perjantai 19. lokakuuta 2012

Torstain suuri ilo



Posti kiikutti eilen minulle tämän:


http://nettimartan-pihapiiri.blogspot.fi/2012/10/julkaisin-kirjan.html



Sitten vain lukemaan. En voi kehaista, että luin kirjan siltä istumalta, kun piti välillä tehdä tyttärelle ja itselle ruokaa, sekä yhdet uutiset katsoa. Niin mukava kirja kuitenkin oli, että samana päivänä sen luin.


Laitetaan ensin ne pienet ja lyhykäiset risut:


Miksi kirjassa seikkailevan toisen avainhenkilön nimi muuttui Maunosta Aimoksi kakkosnovellin alussa? Autsch. Sitten nimi palasi takaisin vielä kertaalleen Maunoksi viimeisessä novellissa poliisin kysymyksessä. Pieni, minua kiusaava yksityiskohta. Toinen nimiasia, joka todennäköisesti häiritsee vain minua, oli X:n käyttäminen erään rouvashenkilön sukunimenä. Olisihan hänelle voinut keksiä jonkin sukunimen... Kolmas asia mikä hieman häiritsi minua oli taitto. No kirjailija oli tehnyt sen itse ja varmaan säästänyt aika paljon rahaa tässä työvaiheessa. Kiinnitän aina lehtien ja kirjojen taittoon hyvin paljon huomiota, koska mieheni työskentelee lehtialalla.


No sitten niitä kukkasia tai vaikkapa ruusuja:


Kirjasta tuli todella hyvä mieli. Vaikka kyseessä oli dekkarinovellikokoelma, siitä ei löytynyt niin sanottua kovaa, tai pahaa väkivaltaa tippaakaan. Kirjasta tuli äärettömän hyvälle tuulelle. Se oli täynnä huumoria, joka osui ja upposi, ainakin minuun. Teksti oli tulvillaan äärettömän hauskoja sanontoja ja kirja oli täynnä hyviä oivalluksia. Lisäksi kirjasta löytyi mukavaa ihmissuhdedraamaa ja tietenkin iki-ihania mäyräkoiria, jotka toimivat Jenny Cottonin apureina, sekä muita mukavia koiria.


"Kuka ajaa hiirenharmaalla Peugeotilla? Jee, jee Jenny Cotton." Kaisa, pieni pyyntö: Älä vaan päästä Jennyä eläkkeelle hoitamaan kanatarhaa,kuten G-mies Jerry Cotton päätti tehdä. Jenny on vielä melko nuori ja jaksaa jatkaa yksityisetsivän touhuja pitkään. Jatko-osia odotellaan jo malttamattomana. Toivottavasti kirjasi menevät hyvin kaupaksi ja löytävät lukijansa. Minä lupaan olla yhtenä puolestapuhujana, ehdottomasti. Kaikki blogikamut, jotka ette ole tilanneet Nettimartan kirjaa, heti paikalla tilaamaan. Ette varmasti pety. Yhteystiedot löydätte ylläolevasta linkistä. Kaikille mukavaa viikonloppua!!



3 kommenttia:

  1. Apuva! Tuo nimi on kyllä hirveä juttu. Voi mun kanssani. Jutun luki kolme ihmistä ennen julkaisua, eikä kukaan huomannut. Hyvä huomio sinulta, muutan. Taitto on tosiaan amatöörin tekemää, mutta se(kin) suotaneen anteeksi, koska säästin kustannuksia ja näin sain myyntihintaa ostajaystävällisemmäksi.

    Kiitos myös ruusuista! Mulle tuli oikein hyvä mieli siitä, että tykkäsit lukemastasi.

    VastaaPoista
  2. Se nimi on varmaan helpoin korjata siihen ekaan juttuun. Tosin mun mielestä Mauno on sympaattisempi nimi kuin Aimo, mutta siitä ei kannata välittää...

    Taittoa ei varmaan kritisoi juurikaan kukaan muu kuin minä. Näin ainakin epäilen. Ymmärrän myös hyvin tuon rahapuolen. Jos minä kirjoittaisin kirjan, niin ehkä vanhana kirjanpitäjänä tekisin myös taitonkin itse. Hehheh.

    Kirjassasi oli niin paljon hyvää, että toivottavasti jatkat kirjoittamista ja julkaiset tulevia kirjoituksiasi kanssa. Kepponen oli mielestäni kaikisten kivoin novelleista ja muut olivat hyviä:) Ideoi ja kirjoittele ahkerasti. Terveisiä M-L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Marja-Leena, kannustuksesta. Hih, varsinkin tuo kirjanpitäjä juttu oli hyvä. Juuri noin, säästetään siinä missä mahdollista. Hih.

      Minähän heräsin kirjoittamaan vasta nyt, melkein 6-kymmppisenä. En edes tiennyt, että sisälläni asuu pieni kirjoittaja. Novellikirjoittaminen on erittäin mukava harrastus, niin kuin blogien kirjoittaminenkin. Kirjoittamisiin!

      Poista