lauantai 17. lokakuuta 2015

Lahjapossu

Minun on jo pitkään pitänyt pistää kuva tästä lahjaksi saamastani ihanasta pikku possusta. Nyt valokuva valehtelee kokoa. Olisi pitänyt pistää tikkuaski viereen, niin siitä näkisi possun koon. On se possu reilun tikkuaskin kokoinen, mutta ei kuitenkaan suuren suuri. Sen alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut suolasirotin. Sain sen lahjaksi minulle tuntemattomalta naiselta. Tai, kuulumme me Facebookissa samaan posliiniryhmään, mutta me emme tunne toisiamme. Vaihdoimme muutaman sanan viesteillä keräilyharrastuksistamme. Hän kerää bulldoggeja, posliinipatsaita ja hänellä on myös kolme ihan elävää bulldoggia. Aivan mahtavan näköisiä nekin. No, joka tapauksessa hän lähetti minulle tämän suloisen possun ja nyt possu koristaa keittiömme yhtä nurkkaa parin muun pikku porsaan kanssa. Jos löydän joskus jonkun söötin bulldoggipatsaan, voin lähettää hänelle vastavuoroisesti sellaisen.
 Tuosta kuvasta selviää possun koko ehkä paremmin.
Minä vein tänään Marttojen kierrätyskeskukseen kaksi puunaulakkoa ja mukaani tarttui kaksi pientä puusiiliä viidelläkymmenellä sentillä. Tuhosin pari topsipuikkoa, jotta näkisin, miltä siilit näyttävät piikillisinä:) Joku on joskus ostanut nämä puusillit Rodokselta ja kyllästynyt niihin. Minusta siilit ovat hauskat. Tasapaino rojun lukumäärässä säilyi, mutta nämä siilit ovat tosi pieniä verrattuna niihin puunaulakoihin:). Miäs nyppäsi ne puunaulakot kodinhoitohuoneemme seinältä pois ja kittasi seinän. Siihen tilaan tulee uusi kaappi.
hammastikkutelineitäkö??
Eilen, kun minä lähdin äitini vanhainkodin pihalta, niin eikös sitä ohittavaa tietä ajanut joko mopo, tai 125-kuutioinen prätkä. Vähän ennen kuin se pyörä oli minun autoni nokan kohdalla, se nuori jannu tempaisi pyörän pelkän takapyörän varaan ja keuli varmaan viisitoista metriä ja sitten kurvasi läheisen omakotitalon pihaan. Minä olen niin allerginen liikenteessä leikkimiseen, että melkein ajoin sen nuorukaisen perään ja meinasin mennä ravistelemaan hartioista. Jätin kuitenkin tekemättä. Toivottavasti järki päässä karttuu, ennen kuin hänelle sattuu jotain tuolla liikenteessä. 

Nyt täytyy käyttää tuo blogin päätähtönen iltapissalla. Miäs on vasta tulossa hirvimetsältä. Hän sanoi, ettei kiinnostaisi lähteä ollenkaan, mutta lähti pääasiassa isänsä kuskiksi. Appiukko ei enää mielellään ajele pitkiä matkoja pimeässä, mutta tämä "perinnejahti" parin sadan kilometrin päässä on hänelle hyvin tärkeä. Miäs sanoi, että todennäköisesti ei itse ammu laukaustakaan, mutta otti nyt varoiksi pyssyn mukaan. Herätys taisi hänellä olla siinä puoli viiden maissa, joten pitkä päivä takana. Eiköhän tuo miäs muutaman tunnin sisällä ilmesty kotosalle. Mukavaa viikonloppua Ossilasta!

4 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar18. lokakuuta 2015 klo 13.49

    Onpa suloinen possu! Tulee ihan hyvälle mielelle, kun sitä katsoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkoon possun nimi sitten HooEmPee, Hyvän Mielen Possu. Se olisikin ainoa kokoelmastani, jolla olisi nimi. Menköön tuolla nimellä... En ole nimennyt possujani ja miäs on sanonut, että saan kerätä niin kauan, kuin muistan, mistä ovat tulleet. Toistaiseksi vielä muistan.Terkut Ossilasta!

      Poista
  2. Tuolla possulla on sirot etujalat nätisti ojennuksessa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elävilläkin potseilla on muuten yllättävän sirot, ainakin etujalat. Tosin kinkuiksi kasvatettavat possut kait yritetään saada mahdollisimman paksuiksi, mahdollisimman lyhyessä aikaa. Eiköhän se kinkkupossun elinaika ole alkukeväästä tuonne joulukuun alkuun, tai marraskuun loppuun. Huoks. Terkut Ossilasta!

      Poista