tiistai 15. syyskuuta 2015

Remonttihässäkkää osa 2 ja vähän muuta sälää

Nyt on hiljaiseloa remontin osalta 25.9 saakka. Viime perjantaina kuivausasentaja kävi asentamassa sellaisen puhaltimen, joka nyt puhaltelee tuolta puretusta vessasta kodinhoitohuoneeseen päin ja toivottavasti kuivattaa kaiken sen kosteuden, mikä on tarkoituskin. Perjantaina 25.9 tulee sama mies ja poraa vessan paljaaseen betonilattiaan pari reikää,  sekä mittaa niistä kosteuden. Jos arvot ovat normaalit, korjausasentaja alkaa pystyttää seiniä ja sen jälkeen laudoitetaan katot paneelilla, tai sitten toisinpäin. En minä tiedä missä järjestyksessä nuo asiat tehdään. Viimeisenä on sitten vessan laatoitus ja kalusteiden kiinnitys. Sen verran minäkin ymmärrän rakentamisesta, että ensin pitää olla seinät, johon ne laatat kiinnitetään:)

Se vähäsen harmittaa, kun tässä joudun itse ottamaan osaa tähän projektiin siten, että ennen jokaista osavaihetta joudun vähintään kerran ottamaan yhteyttä sähköpostilla siihen rakennustarkastajaan, joka sitten potkii kyseisen osaston työnjohtoa lähettämään kyseisen asentajan. Asentajista minulla ei ole mitään huomautettavaa. He ovat todella ripeitä ja tekevät työnsä siististi. Suurin osa asentajista on vielä mukavia ja vaihtavat työn lomassa muutaman sanasen. Yksi putkiasentaja oli ensimmäistä kertaa aamulla tullessaan kuin sitruunan syönyt.

Onneksi minulla on kokemusta muutaman projektin johdosta. Itse rakentamisesta en ymmärrä yhtään mitään. Tai osaan minä nyt naulan tai taulukoukun lyödä seinään ja maalata, mutta siihen se rakennustaito sitten melkein loppuu. Ne koristelistat, jotka asentaja lyö uudelleen kiinni seinään olen hionut ja yhden listan olen koemaalannut, eikä se lista lähtenyt kuplimaan. Maalit ovat nimittäin eri maaleja. Vähän jännitimme miehen kanssa, että joudunko hiomaan koristelistat siten, että puu näkyy. Ai miksikö tämä homma? No, ihan sen takia, että kyseisen mallisia puulistoja ei saa enää mistään ja joka ovilista ja ikkunalista on talossamme samanlaisella koristeprofiililla tehty puulista, joten on aika kiva laittaa takaisin samanlaiset listat.

Miäs on sanonut, että nyt et vähään aikaan osta possuja. Mutta nyt on syyskuu ja miäs sanoi tuon kesäkuussa, eli nyt on kyllä kulunut tarpeeksi pitkä aika. Uusin possuni on valkoinen Iittalan Napsu. Sain sen edullisesti, kun sanoin myyjälle, että pidä kuule se alkuperäislaatikko ja osta siihen uusi possu. Minä olen miettinyt, että mikä olisi kohtuullinen määrä possuja. Ohjelmassa Romua, romua näin suomalaisen naisen, jolla oli 2500 possua ja keräys jatkuu. Valitettavasti hänen kokoelmansa näytti siltä, että hän kelpuuttaa sinne aivan kaikki porsaat. Jos kahdessakymmenessä vuodessa minä saan alle sata possua, niin enköhän voi tuota keräystä jatkaa...


Lisäksi olen keksinyt uuden hullutuksen, mutta tämän olen rajannut tiukasti: Arabian keltakukkaiset Esteri Tomulan kukkalautaset. Niitä taitaa olla seitsemän kappaletta. Onneksi miäs ei vieläkään lue minun blogia:) Tai näin hän on ainakin väittänyt. Ostin nuo samalta kauppiaalta, joka pyörii tuolla Facebookissa muutamassa lasi- ja posliiniryhmässä. 
 Tyttärelle ostin 34-osaisen mustavalkoisen Paratiisi-astiaston. Ensiksi niitä astioita ei meinannut löytyä mistään ja sitten astioita pulpahteli yhtäkkiä myyntiin aika monta. Kävin ihan itse autolla noutamassa keskustasta. Hui. Kaikki tämä alkoi, kun rikoin tyttären yhden mustavalkoisen kupin, silloin, kun autoin häntä pakkaamaan Pariisiin muuttoa varten. Loppujen lopuksi tyttö kyllä pakkasi ison osan itse. Mistäköhän syystä? No nyt on sarjan astoita niin paljon, että ei tartte enää ikinä ostaa. Pari tarjoiluastiaa ja sitten voi kattaa isommallekin porukalle hienolla suomalaisella, vanhalla designilla. Kaikki astiat ovat ihan uudenveroisia. Pari tarjoilukulhoa kun löydän, niin se on siinä:)

Blogin tähtönen on vähän nenä mutrussa kaulurin takia, mutta koetan aina sanoa Ossille, että lauantai tulee nopeammin kuin uskotkaan:) Terveisiä kaikille Ossilasta!


8 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar15. syyskuuta 2015 klo 16.12

    Kyllä olis hermot koetuksella, jos joutuisi remontin keskellä asustelemaan. Se koettiin muutama vuosi sitten, kun laitettiin seinät, katot ja lattiat. Suihkuhuone myös revittiin aivan paljaaksi ja siellä kaikki uusittiin. En haluaisi enää mitään remonttia ikinä! Mutta putkiremppa on uhkana, elleivät pistä näitä taloja kokonaan matalaksi ja rakenna täysin uudet tilalle. Siitä edelleenkin väännetään kättä ja elellään epätietoisina löysässä hirressä.
    Hienoja astioita olet keräillyt! Possukin on söpönen. Ossille kärsivällisyyttä ja paranemista, ettei enää pönttöä tarvitse kanniskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä voi siivota moneen viikkoon, kun jouduimme kaikki tavarat miähen kanssa levittämään ympäri taloa kodinhoitohuoneen kaapeista.

      Minulle vasta yksi päivä selkisi, mikä on se konsti, millä osakkeenomistajat saavat uudet asunnot ilman lisäkuluja, jos vanhat talot puretaan pois. Onhan sekin aika kurjaa asua väliaikaisesti jossain, kun talot puretaan ja uudet rakennetaan. Sitäpaitsi omaan vanhaan asuntoon liittyy tunnesiteitä, joten ymmärrän hyvin heitä, jotka asiaa vastustavat.

      Terveisiä teille molemmille ja Parekille herkkuja. Toivottavasti iPad ei heitellyt mitään omituisuuksia, kun kirjoittelen täällä alakerrassa.

      Poista
  2. Remonttikodissa on kurja asua. Tyttärelleni sattui juuri tänä kesänä niin, että saunan ja kylpyhuoneen kosteusvaurioita oli tarkoitus korjata heidän poissaolon aikana, olivat kolme viikkoa lomalla. Takaisin tullessa selvisi, että vauriot olivat odotettua suuremmat ja joutuivat vielä kolmeksi viikoksi evakkoon, kesämökille. Onneksi ei ollut talvi!
    Turun asunnossa pelkäsin koko ajan putkien uusimista, onneksi päästiin alta pois.
    Kummitätini lahjoitti minulle, tiedät varmaan, Kalevala-seinälautasia sitä mukaa, kuin niitä ilmestyi. En tykännyt niistä ollenkaan! Vaan kuinkas sanot sen antajalle? Ne olivat liian tummia, onneksi kummitäti asui kaukana... Nyt ne koristavat tyttäreni kodin seiniä.
    Terveisin Hanne ja Wuppe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sattuipa tyttärellesi ikävästi, kun joutui niin pitkäksi aikaa evakkoon. Mekin aluksi luulimme, että joopa joo, katto korjataan ja sillä sipuli ja meni koko pieni alakerran vessa remonttiin ja pieni osa kodinhoitohuoneesta. On se pitkä aika asua jossain muualla kuin omassa kodissa. Kesämökki on kuitenkin kesämökki, vaikka olisi kuinka hieno huvila. Putkiremonttikin tulee taloihin ihan väistämättä, kun mitkään putket eivät kestä ikuisesti. Meillä se putki suorastaan suli pois:) Onneksi ei talo palanut.

      Tiedän toki Kalevala vuosilautaset. Niitä on reilut kaksikymmentä kappaletta. Sen olisin tiennyt heittämällä, mutta tarkistin asian ja niitä on netin mukaan tehty vuodesta 1976 vuoteen 1998 ja siitä tulee tasan 22. Itse asiassa olisin luullut, että niitä on enempi. Ne ovat melkoisen arvoikkaita kanssa, mutta myös minun makuuni ovat ehkä liian tummia, kun niissä on paljon ruskeaa ja sinistä.

      Noita kukkalautasia on kanssa tehty varmaan viitisenkymmentä kappaletta ainakin, voi olla enemmänkin ja osa taitaa olla jotain marjoja. Sitten on vielä erikseen muistaakseni joku ruususarja. Ruusut eivät ole minun juttuni kukkina edes elävinä. Enkö ole vähän outo nainen?

      Olen kerran nähnyt jutun jostain miehestä jolla oli seinä täynnä noita lautasia. Hänellä oli ne kaikki, huoks. Minä haluan ne keltakukkaiset:) Terveisiä teille sinne Saksaan. Toivottavasti teillä on ainaskin yhtä hyvät säät kuin täällä. Tänään tosin satoi....

      Poista
  3. Iso remppa tuli tavallaan pienestä vuodosta (vrt. iso pääputki tms.) Kauan kestääkin.
    Ossi ressukka, pieni mumeli kauluksen kanssa. Pikaista paranemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin käydä katsomassa, minkä kokoinen se "pääoutki" on, koska heti, kun se tulee sisälle, se jakaantuu sellaisten kahden messinkiseten hassujen jakajien kautta useammaksi samankokoiseksi vesiputkeksi. Sellaiseksi, joka suli osittain. Koko tämä hässäkkä on piiloitettu vesivaraajan taakse siististi. Veikkaan, että, jos "pääputki" spragaisi, vedet valuisivat ulos:) Remontin ajaksi arvioitiin 4-6 vkoa ja se tulee ylittymään ihan varmasti. Mutta ei se oikeastaan haittaa, muuta kun, että joka paikka on entistä sekaisempi. Olohuone täynnä pahvilaatikoita jne. Ihan kuin joku olisi muuttamassa sisään tai pois:)

      Ossi on selkeästi vähän nenä vinossa,. Nyt pidän sitä kuitenkin jo osittain ilman kauluria. Silloin, kun pystyn vahtimaan sitä, ettei se jyrsi itseään. Pari päivää vielä, niin sitten tassujen pitäisi olla jo niin kuivat ja arpeutuneet, etteivät enää kutise. Tarvii katsoa, tuleeko mahdollisesti lisää kauluriaikaa... Kyllä se Ossi siitä vielä tointuu, mutta tuntuu, että nyt tuo tassutulehdus alkaa olla joka syksyinen riesa. Terveiset sinulle päin. Nyt on vielä varmaan tarjennut Saaressa.

      Poista
  4. Eipä voi muuta kuin rohkaista samoin sanoin kuin sinä Ossia: remontti valmistuu nopeammin kuin nyt uskotkaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valmistuuhan se, ei epäilystäkään. hitaasti, mutta varmasti. Kuvatuksen jälkeen menee ahkerilta remppamiehiltä ehkä 3-4 päivää. Ei laattamieskään tuosta laatoituksesta yhdessä päivässä selviä. Sitten niiden laattojenhan pitää kuivua 1-2 päivää ennenkuin ne voi saumata. Muistan, kun miäs laatotti itse, niin kyllä siinä aikaa tuhraantui. Mutta tulikin siistiä jälkeä. Täytyy vahtia, että laattamies tekee kaunista jälkeä:) Terkut sinulle ja Artulle!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.