keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Mansikoiden aikaan




Tänään on sitten SE päivä vuodesta. Ai mikä? No mansikoiden pakastuspäivä. Ja se tarkoittaa pakastimen sulatusta kamalalla kiireellä. Illalla yhdentoista aikaan ehkä saan viimeisen marjan mieheni kanssa pakkaseen. Eihän niitä marjoja laiteta kuin kymmenisen kiloa, kaksi laatikollista ja suihin katoaa varmasti muutama litra. Tytärkään ei ole talvella syömässä kuin satunnaisesti. Naapurille tuodaan samalla neljä laatikkoa. Tutulta mansikanviljelijältä, jolta saamme samana päivänä poimitut ja koko päivän meitä kylmässä odottaneet marjat. Pakastimen sulatus olisi tietysti paras tehdä talvella mutta eihän se minulta onnistu. Sitten kun on ikävän asian viimeinen pakko niin sittenhän se tehdään.. :)

Poimin oheisen valkoviinin joistakin näistä lukemistani mäyrisblogeista. Olisiko voinut olla Ollin emäntä joka suositteli tätä? Oikein oli hyvää.




Minä hain pullon Alkosta ihan kysymällä italialaista valkoviiniä jossa mäyräkoiran kuva etiketissä.:) En ole mikään viiniasiantuntija mutta tämä kuului kategoriaan hyvän makuista. Joimme pullon naapureiden kanssa jotka olivat meillä syömässä.

Eilen meillä kävi vieraisilla mieheni sisko joka asustelee perheineen Ruotsissa. Heilläkin on kaksi "pikää koiraa"eli petit basset griffon vendeitä. Hauskoja karvaturreja ja sille nuoremmalle, oikeasti metsästävälle Ossi olisi varmaan kateellinen. Mieheni sisko toi tuliaisiksi litran tetran rosé-viiniä "longue dog".
On niin suosittua kuulemma, että monesta Alkosta loppu. Jos pidätte rosé-viinistä niin kokeilkaa ihmeessä:


Missä on Ossi? No aurinkoa ottamassa tietysti,tietysti. On se siellä, kuvan keskellä:



Nauttikaa kaikki nyt lämmöstä. Helmikuussa tämä on taas muisto vain....

13 kommenttia:

  1. Ajattelin tänä kesänä luottaa lähimetsän mustikoihin. Mansikoita on syöty pari kertaa tuoreena vaniljakastikkeen kanssa tai pienen kermakakun päällä. Säilömään en varmaan niitä rupea.
    Jostakin blogista luin, että kanttarelleja oli jo näkynyt! Meillä on yks hyvä paikka ihan lähellä, toivottavasti tulevat kahtena vuonna samaan paikkaan.
    Minä ainakin nautin siitä, että helteisen päivän jälkeen voi käydä iltalenkillä, istua sisällä tuuletusikkunat auki, ulkoa kuuluu kesän ja lintujen ääniä, ihmisten myöhäistä kulkemista tiellä. Talvella ollaan niin umpiossa, ovet ja luukut kiinni, kaikki omissa komeroissaan. Toista olisi, jos talvikin olisi edes sen verran kesäinen meidän näkökulmasta kuin jossain eteläisemmissä maissa.

    Huomenna lähden hakemaan uusia silmälaseja. Onneksi sain ajan niin aamusta, että pääsen ajelemaan takaisin kotiin ennen kuin päivän paahde iskee täysillä autoon. Josta on ilmastointilaite rikki. Eipä olla autoiltu koiran kanssa viime aikoina :) No Hot Dogs!

    VastaaPoista
  2. Mustikat ovat aivan ihania.Vaan kun en pysty kumartelemaan niin jäävät poimimatta. Yksi ihana naapurini on luvannut tuoda minulle muutaman litran mustikoita. He saivat "vaihtarina" pari peurapaistia.. Kanttarelleja olen jo nähnyt tuossa Jorvaksen vihannesmyyjän tiskillä:)joten jossain niitä on.

    Ostahan hienot lasit! Eikä hodareita. Jätä Arttu kotiin siksi aikaa.Rapsutukset Artulle.

    VastaaPoista
  3. Longue dog -punaviiniä on maisteltu, mutta roseviini onkin uusi tuttavuus. Täytyykin seuraavan kerran kysyä alkosta tuota viiniä, vaikken olekaan kovin suuri roseviinin ystävä. Etiketin vuoksi pitää ostaa ainakin yksi "pullo".

    Mansikoiden pakastus taitaa olla ensi viikon tehtävälistalla ja loppukuusta mustikoitakin pitäisi käydä poimimassa. Pakasteessa ei ole enää kuin viime syksyn puolukoita ja karpaloita jäljellä, niitäkin vain vähän enää. Raparpereista keitin hilloa ennen lomareissua ja nyt näyttäisi olevan taas uuden hillosatsin aika. Jospa tekisi raparperi-mansikkahilloa?

    Mukavia kesäpäiviä teille kaikille!

    VastaaPoista
  4. Täytyy tunnustaa, että itsekään en ole suuri roseviinin ystävä mutta jätin mainitsematta kun kälyni kertoi kuinka hän ja miehensä siitä pitävät.Mielestäni jotenkin hassua sotkea kahta viinilaatua. Hyvin vähän yleensäkin juon viiniä ja eniten pidän valkoviinistä.Kyllä se yksi lasi menee punaviiniäkin mutta ei enempää.

    Eipä meilläkään viime vuoden marjapakasteita enää ole. Kyllä ne aina hupenevat talven mittaan. Ollille rapsutuksia ja lämpöisiä päiviä sinne teille Oulun tienoville. Anoppi täyttää tänään 82 joten kakkukahvit tiedossa....

    VastaaPoista
  5. Meilläkin on mansikat nyt pakastettu ja peukalon kynnenalunen tosi kipeä perkaamisesta :) Ossi se vaan on uskollinen tuolle auringolle. Siinä vasta auringonpalvoja sanan varsinaisessa merkityksessä!

    Täytynee joskus maistaa tuota mäyrisviiniä, ihan vaikka vaan roduntunnustamisen merkeissä ;)

    VastaaPoista
  6. voi eeeeiiii, mä en saa kommettia tulemaan:(

    VastaaPoista
  7. höh, no tuli tuo, mutta ei se oikee, kirjotin pitkän pätkän ja jotain erroria vaan lykkäs!!!
    Niin, noita mäykkyviinejähän on maistettava jos jostain puodista löytyy;)

    VastaaPoista
  8. Idatoi: Ossi on oikeasti varmasti meidän perheestä se joka eniten rakastaa tuota auringossa köllöilyä. Onneksi meidän pihaan ei paista aurinko kuin noin keskipäivän aikaan ihan pahimmillaan ja silloin pidän Ossin sisällä.Mutta täytyy myöntää että kyllä tuossa aamupäivälläkin on lämmin siis tietysti aurinkoisena päivänä:) Mieheni sanoi yhdellä Afrikan matkallaan nähneensä kaniinimäyräkoiran jonka nimi oli Brutus ja se kuulemma kanssa aina hakeutui aurinkoon. Silloin kun ei ollut hätistelemässä kaniineja kolostaan. Siihenkin sitä käytettiin.Tosi pieni mutta pippurinen kaveri.Yöt nukkui peiton alla:) Pipsalle terveisiä!

    Sirpa: Itse olen kanssa muutaman kerran ollut ihan raivon partaalla kun olen kirjoittanut pitkät pätkät blogiin ja sitten teksti on kadonnut tuonne jonnekin bittiavaruuteen. Tuo Villa Canlungo oli oikein hyvää.Ei kuitenkaan liian "raskasta".En osaa viinitermejä kun minulle ne eivät kielellä taivu.En voi tajuta miten viinirypäle yhtäkkiä muuttuukin sitrukseksi,tai mansikkaiseksi tai jopa herukkaiseksi tai jopa tammiseksi. Mielestäni ihan turhanpäiväistä hölynpölyä. Anteeksi nyt viinien tuntijat:) Minun suussani viini on hyvää tai pahaa. No niin hölmö en kuitenkaan ole, että tarjoaisin jälkiruokaviiniä pihvin kanssa. Onneksi näihinkin asioihin löytyy asiantuntija-apua:) Terveisiä teille myös.

    VastaaPoista
  9. Meilläkin ollaan nautiskeltu mäykkyviinejä. Itseasiassa tuo valkkari on tällä hetkellä keskeneräisenä odottamassa nautiskelijaa. :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos Sinulle osanotto viestistä blogiini, arvostan sitä kovasti!

    Hyvää vointia teille koko perheelle ja Ossille tietysti rapsutukset! ♥

    VastaaPoista
  11. Mauri ja Roope: Älkää päästäkö viiniä happanemaan...

    Annamari: Itse asiassa minäkin joskus ajattelen kauhulla aikaa jolloin Ossia ei ole. Meille mitä suurimmalla todennäköisyydellä ei tule lisää koiria. Talvella ja liukkaalla minun on tasapainoni kanssa niin huono sitä lenkittää. Minä olen vähän sitä mieltä, että yleensä koiria, kissoja ja monia muita eläimiä on ihmisen autettava pois tästä maailmasta. Ne kun eivät lainkaan osaa sanoa jos niihin sattuu ja silloin ei esimerkiksi kipua pystytä lääkitsemään. Toisaalta yksi hyvän ystävättäreni koira sai sydänkohtauksen portaissa joten sen lähtö oli nopea. Koirathan kärsivät monasti ihan samoista sairauksista kuin ihmisetkin. Tämä ystävättäreni koira ei muuten ollut lainkaan ylipainoinen mutta sillä oli jo todettu sydämen vajaatoimintaa joten sitten se sydän vaan lenkin jälkeen lakkasi toimimasta.

    VastaaPoista
  12. Mäyräkoiraviiniä on pitänyt monesti maistaa (luonnollisesti sen etiketin takia ;), mutta aina se on unohtunut. Täytyy pistää muistilistalle, tokihan sekin nyt kuuluu sarjaan "kerättävät mäyräkoiratuotteet" ;)

    VastaaPoista
  13. Tekin olette palanneet lomalta.Kävinkin jo katsomassa ihanat Alfien lomakuvat:) Montaa mäykkyjutskaa kannattaa kokeilla.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.