sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Ossin aatoksia osa 16


Perjantaina Ossin arkijärjestys häiriytyi huomattavasti,




kun herätys oli 06.45.




Emännän piti lähteä jo kahdeksalta Tapiolaan,





joten ei auttanut kuin nousta epäOssimaiseen aikaan.




Emännän ajatuksia: KELA on mielestäni lopetettava ja siirrettävä jotkut työntekijät kunnille hoitamaan näitä KELAn asioita. Esimerkki: Kävin silmälääkärissä helmikuussa ja ystävällinen lääkäri työnsi minulle KELA:n lomakkeen käteeni. En muuten olisi edes muistanut koko asiaa. Yhdeksästäkympistä sain takaisin tililleni 13,50. Arvatkaas tarvitsenko tuota korvausta? Sen korvauslomakkeen käsittely- ja postituskulut olivat varmastikin suuremmat kuin tuo summa. No tekeehän KELA sitten tietysti muutakin, mutta eiköhän pääasia ole nuo korvausasiat ja erilaiset tuet. Ihmisillä, jotka sitten oikeasti tarvitsevat sen korvauksen, ei välttämättä ole varaa käydä yksityisillä lääkäreillä. Hirmuinen määrä aikaa KELAlta menee myös opintotukiin ja niiden takaisinperintään, kun joku opiskelija on ollut "liikaa töissä". Tämä ei koske tytärtäni, ainakaan vielä:)

Lisää emännän urputusta. Äitini on jo jonkin aikaa ollut vanhainkodissa. Hän ei pärjää enää kotihoidossa. Isäni ei jaksa eikä kykene. No kuinka ollakaan Kirkkonummen kunta on järjestänyt äidilleni paikan LOHJALTA. Kun tiedustelin asiaa, että olisiko mahdollista saada äitini kotikuntaan, niin se nyt ei käy. Ei ole paikkoja. Virkailija ehdotti sitten, että voinhan itse ostaa hänelle paikan. Siinä vaiheessa hermoni meinasivat kärventyä. Aika harvalla ihmisellä on varaa maksaa sitä yksityistä palvelukotia. Olen selvittänyt nämäkin kustannukset. Kuudella, seitsemällä tonnilla kuukaudessa pääsisi aika pitkälle ja kymmenellätuhannella kuussa saisi (hyvää?) palvelua. Juu toki ymmärrän, että hoitotyö on kolmivuorotyötä jne., mutta mielestäni kunnan virkailijalta on roisia sanoa, että "ainahan voi hankkia paikan yksityisesti". Kuinkahan monella suomalaisella ihan oikeasti on varaa tehdä tämä? On niitä suomalaisia jokunen kymmenentuhatta.

Sitten yksi sananen asiakaspalvelusta. Ostin äidilleni Insmat "senioripuhelimen". Laitoin kaikki äitini tarvitsemat kahdeksan numeroa paikoilleen puhelimen muistiin ja testasin puhelimen. Sillä voi soittaa ja se soi, mutta...... kun puhelimen sulkee ja avaa uudelleen, se kysyy uudelleen kieliasetuksia. En nyt jaksa uskoa, että "kyseessä on puhelimen ominaisuus" jota tarjottiin Suomenojan Gigantissa. He nyt lupautuivat kuitenkin soittamaan maahantuojalle, koska minä olen vakuuttunut, että puhelimessa on joku ohjelmointivirhe. Otin itsekin yhteyttä kirjallisesti maahantuojaan ja katson, mikä on lopputulos. Tästälähtien ostan lähes kaiken tuollaisen sitten postimyynnistä, koska palautukseen riittää 14 päivän sisällä syy mikä tahansa. Pakkohan puhelin on joskus sulkea. Hohhoijaa. Olisikohan siinä emännän urputusta riittävästi? Lähdenpä Ossin kanssa lenkille.

Jälkiurputusta: Muistaakohan kukaan, kun mainitsin jokin aika sitten, että pihakauriit ovat kaikki kadonneet? No täälläpäin asustelee mitä todennäköisimmin ilves, joka on syönyt ne kauriit ja valkohäntäpeurat. Kaukaisen naapurin labbis, se suolileikattu, mangoista pitävä, oli kantanut metsästä isännälleen verisen kauriin jalan ja toisena päivänä rusakon jalan. Eipä ihme, että rusakoitakaan ei ole näkynyt. Kyselivät sitten mieheltä, millainen ilveksen jälki on. Mies sitten eilen kiersi "kettinkitielenkin" kokonaan Ossin kanssa, hangesta huolimatta, ja totesi, että jäljet todennäköisesti olivat ilveksen jälkiä. Oli vaan niin syvää lunta, että ei nähnyt jäljen pohjaa oikein kunnolla. Ilveksen jäljistä ei jää kynsien jälkiä lumeen, kun se kävelee kuin kissa, kynnet sisäänvedettyinä. Ketusta ja supista olisi niin syvään lumeen jäänyt vatsastakin jälki. Että sellaisia tänne meille. Nyt lähden Ossin kanssa pikkulenkuralle. 

Lisäys 25.3: Luin Metsästäjä-lehdestä, että yksi ilves syö vuoden aikana 50-70 sorkkaeläintä eli valkohäntäpeuraa tai metsäkaurista. Jos täällä on ilves, niin silloin katoaa lähialueen peurat ja kauriit ihan kokonaan. Toisaalta, sitten saavat olla kaikki istutetut pikkupuumme jonkun vuoden rauhassa. Mutta on ne kauriit silti aika somia.

14 kommenttia:

  1. Mitenköhän minä olisin reagoinut tuohon yksityiseen palvelutaloon menemisestä... Duunikaverin äiti oli sellaisessa vajaan vuoden ja totesivat sen niin kalliiksi että eivät jatka. Sellaisessahan joutuu ostamaan käsittääkseni kaikki palvelut eikä voi käyttää kunnan palveluja hyväkseen. Niitä palveluita joista on veron muodossa maksanut vuosikaudet (ja eläkkeestä kans...)

    On todella epäreilua että paikkaa ei löydy kotikunnasta. Äitini on välillä todennut, että pärjää kotona koska tuntee asuinalueensa monelta vuodelta. Jos hänet siirrettäisiin muualle niin omatoimisuus katoaisi ja hän hämmentyisi esim. ulkoillessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että tunsin verenpaineeni kirjaimellisesti kohoavan, mutta onneksi vuodet liike-elämässä ovat opettaneet minut pysymään coolina lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Totesin vain kunnanvirkailijalle, että valitettavasti se yksityinen palvelukoti ei nyt ole realistinen vaihtoehto. Yksityisessä palvelukodissa todella joutuu maksamaan ihan kaikesta.

      Näinhän se on, että ensin maksaa itsensä kipeäksi veroista ja sitten vanhempana ei saa niille rahoille juurikaan vastinetta. Ensimmäisen kerran verorahojaan "saa takaisin", kun oma lapsi astelee kouluun.

      Mitähän tehdään sillä kunnallisella koiraverolla, mikä on joissakin paikoissa vielä voimassa, käsittääkseni. Kirkkonummella ei kyllä koiraveroa ole peritty ainakaan yli 30 vuoteen. Nellille rapsutuksia ja Ossilta suukkosia:)

      Poista
  2. Ymmärrän täysin pahanmielesi ja hätäsi. Melkoisen sinnikkään taistelun jouduin käymään anoppini puolesta. Joskus kannattaa olla mäyräkoira ja pitää päänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ihan kohta vihainen mäyräkoira:) ja ihan varmasti tappelen kunnan kanssa. Sehän tässä on takana, että Kirkkonummen koko kunnantalous taitaa olla ihan kuralla (tätä termiä käytettiin Kirkkonummen Sanomissa), joten se on helpompi ostaa vanhainkotipaikat ympäristökunnista. Mutta komea kunnantalo oli kyllä varaa rakentaa:) Oikein hieno on. Olen kaksi kertaa käynyt. Tuulipojille terveisiä, M-L ja Ossi.

      Poista
  3. No huhhuh! On sulla tappelemista noiden kelan ym. asioiden kanssa. Miten ihmeessä voivat ehdottaakin äidillesi toiselle paikkakunnalle muuttoa. Aivan epäinhimillistä. Meillä mummu saatiin aikoinaan vanhainkotiin (tänne samalle paikkakunnalle) niin, että vietti ensin kuukaudenpäivät sairaalan vuodeosastolla. Se oli pakko, muuten olisi kuulemma saanut odottaa ikuisuuden. Nykyään hän on jo taivaan lepokodissa.

    Toi puhelimen kieliasetuskin kuullostaa aika oudolta. Ei oo mun puhelin tainnut ikinä kysellä kieliasetuksia, mut mulla onkin aina ollut nokialainen. Noi ulkomaanmallit voipi kyllä kyselläkin, en tiedä. Ehkäpä olet jo saanut vastauksenkin sieltä maahantuojalta, jos sähköpostina lähetit.

    No voihan vitsit, vai ilves siellä teillä kaikki kauriit syö. Harmitus, ei riitä teille sitten ihailtavaa takapihalle. Eikä meille kauriinkuvia. No ehkä saat siitä ilveksestä joskus kuvan napattua, vaikka aika arkalaisiahan nuo taitaa olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KELAhan meni oikein juohevasti, mutta lopputulos lähinnä nauratti. Kunnan ja äidin asioiden kanssa asia onkin sitten toinen.

      Se voi olla, että nokialainen tunnistaa asetukset automaattisesti. Kun oikein kaivamalla kaivoin nokialaistani, niin löysin sieltä kieliasetukset:). Valinta: automaattinen....

      Kuule, toivotaan että on ilves. Minähän tietysti ensimmäisenä ajattelin, että susi täällä metsissä koikkelehtii. On täällä Kirkkonummen metsissä noin viisi vuotta sitten susikin vieraillut ja söi lampaita tuossa reilun viidentoista kilometrin päässä. Ai mistäkö tiedettiin, että susi? No oli tämmöinen pantasusi, josta saatiin GPS:llä aika tarkat kartta- ja aikatiedot:) Ihan varmasti en saa ilveksestä kuvia, saukosta haluaisin kuvan:) Ellille rapsutuksia ja Ossisuukkoja, M-L ja Ossi.

      Poista
  4. Tykkään ihan hirmuisesti siitä, että purnaat aivoimesti ja otat kunnolla kantaa asioihin! *respect* Täällä blogimaailmassa kun välillä kaikki meinaa olla vähän turhankin siloista ja söpöä. (On toki myös paljon blogeja, joissa ei sievistellä, mutta ehkä silti ymmärrät, mitä ajan takaa.) Sitä mietin välillä omankin blogin kohdalla, että annanko tahtomattani jotenkin ihan väärään kuvan meidän elämästä? Oikea elämä kun harvoin on pelkää tanssia ja laulua.

    Voehan Kela!! Minäkin olen valitettavasti joutunut ko. laitokseen viime vuosina tutustumaan ja voin kertoa, että suhteemme ei ole rakastava.. ;)

    Mitä ihmettä? Olen ihan pöyristynyt tuosta äitisi tilanteesta! Eihän tuossa ole mitään järkeä, mrrrrr! :((( Toivottavasti asia ratkeaisi lopulta niin, että saisit äidille paikan omasta kunnasta. Pidän peukkuja!

    Hui, ilves! Aikamoisen villin luonnon keskellä te siellä asustatte. Mekin nähtiin viime talvena kettu juoksemassa pihan poikki. Kettuja tosin taitaa nykyisellään olla Helsingissäkin.

    Terkkuja sinne ja Ossikalle suukkoja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkä välillä pitää taas keskittyä enemmän tähän oman elämän sulostuttajaan elikkä mäyräkoiraan. Nyt vain tuli sellainen totaalinen maailman hetkellinen mustuminen. Arvaa meinasiko pinna palaa tähän kunnan "ikäihmisten asuntoasioiden hoitajaan".

      Ei minulla oikeasti ole (ehkä) KELAa vastaan noin paljon, mutta olen parilla saralla esim juuri näiden opintotukien perinnän kanssa nähnyt työelämässä, että voi ei. Takaisinperintää. Sehän se kannustaa työelämään. Harvat yliopisto ja korkeakouluopiskelijat tietävät toukokuussa, mitä ovat tienanneet kesän aikana ja auta armias, kun menee euronkin yli sen rajan niin sitten peritään iso osa maksetusta opintotuesta takaisin. No työllistäähän sekin sitten virkailijoita.

      No pikkuhiljaa selvittelen tätä äitini tilannetta, mutta ei se hirmu hyvältä näytä. Toisaalta hänen on ihan mukava olla pienessä yksikössä, mutta tietysti olisi helpompi käydä katsomassa lähellä kuin reilun tunnin ajomatkan päässä!

      Kirkkonummellahan vilistelee ihan mitä vain. Pantasusi söi muutaman lampaan 5-6 vuotta sitten tuolla Meikonjärvellä, viitisen kilometriä Kirkkonummen keskustasta:) Ketut ovat ihan cityeläimiä, varmaan citykanien johdosta. Itsekin olen hurjassa nuoruudessani nähnyt aamuyöllä cityketun aika lähellä Suurkirkkoa. Nykyisin aamuyöllä nukutaan eikä hilluta Helsingissä:) :) Ossikka lähettelee tytöille yöpusut, M-L ja Ossi.

      Poista
  5. Aah, KELA....olen niin allerginen koko puulaakille, että saan ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun edes näen nuo neljä kirjainta peräkkäin...KÄÄK KELA!

    Tuo julkisella puolella nykyään niin yleinen "no ostakaa palvelut yksityiseltä" -asenne on kyllä aika huolestuttava. Meille kävi niin (vähän OT kyllä), että kun isä odotti tässä alkuvuodesta Jorvissa kuntoutuspaikkaa infarktin jälkeen, meille sanottiin että puheterapia on afasiapotilaalle aloitettava heti, mielellään 5 krt/viikossa, mutta että heillä ei ole aikaa antaa sitä kuin kerran viikossa -loput on omaisten vastuulla. Niinpä me käytiin sitten "puheterapian intensiivikurssi" (1,5h) ko terapeutin opastuksella, oletuksella että me omaiset sitten olemme vastuussa isän puheen kuntoutuksesta....Onneksi hänelle kuitenkin sitten järjestyi kuntoutuspaikka muualta nopeammmin kuin luultiin, ja hän pääsi siellä intensiiviseen terapiaan ihan oikean puheterapeutin kanssa. Lievästi siinä piti kyllä ihmetellä, miten työssäkäyvä ihminen ehtii oman elämänsä lisäksi hoitamaan isän juoksevat asiat, sairaalavisiitit JA puheterapian...

    Tulipa tästä purkaus, pointtini oli siis vain myötäelää tuossa vanhenevien vanhempien asioiden hoitamisessa, ja julkisen puolen ajoittain melko raadollisen asenteen kanssa. Voimia! Ja Ossille paijauksia!

    t. Laura ja Mauri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aiheuttipa nuo neljä kirjainta allergisuutta:)

      Ehkä se on hyväksyttävä, että oma tulevaisuus on täysin yksityisen palvelun varassa. Minkähän takia puheterapeutit opiskelevat yliopistossa vuosikausia, jos kerran omaiset sitten selviävät 1,5 tunnin pikakoulutuksella. Ei kun kaikki puheterapeutit kanssa pikakoulutukseen!!

      Vanhempien asioiden hoito on ihan jees, mutta kaikki tuli yhtäkkiä yllättäen. Täytyy hoitaa omat asiat miehen kanssa jotakuinkin kuntoon etukäteen, ettei sitten tyttö joudu niitä hoitamaan. Mauri-sedälle rapsutuksia täältä Lonkasta, virtuaalisesti, M-L ja Ossi.

      Poista
  6. Ai että kun on ihania kuvia Ossista! Taitaa meidän mäykky olla par'aikaa samassa asennossa :)
    Tuosta kelasta vaan sen verran että itekkin ootan pelko persiissä et joudunko maksamaan opiskelutuet takasin. Hirveen kannustavaa, voipi olla että opiskelut päättyy siihen. No en halua lietsoa tämän enempää, hus pois ajatuksistani tämä asia.
    Mukavaa päivää teille, täällä on viiltävän kylmä tuuli!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki kuvat silleen peräjälkeen räpsittyjä:). Toivotaan, ettet joudu maksamaan opintotukia takaisin. Ne rahathan on kuitenkin käytetty jo ja sitten niitä saa repiä kasaan. I know the feeling. Täällä oli kanssa ihan kamalan kylmän tuntunen päivä, pakkasta vain joku 4 astetta, mutta tuuli tuiversi. Ei ollut kiva kävellä, vaikka aurinkokin paistoi. Kylmältä tuntui. Mukavaa iltaa teille ja Ronjalle Ossisuukkoja, M-L ja Ossi.

      Poista
  7. Täällä sekä emäntäihminen ja koirakansalainen, molemmat hyvin aamu-unisia, ymmärtävät vallan hyvin Ossin väsymyksen klo 6.45. Hulvattomia ilmeitä!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä marssijärjestys on: emäntä noin klo 9 normiaamuna, Ossi aikaisintaan kymmeneltä, yleensä thdeltätoista jopa kahdeltatoista. Lauantaisin ja sunnuntaisin Ossi onkin sitten kuin tikka pystyssä kasilta vaatimassa lenkkiä miäheltä, joka nousee viikonloppuisin samaan aikaan kuin työpäivisin. Terveisiä M-L ja Ossi.

      Poista