keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Koirakysymyksiä




Näin keskiviikon kunniaksi ajattelin vastata kysymyksiin, jotka ovat pyörineet ainakin annamarin,
Main sekä Vilin blogeissa.

1. Minkä rotuinen koira olisit?

 Tein myös "Mikä koirarotu sinä olisit" -testin ja sain vastaukseksi mopsi. Vastaan siis sen.
Taisin Myrskyn ja Tuiskun blogiin kyllä kerran kommentoida, että haluaisin olla mäyräkoira.
Kaikkien mäyrisblogeista olen tullut siihen tulokseen, että meidän mäyräkoiria lellitään ja pidetään varsin hyvinä ja rakastettuina. Mäyräkoirana voisi olla ihan mukavaa.


2. Voisitko ottaa marsun lemmikiksi?

Voisin. Vielä ehkä näin aikuisenakin. Minulla oli pienenä tyttönä kolme marsua. Ensimmäisen nimi oli Musu ja sitten tulivat Iines ja Matilda. Musu sai yhdet poikasetkin. Lainasin kolmannella luokalla kansakoulua yhden luokkakaverini poikamarsua ja saimme aikaiseksi poikaset. Tosin toinen poikasista syntyi valitettavasti kuolleena. Marsut ovat jollain lailla mukavia. Meillä oli kaksi kappaletta kaneja ja verratessani kaneja ja marsuja, niin marsut vievät voiton kirkkaasti.



3. Minkälaisessa elokuva/sarja/kirja -maailmassa voisit elää?

Luulen, että minulle sopisi tälläinen "Pieni talo preerialla" elämä. Tosin ei ihan yksin.


4. Lempivärisi koirilla?

Hmm. Tätä nyt on tulkittu kahdella eri tavalla. Koiran väriä ja koiran käyttämää väriä. No sanotaan nyt kuitenkin musta. Ossilla on mustat valjaat ja sillä on sellainen ihana musta leveä rantu selän päällä. Siis musta:)


5. Yhdistykset joihin kuulut?

Kuulun edelleen meidän ratsastusseuraan, jotta saan Suomen Ratsastajainliiton lehden Hippoksen. En oikein ole mikään Martta-tyyppi. 


6. Jos aloittaisit koiratanssin, minkä biisin valitsisit esityksen taustamusiikiksi?

Biisin pitäisi olla hauska ja jollain tavalla mukaansatempaava. Otetaanpa tuota noin letkajenkka ja tiputanssi. Kaksi oman aikansa jonkinsorttista huippua. 


7. Missä/minkälaisessa paikassa haluaisit asua? Vastaako nykyinen asuinpaikkasi tätä?

Liikaa hehkuttamatta, mutta samalla suurella tyytyväisyydellä. Nykyinen talomme on oma unelmapaikkani. Omakotitalo pienen järven rannalla, aika lähellä Helsinkiä. Ei nyt kuitenkaan siellä keskustassa....

8. Arvokkain esine, joka sinulla on (tunnetasolla tai rahallisesti)?

Vihkisormukset. Niitä on kaksi samanlaista rinkulaa. 

9. Sisustat asuntosi kokonaan uusiksi. Mitä värejä ja materiaaleja käyttäisit?

Tämä on mielenkiintoista. Tekisin varmaan sisustuksen aika lailla samannäköiseksi kuin mitä nytkin:) Valkoista, tummaa puuta joihinkin paikkoihin, vihertävää. En kauhiasti muuttaisi:)


10. Jos saisit tehdä työksesi mitä vain, mitä tekisit?

Työkseni ei tarvitse tehdä enää mitään uutta, mutta jos ihan ammatteja ajatellaan, niin oopperalaulaja. Tosin ääni riittää ihan vain kirkkokuoron tasolle:)



11. Maksimimäärä koiria mitä voisit pitää?

Kaksi olisi sopivan kiva määrä. Tosin yhdessä Ossissakin on joskus kahdeksi koiraksi.


Meidän perheen kingi peittoineen.

Oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille. Eilen sattui illalla hassusti. Oveemme koputettiin, niin hiljaa, ettei Ossikaan reagoinut. Koska satuin olemaan jo yöpuvussa, (heh seitsemästä asti) kiljuin miestäni avaamaan. Oven takana oli kaksi nuorta tyttöä tarjoamassa miehelle aika Ossin näköistä mäyräkoiraa, mutta mies sanoi, että tuossahan tuo räksyttää, kuten kuulette. Toivottavasti mäyrikselle löydettiin sen oikea koti. Herttaiset tytöt lähtivät sitten mäyriksen kanssa. Jälkeenpäin harmitti, etten mennyt ovelle tarjoamaan vaikka kyytiapua. Olisinhan voinut pukea päälle ja ajella heidän kanssaan autolla. Tyhmä minä. No, kun noin aikaansaavia olivat tytöt, niin varmasti löysivät mäykylle sen oikean kodin.


10 kommenttia:

  1. Meilläkin on ollut parisen vuotta sitten marsuja. Ne ovat kyllä todella sympaattisia olentoja. :) Kun marsuista aika jätti, niin olin silti kuulevani vielä pitkään niiden rapinoita ja pupelluksia. Enää jyrsijöitä ei voisi meille tulla, koska Renttu ei jättäisi niitä henkiin. Toivottavasti eksyksissä ollut mäyräkoira pääsi omaan kotiinsa tyttöjen avustuksella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se marsujen omistamisessa on ikävä puoli, että marsut eivät yleensä ole kauhean pitkäikäisiä. Musuni taisi elää neljä-viisi vuotta. Luulen, kyllä, että Ossikin voisi vahingossa pistellä marsun poskeensa. Ensimmäisenä vuonna meidän vanha Rane-kani ja Ossi elelivät yhtäaikaa, mutta laskin Ranea yleensä vapaaksi olohuoneessa ja pidin Ossin poissa. kerran tosin Rane karkasi ennenkuin sain sen olkkariin ja se vilisti Ossin silloisen nukkumapaikan ohitse ja Ossi nosti puoliunsessa päätään, että hmm mikäs se tuosta meni?

      Eiköhän mäyris löytänyt kodin. Tosin, jos kauempaa juossut, niin sitten pitää viedä poliisille tai eläinlääkärille luetuttamaan siru. En tiedä kuin yhden metsämiehen tässä lähiseudulla, jolla on karkkari. Veikkaan, että mäyris on jo kotosalla. Almalle ja Rentulle terveisii, M-L ja Ossi.

      Poista
  2. Minäpäs luulen, että tuo koirarotutesti on täysi susi, siellä ei taida olla muita rotujakaan kuin terrieri ja mopsi ja kysymyksetkin ovat hiukan yhtä köyhiä. Olen tehnyt parempia testejä joskus, jossa kysytään omia harrastuksia ja elämäntapoja eli sellaisia kysymyksiä, joilla on eri rotuiselle koiralle merkitystä.
    2. Marsut ovat niin ihania, koska juttelevat niin paljon.
    4. Koiran lempiväri on kyllä hassusti muotoiltu kysymys, varsinkaan kun kaikki koirat eivät "käytä" värejä, vaan vain omaavat niitä.
    11. Niin se on, noin pitkä koira kuin Ossi tai meitin Vili, on kuin kaksi koiraa peräkkäin, itsepäisyyttäkin löytyy tuplasti, vähintään.
    Terveisiä kingille ja kingin perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkä siellä testissä tosiaan on ne vaihtoehdot terrieri/mopsi:)

      Marsut ovat tosiaan hellyyttäviä ja jotenkin ne ovat hieman muista jyrsijöistä poikkeavia. Minun tekisi vaikeaa ottaa gerbiiliä tai muita rottia ja hiiriä. Hamsterit menevät.

      Minä taisin ajatella enempi tuota koiran vaativaa luonnetta, pohtiessani sitä koirien määrää:) Saksan maalle kanssa terveisiä! M-L ja Ossi.

      Poista
  3. Kivoja vastauksia. Marsua en kyll ottais.
    Miten ne likat oli mäyriksen löytäneet? Onko niitä sielläpäin haitaksi ja kulkukoiriksi asti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sullahan onkin Hali. En tiedä miten olivat tytöt mäyriksen saaneet kiinni. Karkulainen oli kuitennii. Ei niitä mäykkyjä täälläpäin "haitaksi" ole. Tiedän muutaman mäykyn Ossin lisäksi.. Terveisii M-L ja Ossi.

      Poista
  4. Täällä toinen mopsi ;)
    Pieni talo preerialla, sehän se on :)
    Olipa tosi mukava, että pikkutytöt näkivät vaivaa koiran vuoksi. He varmaan huolehtivat karkulaisen kotiinsa asti. Olisipa joka paikassa noin ajattelevia ihmisiä. Vaikka itse en kyllä uskaltaisi ainakaan isompaa karkulaista ottaa kiinni. Mutta vinkki poliisillekin on hyvä, jos koira jolkottelee tiellä yksinään. Kerran iltalenkillä poliisi pysähtyi kysymään minulta, olenko nähnyt irtokoiraa. "En onneksi", meinasin vastata, koska olin AB:n kanssa lenkillä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä pikkutytöistä kasvaa ihan varmasti vastuullisia aikuisia. Minä taas katsoisin enempi koiran käyttäytymistä, kuin sitä kokoa. Tosin tuossa, hmm olikohan se viime syksynä, kun yksi kaverini lähti täältä meiltä autolla ja melkein törmäsi tuolta parin kilsan päässä asuviin jättikokoisiin leonberginkoiriin. Ei tullut kaverini ulos autosta. Ovat ne dogit sen verran suuria. Olivat lähteneet aidatusta pihasta, eikä tainnut olla ensimmäinen kerta. Satuin tietämään omistajan, kun heidän poika oli tyttäreni kanssa ala-asteella samalla luokalla ja tiesin, että tällä perheellä on näitä jättiläisiä. Pistin viestiä ja seuraavana päivänä karkulaiset sitten otettiin kiinni, tuolta parin kilometrin päästä. AB:lle rapsutuksia, M-L ja Ossi.

      Poista
  5. Mäyräkoira minäkin varmaan olisin - voisin olla juuri niin omapäinen kuin haluan, ja sitä pidettäisiin vaan minulle tyypillisenä luonteenpiirteenä, eikä vikana :-)

    Toivottavasti tyttöset löysivät mäyräkoiralle kodin, ihana kun on niin tunnollisia lapsia että huolehtivat noin.

    Mukavaa viikonloppua Kirkkonummelle ja rapsutuksia Ossille, t. Laura ja Mauri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäyräkoirana saisi olla palvottuna - melkein;)

      Ette kuulkaas usko, että minua harmittaa vieläkin etten lähtenyt tyttöjä auttelemaan. Muistakaa te molemmat voida hyvin ja mukavaa viikonloppua teille kans. Potilas Maurille ekstrasilityksiä, M-L ja Ossi.

      Poista