia, mikäli tuommoisista "kulttuuripläjäyksistä" pitää. Ei tule ihan muutamaan vuoteen samankokoista Schjerfbeck-suurnäyttelyä. Me teimme kaverimme kanssa vielä niin, että aloitimme hänen myöhäiskauden töistään kolmannesta kerroksesta ja tulimme alaspäin:) Siis olimme oikeita vastarannan kiiskejä. Minun mielestäni se oli jälkeenpäin hieno ratkaisu, koska hänen myöhäiskauden työt ovat mielestäni tosi synkkiä, jopa ankeita väritykseltään ja kaikin puolin. Mikä minua hämmästytti oli se väenpaljous. Me kun kuvittelimme, että eihän heinäkuussa Ateneumissa ole paljoa ihmisiä. Ei varmaan kannata jättää ihan viime tinkaan, niin ei tarvitse karmeasti jonotella.

      Nelli-tytölle virtuaalirapsuja.

      Poista
  7. Terkkuja Oulusta ja kiitos viimeisestä!
    Ei jäänyt Petelle mitään traumoja ja minähän löysin Ossin kanssa heti yhteisen sävelen.

    Voin kertoa kaikille lukijoille, että Ossi on aivan hurmaava koiraherra. Ei hotki ruokaansa eikä harrasta vinkuvonkua kuten lyhytkarvainen kollegansa.

    terv. Aikku

    ps. laittelen kuvia, kun ehdin/jaksan/viitsin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kivaa kun kävitte visiteeraamassa. Toivottavasti Tuusulasta löytyi kanssa tuttujen luota mukavia prätkäilyteitä:)

      Heh. Toissailtana kun olin Ossin kanssa iltapissillä niin naapurimökille tuli kaksi nuorta tyttöä moposkootterilla. Ossi alkoi vetää sinnepäin aivan hillittömästi. Luuli varmaan, että te tulitte uudelleen kylään:) (sorry, mäyräkoiran silmissä taitaa mopo ja iso matkapyörä näyttää ihan samanlaisilta). Ouluun päin terveisiä ja Ollille ihan vain virtuaalirapsutuksia minulta!

      Poista
  8. Heipsunkeiksun, kesäterveisiä vaan meiltä. Sateiden ansiosta tulee mustikkaa ihan älyttömästi, käytiin Ronjan kanssa eilen keräämässä ensimmäiset. Oli vissiin väsyttävää puuhaa, koska koira makasi koko illan tiedottomana :) Ossille terveisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäterveisiä sinne teillekin. Itsekin poimin muutaman mustikan suuhuni tuosta meidän tontin laidalta, mutta se on oikeastaan sellainen niin pieni kaistale, että ne ovat "Ossin" marjoja. Täytyy näyttää sille, että mustikat ovat kypsiä. Ossi osaa itse poimia mustikat suuhunsa. Se on aika huvittavan näköistä minusta. Jos Ronja on vironnut tajuttomuuden tilastaan, niin virtuaalirapsuja sille!

      Poista