perjantai 10. elokuuta 2012

Elokuuta mennään....



Voiko näin herttainen Ossimme kiristää hermoja?






Ihan oikea vastaus on KYLLÄ. Nyt on nähkääs niin, että täällä jossain lähistöllä on juoksuaikainen naaraskoira. Tämä meidän hormonihirviö inisee, vinkuu ja haukkua räksyttää sekä sisällä, että tuolla pihalla ja mikä pahinta ulvoo. Ääntelyihin ei auta minkäänlainen kielto. Ossin pienen pään on täysin sekoittanut jonkun tytön ihanainen tuoksu. Minähän en tiedä  mikä tämä viehko yksilö on ja sentään tiedän ja tunnen lähiseudun koirat. Tänne on nyt jonnekin lähistölle muuttanut uusi, tuntematon tuttavuus. No onneksi tuota olotilaa Ossilla ei kestä montaa päivää:) Ei ole koirankaan elämä helppoa.

Tänään on sitten täälläkin ollut aika viileää. Syksy tulee, ei voi mitään. Nyt saisi ilmat ihan pikkuisen lämmetä. Minun perinnesaunailtani on vasta 23. päivä torstaina. Tytärkin on lupautunut tulemaan ja onneksi jokainen kutsun saanut pääsee tulemaan. 

Tytär pääsi autokoulun kirjallisesta kokeesta ensimmäisellä läpi. Häntä kovasti jännitytti ja jopa stressasi kyseinen koe. No se on nyt ohitse ja jossain vaiheessa sitten insinööriajo. Tytön autokoulu on kestänyt ja kestänyt.

Mitäs muuta? Ei muuta kuin ikäviä uutisia. Yhdellä perhetutullamme on jalassa joku ihmeellinen kasvain. Leikataan ensi viikolla. Ultrassa oli todettu, että ei ainakaan rasvapatti. Toivotaan, ettei mitään kovin vakavaa. Sitten yhdellä mieheni työkaverilla, minun ikäisellä naisella, todettiin rintasyöpä. Havaittu ihan rutiinitarkastuksessa. Eläköön kuitenkin mammografia, jonka avulla kasvain havaittiin pienenä ja toivottavasti sellaisena, ettei ole kerinnyt lähettää etäpesäkkeitä.

Kaikille kuitenkin oikein mukavaa viikonloppua! Nauttikaa kesän viimeisestä kuukaudesta. Syksy tulee, huoks.

19 kommenttia:

  1. Syksyn kirpakka tuleminen on tosiaan hyvin havaittavissa. Aamu- ja iltalenkillä on jo pieniä puistatuksia, kunnes loppulenkistä menee hermo ja tulee hiki ;)) No ei aina, tietty.

    On ikävä kuulla useita tuollaisia uutisia lähipiiristä. Toivotaan heille paranemista ja rauhallisuussa kaiken keskellä.

    Ossi-Boy, kumpaa tässä säälisin, sinua vai emäntää ;/ Ei ole kiva vaihe, ei. Mutta onneksi tosiaan ohimenevä. Tänään iltalenkillä Basse yllätti eikä murissut yhdelle vastaan tulevalle koiralle. Mutta yritti kaahottaa sen jälkeen siksakkia tiellä (kielto napsahti kyllä heti päälle) nenä pitkällä, että ehkäpä Bassenkin nenä vainusi jotain erityistä. Onneksi siitä ei seuraa mitään lauluharjoituksia kotona, kuten Ossilla.

    Iloista syksyä teille ja ihanaa perinnesaunailtaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että molemmat tuttavat paranevat. Ei auta kuin toivoa.

      Nyt Ossi-boy on niin rasittunut riekkumisistaan, että makaa selällään tuossa selkäni takana olevassa sängyssä ja tassut sojottavat ylöspäin. Lauluharjoitukset ottivat koville.

      Poista
  2. Voi Ossia, onneksi Elli ei ole lähistöllä. Sillähän on vielä juoksut päällä ja kitinää on välillä täälläkin. Voi kun ne (juoksut) olis jo ohi!

    Vähän oli kolea kesä, mut eipä ainakaan päässyt kauheasti tulemaan hiki ;) (jotain positiivista sentään).
    Onnittelut tyttärelle kirjallisen kokeen suorittamisesta ja tsemppiä inssiin.

    Voi harmitus noita ikäviä uutisia, toivottavasti ne nyt kuitenkin kääntyisivät vielä hyväksi. Paranemista ja jaksamista heille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luotan suomalaiseen lääketieteeseen. Saivathan lääkärit minustakin vielä ihan ihmisen.

      Ehkä se onkin Elli joka tuoksuu Ossin nenään, tietsikan kautta:)Nyt on herrapolo toooosi väsy.

      Poista
  3. Ei taida ikä helpottaa herrakoirien elämää. Tyttökoirien viehkot tuoksut tulevat nenään ja se vain sekoittaa miesten pään ja elämän. Tällaistahan se elämä on.

    Ikäviä nämä sairausuutiset, mutta ikähän se tässäkin ratkaisee. Ollaan siinä iässä, että kohta jutellaan tuttujen kanssa ensin terveys- tai sairausasiat ja sitten siirrytään muihin aiheisiin.

    Onneksi on olemassa seulontatutkimukset. Yksi työkaveri sairastui viime syksynä rintasyöpään, toinen keväällä ja nyt pikkuserkku ilmoitti sairastuneensa. Opintojeni aikana kaksi opiskelukaveria sairasti rintasyövän. Onneksi ennusteet ovat hyviä ja hoito Suomessa tasokasta.

    Syksy tekee tuloaan ja täällä mökillä on yöllä enää neljä viisi astetta lämmintä. Takkaa pitää lämmittää illalla, että tarkenee nukkua aamuun asti eikä vilu herätä ennen auringonnousua.

    Ossille rapsutukset ja teille paljon terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on yksi tuttava joka on käynyt läpi rintasyövän hoidon. Samoin vanha tätini leikattiin useampi vuosi sitten ja hyvin vielä jaksaa. Sanoo tosin, että vanheneminen on kurjaa. Täyttää ensi vuonna 80. Näinhän se on vissiin, että terveysjutut muuttuvat sairausjutuiksi, kun päästään viidenkymmenen paremmalle puolelle. Hohhoijaa.

      Aamulla, kun Ossi herätti 7.20, niin täälläkin oli alle kymmenen astetta. Siitä se sitten aika nopeasti nousi ja jo puoli ysin maissa oli viitisentoista astetta.

      Lämmitelkäähän ahkerasti takkaa, niin ettei vilu yllätä ennenkuin aurinko alkaa lämmittää. Ollille kanssa virtuaalirapsuja. Tai toimi sinä minun kätenäni:)

      Poista
  4. Ei ole helppoa koirillakaan, kun noita ihania tuoksuja tulee milloin mistäkin.
    Syksyiseltä on tuntunut, koivunlehdet kellastuu ja tippuu, melkoisen viileääkin on, muutamana aamuna on ollut vaan 7-8 lämmintä! Takkia on pitänyt vetää päälle ja tänä aamuna olis melkein tarvinnu käsineet!
    Rapsutuksia Ossille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole helppoa koiran elo, ei. Toivottavasti Tiitukin voi jo paremmin. Parantavia kaukorapsutuksia Tiitulle!!

      Poista
  5. Miehen elämä voi olla tosi rankkaa :-) Uroksilla kun tuppaa nuo hormoonit hyrräämään aina,kun joku on juoksussa.Nartulla sentään vain kaksi kertaa vuodessa.
    Täälläkin on sattunut kaikkea ikävää,kuoleman tapauksia ym.ym.Kumma,kun kaikki tulee aina ryppäinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että miehillä taitaa olla rankkaa:) Kestettävänä kaikki naisten kotkotukset. Koskee siis miehiä ja koiria:) Saataiskohan me kävelyt aikaiseksi ennen talven tuloa. Digille ja Nirpulle terveisiä!! M-L ja Ossi

      Poista
  6. Hih, kyllä me pojat osataan vedellä oikeista naruista ja välillä kiristää hermojakin. Me ollaan mäyräkoiria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäyräkoirat on ihan omanlaisensa:) Ja tuosta meidän Ossista alkaa kehittyä (tai oikeastaan on pikkuhiljaa kehittynyt) erittäin vaatelias koira. Se kyllä tietää mistä naruista nyitään. Mutta on Ossista sitten sitä rakastettavaa seuraakin. Kamalahan mun olisi olla päivät ilman koiraa...Terveisin M-L ja Ossi

      Poista
  7. Voi Ossia! Ihania tuoksuja ja juoksuja.. Kyllähän sellainen pistää ulvotuttamaan. ;D Arvaatkin varmaan, että täällä tiedetään hyvin, miten kertakaikkisen rasittavaa on pitkään jatkkuva ininä, ulvonta tai haukkuminen. Joten, tsemppiä sinne sekä emännälle että Ossille! <3

    Täällä meilläkin on ollut hurjan kylmää. Toissailtana, kun oltiin aika myöhään iltalenkillä, laitoin Pepille villapaidan, elokuussa!?!? No, toki Peppi on palelussaan ihan omaa luokkaansa, mutta kyllä sitä silti soisi, että elokuussa vielä olisi lämmin. Ensi viikoksi on kait luvattu vähän lämpimämpää?

    Voi, kuinka ikäviä uutisia teillä lähipiirissä. Toivotaan kaikkea parasta heille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ovat hyvät tuoksut lähiympäristössä laimentuneet:) Ossi ei ole ihan riiviö enää. Jos Pepin ininä automatkailussa on samaa tasoa, niin voin kuvitella sen tuskastumisen tunteen.

      Tänään oli mukavan lämmin päivä. Ossi makoili lähes koko päivän ulkosalla ja minä olin keräilemässä vadelmia. Kohta pakastin repeää liitoksistaan. Kolme miestä käveli tiellämmä ja Ossi nosti tietysti ihan hirveän mekkalan. Oli tälläinen kolmen teekkarimetsästäjän ryhmä, jotka olivat suorittamassa riistakolmiolaskentaa. Kävivät kysymässä mieheltäni, josko saavat täyttää vesipullonsa. No sitten mieheni metsämiehenä vaihtoi muutaman sanan heidän kanssaan. Jännä juttu, että näistä kolmesta kaksi oli Ossin mielestä ensitapaamisella ihan OK ja yksi miesporukasta pysyi kaukana. Kun hän yritti lähestyä Ossia, niin katsoikin viisaammaksi pysytellä kauempana. Ossi nosti sellaisen ölömölön, että kuulin vattupuskiin asti ettei tuosta seuraa mitään hyvää.

      Toivotaan, että ensi viikolla Peppei ei tarvitse villapaitaa. Kyllä se kohta se villapaitakeli tulee. Ei voi mitään. Tytöille koirapusuja.

      Poista
  8. Ei ole pojillakaan helppoa.

    Sain minäkin ikäviä uutisia. Äidilläni (82v) oli viime viikolla aivoverenkiertohäiriö, onneksi lievä. Hänen siskonsa kuoli aivoverenvuotoon ja hänen veljellään on ollut kaksi kertaa aivoinfarkti. Sukurasitteita siis on. Äitini on kuitenkin positiivisella mielellä joten täytyy sitä itsekin olla.

    VastaaPoista
  9. Voi kuinka ikäviä uutisia sinullakin. Näin siellä Jorvin neurologisella osastolla, mihin ne vähän pahemmat aivoverenvuodot ja aivoinfarktit johtavat. Toivottavasti äitisi toipuu ja saa vielä nauttia elämästä

    Pidä hyvää huolta kunnostasi ja painostasi, kun sinulla on kerran tuollaisia sukurasitteita. Oma isoisäni kuoli aivoverenvuotoon ja hänen siskollaankin, siis isotädilläni oli aivoverenvuoto, mutta jotenkin en ole osannut pitää omaa aivoverenvuotoani sukurasitteena. Lääkärit sanoivatkin minulle, ettei se melko harvinainen laskimoepämuodostuma ole perinnöllinen. Valtimoepämuodostumalla sen sijaan on tiettyjä taipumuksia periytyä. Outoa.

    Myönteistä mieltä ja toipumista äidillesi. M-L

    VastaaPoista
  10. Harmillisia uutisia, toivomme paranemisia täältä, mekin. Tuntuu, että kaikkialta kuuluu jotakin negatiivisia uutisia vähän väliä...suoraa ja tasaista ei ole ihmiselo, valitettavasti :/ Kyllä kiitollisin saa olla terveydestään, eikä sitäkään tule ajatelleeksi monestikaan ennen kuin tulee jotakin kremppaa ja häikkää. Mutta, onneksi Suomessa lääkäriin pääsee ja hoito on tasokasta.

    Ossille myötätuntorapsutukset, miehen elämä vaatii välillä veronsa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Sain oikoluvusta huolimatta niin paljon kirjoitusvirheitä aikaiseksi, että oli pakko poistaa ja laittaa uudestaan koko kommentti:)

      Kait se näin on, että elämässä täytyy olla vastoinkäymisiäkin sekä pienempiä, että isompia. Ei sitä elämää muuten ehkä osaisi arvostaakaan.

      Oi meidän Ossi-koira on suurinpiirtein kuin itse aurinko:) Muutama päivä saa ihmeitä aikaan. Tai siis tältä nartulta on tärppipäivät poistuneet. Miesten elämä on kurjaa - joskus:) Humppatukille virtuaalirapsutuksia. Toivottavasti ne eivät tule näin naisenkipeiksi..

      Poista