lauantai 27. joulukuuta 2014

Potutuslauantai osa 74

Nyyh. Niin se tytär lähti taas ja nyt lähti mies kanssa. Mies lähti kuskaamaan tytön muuttokuormaa Pariisiin. Nyt on tytön matkalaukkuelämä päättynyt ja koti on ainakin toistaiseksi Pariisi. Mitä tulevaisuus tuo joskus tullessaan, niin sitähän ei kukaan voi tietää. Toistaiseksi on hyvä näin. Tosin tyttärellä ja poikaystävällä on ollut harmeja uusien asuntojensa kanssa. Ensimmäisen asunnon alakerrassa asui joku huumeveikko ja marin tuoksu pöllähteli heidän asuntoonsa kuulemma varsin vahvana ja lisäksi tämä pilviveikkonen aiheutti meluhaittoja koko rapun asukkaille. Poliiseja oli kutsuttu paikalle monenkin asukkaan toimesta, mutta meno ei lainkaan rauhoittunut.

Tytär ja poikaystävä ovat saaneet uuden vuokra-asunnon kohtalaisen mukavalta paikalta ja kuinka kävi. Kaksi kerrosta ylempänä asunut nainen teetti jotain kylpyhuoneremonttia. Työvoimana käytettiin ammattitaidottomia ja todennäköisesti pimeänä työtä tekeviä puolalaisia. Nämä puolalaiset "putkimiehet" aiheuttivat sellaisen vuodon, että väliasunnossa on vakavia vesivahinkoja ja vahinkoja aiheutui myös tyttären ja poikaystävän asunnolle. Nyt sitten asunnon vuokrannut välitysfirma ja vakuutusyhtiöt, sun muut tahot tutkailevat asuntojen remontointeja ja mitä kaikkea tarvitsee tehdä. Remonttikuluissa pihistellyt nainen voi joutua kamalan kovien maksujen maksajaksi. Toivottavasti naisen rahat riittävät, kun nyt  hänen kotivakuutus tuskin korvaa vahinkoja.... Autsch. Toivon tietty, että joku vakuutus kattaa ne vahingot.

Tämä perussuomalaisten *linkki* autoveron poistolupaus ei potuta lainkaan, päinvastoin olen suorastaan riemastunut. Ensi vaalikaudella minullakin on sitten rahaa ostaa uusi auto. Olen ajatukseen todella ihastunut ja pidän tuon vaalilupauksen ehdottomasti mielessäni. Tosin en siltikään äänestä ainuttakaan perussuomalaista eduskuntaan, mutta olen aivan haltioissani tuosta autoverolupauksesta:) :)

Sitten ihan jokainen koiranomistaja pitää Mustinsa ja Murrensa kiinni, eikös joo?. Nyt saa jo taasen valitettavasti myydä ilotulitteita ja kielloista huolimatta monet paukapäät niitä ilotulitteita ihan kohta paukuttelevat. Pitäkää ne koiranne kiinni, ettei tarvitse turvautua *linkki* etsijäkoirien apuun. Eihän se mitään auta, mutta mainittakoon, että niitä raketteja saisi ihan aikuisten oikeasti ammuskella vasta uuden vuoden aattona....

Mutta, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

8 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar27. joulukuuta 2014 klo 21.35

    Voi miten kurja tuuri tyttärelläsi ja hänen poikaystävällään on ollut asunnon suhteen. Noista 'remonttireiskoista' muistelen kuulleeni tai lukeneeni, tarjoavat halvalla remonttiapua ja tulos on sitten juuri samankaltainen kuin siellä tyttäresi yläkerrassa. Eikä niitä 'reiskoja' ole vain Pariisissa vaan ihan täällä koto-Suomessakin. Sietäisivät joutua vastuuseen kaikkialla!

    Ja rakettien paukuttelukin pitäisi saada aisoihin, mutta miten, kun valvontaa ei ole varaa järjestää?!

    Toivotaan, että ensi vuonna näitä epäkohtia olisi reilusti vähemmän joka alalla. Riemukasta menoa Ossilaan loppuvuodeksi ja seuraavana vuonna rutkasti onnenpotkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, pienet vastoinkäymisethän kuuluvat elömään. Muuten ei varmastikaan osaisi olla onnellinen. Kunhan sitten onni ja vastoinkäymiset ovat tasapainossa. Liika epäonni masentaa ihmisen yleensä, eivätkä suuret surut tippaakaan jalosta ihmisiä. Mutta kaikkea sopivassa suhteessa:)

      Täällä meillä ei onneksi kauheasti paukutella. Me lähetimme aikoinaan muutaman raketin aina tytön riemuksi, silloin kun hän oli pieni ja Ossi oli niin pöljä, että jos ei olisi ollut kiinni, niin olisi syöksynyt ottamaan raketin suuhun. Sillä raukalla ei tainnut nuorempana olla suurta itsesuojeluvaistoa...

      Loppuvuosi menee tässä Ossin kanssa seurustellessa. Miäs ajaa takaisin tullessaan vanhan lukiokaverinsa kautta ja seisahtuu Bonnissa muutamaksi päiväksi. Riemukasta loppuvuotta teille kanssa, onhan tätä vuotta vielä jokunen päivä:)

      Poista
  2. Kyllä kaet se ikävä on ku laps on nuin kaakana. Mutta oot varmaa antanna tyttärelles hyvät elämän evväät ni pärjee mualimalla. Vaekka ohanse kuulema äetin syvän aena huolissaa.
    Nuita remontteeruumiehijä on joka lähtöön. Ni mualimalla ku meellähhii. Kurjoo on ku kohalle sattuu. Ja sittä jos ee kukkaa vielä vastoo niihen tekemisistä.
    Ee oo vuotta ennee paljoo jälellä. Viimiset päevät myö tiälä sinnitellää pakkasessa. Sittä uuvvelta vuuelta laahtuu.
    Mukavata vuuen loppuva ja vaehettahhii Ossilaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaukana on niin suhteellinen käsite:) Eihän tuo ole kuin kolmen tunnin lento. On se nyt taasikkeen keväällä mentävä katsomaan uutta asuntoa. Kunhan saavat siellä ensin vesivahingot korjattua... Yläkerran nainen katuu varmaan pitkään "halpoja" remonttimiehiä. Täällä ei ole niin hirmuisen kylmä, jokunen hassu pakkasaste. Savoon päin terveisii ja Iivarille luita, vai onko lauantailuusta vielä jotain jäljellä?

      Poista
  3. Se on jo huomenna viimenen päivä ja paukuttelua tiedossa! Onneksi ei tässä lähistöllä taida olla kovin noita paukuttelijoita ja Tiitu ei oikeastaan pelkää, ei olla millonkaan oltu ulkona katsomassa.
    Harmittavia tuommoset remontit joista haittaa sitten vähän yhdelle jos toisellekkin.
    Pakkanen oli ja meni, nyt enää -3 ja tarettiin käydä tuolla ihan kylällä iltalenkillä, nyt sitten tuo lumi tarttuu varpaiden väliin:(
    Mukavaa viimestä päivää ja hyvää alkavaa vuotta :)
    Tiitulta muiskuja;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ossi oli nuorempana, silloin, kun tytön iloksi muutamana vuotena raketteja ammuttiin, ihan into pinkeenä menossa ottamaan raketteja kiinni. Se olisi varmaan pöljä napannut suuhunsa lähtevän raketin, jos se olisi ollut vapaana. Siinä mielessä pöljä päästään:)

      Täälläkin muuttui pakkaskeli suojaksi. Parempi niin. Me emme ole Ossin kanssa kipakan pakkasen ystävii. Savoon terveisii ja Tiitulle takaisin päin Ossi-pusut.

      Poista
  4. Nyt on lapsonen lentänyt pesästä kohti omaa pesäpuuta. Tapahtuma, joka ei koskaan unohdu, se on yhden ajanjakson päätös.
    Kuinka ihmeellistä elämä onkaan, tytär lähtee mitään aavistamatta vieraaseen maahan kielitaitoa kehittämään ja hups, ykskaks on elämänsä rakkauden löytänyt ja sille tielleen halunnut jäädä. On se vanhemmille haikeeta, mutta elämän kuuluu noin mennäkin. Pahempi on, jos lapsi jää vanhempiensa hoiviin eikä osaa lähteä. Se on onnistumista, kun lapsi muuttaa omilleen.
    Lykkyä tykö vuodelle 2015 teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutinhan minäkin pois kotoa hieman nuorempana kuin tyttö ja saman miehen kanssa samoja latuja hiihdellään. Välillä on mennyt sukset ristiin, mutta eivät sentään kokonaan poikki:) Sellaistahan tämä elämä on. Ihmeellisiä tapahtumia ja sattumia. En varmaan koskaan unohda sitä tarinaa sinun omasta miehesi kohtaamisesta. Aika ihmeellinen juttu sekin oli.

      Olet ihan oikeassa siitä, että pahempi on, jos lapsi jää roikkumaan nurkkiin.

      Teille kanssa oikein hyvää tulevaa vuotta 2015!

      Poista