On hanget korkeat nietokset.....

Vaan nyt on Ossinkin taas hyvä tassutella auratulla tiellä. Kaikille koira- ja ihmiskavereille oikein Ihanaa Joulua ja tavataan ensi vuoden puolella. Kun maailmanloppukin peruuntui, niin tästä on hyvä jatkaa....

Terveiset Ossilasta ja kaikille kiitos kuluneesta vuodesta. Marja-Leena ja Ossi.

Liebster blog

Sain tämän kauniin tunnustuksen: annamarilta  Kiitoksia paljon.

Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.

Säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

3. Toivo, että ihmiset, kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Ajattelin antaa tämän pienen tunnustuksen seuraaville blogeille:

(tämä on hiukan vaikea, kun seuraan aika montaa blogia):

Villaohdake, Kristiinan silmukat,Mäyräkoira Olli, Mäyräkoira Atte, Fanni ja Nelli

Ja sitten niihin annamarin kysymyksiin:


Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:

Perheeni, Ossi, hyvä ruoka, viikottainen kudontapiiri, teatteri tai ooppera.

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:

Ruokaa, päivän naurut, aamukahvi, Ossin seura, sähköposti.

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:

Francois Rabelais: Suuren Gargantuan hirmuinen elämä. Kirjoitettu n. 1530-luvulla. Saatte aivan varmuudella naurut ainakin jostain kohtaa...

Edgar Lee Masters: Spoon River Antologia

Raamattu ja Koraani, molemmat ainakin osittain

Muriel Barbery: Siilin eleganssi. Lytättiin muutamassa kirjablogissa, mutta minä pidin. Ehkä en sitten ottanut sitä niin filosofisesti

J.R.R Tolkien: Taru sormusten herrasta. Se kirja pitää lukea eikä vain katsoa elokuvana. Tosin Tolkien olisi sitä ihan alkua voinut lyhentää. Olen kuullut monen lukijan jättäneen kesken siihen ihan alkuun. Itse olen lukenut sarjan kolme kertaa:)



Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä:

Eppu Normaali, Queen, Enrico Caruso, Uriah Heep, Juice Leskinen


Viisi materialistista joululahjatoivetta:

Huopatossut, uusi käsilaukku, lompakko, digikamera, pari hyvää kirjaa:) Nämä minä ihan oikeasti tarvitsisin, joten kiltti Joulupukki....

Viisi lempiruokaasi:

Kala eri muodoissa, makaronilaatikko, kaalilaatikko, hyvä pihvi salaatin kanssa, tyttären tekemä juustokakku. 

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:

Australia (mutta kun on niin kaukana), Irlanti, Pariisi (aina vain uudestaan ja uudestaan), Berliini (uudestaan ja uudestaan), Lontoo (uudestaan ja uudestaan)

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

Laiskanpulskea, tiedonhaluinen, välillä sarkastinen, sitkeä, intuitioon luottava.

Viisi asiaa, joista unelmoit:

Lapsenlapsista, menetetystä terveydestä, vielä ratsastamisesta, talvella lämpimästä kesästä, siitä, että Ossi eläisi terveenä vielä toiset 10 vuotta kanssani.

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:

Rakasta, toteuta unelmasi niin pitkälle kuin mahdollista, elä tänään, toteuta itseäsi, ota huomioon muut läheisesi.

Vastatkaa samoihin kysymyksiin, jos haluatte:) Näissäkin oli jo puuhaa..Nyt ei pää enää keksi uusia kysymyksiä. Tuo meidän mäyrisherra on sitten ihan mahdoton. En tiedä olenko kertonut, että Ossi pitää Fishermans´Friend salmiakkipastilleista. No näin vaan on. Minulta tippui yksi kirjahyllyn alle ja ajattelin, että pääsen Ossista eroon antamalla sille toisen. Kattia kanssa. Syötyään antamani pastillin se kävi makaamaan kirjahyllyn eteen ja nosti sellaisen ölömölön, että pakko oli kaivaa vielä se pudonnut pastilli.....

                       

                           

Yhtä juhlaa

Keskiviikkona 5.12 oli sitten tyttäreni ja noin kolmenkymmenen muun nuoren lakituspäivä. Täytyy sanoa, että juhla oli kaunis ja onneksi joiltakin osin muuttunut omista lakkiaisistani. Enää ei tarvinnut kuulla kaikkien oppilaiden yleisarvosanoja (yllätyksekseni yleisarvosanaa ei edes mainita YO-todistuksessa) ja muutenkin tämä tilaisuus oli jollain lailla kevyempi, kuin oma juhlani keväällä 1980. Onneksi oma selkänikin oli jo sitä mieltä, että pääsen mukavasti kävelemään. Menimmekin yhdessä oman appiukkoni kanssa sitä lakitusta katsomaan. Tyttäreni oli sitä mieltä, että vaarin on tultava kun oma isä oli työmatkalla.


Lauantaina juhlistimme tyttäreni lakkia kotosalla noin 25 ystävän ja sukulaisen kanssa. Sain aikaiseksi aika mukavan kylmän ruokalistan. Koska tyttäreni halusi jotain pientä kylmää suupalaa ruokalista oli seuraava: Veuve Cliqot shamppanjaa, sitrussavulohta Siuntion mainiosta kalasavustamosta, savulohipasteijoita samasta paikasta, sienipiirakkaa, kylmää marinoitua peuranpaistia, villisiankinkkua ja savustettua lammasta, salaattia, lohivoileipäkakkua ja makeat kakut Kakkugalleriasta. Kakkugalleria on juustokakkuineen ehdoton suosikkini pääkaupunkiseudun konditorioista.

Annamari kirjoitteli erilaisista suoloista, joten laitanpa nyt kuvan siitä (ainoasta) erikoissuolasta joka löytyy kaapista ja jota käytin peuranpaistin liemimarinadissa. Marinadi ja paistotapa sopii ihan varmasti kaikille naudankin uunipaisteille:

2,5 litraa vettä, 0,5 dl merisuolaa, 5 laakerinlehteä ja erilaisia pippureita pari ruokalusikallista. Minä lisäsin liemeen vielä lihaliemikuution ja yrttiliemikuution. Pippureita laitoin ainoastaan rosé-pippuria, koska tämä suolaseos sisältää cayennepippuria jo itsessään. Suolan olen saanut joululahjaksi kälyltäni ja veikkaan, että se kestää kauan taloudessamme:). Uunipaisti jätettiin mittarin avulla hieman punertavaksi ja pistettiin jäähtymään mausteliemeen ja jääkaappiin. Hyvää tuli. Tein paistin jo torstai-iltana myöhään, joten se sai maustua reilun puolitoista vuorokautta.

Sienipiirakankin valmistus onnistui, kiitos hyvän reseptin, jonka sain ystävättäreltäni. Jaan sen tässä teille, koska mielestäni hyvää kannattaa jakaa eteenpäin. Alkuperää en oikeasti tiedä, joten jos joku tunnistaa reseptin, niin laitetaan nyt tähän, että "alkuperäinen lähde ei tiedossa":

Pohja:

125 gr voita

2,5 dl vehnäjauhoja

1/2 teelusikaa suolaa

1/4 dl kylmää vettä

Täyte:

1 litra tuoreita tatteja paloina. Minä käytin kaksi rasiaa (2*350 gr) tuoreita jumboherkkusieniä.

1/2 purjoa silputtuna

1 tlk ranskankermaa (minä laitoin smetanaa)

2 munaa, yrttisuolaa ja viherpippurirouhetta (minä laitoin mustapippuria). 

Jauhot, suola ja voi nypitään ryynimäiseksi seokseksi, lisää vesi ja sekoita. Vuoraa matala voideltu vuoka taikinalla ja paista pohjaa n. 225 asteessa kymmenen minuuttia. Kannattaa pistellä hieman haarukalla, ettei nouse esipaiston aikana. On sitten takuuhyvää, jos sattuu pitämään sienistä:)

Ruskista sienet ja purjo voissa. Lisää hieman soijaa ja sitruunanmehua paistamisen loppuvaiheessa, jäähdytä ja sekoita ne loppujen täyteaineiden kanssa ja kaada seos vuokaan. Jatka paistamista uunissa vielä noin puoli tuntia.

Ossikin käyttäytyi hienosti juhlien aikana. Pelkäsin, että joudun laittamaan sille kuonokopan. Kummityttöni 1-vuotias poika aiheutti vähän väristyksiä (siis minussa), mutta onneksi Ossi otti rennosti, vaikka poika nykikin Ossia korvista:). Tässä Ossi kesällä. Voi kesää kaivaten, täällä järkyttävien hankien keskellä. Miten voi olla mahdollista, että me olemme saaneet taas tälläiset hanget? Tämä lumi olisi hyvin voinut sataa kaikille niille, jotka kaipaavat hiihtämistä. No onhan tuossa kuuden kilometrin päässä tietysti Peuramaan hiihtokeskus, jossa omistaja on varmaan ihan tyytyväinen. Pääseväthän ihmiset sinne laskettelemaan. Nyt me lähdemme Ossin kanssa päivälenkille. Terveisiä kaikille Ossilasta!!

Koiran pipareita osa 3

Voi ei. Keskiviikkona meillä ei ollut lainkaan lunta ja nyt sitä on, sanoisinko, riittävästi. Mies teki pikkutraktorillamme eilen viisi tuntia töitä ja nyt tietä pitkin pääsee ajamaan ja kävelemään. Eilen oli aika lyhykäinen Ossin lenkki:),

Ossi ei yksinkertaisesti päässyt lumihangessa eteenpäin. No illalla, kun tie oli aurattu passasi mäyräkoirankin kävellä:)

Sitten niihin pipareihin "ILOISET PORSAAT": Lähde Donna Twichell Robert, Koiran keittokirja.

Ainekset:

Keksejä valmistuu 60-70 kappaletta.

2/3 dl kasvisöljyä

125g jauhettua sianlihaa

4 1/2 dl kanalientä

7 1/2 dl täysjyvävehnäjauhoja

5 dl perunasosetta

30 g porkkanaa raastettuna

40 g omenaa raastettuna

4 rkl rosmariinia

Valmistusohje:

1. Kuumenna öljy paistinpannussa. Lisää sianliha ja paista sekoittaen noin 3-4 minuuttia, kunnes liha ei enää punerra.

2. Hienonna liha öljyineen kanaliemen kanssa tehosekoittimessa tasaiseksi soseeksi.

3. Kauli taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi jahoitetulla alustalla. Painele possunmuotoisia keksejä piparkakkumuotilla. Yhdistä yli jäänyt taikina, kauli se uudelleen ja leikkaa lisää keksejä, kunnes kaikki taikina on käytetty. Voit halutessasi tehdä possuille silmät ja leveän hymyn hammastikulla.

4. Nostele keksit leivinpaperin päälle pellille ja paista 170-asteisessa uunissa noin 30-35 minuuttia. Käännä uuni pois päältä ja anna keksien tekeytyä vielä kolme tuntia tai yön yli.

Donna käyttää ohjeissaan kovasti vehnäjauhoja. Monet koirathan ovat vehnälle allergisia ja yleensäkään käsittääkseni vehnäjauhot eivät tee koiralle kovin hyvää. No nämä ohjeet nyt vain ovat tälläisiä. Itse en ole mikään superkokki ja olen melko huono leipoja. Voisin kuvitella, että nämä vehnäjauhot voisi korvata vaikkapa riisijauholla, tai sitten ihan keitetyllä täysjyväriisillä joka sekoitetaan taikinaan, tai jauhetaan sinne tehosekoittimella. Itse lisäisin myös jauhelihan osuutta:)

Koiran pipareita osa 1 löytyy täältä

Koiran pipareita osa 2 löytyy täältä

Ensimmäisen adventtisunnuntain terveisiä Ossilasta!

Haastekysymyksiä

Kuulkaas rakkaat blogiystäväni. Minun pitäisi siivota ja järjestellä tätä taloa, eikä suinkaan päivittää blogia. Tälläistä pöllön puuhaa kutsutaan kait sijaiskäyttäytymiseksi. Elikkä minulla olisi tärkeää, mutta hieman vastentahtoista toimintaa ja sen sijaan teenkin sitten jotain muuta. Onko kenellekään tuttua? No ihanainen annamari haastoi minut, joten kun kerran koirista on kyse, niin jääkööt siivous hetkeksi...

1. Kuinka monta koiraa sinulla on ollut elämäsi aikana? Minkä rotuisia?

    

    Kun asuin vielä kotona, minulla ja veljelläni oli ihastuttava Toma-niminen  saksanpaimenkoirauros. Sitten, kun asuin jo suurimmaksi osaksi pois kotoa   ja Toma meni paremmille vahtimaille, niin vanhempani ottivat vielä Tellan,   joka oli samaa rotua kuin edeltäjänsä.

2. Mitä olet oppinut koiraltasi/koiriltasi?

    Pohtimista.

3. Miten nykyinen koirasi on saanut nimensä?

    Ossin nimi oli pitkän miettimisen tulos. Siitä on blogissani kirjoituskin,      Kuinka Ossistamme tuli Ossi

4. Onko koirallasi lempinimiä? Minkälaisia?

    Ossi-mossi, Oskari-moskari, Ossi-mosku, riiviö, Ossi-possu. Lempinimiä riittää.Tilanteiden mukaan.

    

5. Otatko koiran usein mukaan, jos menet kyläilemään?

    Ossi inhoaa autossa oloa, joten harvemmin.Aina kuitenkin mukana, kun  menemme lähes viikottain mieheni isää tervehtimään.

6. Mikä on koirasi lempipaikka kotona?

    Siellä, missä ihmiset ovat. Makuuhuoneisiin Ossilta on pääsy kielletty. Yläkerran sohva taitaa olla se mieluisin paikka.

7. "Katsooko" koirasi televisiota? 

  

     Ei, Ossi kuuntelee vain ja reagoi eläinten ääniin.

8. Oletko harkinnut toisen/useamman koiran ottamista?

    Jos olisin fyysisesti täysin kunnossa meillä olisi Ossilla kaveri.

9. Oletko aina ollut koiraihminen? 

    Kyllä, mutta olen myös hevosihminen, kissaihminen jne. Pidän eläimistä, mutta lemmikikseni en ottaisi käärmettä:)

10. Mikä on/on ollut haastavinta koiran omistamisessa?

     Silloin, kun otimme Ossin ja tyttö oli kymmenvuotias, lupasin hoitaa   suurimman osan lenkittämisestä. Sairastumiseni sai aikaan sen, että    mieheni joutuu hoitamaan kaikki pimeällä tehtävät lenkit. Tasapainoni ei anna myöden pimeäkävelyä kunnolla ja samoin voin unohtaa kaikki kalliolla kiipeilyt tempoilevan koiran kanssa.

11. Osaako koirasi "temppuja"? Minkälaisia?

     Ossi osaa kieriä, mutta sitäkään ei olla harjoitettu kuin ihan muutaman    kerran sen itsensä hauskuuttamiseksi, sen jälkeen kun Ossilla selkä     venähti. Oikein hyvän herkkupalan eteen, Ossi on kyllä valmis melkein     mihin vaan:)

                                                      

Nyt siivoamaan, että tytön YO-juhlat päästään viettämään.

Hrrr, hrrr marraskuu

Ossi nukkuu jaloissani, oman fleecensä päällä. Ossi on kumma kyllä antanut fleecen olla rauhassa. Silti se on fleeceen aika rakastunut. Kaksi edellistä peittoa muuttuivat postimerkin kokoisiksi paloiksi muutamassa kuukaudessa. Saa nähdä miten tälle käy. Ikeastahan noita fleecejä saa muutamalla eurolla, mutta se Ossin "postimerkkeily" aiheuttaa järkyttävää sotkua. Mattoakaan en ole saanut Ossille kudottua. Sopivat kangaspuut ovat olleet varatut ja minulla on ollut muita projekteja.

Oi, miten ihanasti päivä alkoikaan tänään. Vähän ennen kymmentä tyttöni soitti koululta, että viimeinen matematiikan koe oli mennyt läpi, joten hänestä siis tulee ylioppilas joulukuussa. Fiuuu mikä helpotus. Kaikki oli kiinni tästä matematiikan kurssista, jonka hän joutui suorittamaan vielä itsenäisesti pelkällä tentillä ja tekemällä tietyt tehtävät. No tarvittiin siihen matematiikan yksityisopettajaa ja jonkin verran rahaa. Ei muuten ihan halvaksi voi noita yksityistunteja kehua. Sitten tunnustan, että vaikka itse olin aikoinani pitkällä matematiikan linjalla, niin 32 vuodessa unohtaa derivoinnit ja integraalilaskennan niin totaalisesti, että paljoa minusta ei ollut apua.

Hirmuiselta stressiltä olisi tyttäreni tietysti selvinnyt suorittamalla matematiikan kurssit esimerkiksi viime vuonna. No tehty, mikä tehty. Parempi myöhään, kuin ei ollenkaan, vai miten se menee se sananlasku?

Tässä jälleen kerran pikku mussukkani. Pikku mussukka yritti isotella eilen tytölle ja murisi oikein kunnolla, kun tyttö yritti nostaa sitä pois keittiöstä. Ossi näet istui hellan edessä ja siinä oli kanawokkia liedellä. Sanomattakin on selvää, että kanawokkia ei tippunut mihinkään kippoon ja minä nostin Ossin päättäväisesti eteiseen, sekä vetäisin keittiön oven kiinni. Meillä kun oli tyttären kanssa hieman hommia ja keittiön pöytä oli sopiva siihen. Kumpikin tarvitsi yhtäaikaisesti tietokonetta ja minä hieman autoin tytärtäni. Ai että tuo langaton verkko kotona on sitten joissakin tilanteissa kätevä.

Ossi Aikun kuvaamana heinäkuussa, kiitos Aikku jälleen!

Sunnuntaina on kirpputoripäivä. Tyhjennän huushollia oikein perusteellisesti. Ainutkaan tavaroista ei tule takaisin kotiimme, se on varma. Jos kellään ei ole tarvetta valitsemilleni tavaroille, niin saavat mennä kierrätyskeskukseen. Täällä Kirkkonummella on kierrätyskeskus, jonne saa viedä melkeinpä mitä vaan ja autokuormallinen sekajätettä maksaa 16 euroa. Kierrätettävän materiaalin mm. televisiot jne saa muistaakseni viedä ilmaiseksi. Se on sitten hyvää viikonloppua Ossilasta!!

Koiran pipareita osa 2

Hei vaan kaikki blogikamut. Alkaa olla pipareiden leivonnan aika ihan pian. Siis nyt eikä jouluksi, vai mitä? Ossi ihan itse tässä ja kuva Main ottama silloin, kun hän kävi meitin tykönä heinäkuussa.

No niin se pipariresepti, lähde Donna Twichell Roberts, Koiran keittokirja:


Lihaohraluut

Ainekset

Keksejä valmistuu 60-70 kappaletta

2/3 dl kasviöljyä
120 grammaa jauhelihaa
2 1/4 dl lihalientä
7  1/2 dl täysjyvävehnäjauhoja
3 1/2 dl keitettyjä ohrasuurimoita
4 tl kuivattua oreganoa
2 rkl Worcestershire-kastiketta

1. Kuumenna öljy paistinpannussa. Lisää jauheliha ja paista sekoitellen 3-4 minuuttia, kunnes liha on kauniin ruskeaa.

2. Sekoita liha öljyineen lihaliemen kera tasaiseksi tahnaksi tehosekoittimessa.

3. Sekoita jauhot, keitetyt ohrasuurimot, lihasose, oregano ja Worcestershire-kastike kulhossa tasaiseksi taikinaksi.

4. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä noin puolen sentin paksuiseksi levyksi. Leikkaa veitsellä tai piparkakkumuotilla taikinasta luun muotoisia keksejä. Yhdistä yli jäänyt taikina, kauli se uudelleen levyksi ja jatka keksien leikkaamista, kunnes taikina on käytetty.

5. Nostele keksit leivinpaperin päälle pellille ja paista niitä 170-asteisessa uunissa 30-35 minuuttia. Käännä uuni pois päältä ja anna keksien tekeytyä kolmisen tuntia tai yön yli.

Jos eivät maistu, niin valitukset suoraan Koiran keittokirjan tekijälle - kiitos:)
Enpä ole tätäkään ohjetta testannut. Ehkäpä tänä syksynä olisi aika leipoa niitä koiran pipareita. Ensimmäinen ohje "Levottomat kalat", löytyy täältä:

http://ossintassutuksia.blogspot.fi/2011/04/koiran-pipareita.html

Kokeilkaa pipareita, jos kinnostusta riittää. Mukavaa alkavaa viikkoa. Ihan kohtahan se on jo marraskuu. Ainoa mikä minua mietitytti oli tämä "luun muotoinen piparimuotti". No kyllä tässä maailmassa varmaan joku on sellaisenkin tehnyt. Meidän piparimuottivalikoimasta vaan ei löydy.... Ossilasta terveisiä.