lauantai 23. toukokuuta 2015

Potutuslauantai osa 88

Minun pitää ihan ensimmäiseksi kertoa aika uskomaton juttu. Tämä nyt ihan sen takia, jos joku ei jaksa lukea ensimmäistä kappaletta pitemmälle: Miäs oli eilisiltana parvekkeella iltasikarilla ja minä soffalla, kun hän "kuiskaten huusi", ovi oli siis auki. " Tule katsomaan. Sitten selitti mitä oli tapahtumassa. "Katso tuonne saunalle, siellä kauris ajaa kettua takaa". Kuulkaas niin se oli. Eläimet kiersivät rantasaunamme parikin kertaa ja kettu meni edellä. Sitten kettu otti suunnan tänne ylöspäin saunapolkuamme pitkin ja kauris meni rannan suuntaisesti. Veikkaisin, että tällä kauriilla oli jossain piilossa aika äskettäin syntynyt vasa, muuten se ajaminen olisi voinut tapahtua toisinpäin. Oli muuten ihan uskomattoman näköistä ja kiikareilla olisi ollut vielä hauskempi seurata. No kiikarit olivat tietty alakerrassa. Pitää hankkia yhdet 'yläkertakiikarit' jonkun vastaisen varalle.

Minulla oli eilen joku hyvä kuumotus mielessäni, mutta tietty unohdin sen. Voi tätä "hattarapäätä". Rakas tyttäreni kutsuu minua hattarapääksi, kun se on hänen mielestään kauniimpi nimitys, kuin joku muu.

Palaan nyt sitten viime viikon Kankaanniemen tekstareihin. Pohdin mielessäni, milloin tuollaiset härskit tekstarit muuttuvat ei sopiviksi. No kyllä silloin on käytettävä niin sanottua tilannetajua. Mitäs siinä, jos kaverit keskenään lähettelevät vaikka minkämoisia tekstareita, mutta jos toinen kokee ne tekstarit vastenmielisiksi, niin se on sitten siinä. Luulisi jokaisen normaalin ihmisen tajuavan, milloin raja ylittyy. Ei tulisi minulle mieleenikään lähettää minun hierojan tuuraajalle mitään törttöjä ehdotuksia. Siis minun vakkarihierojani tuuraaja on sellainen kolmekymppinen, miespuolinen, vastavalmistunut fysioterapeutti, jonka kanssa paljon lärpätämme. Aika hyvännäköinen komistus kaiken lisäksi. Eilen vaan kävi ilmi, että oli mennyt välit poikki tyttöystävän kanssa ja sitten oli hetken aikaa sellainen jäätävä hiljaisuus. 

Jos suhteeseen liittyy asiakassuhde, vallankäyttösuhde, ihan vain pari mainitakseni, niin kyllä ne on jätettävä ne tekstarit viestimättä. Oli sitten kyseessä nainen, tai mies. Kyllä me naisetkin osaamme ihan varmasti härskejä viestejä kirjoitella. Ei vaan ole kukaan mies tai nainen posauttanut. Niin siis, kun naisetkin voivat lähettää naiselle, tai miehelle niitä härskejä tekstareita.

Täytyy nyt vielä todeta, että on se Toimi ihan pikkuisen taukki. Jos hän on kävellyt ansaan, niin kuin tässä jutussa väitetään *linkki* Sopivatko naiset keskenään tekstiviestien julkaisemisesta? , niin ihan passaakin jäädä ministerinposti häneltä sivu suun. Pikkuisen tunnen sääliä hänen vaimoaan, lapsiaan ja lastenlapsiaan kohtaan. Olisi saanut Toimi käyttää enempi järkeään, kuin niin sanotusti "kusta itseään silmään". Autsch. Miettikääs nyt vähän "Hei oliks se sun vaaris, ukkis, isoisäs SE, joka lähetteli niitä tekstareita?" Joopa joo. 

Porkkalanniemellä on sitten pari päivää sitten nähty susi. Metsäkoneyrittäjä Juha sai siitä *linkki* kohtalaisen hyvän kuvankin. Tosin joku petoasiantuntija ei rohjennut sitä varmuudella kutsua sudeksi. Ei miäskään, ennenkuin sitten jutteli tänään jonkun metsästäjätuttavansa kanssa, joka on jossain petoeläinseurannassa mukana. On se yksinäinen susi, joka kiertelee Porkkalan niemi, Espoo, Siuntio, Inkoo seuduilla. Painelisi nyt suden pentele tuonne itärajalle ja siitä ylitse. Halloo, susi. Morsmaikut odottavat tuolla idässä, eikä matkaa ole kuin muutama sata kilometriä.

Mutta hei, näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein aurinkoista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta!

4 kommenttia:

  1. Vai olet sinä hattarapää. :) Nättihän se nimitys on. Minulla on vaikeuksia sopeutua siihen, että poikani nimittää minua omalle lapselleen nimellä mummo. Oma isoäitini oli meille "mummo" ja nyt minunkin pitäisi vai? Tyttäreni lapsille olen isoäiti, mutta poikani eio taas tykkää siitä nimityksestä. Pakko kai sitten on vaan tottua olemaan mummo.
    Ja tuo Kankaanniemen tapaus oli kyllä yllätys. Sitä ei voi millään puolustella, enemmänkin pohtia, onko hänellä tarpeeksi "valoa vintissä".
    Jos olisin hänen puolisonsa, niin olisi kyllä kova paikka. Taitaisin lähteä eri suuntaan.
    Heleätä helluntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onhan se nätimpi kuin hatara pää, mistä tyttö sen on varmaan vääntänyt. Mikäs vika mummossa on, ei mikään. Jotenkin helpompi ehkä lastenlapsille, että on kaksi eri nimeä isän ja äidin vanhemmille, mikäli molemmat ovat elossa. Omissa korvissani isoäiti on hieman "virallisempi" titteli, kuin mummi, tai mumma tai joku muu "muma,mimi"-muoto:)

      Kuule, jotenkin tuntuu, että valot ovat vähän ainaskin himmentyneet... Jos mun miäs jäis kiinni jostain tuollaisesta, niin sanoisin, että sori, minä haluan ihan samat oikeudet, tasa-arvon nimissä ja alkaisin ilman suurempia omantunnon tuskia, tekstitellä puolitutuille miehille:) Ja jos ei olisi puolituttuja sopivia kandeja, niin äkkiäkös tuolta netistä niitä poinmisi. Terkut Saksaan ja Wupelle kaukorapsut!

      Poista
  2. Párekin Palvelijatar23. toukokuuta 2015 klo 18.24

    On kumma kuinka voimakkaasti vietti vie miestä, kun unohtuu mahdollinen ministerinvirka ja ihan kaikki muukin. Pakko vain päästä toteuttamaan unelmaansa kunnian menetyksen uhallakin. Voi voi. Saattaa olla Toimilla nyt melkoinen moraalinen krapula. Mutta selvisihän siitä Ile Kanervakin ja istuu tukevasti kansakunnan kaapin päällä. Ties missä se Toimikin vielä toimii ; )
    Voi hurja, olettepas te siellä saaneet katsella melkoista luonto-ohjelmaa ja ihan aitiopaikalta, pääosissa kettu ja kauris! Ei sellaista moni pääse näkemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, näinhän se on. ei voi ihan käsittää tuota järjenkäyttöä. Kyllä ovat ihan muut tunteet vieneet miestä. Ihan sama juttu Kanervallakin aikoinaan, mutta niin vaan tuokin selvisi, eikä edes se komea kihlattu jättänyt.

      Kyllä oli mainio luontodokkari ihan livenä. Oikein hymyilytti, kun kettu luikki sitä meidän saunapolkua ylöspäin. Eikä ainaskaan mitään roikkunut suupielistä, joten vasa sai pitää henkensä. En minä mitään muuta syytä näe, miksi se kauris olisi niin uhittelevasti käyttäytynyt kettua kohtaan. Ja onhan se kauris, vaikkei ole kuin parikymmentä kiloinen, niin onhan se kettua tuplasti isompi. Sattuu ne sellaisen sorkat repolaiseen. Siihen suteen en kyllä halua törmäillä... Terkut Ossilasta ja Párekille kanssa rapsut.

      Poista