tiistai 29. toukokuuta 2012

Ossin aatoksia osa 7


Vedä vaan. Minähän en liiku. Ja sitten mami odotti. Kuka raaskisi kiskoa selkävaivaista koiraa kuin hiekkasäkkiä perässään? En minä ainakaan ja minusta tuntuu, että tuo koira käytti sitä ajatusta härskisti hyväkseen. Varjossa oli mukava löhöillä mutta selkä nyt tuskin enää vaivaa. Varsinkaan kun Ossi esitti tuon makoilun päätteeksi autuaan kierimissession.




Tässä kaksi syytä, miksi minulla ei ole esimerkiksi kärhöjä, eikä niitä rakastamiani pioneja missään: Myyrä ja Ossi. Ossi on vähän vielä parannellut myyrän koloa yrittämällä pyydystää Herra Myyrää:)




Näin ihanasti kukkii jo omenapuu reilun sadan metrin päässä talostamme. Ressukka puu on kasvanut tien viereen, eikä muita omenapuita ole niin lähellä, että se joskus pölyttyisi. Siis se puu sitten vain kukkii eikä tee omenan omenaa.






Meillä on nurmikko ajamatta vielä muutaman viikon. Siellä nurtsin seassa juoksentelee vihervarpusen tämänvuotiset poikaset ja niiden lentoonlähtö on vielä vähän hidasta. Yksi meinasi päästä Ossin suuhun mutta onneksi sain stopattua fleksin.




12 kommenttia:

  1. Onpas ne linnut pesän paikan valinneet? Mutta toisaalta hyvä paikka, koska tietävät teidän tontin lintuystävälliseksi paikaksi.

    Myyriä sen sijaan Ossi saa ajattaakin pois. Niistä ei ole kuin harmia.

    Meilläkin olisi nurmikonleikkuu edessä, ensimmäistä kertaa tälle keväälle. On vaan niin kylmä, ettei tarkene. Tänään piti lenkkeillä hanskat käsissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai ne varpuset puuhun tekee pesänsä? En tiedä mutta tuolla nurtsin seassa ne poikaset vielä vilistävät. juuri ja juuri osaavat lentää ja hitaasti pyrähtävät. juuri niin hitaasti, että siitä yhdestä meinasi tulla paisti. Olen pitänyt Ossia varuiksi sisätiloissa ja yrittänyt selittää sille, että pieniä linnunpoikasia ei saa syödä:) No kohta ne poikaset osaavat varmaan jo lentää ja jos eivät niin sitten voivoi, jos päätyvät Ossin ahneeseen kitaan.

      Jos on niin kylmää ettei tarkene nurmikonleikkuuseen niin eihän silloin VOI leikata nurmikkoa. Jos hanskat piti pitää lenkkeillessä niin sitten oli jo vähän viileää.... Meillä oli sellainen +19 mutta nyt viilenee ja tietysti YO-juhlien aikaan sataa ennusteiden mukaan ja se on harmi.

      Poista
  2. Nelli teki stopin tuossa pari päivää sitten kävelytien risteyksessä. Aiheutti naurua vanhemmassa pariskunnassa jotka istuivat penkillä siinä lähellä. Nelli halusi toiseen suuntaan (=koirapuisto) kuin emäntä ja teki stopin. Emäntä voitti.

    Ossikin tykkää pihanhoidosta, omalla tavallaan - täytyyhän myyrät pitää kurissa :)

    Säälitti tuo omenapuu - kummalliset ovat tämän naisen aivot kun puuta säälii.

    VastaaPoista
  3. Hyvä, että teillä emäntä voitti. Niin meilläkin yleensä. Silloin, kun ei selkä vaivaa.

    Eikö ole kumma juttu, että puu herättää säälintunnetta? Minuakin surettaa se puu aina keväisin. Toisaalta se puu on hurjan kaunis katsella. "Jälkeläisiä" ei vain tule. Sitten se puu herättää minussa sellaisen hieman itsekkään ajatuksen: saisinpa tuon puun tuonne parinsadan metrin päähän omien omenapuiden seuraksi:)

    VastaaPoista
  4. Omenapuut ovat niin kauniita kukassa :) Yksi mitä kanssa rakastan on syreenipuu, se tuoksu...suoraan vie lapsuuteen kun mummolan pihassa oli niitä monta; vaaleanpunaisia, liloja ja valkoisia :)

    VastaaPoista
  5. Tuossa Ossin ja minun päivittäisen kävelyreitin varrella on myös valtava lilakukkainen syreenipensas. Talo on siltä kohdin purettu liki 100 vuotta sitten mutta osa puutarhasta, kuten syreeni muistuttaa olemassaolollaan ja kasvullaan, että siinä on ollut talo ja asukkaita aikoinaan.

    VastaaPoista
  6. Hihhihhih, ovela, ovelampi Herra Mäyräkoira! :D

    Meilläkin mökillä myyrät rellestävät ja piha on täynnä juuri tuollaisia koloja. Välillä meinaa nilkka nuljahtaa, jos pimeässä sattuu isompaan sellaiseen astumaan..

    Meilläkin kukkii nyt juuri omenapuut (ne kaikki kaksi) aivan upeasti. Ja seuraavana taitaa olla vuorossa syreenit. Kyllä tämän talon rakentaja on hyvin osannut valita kasvuston pihalle. Paljon löytyy kukkivia puita ja pensaita. Vaikka ruusupensaista en kyllä henk.koht. pidä. Niitä on pari kappaletta ja olen meinannut ne jo useampana kesänä hävittää. Vaan enpä ole eetynyt. ;D

    Kiva kuulla, että Ossin selkä on jo parempi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herra Ossi saa hieman ryhtipalautusta, kun mies on melkein viikon poissa. Tulee pikkasen taas järjestystä mäyrikseen. Ei paljoa, mutta joku roti kumminkin. Miehen kanssa tuo koira menee kuin "Ellun kana":)

      Tiedätkös annamari minäkään en välitä kovin paljoa ruusuista. En puskaruusuista enkä jaloruusuista. No jaloruusut nyt kuolisivat välittömästi tällä "puutarhapeukalolla" joka on minulla niin keskellä kämmentä kuin olla ja voi. Pioneista olen haaveillut pitkään, mutta niitäkään en ole saanut aikaiseksi. Minun puutarhani ovat lähinnä vain haaveita. Perunapellon mieheni sentään sai aikaiseksi tänäkin kesänä.

      Poista
  7. Mauri-setä tekee samanlaisia stoppeja myös, sen selkäkin on joskus kuvattu ja ell:n lausunto oli että "se on niin hyvä kuin mäyräkoiran selkä nyt voi olla", eli siinä ei vika. Aina vaan ei huvita. Kerran tyrskähdin jo nauruun, kun raahasin mäyräkoiraa katua pitkin eteenpäin, ja vastakkaisella puolella katua käveli mies, joka raahasi perässään karkeakarvaista mäyräkoiraa aivan samassa asennossa :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ossilta "nitkahti" selkä ensimmäisen kerran viisivuotiaana ja silloin se kuvattiin. Jonkunasteisia kalkkeumia löytyi ja silloin ELL määräsi täydellisen levon kuukaudeksi. Yritettiin sitä ns "häkkilepoa" mutta Ossille se ei sopinut lainkaan. Pidin Ossin alakerrassa ja se älysi kyllä olla juurikaan liikkumatta. Lenkitetty ei kuukauteen vaan nostettiin pihalle tekemään asiat. Nämä kaksi myöhempää "niksausta" on mennyt vähäisemmällä levolla. Olemme yrittäneet pitää Ossin suht hoikkana, ettei ylipaino rasittaisi selkää.

      Samanlaisia jurrikoita taitavat olla nämä kaikki. Kun ei huvita NIIN EI SIT huvita. Sellaista se on kun ottaa mäyräkoiran itselleen. Saa mitä tilaa. Hupia ja harmeja. Ehkä kuitenkin enemmän hupia ja rakkautta...

      Poista
  8. No siis mä olen tapellut Ellin kanssa viime aikoina ihan samasta asiasta. Sitä ei huvittaisi noi pitkät lenkurat ja tiettyyn suuntaan mentäessä se lyö jarrut päälle jo alkumatkasta. Vähänks on ärsyttävää. Ellin selkää ei ole kuvattu, mutta ei se ainakaan selkävaivaiselta vaikuta. Sitä vaan ei huvita!

    Meiltä on myyrät syöneet kvittenin ja pari kirsikkapuuta. Kirsikkapuut oli jo niin isoja, että niissä oli välillä täynnä kirsikoita. satoa ei kuitenkaan ikänä ehtinyt keräämään kun ampparit söi ne :(
    No nyt eilen sitten ruvettiin katsomaan nuorta pihlajaa, että sen lehdet ei vaan aukea, vaikka vanhassa pihlajassa on jo lehdet ja kukatkin. Siinä on kyllä silmut, eli se oli aloittanut kyllä kasvun tänä vuonna. Heiluteltiin sitten vähän sitä runkoa ja kas kummaa kun tuntui "irtonaiselta". Eli myyräthän siellä taas tehneet tuhojaan. Harmitti, kun se kasvoikin niin kauniisti kapeana ylöspäin, ei sillälailla leveästi joka suuntaan harottaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuva on räppäisty takaisin tullessa vajaat sata metriä talosta. Elikkä Ossi tietää, että nyt on riemut ja haisut vähissä.. Eikä pihallekaan saa jäädä. Mitäs sitten muuta kuin jarrut päälle, että edes vähäisen voisi viivyttää.

      Ovat ne myyrät vihulaisia. Ei voi mitään. Vaan kaipa niitäkin johonkin luonnon kiertokulussa tarvitaan?

      Poista