Ylpeänä esittelen: siinä se on. Melkein kahden kuukauden iltojen uurastus. Tyttäreni pusero valmiina:) Hihat ovat sitten millilleen yhtä pitkät. En vain saanut aseteltua puseroa ihan kunnolla tuohon olohuoneen lattialle.
 |
| Valmis pusero |
Tässä sitten kaverini 50-vuotispäivälahja. Ripsiliina, 2,7 metriä pitkä. Kuva ei ihan tee oikeutta liinalle. Se on omasta mielestäni aika hieno. Olen vähän kääntänyt sitä päistä jotta näkee, että sitä voi käyttää kummin päin vain. Tässä liinaa pikkuisen reilu metri.
Yksityiskohta reunasta, jotta näkee vähän sitä kuviota.
Eipä tässä sunnuntai-iltana muuta. Ossi kuorsaa jo tuossa selkäni takana. Aikku taisi kirjoittaa jossain, että koirat nukkuvat 75% vuorokaudesta. Se on paljon mutta varmaan pitää paikkansa. Minusta tuntuu, että Ossi nukkuu aina silloin kun sitä ei erityisesti aktivoi johonkin:). Terveisiä kaikille Ossilasta!
Aivan superihana tuo villapusero, tyttäresi on varmasti tyytyväinen :)
VastaaPoistaLiina on myös kaunis, ja vaatinut varmaan monta työtuntia. Ihanat värit! Minä en varmaan koskaan saisi aikaiseksi minkäänlaista liinaa, ostankin niitä kesäisin harrastelijakutojien kesämyymälästä, sitä jotenkin haluaa kannattaa tuota käsillä tekemisen taitoa kuitenkin :)
Kiitos kehuista. Tyttö oli kerrankin tyytyväinen johonkin käsityöräpellykseeni. Sanoi vain, että harmi kun talvi meni jo ohitse. Onneksi tyttö ei kasva enää niin säilyyhän se pusero kaapissa ensi talveen.
PoistaToivottavasti omakehu ei ala haista täältä blogista mutta olen minä liinaankin tyytyväinen ja oma liinakin on jo hyvää vauhtia valmistumassa. Työtunteja meni ehkä pikkuisen vajaa 20. En ole kauhean nopea kutoja. Tämä ystävättäreni päällysti minulle 50-vuotislahjaksi yhden nojatuolin isuimen joten työtä olemme tehneet molemmat. Liinan mallin hyväksytin jo ennen kutomista:) Ronja-taideterapeutille unipusut Ossilta ja yökyöpeliltä terveisiä:)
Kaunis pusero, tuollaisia palmikko yms. puseroita tein teini-ikäisenä ja sen jälkeen ei ole tullut tehtyä. Tekisi kyllä mieli.
VastaaPoistaTuosta liinasta olen kade... hieno.
Ja kehu vaan itseäsi, noilla taidoilla se on ehdottomasti suositeltavaakin :)
Puikot vain heilumaan uudestaan. Itsekin opettelin palmikon teon joskus 16-17 vuotiaana, kun kudoin itselleni yhden pipon ja sitten ensimmäiselle kummilapselleni villapuvun. Sukan kantapään olen opetellut vasta viime vuonna:)
PoistaKangaspuilla kutominen on aika mekaanista mutta saattaa siinäkin joskus erottaa vähän "käsialeroa"
Upea, kaunis pusero. Liina on arvokas lahja ja näyttää olevan kauniskin, kuvat ei nyt tee sille oikeutta.
VastaaPoistaKiitos Kristiina. Katselin blogistasi, että sinäkin olet kotiutunut. Tervetuloa tänne Suomen kamaralle. Ei ihan yhtä lämmintä kuin Espanjassa mutta sentään lumet sulavat kohta.
PoistaNyt kyllä ansaitset kolminkertaisen HURRAA-huudon. Todella mahtavat käsityöt olet saanut aikaiseksi.
VastaaPoistaTuo tyttären pusero on todella upea ja kyllä sen koleana kesäiltanakin kelpaa laittaa päälleensä. Ei sitä ensi talveen kannata säästää.
t. Aikku ja Olli (molemmilla sisäinen kello sekaisin)
Moi Aikku ja Olli-polli. Mitähän tässä sanoisi. Ehkä tosiaan hurrailen itselleni:)
PoistaTämä kellon siirtäminen on ihan garmeeta vaikka juuri tuolla tavalla kirjoitettuna. Varsinkin tälläiselle joka on aina kärsinyt parinkin tunnin aikaerosta. No viikon kuluttua olen taas jo ihan aikataulussa:) Ollille rapsutuksia!
Kaunis neule. Arpaonni osui sun kohdalle mun blogiarvonnassa. Laita sähköpostilla sun tiedot niin laitetaan arpajaispalkinto tulemaan :) Mun tiedot löytyy blogista ja uusimmasta päivityksestä.
VastaaPoistaKiitos Amalia! Laitoinkin sinulle jo spostia. Et muuten usko kuinka possukeräilijä voi ilahtua arpaonnestaan!!!
PoistaUPEA neule, wau! Ja liina on myös todella kaunis! Tällaiselta ei-käsityöihmiseltä meinaa leuka loksahtaa polviin tämmöisten taideteosten edessä. Hyvä Sinä! <3
VastaaPoistaannamari: luulen, että meillä jokaisella on erilaisia taitoja. Oikeasti ja ihan aikuisten oikeasti. Minä en ole mikään suuri "käsityöihminen". Kaikki väkräilyni syntyvät enemmän sisulla ja tarkalla ohjeen seuraamisella kuin millään taidolla. En kuuna päivänä pystyisi suunnittelemaan mitään vastaavia. No ehkä niitä jotka pystyvät suunnittelemaan moisia kutsutaankin jo sitten taiteilijoiksi. Tytöille iltapusut Ossilta. Lähettelen täältä niin ahkerasti Ossin puolesta suukkoja koiratytöille, että jos tuo tietäisi mitä kirjoittelen, niin se pitäisi itseään melkoisena casanovana.
PoistaMielettömän hieno pusero! Ja noita liinoja kadehtii moni tuvan pöydälle :) Seuraavia projekteja odotellen,
VastaaPoistaAB + Mai
Täällä minä taas hieman punastellen otan kehuja vastaan.
PoistaKännykkäkuva ei tosiaan tee oikeutta tuolle liinalle, kun siitä jää se himmeä kiilto pois kokonaan. Itse liinan kuviohan tulee loimesta. Pitää vain osata laskea kuuteen ja oikeassa järjestyksessä. Täälläkin odotellaan uusia, ihania vespa-kortteja. Artulle ja Basselle virtuaalirapsutukset.
Ihania töitä nuo molemmat!!! Mä en vuosiin päässy kutomaan ja neulomisetkin on vaiheessa....
VastaaPoistaTäälläkin ollaan sekaisin kun seinäkello tuon turhanpäiväisen kellojen siirtelyn vuoksi, huuuuoh:(((
Kiitos kehuista, ei Tiitu oo missään kampaajalla käyny, hyvä kun muista joskus harjata! Sillä on niin vähän karvaa ettei sitä tarvii käyttää trimmaajalla. Enemmän se on sileekarvasen oloinen, jääny vaan nuo partakarvat;) Äiti oli kyllä karvainen, millainen lie sitten isä ollu, ei tietoo! Lie ollukkin vaikka sileäkarvainen?!
Kevään odotusta ja rapsutuksia sinnepäin;)
Kiitosta Sirpa. Mokoman kellonkääntelyn voisi tosiaan unohtaa ihan kokonaan. Kiusaa pieniä ihmisiä kaksi kertaa vuodessa. Ai Tiitu kuuluu kanssa näihin "vähäkarvaisiin" karkkareihin. Niinhän Ossikin mutta sillä on sentään sellainen hassu leijonanharja selässä ja ihan pieni parta:) Mutta joudun minä sentään Ossin nyppimään keväällä ennen ihan lämpimiä ilmoja. Tulee se kevät. Tiitullekin virtuaalirapsuja.
VastaaPoista