keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Jumitusta




Meillä on satanut pikkuisen lunta ja tämän päivän lämpö sulatti sataneen lumen ja sen alla olevan jään sellaiseksi mukavaksi sohjoksi että minäkin pääsin kävelemään. Ihana tunne, kun en ole Ossin kanssa varmaankaan kohta kahteen viikkoon tehnyt pieniä päivälenkkejämme. Tässä näkyy Ossin jumitusasento:) Lämpimällä säällä se voisi istua tuntikausia tutkailemassa ympäristöä.




Kotiin päin kävely ei jaksa innostaa.


Eilen olin hyvän ystävättäreni kanssa Design-museossa. Museossa on Marimekon eri vuosikymmenistä koottu näyttely. Jos Marimekko kiinnostaa ja satutte olemaan Helsingissä niin oiva tilaisuus käydä katselemassa Marimekon eri vuosikymmeniä. Edellisen kerran olen käynyt Design-museossa muistaakseni silloin kun siellä oli Gianni Versacen tuotantoa. Olisikohan tuosta kymmenisen vuotta? Onhan museossa sitten myös pysyvä peruskokoelma. Näin oman kauhistukseni: pallotuolin mutta myös monta ihanaa esinettä. Anteeksi nyt Aarnio ja kaikki pallotuolien ystävät.

Voi kun tuo lumi nyt sulaisi. Ajattelin jo oikeasti potkukelkan hankkimista.

9 kommenttia:

  1. Jumitusasento näyttää perinjuurin tutulta, kas kummaa! :D

    Heh, en ole minäkään ihan kaikkien suomalaisten desing-tuotteiden ystävä, muutama kauhistus löytyy joita en suurin surminkaan haluaisi omistaa. Onneksi maailma on pullollaan myös sellaista tavaraa jonka mielelläni ottaisin ;) Väistelen visusti kolmea A:ta eli Aarikkaa, Aarniota ja Artekia :)

    VastaaPoista
  2. Vai vielä jumitusta parin viikon vähäisempien lenkkien jälkeen... Mäyräkoiria on todella moneksi :) Meillä jumittaa emäntä, ei suinkaan koira.

    VastaaPoista
  3. Maria: Olisikohan niin, että maailman rakastettavimmat mutta itsepäisimmät otukset näyttävät omistajilleen mieluiten peräpeiliään?
    Tuolla kolmen A:n välttelyllä muuten selviää jo aika pitkälle:) Näin ehkä noin vuosi sitten jossain huonekaluliikkeessäkin sen pallokauhistuksen ja hintaa oli rapsakat viisi tonnia. Nyt sen kauhistuksen hinta on ennestäänkin noussut. Tarkistin netistä: 6440 ja toimitusaikaa 8-10 viikkoa. Toivottavasti kukaan ei minun sanomisistani loukkaannu. Minun kammoni tuota pallotuolia vastaan on ihan subjektiivista. Mutta keksisin tuolle summalle rahaa ihan mitä muuta tahansa käyttöä:) Sillä saisi ainakin kuusi mäyräkoiran pentua:) Niin iso lauma olisikin aika hulppea.

    VastaaPoista
  4. Meillekkin on vieras käsite tuo jumittaminen, mutta tiedän kyllä mäyriksiä, jotka jumittavat ja kun omistajan hermo pettää, niin sehän tietää sitä, että mäyräkoira kannetaan kotiin. Tai kannetaan ainakin siitä keskeltä suojatietä, mihin tuttuni mäyris aina parkkeerasi!

    VastaaPoista
  5. Mai ja Sohvi: Ossillakin on ihan kamala kiire aina lenkille lähdettäessä. Se hidastelu ja jumitus alkaa takaisin päin tullessa. Yhden ainoan kerran on mieheni kantanut Ossia. Olivat menossa tyttäremme ja Ossin kanssa Unkariin autolla (minä lensin sinä vuonna Budapestiin) ja Ossi heitti kyljelleen Prahan keskustassa kun oli niin kuuma. Päätti ettei kykene kävelemään metriäkään. No sitten ei auttanut muu kuin miehen ottaa koira syliin ja viedä läheisimpään kahvilaan varjoon ja vettä juomaan. On tuo koira tehnyt samaa kuumina kesäpäivinä tässä meidänkin hiekkatiellä mutta tovin levättyään jatkaa matkaa:) Kaupungin keskustassa ei kyllä voi maata ihmisten jaloissa:)

    VastaaPoista
  6. Meillä menee just toisinpäin: jumitetaan kun ollaan menossa lenkille ja sitten tulee vipinää kun sanon lenkin loppupuolella, että ollaan menossa kotiin! :D Alusta asti ollut sama homma. Alfie tykkää olla lenkillä, muttei tykkää lähteä lenkille. En aina käsitä tuota poikaa, en...:D

    VastaaPoista
  7. Ollikin jumittaa, mutta vain huonolla kelillä, silloin koira ei halua 100 metriä kauemmas kotoa.

    VastaaPoista
  8. Maria:No kuka noita koirien aivoituksia voisikaan aina ymmärtääkään.

    Olli: oikein huonolla kelillähän Ossi iskee kaikki tassut tanaan eikä todellakaan lähde lenkille. Asiat tehdään autokatokseen tai kierretään taloa räystään alla. Kerran tuo yritti nostaa koipeaan jopa kuistille mutta päättäväinen nykäisy sentään kertoi koiralle että se nyt vaan ei sovi.

    VastaaPoista
  9. Potkukelkasta vielä sen verran, että on ihan hyvä talvisin liukkaalla kelillä ja vähemmän liukkaallakin. Ollikin on oppinut lenkkeilemään potkukelkkailijan kanssa.

    VastaaPoista