sunnuntai 27. elokuuta 2017

Kuka ymmärtää mäyräkoiraa?

Minä olen tutustunut yhden mäyräkoiran, eli Ossin sielunelämään jo hieman yli 14 vuoden ajan. Joskus tuo mäyräkoira todella hämmentää minun ajatusmaailmaani.

No, eihän koiran ajatusmaailma ole lähellekään samanlainen kuin ihmisen, vaikka koirat ihan todistetusti tuntevat samoja tunteita kuin ihminenkin, mutta silti varmaan hieman eri lailla.

Yksi asia, joka on ihmetyttänyt minua jo pitkään on se, että kun laitoimme Ossille kun se oli kipeä, jo aikaa sitten, juomakupin keskelle olohuoneen lattiaa, juu luitte oikein, keskelle olohuoneen lattiaa, (joka sinänsä on hirmu typerää) niin nykyään Ossi haluaa juoda vetensä vain siellä. Autsch. Ossilla on ihan samanlainen kippo ruokakipponsa vieressä, mutta vesi maistuu paremmalta olohuoneen kiposta. Vaikka vaihdan joka päivä veden myös ruokakipon viereiseen vesikippoon, niin vesi ei kelpaa siellä.

rrrakas vesikipponi


Aikaisemmin se rakas vesikippo sijaitsi yläkerrassa. Lenkin jälkeen Ossi säntäsi aina yläkertaan juomaan. Jotenkin ajattelin, että se ihastus siihen vesikippoon johtuu sen koosta. No, ostin kaksi pientä vesikippoa ja samanlaisia jopa, että Herra Ossi saisi juoda pienestä kiposta. No, nyt sitten vesi kelpaa vain keskellä olohuonetta :).

Luin jostain hauskan kirjoituksen, että polkupyöräily pitäisi asettaa luvanvaraiseksi. Ei, kun se pitäisi kieltää ehdottomasti joiltakin kansalaisilta. Ainakin niiltä suikkapäisiltä, yleensä miehiltä, jotka kiitävät tuolla mutkaisella Långvikin tiellä lähes neljääkymppiä rinnakkain, varmistaen sen, että ei heistä ainakaan kovin helposti pääse ohitse. Tulisipa kohta kylmä, niin fillaristitkin katoaisivat. Tuo Hirsalan tie on älyttömän mutkainen, niin mutkainen, että ei niistä fillaristeista ole helppo päästä ohitse. Ajattelen kuitenkin aina omaa ja fillaristienkin turvallisuutta. Jos mopoauto sattuu eteen, niin siitä on ihan turhaa edes ajatella mennä ohitse. Pyrinkin ajoittamaan kaupassakäyntini aina siten, ettei lukion mopoautoilijat ole a) päässeet vielä koulusta b) ovat jo hyvää aikaa sitten päässeet koulusta. Täällä jossain heitä asuu muutama, jotka käyvät tuota Masalan lukiota ja ajavat sitten tuota Hirsalan tietä kotiinsa.

Minä aina katselen liikenteessä niitä hassuja ostettuja rekkarikilpiä. Jotkut ovat ihan hauskoja, kuten yksi taksi täällä Kirkkonummella. Kuskin tai omistajan lempinimi lienee Eddi (EDD-1). Tuossa pari päivää sitten ajellessani motaria kotio päin, niin näin punaisen Audin, jonka rekkari oli BOS-100. Voi hyvät hyssykät ajattelin mielessäni. Toivottavasti en nyt saa syytettä kunnianloukkauksesta, mutta toistaiseksi en ole nähnyt vielä tuolle vertaansa vetävää, nimittäin tyhmyydessä.. On varmaan todella hyvä pomo :)

Mutta eipä tällä kertaa ihmeellisempiä Ossilasta. Jos on lomat niin sanotusti lusittu, niin koettakaahan jaksaa töissä. Iloista alkavaa viikkoa täältä meiltä, Ossilasta.

8 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar27. elokuuta 2017 klo 19.30

    Joo, mäyräkoira on tosiaan arvoituksellinen tyyppi, ja pitää kiinni rutiineistaan. Se piirre on yksi hauskimmista ja ärsyttävimmistä, riippuen siitä onko esim. kiire jonnekin vai ei. Yleensä mäykky vaistoaa heti kiireen ja siitä tulee heti maailman hitain etana. Minusta mäyräkoiran erityinen luonne on koiramaailman hienoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan monet koirat pitävät kiinni rutiineistaan ja siksi me olemme koko Ossin elämän ajan ihan hiukan veihdelleet esimerkiksi kävelyaikoja, emme tietenkään niin, että on alkanut "ahistaa" :)

      Ihan saman olen muuten huomannut, että jos on kiire, niin silloin vasta aletaankin hituroimaan. Mutta silti minusta on mäykky on maailman ihanin rotu. Jos joskus vielä Ossin jälkeen pystyn koiran ottamaan, niin eihän se mikään muu voi olla kuin mäykky.

      Poista
  2. Ruttiinit pittää olla että pyssyy elämä järjestyksessä. Jos panet sen saman olohuoneen vesj´kupin kyökkiin ni juopiko Ossi sillon sielä? Kaekista kupista ee vesj maestu yhtä hyvälle vaekka oesivat mitenkä samallaesija :) Oon huomanna tämmösen. Meellä määkyillä on omat tavat ja oma luonne. Eekä semmosta oo kellää muilla koerilla.Myö ollaan aenutluatusija :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yäytyykin Iivari vaihtaa ne vesikipposet. Mutta, kun ne ovat ihan prikulleen samanlaiset, niin joku mystinen jutta siinä paikassa pitää olla :)

      Olet ihan oikeessa Iivari. Te mäykyt olette ainutlaatuisia ja luonnekkaita!

      Poista
  3. Kun kerran on mäyräkoiriin haksahtanut, on vaikea vaihtaa rotua. Usein jopa mahdotonta. Tässä laumassa on ollut mäyräkoiria kohta 40 vuoden ajan, eikä muita koiria kyllä osaa edes kuvitellakaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, siihen on mahtunut jo useampikin mäyräkoira. Minä en kerkeä 40 vuotta enää pitääkään koiria. Täytyisi elää satavuotiaaksi :). Näinhän se vissiin on, että rotua ei enää pysty vaihtamaankaan. Yksi mäyris varmaan meneepi vielä, tai kaksi samaan aikaan, niin olisi seuraa toisillensa. Minua on aina vähän surettanut, että Ossilla on ollut niin vähän koirakavereita. Kun muita uroksia meitin kingi ei hyväksy laisinkaan.

      Poista
  4. Hehe, pitäsköhän minunkin laittaa Artulle monta juomakippoa ympäri kämppää, ja katsoa, mistä vesi maistuu :) Se on niin huono juomaan, että jospa en ole löytänyt vielä sitä oikeaa kohtaa vesikipolle...

    Ossi on Aito Mäyräkoira. Sen tehtävähän on hieroa ihmisten älynystyröitä ja saada ne toimimaan haluamallaan tavalla. Hyvä Ossi!

    Mukavaa viikon jatkoa Ossilaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehkä kokeilla. Nimittäin aikoinaan mittasin huvikseni, kuinka paljon Ossi juo päiväsaikaan ja se oli ihan maksimissaan kolme-neljä desiä kuumanakin päivänä. Enkä ikinä ole säännöstellyt sen juomista. Nyt, kun se tuon sydänsairauden takia tuntuu lipottavan vettä ihan jatkuvasti se juo alle litran päivässä. Ihan normaalia on, että koira juo desin vettä per painokilo. Tämän luvun luin jostain ELLn sivuilta. Mäyräkoira kyllä pysyy varmaan ihmiselle ikuisena mysteerinä. Terveisiä teille!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.