keskiviikko 29. elokuuta 2012

Elokuun viimeisiä päiviä


Viimeisistä vadelmista sain aikaiseksi muutaman purkin ihan oikeaa hilloa. Älysin olla lisäämättä vettä ja käytin hillosokeria. Lopputulos siis vadelmahilloa eikä vadelmakastiketta.





Näin ihanan kuvan Mai otti Ossista käydessään meillä 24.7.




Syksy tulee ja kesä on auttamattomasti ohitse. Ei voi mitään. Täytyy kääntää ajatukset syksyisiin asioihin kuten oopperaan, sukan kutomiseen ja kenties muutaman hyvän kirjan lukemiseen. En siltikään aio lukea enää yhtään inhokkikirjailijani Kauranen-Saarikoski-Snellmanin kirjaa. 

Löysin hauskan ajatelman Jarkko Laineen Häijyjen ajatusten sanakirjasta: "En koskaan lue kirjaa ennen kuin arvostelen sen; sellainen tekee niin ennakkoluuloiseksi" (englantilainen kirjailija Sydney Smith). Hain kyllä ihan tarkoituksella yhtä toista ajatelmaa, mutta en löytänyt sitä. Se menee jotakuinkin näin: "Jos tuhat sontakärpästä osuvat läjään yhtäaikaisesti, niin voivatko ne olla väärässä?" 

Jos sanataituri Jarkko Laine eläisi ja jostain minulle käsittämättömästä syystä kirjoittaisi kirja-arvostelun Anja Snellmanin kirjasta, niin tuon arvostelun haluaisin lukea. Kirjaa en tulisi lukemaan. Hei kaikille (mäyrä)koiraihmisille ja muillekin tietysti ihania elokuun loppupäiviä. Nyt Ossi esittää pontevasti halunsa päästä ulos....

19 kommenttia:

  1. Pojat: Me justiin tultiin lenkuralta, mut oikeen rattosaa lenkkireissua teille kumpasellekin.

    Äippä käski sanoo, että Jarkko Laine oli hänen suosikkinsa, nuoruudessa. Hillo on varmasti herkullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti teilläkin oli kivat lenkuroinnit.

      Jarkko Laine oli mahtava kynäilijä. Tosin itse en oikein osaa lukea runoja. Jarkon monet kirja-arvostelut olivat kyllä tosi hienoja.

      Hillo maistuu, no, vadelmahillolle:)ja ainakaan
      hillo ei sisällä mitään lisäaineita. Täytyy keksiä jotain leivottavaa, johon voi käyttää vadelmahilloa. Myrskyliinille ja Tuisku-pienoiselle rapsutuksia.

      Poista
  2. Ossi-herra oli otollinen kuvattava :)
    Hillo näyttää kauniilta... pakko sanoa näin hassusti, koska vadelmahillo ei ole makusuosikkini. Jostain syystä se muistuttaa aina minua kuumasta vadelmamehusta, jota lapsena oli pakko juoda kun oli kipeä ;/
    Mutta pehmeään vaniljajätskiin sekoitettuna suostuisin syömään tuota hilloa aika paljon ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ossi-parka ei kyllä osaa poseerata lainkaan. hyvät kuvat ovat pikemmin osoitus sinun taidostasi käyttää kameraa:)

      Kaunista hilloa, hih. Oikeasti aika hassu sanonta, mutta kait se hillo purkissa voi näyttää kauniiltakin. Väri on ainakin hauska:) Minun täytyy tunnustaa, etten ole minkään hillon erityinen ystävä. Pakastemarjat vielä menevät. Hillolle minun on vaikea keksiä käyttöä. No tänään ylitän itseni ja leivon muutaman pullan. Ehkä siihen rahkatäytteeseen saan iskettyä vähän ainakin sitä vadelma"kastiketta".. AB:lle terveisiä:) ja halauksia!

      Poista
  3. Täytyy myöntää että luen tosi vähän kotimaista kirjallisuutta eikä minulla ole mitään käsitystä mitä inhokkikirjailijasi kirjoittaa. Olisin varmaan oiva arvostelija :)

    Hyvää elokuun loppua - onneksi on ollut ihania lämpimiä päiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustan, että minäkin luen vähemmän kotimaista kirjallisuutta. Tietysti yleissivistykseen kuuluvat Jotunit, Ahot, Waltarit ja Linnat on luettu. Nykyisiä suomalaisia kirjailijoita onkin sitten vähempi luettuna plakkarissa. Täytyy korjata aukkoa.. Huomasin tuossa kauhistuksekseni, että olin kirjoittanut Laineen sukunimen kertaalleen Saarinen. Lienen ajatellut Jarno Saarista. Sitä MM-tasolla ajanutta prätkäkuskia, joka kuoli joskus 70-luvun puolessa välissä, autsch. Jos et ole lukenut minun inhokkikirjailijaani, niin takaan, ettet ole menettänyt yhtään mitään. Joku toinen on sitten hurjan paljon erimieltä.

      Onneksi nämä elokuun loppupäivät ovat olleet aika mukavia. Ihan syksyn makua on kyllä jo ilmassa, vaikka nytkin on 18 astetta tuolla meidän mittarissa ja aurinko paistaa..

      Kaunis Nelli: Se sinun kutomasi mallipusero mäykylle on ihan mielettömän hieno. Esittelepä joskus blogissasi. Minulla ei pinna kestäisi kutoa tuollaista Ossille. Sukkia pitänee taas aloitella ja mattoprojekti on valtaisa.....

      Poista
  4. Minäkään en ole mikään suuri hillojen ystävä, mutta lettujen ja pannarin päällä itsetehty hillo on kyllä ihan parasta. Mies meillä taas on sellainen "hillopoika", että voisi varmaan syödä tuollaisen vadelmahillopurkillisen kerralla suoraan purkista. :D

    Terkkuja sinne kovasti ja Ossille suukkoja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla niin, että lettujen ja pannareiden kanssa se hillo on aika meneväistä sorttia. En taida itse saada mitenkään kulutettua noita viittä purkkia, joten taitaapi oopperakaverini saada hillolahjoituksen. Hänen 15-vuotias poikansa jääkiekkokavereineen imuroi hilloa kuulemma aika runsaasti lettujen kera:)

      Ossi lähettelee kanssa Peppi pitkuliinille ja Rillalle pusut.

      Poista
  5. Meillä on miesväki enemmän hillon ystävä. Sitä laitetaan pannarin, lättyjen, puuron yms. päälle. Poika vei mukanaan pari purkkia karviaishilloa, mutta miniälle oli kuulemma liian kirpeää. En itsekään oikein tykkää siitä, mutta teen kuitenkin miesten mieliksi.

    Heti gradun lähtiessä painoon palautin kaikki tietokirjat takaisin kirjastoon ja nyt olen lukenut kevyttä kirjallisuutta, murhia ja vastaavaa. Nyt on menossa Amy Chuan Tiikeriäidin taistelulaulu. Vähän on nihkeää lukeminen, mutta yritän taistella edes puoleen väliin, kun kirjasta on kuitenkin puhuttu paljon.

    Minkälainen mahtaa olla Sofi Oksasen uusin? Puhdistuksesta tykkäsin, muita en ole lukenut.

    Ossille rapsutuksia (meillä kuopus lähtee just Ollin kanssa iltakävelylle puolen hehtaarin metsään, kuten lähimetsää kutsumme. On kyllä vähän isompi...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No teillä kanssa on hillolla monensorttista käyttöä. Gradun jälkeen ei varmaan ihan heti kaipaa mitään tietoa päähänsä, vaan paremminkin pitää pään antaa tuulettua hetkisen. Sitten päähän voi taas tunkea lisää tietämystä. Kuules, sitten kun aloittelet lisensiaattityötä niin voit Aikku taasen kaivella tietokirjat esille:)

      Täytyy tutustua siihen Puhdistukseen jossain vaiheessa. Miehen piti ostaa se, mutta ostikin vahingossa Sofin vanhemman teoksen Stalinin lehmät. Uusimman kirjan nimeä en muistakaan. jotain siinä oli mielestäni kyyhkysistä. Nythän sen julkaisua ainakin Virossa juhlittiin tänään.

      Teillä on sitten ihana metsä siinä vieressä. Löytyykö aieltä Ihaa jostain? Ollille kans rapsutukset:)

      Poista
    2. Ei sieltä löydy Ihaata eikä muitakaan metsän asukkaita, kun hyttysetkin ovat kadonneet. Koira-aitaus löytyy.

      Poista
  6. Onpa herkullisen näköistä hilloa, vadelmahillo on minun suosikkihilloani, joten katselen täällä kieli pitkällä ihanan punaisia purkkeja!

    Kirjoista ja odotuksista niitä kohtaan pitää sanoa, että minulla oli kovat odotukset juuri tuosta Puhdistuksesta kaikkien sen saamien kehujen jälkeen, mutta se oli minulle pettymys, en tykännyt yhtään koko kirjasta. Toisaalta moni on sanonut ettei tykännyt Riikka Pulkkisen "Totta" -kirjasta, mutta se taas on yksi suosikkejani. Makuasioista ei käy kiisteleminen.

    Kiitos vielä pusakkavinkistä, Maurin neuleesta on ensimmäiset 5 kerrosta jo puikoilla.

    Ps: tosi hellyyttävä kuva Ossista, aina välillä näistä cooleista mäykkypojista onnistuu saamaan sen niiden herkänkin puolen esiin kameran edessä - ne kerrat on kyllä harvassa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sentään joku tykkää vattuhillosta:) Sain tänään ensimmäisestä satsista elikkä siitä vadelmakastikkeesta muutaman ruokalusikallisen upotettua vadelmarahkapulliin. Ihan oma sörssäys paitsi, että pullataikinan teen ihan prikulleen ohjeen mukaan. Näköjään leipomisessakin voi kehittyä:) Sain aavistuksen verran kauniimpia pullia kuin viime räpellykselläni.

      Ilmeisesti se Puhdistuksen aihe on aika raaka. Täytyy kyllä tutustua. Onhan tuo Viro ja sen lähihistoria kuitenkin aika lähellä.

      Ihanaa, että Mauri-setäkin saa oman villiksen!! Minä aloittelen tuossa jossain vaiheessa Kerttuja.

      Ossin kuva on aika söötti, kiitos Maille. Ossi hellyyttävästi tuhoaa siinä sitä tanskan dogille tarkoitettua hämähäkkileluaan:) Vielä se on ehjä, vähäsen lankoja onnistuttu nikertämään ja tuhoamaan. Olen täysin vakuuttunut, että mäyräkoiran kestävää lelua (siis edes lyhytkestoista) ei ole olemassakaan. Mauri-sedälle kaukorapsuja kanssa.

      Poista
  7. Oih, vattuhilloa. Nyt alko kuola valumaan suupielestä ;) Mä laittaisin sitä lettujen lisäks kääretortun väliin.

    Ossi on niin rauhallisen oloisena tuossa kuvassa, ettei voisi kuvitellakkaan sen härisevän miehille. Oli tainnut poika käydä hiljattain parturissa ennen kuvanottoa, kun on turkikset niin siististi ;)
    Pitkään aikaan en oo lukenut mitään kirjoja, kun tuo koruvaihe on nyt niin pahana ;) Iltapuuhaksi ratkon sudokuja tai ristikoita, niillä tulee mukavasti uni silmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiiiii, kääretorttu olisi aika ihanaa. Se kääretorttu ei vain synny minun leipomistaidoillani.

      Ulkonäkö voi pettää. Jekyll ja Mr Hyde:) Silloin kun Ossilla on toiselle koiralle rähinävaihe, niin se on paras nostaa valjaista ilmaan ja pitää kaukana omastakin kädestä. Tämän olen joutunut tekemään kerran. Ja Ossi kiihkoissaan meinasi purra minuakin...

      Minäkin ratkon ristikoita. Sudokuihin en ole hurahtanut... Ellille pusuja Ossilta

      Poista
  8. Vattuhilloa, naminami :) Herrasväenleipien väliin...lusikkaleipien väliin...pannariin, lettuihin...ihan mihin tahansa :) Kaikki kävis ja ihan varmaan sellaisenaankin menisi :) Mulla olis raparperia pakkasessa sen verran, että raparperipiirakkaa tulis muutamia pellillisiä, ja sitä aionkin tehdä jossakin vaiheessa taas :) Karviaisia (ikisuosikki) ei ole, valitettavasti, vaikka suurin piirtein näin jo unia raparperi-karviaishillosta.

    Nyt on pakko udella: mikä hinkkaa vastakarvaan Anja Kaurasessa? Mä jotenkin pidän tavastaan kirjoittaa, vaikken olekaan aikapäiviin lukenut ko. kirjailijan tuotoksia, valitettavasti. En ole tosi pitkään aikaa myöskään lukenut ollenkaan suomen kielistä kirjallisuutta, mutta pitäisi. Kauheasti on pullahtanut uusia kirjailijoita tietoisuuteen ja aika monta uutta kirjaakin odottaa lukemista, mutta en ole saanut aikaiseksi katsastaa niitä...

    VastaaPoista
  9. Keksin sekoittaa vattuhilloa vähärasvaiseen maitorahkaan. Ehkä saan sen hillon talven aikana sittenkin kulutettua:)

    Se mikä hinkkaa Kaurasen kirjoissa, on jonkinlainen tietty opportunistinen ja ehkä aivan liian "paljasteleva" tyyli. En tässä yhteydessä tarkoita mitään seksiä. Luin aikoinaan tietenkin ensimmäisenä hänen kohutun Sonja O. kävi täällä ja olin silloin parikymppinen. Siitäkin kirjasta ajattelin jo, että voi ei mitä kökköä. Sonja O:lla oli kyllä kieltämättä hieman vauhdikkaampi meno päällä kuin itsellä oli ollut, mutta kuitenkin. Been there done that. Ihmettelinkin, miksi siitä tuli niin kohuttu kirja aikoinaan. Sitten luin ihan pari hänen kirjaansa ja taisin lopettaa Pelon maantieteeseen joka jäi kesken. Syysprinssiä en koskaan suostunut lukemaan. Sehän kertoi Anjan ja Harri Sirolan seurustelusta. Harri Sirolaa en henkilökohtaisesti tuntenut, mutta mieheni tunsi. Ihan hirveän vaikeaa kiteyttää, miksi ei jostain kirjailijasta loppujen lopuksi pidä. Pidän kyseistä naiskirjailijaa sellaisena oman aikansa julkimotyrkkynä.

    Pojille virtuaalirapsutuksia täältä Kirkkonummelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mä ymmärrän oikein hyvin nuo sun perustelut. Joitakin nykykirjailijoita lukiessani olen esittänyt itsekseni kysymyksen, että "miksi tämä kirja on kirjoitettu?" Anti on vähäistä, tuntuu, että aivan muut seikat kuin halu ilmaista itseään kirjallisesti ovat vaikuttaneet kirjan syntyyn. Ehkä enemmänkin sellainen pikajulkisuus tuntuu olevan se missä painopiste makaa näissä kirjallisissa tuotoksissa.

      Poista
    2. Minä vielä vähän kommentoin tänne Kaurasesta, en sen takia että saisin ns. viimeisen sanan, vaan ihan valottaakseni vielä lyhkäisesti omia ajatuksiani. Mieheni on lukenut yliopistolla pääaineenaan aikanaa yleistä kirjallisuustiedettä, joten ehkä senkin takia tuli aikoinaan seurattua enempi kaikenlaista kirjallisuutta. Vajaat kolmekymmentä vuotta sitten muistan, kuinka Kauranen todellakin paistatteli ihan jokikisessä mahdollisessa lehdessä joka hänestä kirjoitti. Toisaalta, kun julkisuutta ei voi valita, niin hänestä kirjoitettiin myös ilkeämielisiäkin juttuja. Osa varmaan ihan aiheesta. Jos BB olisi ollut olemassa about 30 vuotta sitten niin voisin sieluni silmillä nähdä tämän kirjailijan kilpailemassa. En tiedä luetko muiden blogien kommentteja, mutta kirjoitin annamarin kivaan blogiin, kuinka minua erityisesti häiritsee se, että Anja kehtasi pitää sukunimen Snellman erotessaan Saska Saarikoskesta.

      On toki muitakin kirjailijoita joista en välitä, mutta tämä Kauranen on suomalaisista naiskirjailijoista ihan ykkönen. En muista, että koskaan kriitikot olisivat hyppineet ihastuksesta, kun hänen uusia kirjojaan on julkaistu. No tuottavat hänen kirjansa sen verran, että hän elää niillä ja on hänen kirjojaan käännettykin useammalle kielelle.

      Katselin netistä vähän tietoja tästä naisesta, kun ajattelin, että pitää minun päivittää tietojani ja löysin hänen bloginsa Iltalehdestä. Luin viimeisen ja voi taivaan vallat mikä aihe. Hän oli päivittänyt Facebookiin siskonsa kuolinpäivän ja ihmetteli, kuinka lehdistö sitten kirjoitti tästä aiheesta, mitä kirjoitusta en kyllä ollut huomannut. Miten voi ihminen olla niin tonttu, että päivittää tuollaisen tiedon Facebookiin? Jotain rajaa pitäisi olla nykyisessä sosiaalisen median käytössä. Jos minun veljeni kuolisi, niin en kyllä siitä Facebookissa menisi ilmoittelemaan.....

      Poista