torstai 24. elokuuta 2017

Ihan tavallinen torstai

Muuten ihan tavallinen torstai, paitsi että, pakana sentäs, minun fysioterapeuttini peruutti aamulla hieronta-aikani. Hieronta on asia, joka tekee torstaipäivistä huippuhienot ja nyt joutui toteamaan, että tulikin ihan tavallinen päivä. Sitten joutui lisäämään yhden vuoden profiiliinkin. Hitsin pimpulat. No vuodet menee ja ikää tulee...

Tässä minun rakas päätähtönen, vähän kuva tärähtäneenä. Ossi imuroi kitusiinsa juuri "iltakarkin", elikkä sydänlääkkeensä. Onneksi ne ovat sellaisia tabuja, että ne menevät paremmin kuin monet "herkkupalat"


Kyllä kelpaa tyttären joskus tehdä kattauksensa... Olen ostanut hänelle ihastuttavia Aurora-laseja, jokaista laatua tusinan. Nyt on shamppanjalasit, punaviinilasit, valkoviinilasit ja olutlasit. Aika nopeasti sain kerättyä kaikki. 

Tämä "hullutus" iski, kun kävin Billnäsin Antiikkitapahtumassa ja siellä oli yhdellä ruotsalaisella antiikkikauppiaalla tusina noita olutlaseja. Sitten löysin Tori.fi:stä punaviinilasit ja ihanaakin ihanammasta Retronomi-liikkeestä, Helsingistä Retronomi, shamppanja- ja punaviinilasit. Yksi ihana vanha työkaverini toi tyttärelle tuliaisiksi neljä shamppanjalasia tullessaan saunailtaan. Wau! Jos joku hallitsee hyvin kattauksen, niin voisi kertoa minulle, mihin järjestykseen asetellaan lasit. Shamppanjalasi on varmaankin ulommaisena, tai sisimmäisinä, kun tervetuliaismaljahan tarjotaan ensimmäisenä. Voi tietty olla, ettei shamppislaseja kateta lainkaan ruokapöytään...


Olen hillonnut lasit tyttärelle olohuoneemme kaappiin. Onneksi kaappi on umpitammea ja samoin hyllyt kanssa, ettei pitäisi ainakaan hyllyjen pettää.


Paasaan aina liikennesääntöjen rikkomisesta ja kaikista muista törkeyksistä, joita liikenteessä myös tehdään. Pari viikkoa sitten meinasin tipauttaa silmät päästäni, kun ajoin kotiin päin Kirkkonummelle moottoritietä pitkin. Moottoritien pientareella ajoi keski-ikäinen nainen polkupyörällä. Voi jee. No sehän on todella sallittua. Välillä ihmettelee mitä asioita ihmisten päässä oikein liikkuu ja kaiken kukkuraksi Espoonlahdesta Lauttasaareen asti kulkee se ihana Rantaraitti. Ei ole ihan tästä elämästä, että joku uuvatti ajaa motaria pitkin fillarilla. No, toivottavasti oli ihan viimeinen kerta, kun tämä rouva ajeli moottoritiellä polkupyörällä. Nimittäin, jos meinaa vähänkin vanhemmaksi elää.

No, eipä Ossilasta kummempaa. Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja palailemme taas langoille jossain vaiheessa. Nyt taidan käyttää Ossia vielä pihalla, jos tuo suostuu uniltansa heräämään!

2 kommenttia:

  1. Kylläpä oli täti ottanut rohkean liikkeen! Toivottavasti niitä ei tule siellä usein vastaan tai ohitettavaksi.
    Ihanat nuo lasit! Kyllä saa tytär olla onnellinen, kun on kunnon lasivarasto odottamassa.
    Meillä ei saa nykyisin Ekalle minkäänlaista lääkettä menemään tablettina. Onneksi ei juuri ole tarvinnutkaan. Siinä raatelun jälkeen sai sellaisia isoja antibiootteja eikä ne menneet enää hienosti lihanpalan sisällä kuten pienemmät. Joten siihen loppui meillä tablettiaika.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onneksi moottoritiellä on tosi leveät ne pientareet, mutta paras on kuule, kun oon nähnyt liftarinkin seisovan kerran moottoritien laidassa. Joku valopää oli ilmeisesti sanonut, että hei mä nousen sit seuraavasta liittymästä... Sinun pitää kokeilla Ekalle maksamakkaraa. Silloin, kun Ossi joutui syömään kuureja tassutulehduksiin, varmaan viisi elämänsä aikana, niin ne kissankusen hajuiset tabletit kyllä jouduttiin painaan väkisin kurkkuun. Joku kolmisen vuotta sitten Ossi purikin mua ranteeseen. Mutta se oli sellainen tilanne, että kirjoitin siitä ihan oman kertomuksenkin tänne. Sanoin Ossille silloin, että jos meinaat vanhuuteen kuolla, niin et enää mua pure. Taisi jotain ymmärtää. Oikein mukavaa viikonloppua.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.