lauantai 8. kesäkuuta 2013

Potutuslauantai osa 7



Ruotsissa tämä päivä on ainakin ollut yhtä juhlaa kun prinsessa sai Chrisinsä. Olikohan tämän investointipankkiirin nimi Chris, ettei tulisi kirjoitusvirhettä. Minä onnistuin missaamaan häät suurelta osin, tai no olin pienillä päivätorkuilla Ossin kanssa ja satuin heräämään juuri tahdon kohdassa:) Sen enempää eivät häät jaksaneet minua oikeasti kiinnostaa.

Keräsin muutaman kiukkua ja ja hieman hupia herättäneen linkin. Ensimmäinen on aika surullinen, kun koira joka säntäsi tielle aiheutti oikeasti kaaoksen ja raukka kuoli onnettomuudessa. Mikseivät ihmiset saa pidettyä koiriaan kiinni?

Seuraavassakin onnettomuudessa oli kyllä onni mukana. Surullisinta oli, että rehvastelunhaluinen nuorimies tuhosi autollaan koirankopin. Käviköhän herralla mielessään, että paljon vakavamminkin olisi voinut käydä. Pikkuisen voisi nuori mies ajatella, kun seuraavan kerran istuu urheiluauton rattiin. Tosin korvaussummassa on sen verran maksamista, että urheiluauto taitaa jäädä vähäksi aikaa hankkimatta.

Seuraavat kaksi tapausta ovatkin sitten lähinnä vain pientä kiukkua aiheuttavia. Miten voi matkalainen päätyä Afrikan sijasta Bangladeshiin? Täysin väärälle mantereelle:) No muutaman kirjaimen heitto kaupunkikoodeissa lentolipuissa voi tehdä tuhansien kilometrien lisämatkan. Kannattaa tarkistaa liput ja lento oikeasti, ennenkuin astuu koneeseen.

Nämäkään suomalaiset eivät ihan päässeet oikeaan määränpäähänsä. Luulisi, että olisi potuttanut.

Tähän tarvii kertoa yksi oma munaus matkaltani reilun kahdenkymmenen vuoden takaa. Olin ystävättäreni kanssa ostamassa joululahjoja Kööpenhaminasta ja olin raskaana ja hmmm olisinko ollut viidennellä kuulla, mutta siis paksu. Kun pakkasin kasseja pienempään tilaan tai siis yhdistelin kasseja, niin ilmeisesti laskin lompakkoni katukiveykselle. Lompakkoni puuttumisen huomasin noustessamme kentälle menevään linja-autoon ja lompsassa oli tietysti lentolippuni. Palasimme takaisin viimeiseen kauppaan, mutta eihän sitä lompakkoa siellä ollut. Ystävällinen kauppatäti soitti poliisit ja pääsimme poliisiautossa lentokentälle pillit vinkuen. Säntäsimme Finnairin toimistoon ja siellä alettiin kirjoittaa uutta lippua. Olisi vain pitänyt tietää kadonneen lipun numero. No sitten keksin, että sehän on kaverini lipusta edellinen tai seuraava ja saimme kirjoitettua kadonneen lipun tilalle uuden. Koneen lähtöön oli noin viisi minuuttia ja check-innistä soitettiin, että ottavatko meidät kyytiin. Me juoksimme kuin hullut, minä pidellen isoa vatsaani. Ei tullut tax-free ostoksista mitään:) Kerkisimme koneeseen ja sain vielä soittaa portilta Suomeen VISA:an, joten sain kortinkin kuoletettua samantein. Hengitykseni oli tosi läähättävää ja kun olin niin iso, niin matkustajat varmaan kuvittelivat, että tuo nainen synnyttää lennon aikana. No ennen Helsinkiä hengityksenikin kerkisi tasaantua. Lompakkonikin palautui minulle reilun puolen vuoden päästä. Varmaan jossain suurlähetystössä oli tehty duunia, että saatiin se lompakko kuriiripostina Kilon poliisille. Lompakko vain valitettavasti haisi ihan pissalle. No jostain vessasta se oli ilmeisesti löytynytkin. Sanomattakin selvää, etten ole koskaan enää käyttänyt lompakkoa, mutta olen säästänyt sen "muistona", potutusmuistona:)



No näistä potutuksista ja niistä huolimatta, oikein hyvää viikonlopun jatkoa! Aurinko paistoi tänäänkin ja toivottavasti huomennakin:)

8 kommenttia:

  1. Viikonloppuja sinnekkin ja Ossille pusuja tytöiltä , nyt kun henkikään ei haise enää pahalta varsinkaan Ellalla <3 xoxoxo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidätkös, Ossilla on joka ikinen suuhun kasvanut hammas tallella. Toistaiseksi sen kalusto on ollut ihan hirmu hyvässä kunnossa. ELL aina ihastelee sen hampeja. Eikä henki haise, kun ei ole hammaskiveä. Kaikille teille terveisiä ja tytöille Ossi-suukkoja:)

      Poista
  2. Eipä paljon ilahduta uutisten lukeminen, niin paljon tapahtuu turhia onnettomuuksia, ihan maalaisjärjen puutteesta sekä sitten ihan hirveän paljon raakoja rikoksia. Olen aina jotenkin pettynyt omaan kansaani eli suomalaisiin, kun joudun ainakin otsikoista kuulemaan näistä raakuuksista, niin ihmisiä kuin eläimiä kohtaan. Niin mielelläni pitäisin oman maani kansalaisia puhtoisempina kuin muita.
    Tästäpä oiva aasinsilta. Kun ensi kertaa olin Saksassa, mitäköhän olin 17v ja jouduin huomaamaan, että Saksassa on ihan virallisesti ilotaloja ja prostituoituja. Siihen aikaan olin täysin vakuuttunut siitä, että ei meillä Suomessa ole ollenkaan ns. ilotyttöjä. Niin naiivi olen minäkin ollut. Hiukan kyllä edelleenkin...
    En nähnyt ollenkaan Madeleinen häitä, vaikka yleensä katson tuollaiset "prinsessasadut", oli muuta, tärkeämpää ohjelmaa: kävin ensi kertaa katsomassa uusinta lapsenlasta, numero 4 eli Liam Hugoa. ♥ Kunhan kasvaa, niin esiintyy varmaan Vilin blogissakin.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, onnea lapsenlapsi nelosesta. Hauska nimi ja toivottavasti hän tosiaankin esiintyy piakkoin Vilin blogissakin. Tai ainakin käy esittäytymässä:) Varmastikin oli tärkeämpää kuin rinsessahäät. Minä näin unitokkurassa reilut viisi minuuttia ja taas nukahdin.

      Vai ettei Suomessa olisi maailman vanhimman ammatin harjoittajia, heh. Ehkä se ammatti on ollut jonkin verran piiloteltua, kun aikaisemmin se ei ollut laillista, mutta kyllä esim jossain päin Kalliota on sellaista rallia ollut autoilla, että lehdissä on aikoinaan valiteltu.

      Monet ikävät (eläin)tapahtumat syntyvät huolimattomuudesta. Eikä minunkaan lompakon katoaminen ollut mitään muuta kuin sitä kuuluisaa huolimattomuutta. Terveisiä teille sinne Saksan maalle ja hyvää sunnuntain jatkoa!

      Poista
  3. Katsoin sen verran häitä, että näin Victorian puvun sekä tietenkin morsiamen puvun. Rouvien kampauksia katsoin vähän sillä silmällä, että kuinkas kuninkaallisen kampauksen laittaisin itselleni tai siis tytär on luvannut laittaa mun tukan häihin. Onneksi meillä on tyttären kanssa kolme viikkoa aikaa harjoitella!

    Käytiin vähän moottoripyöräilemässä lauantaina ja pikkureissu venyi kolmeksi tunniksi. Olli olikin olkkarin ikkunassa katsomassa, että koskas se porukka oikein tulee kotiin. Ihana, että joku jaksaa aina odottaa.

    Mukavaa alkanutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on ainaskin nuorilla muotia pitkät hiukset, auki ja loivat kiharat. Näin kahdella tytöllä melkein identtiset kampaukset.

      Teillä taisi olla mukava prätkäreissu, kun tuolla lailla venyi. Teille myös kaikille mukavaa viikkoa. Minä tässä pähkäilen kauppalistan kanssa..

      Poista
  4. Huh, olipas matkakertomus. Harvemmin kai odottava äiti joutuu noin vauhdikkaisiin ja jännittäviin tilanteisiin. Onneksi kaikki sujui kuitenkin hyvin, eikä 'ilmailusynnytystä' sentään tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikumuistettava päivän Kööpenhaminan matka:) Oikeasti muistan sen siis niin hyvin. Onneksi tyttö pysytteli masuasukkina sinne huhtikuulle, laskettuun päivään ja siitä vielä reilusti yli:) Terveisiä teille molemmille.

      Poista