lauantai 9. marraskuuta 2013

Potutuslauantai osa 26

Ai kuinka minua taas otti päähän tämä koirauutinen. Suretti kanssa ihan kamalasti. No miten se muffe nyt tuolleen? Pienet lapset ja koirat, huomio ne pienemmätkin, voivat olla vaarallinen yhdistelmä. Minä rakastan monia eläimiä. Mitä isompi se eläin on, sen varovaisemmin ja tietyllä lailla "asiantuntevin" ottein sitä pitää käsitellä. Minullekin, vaikka olen koko ikäni pulannut hevosten kanssa, on sattunut niiden kanssa pari pientä onnettomuutta. Ja hevosissakin on muuten vihaisia yksilöitä. Niistä vihaisista on parasta tehdä meetwurstia, mikäli ne eivät ole ihan huippukilpahevosia. Yhdellä MM-tason kilparatsastajalla oli käytössään supervihainen hevonen. Sillä hevosella oli ratsastettaessakin "kuonokoppa", ettei se puraissut ratsastajaa jalasta. Edit: alkuperäiset, englanninkieliset jutut Guardianista löytyvät täältä ja täältä. Koira oli mastiffityyppinen rescue-koira, joka oli ollut tässä uudessa kodissaan vain muutaman kuukauden. Äiti yritti pelastaa tytärtään pistämällä koiraa keittiöveitsellä. Koira joko kuoli pistoon tai lopetettiin tapahtuman jälkeen. Mastiffit purevat kanssa niskaan, samoin kuin kait metsästyskoiratkin. Kamala tapaus kaikkinensa.

Tämäkin dobermanni-uutinen oli aika puistattava. Olisi kiinnostavaa tietää, mikä koirassa laukaisi tämän hyökkäyksen. Minuakin on kerran purrut dobermanni jalkaan. Onneksi välissä oli nahkainen prätkäpuku ja paksunahkainen "jatsari"-saapas jalassa. Olin 16-vuotias ja saanut ensimmäisen prätkäkorttini. Käänsin prätkääni hiljaisessa vauhdissa silloisen asuintiemme päässä Haagassa ja näin tämän dobberin, joka muuten oli aina vapaana. Siinä sekunnissa se koira roikkuikin kiinni jalassani. Potkaisin koiraa samalla jalalla, jolloin se irroitti otteensa ja isäntäkin oli sillä hetkellä paikalla ja sai kytkettyä koiransa. En tiedä mikä siihenkin koiraan juuri sillä hetkellä meni. Ei tainnut koira tykätä 125-kuutioisen Yamahani soundista.

Lukekaapas tämä juttu! Minua on pitkään ottanut kaaliin nämä älypuhelimet. Itselläni ei ole älypuhelinta, enkä hanki, jos vain voin välttää. Koetan vielä saada samanlaisen perus - Nokia-mallin , jollainen on kestänyt käyttöäni kuusi vuotta. Minun ei tarvitse roikkua netissä ja SOME:ssa junamatkoja, sun muita, mutta se on aika mielenkiintoista tarkkailla ihmisiä, jotka kaivavat nämä älyvapaat laitteet heti kun pääsevät paikalleen istumaan. Kait siellä Facebookissa sitten pitää roikkua lähes 24/7, en tiedä. Yksi vanha työkaveri oli päivittänyt viimeksi FB-statustaan "Ei ole mitään kirjoitettavaa". Autsch. On tytöllänikin omppupuhelin, ollut jo kolme vuotta ainakin, mutta itse en sitä kaipaa. Miähelläkin on älypuhelin, mutta hän kopioi sinne työkalenterinsa, joten se ehkä sallittakoon. Sitten, kun hänellä on matkapäivät kalenterissaan, niin minäkin saan ne aikaisemmin tietooni, kuin edellisenä iltana. Miäs muuten matkustelee paljon. Olin jo katsonut loppuvuoden matkapäivät valmiiksi, kun olin silmäsairaalassa tarkastuksessa. Tuota minun vasenta silmääni koetetaan vielä kerran korjata sen kiertokarsastuksen osalta. Leikkaus menikin sitten tammikuulle ja minun oli vielä soitettava miähelle, kun muistin, että Las Vegasin messut ovat noina aikoina. No kävikin niin hyvin, että kun leikkaus on maanantaina 20 päivä 7.30, niin miäs tulee kotiin lauantaina. Loistavaa ajoitusta, eikö vain?

Tunnistatteko itseänne minään noista älypuhelimien käyttäjinä. Toivottavasti kukaan ei ole noin addiktoitunut. Älkää ainakaan tunnustako:) Tyttärelleni olen pari kertaa karjaissut, kun puhelin on ilmaantunut taskusta ruokailun päätteeksi. On se puhelin vielä mennyt taskuun takaisin. Mutta täytyy tunnustaa, että kyllä se puhelin helposti näppeihin liimaantuu.

Miäs tuli eilen matkoilta ja lupasi tänään tehdä ruoan ja auttaa siivoamisessa. Mikähän siihen on mennyt:)? Ei sen puoleen, kyllä hän tekee molempia asioita aina joskus muutenkin. Jos nyt vielä lisään yhdenkin oikein hyvän asian, niin eihän tätä voi potutuslauantaina julkaistakaan.

Taidekuva, olkaa hyvä. On se taidekuva, jos minä niin kerran sanon. Siinä on Ossi, hieman tärähtäneenä:)
Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein mukavaa viikonlopun jatkoa Ossilasta. Kaikille isille onnelista huomista isäinpäivää!

14 kommenttia:

  1. Huomaan, että kannattaa iltalehtien päivittäiset lukemiset jättää pois päiväohjelmasta ja tulla tänne lukemaan potutus- ym.uutiset. Pääsee helpommalla.
    Näköjään takeeseen ei voi koirastaan koskaan mennä. Vaikka kuinka olisi aina ollut kiltti. Tämänkin dobermannin yllättävään aggressioon saattaa löytyä laukaiseva tekijä koiran kivusta tai sen lääkityksestä. Omistaja oli sentään vastuuntuntuinen ottaessaan yhteyttä eikä reagoinut ihmisten ymmärrettävään aggressioon omalla aggressiolla, kuten usein tapahtuu, vähäisimmissäkin tapauksissa.
    Enhän minä älypuhelinta tarvitse, olen sitä ikäluokkaa, että on luotettava omaan älyyn, niin kauan kuin sellaista on hitunenkin jäljellä. :) Olen jo pudonnut kärryiltä enkä tunne juuri mitään ominaisuuksia, joita älypuhelimissa on tarjolla. Minulla on kylläkin älypuhelin, lapsenlapselta peritty, mutta käytän sitä vain puhelimena, ilman nettiyhteyttä tms.
    Facebook on kyllä joillekin koukuttava, ihan kuin ei olisi elossakaan, jos ei koko ajan ole kontaktissa siihen yhteisöön. Onneksi en ole riippuvaisuutta poteva (paitsi koirariippuvuus...) ollenkaan, Facebook on minulle vain yksi kanava muitten joukossa. En kerro siellä, jos menen vessaan tai nukkumaan.
    Veljeni kertoi aikoinaan silloin kun kännykät yleistyivät, että ollessaan helsinkiläisessä kahvilassa, taisi olla joku Fazerin, niin siellä istui naapuripöydässä 5 nuorisoikäistä yhdessä. He eivät keskustelleet ollenkaan keskenään, vaan jokainen näpräsi omaa kännykkäänsä koko sen ajan, kun veljeni oli siellä kahvilla. Tuollaista taitaa esiintyä edelleenkin, käyn niin harvoin missään, etten tiedä nykyistä meininkiä.
    Ettei miähellä ole taka-ajatus, tänään kunnostautuu ja huomenna juhlitaan? Hyvän lahjan toivossa kenties? Eimaar, kivaa, kun mies tekee kotihommia, minä en koskaan valita enkä huomauta, vaikka ei olisikaan niin kovin hyvin tai "oikein" tehty, kiittelen vaan ja jälkisiivoan salaa, jos tarpeen. :)
    Taide ja kauneus on katsojan silmässä. Eikös vaan!
    Terkkuja Ossilaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muhahhaa. Ehkä nyt kuitenkin kannattaa käydä ihan itse selailemassa ne iltapäivälehtien uutiset. Minun uutissuodatin on ihan omanlaisensa. Noita ikäviä koirauutisia tuntuu tulevan ihan viikoittain. Se kyllä pistää miettimään, että mikä niissä koirissa oikein laukaisee sen ikävän käyttäytymisen. En oikein usko, että sitä voidaan selittää millään koiran huonolla hoidolla, tms. Purihan Ossikin minua syyskuussa ja täpäkästi purikin. Siinä oli vain hitusen verran poikkeava tilanne samalla, kun annoin sille lääkkeen. Kaksi vierasta ihmistä samassa huoneessa riitti tähän puremiseen. Tai näin ainakin olen yrittänyt selittää asiaa itselleni.

      Tuo älypuhelinasia ja Facebook on kyllä metka. Miten sitä jotkut tulevatkin niin riippuvaiseksi siitä omasta yhteisöstään? Minä käyn joskus katsomassa, miten vanhat ratsastuskaverit pärjäävät kilpailuissa ja mitä heidän hevosilleen kuuluu. Sitten joskus ihmettelen omien tuttavieni päivityksiä. Jos ei ole mitään sanottavaa, niin pitääkös se nyt sitten julkituoda? Ketäs se sanomattomuus jaksaa kiinnostaa? Yhtä vähän minua kiinnostaa jonkun tuttavani kahvinkeitto. Jotkut kuvajaotkin ovat joskus outoja. No se Facebookin ihmeellisyyksistä. Toisaalta olisi kiva kuulla esimerkiksi tyttärestä, jos hän nyt jotain sinne päivittää, mutta hänpä ei kuulemma ota minua "kaveriksi". No hohhoijaa. Toisaalta en olekaan tyttäreni "kaveri-kaveri", minähän olen hänelle äiti.

      Kyllä on ankeaa, jos istutaan samassa pöydässä eikä keskustella, vaan keskustellaan virtuaalisesti. No ehkä tämä maailma on jotenkin muuttunut, eikä tälläinen parikymppisten sukupolvi edes lainkaan ihmettele sitä.

      Voi, voi. Ei ole miähelle isänpäivälahjaa. Eikös se kuuluisi lapsen antaa? No se ainokainen on Pariisissa vielä. Miäs muuten lupasi käydä kaupassakin tänään, mutta se nyt johtuu vain ja ainoastaan siitä, että sikarit ovat loppumassa. Täytyykin käyttää tilaisuutta hyväksi ja kirjoittaa mahottoman pitkä ostoslista:) Saksan maalle terveisii!

      Poista
    2. Jos isänpäivää tutkailee tarkemmin, niin voihan äiti antaa "kiitoslahjan" lapsensa isälle. Äitienpäivätkin sujuvat tuohon malliin ainakin minun lähipiirissäni, miehet lahjovat vaimojaan, koska ovat heidän lastensa äitejä. Tuosta tulikin mieleeni ensimmäinen oma äitienpäiväni, jonka voisin kyllä pyyhkiä pois...

      Poista
    3. Olet ihan harvinaisen oikeassa, mutta nyt en kyllä ole varannut mittään lahjaa. Lapsi on sentääns luvannut soittaa huomenna iskälleen. Muistutin perjantaina, että muistapa sitten, että sunnuntaina on isäinpäivä, eihän tuo muuten olisi muistanut. Tytär on vähän sellainen, ettei muista synttäreitä, ei ainakaan montako vuotta täytetään, minäkin sain 50-vuotiskortin kaksi vuotta etuajassa.

      Poista
  2. Älypuhelin, jonka sain muutama vuosi sitten pojalta lahjaksi on tuossa sivupöydällä käyttämättömänä. En koskaan siihen aktivoinut internetyhteyksiä. Kun perin mieheni 'mummopuhelin' Doron, jossa on ihanan iso näyttö ja näppäimet, jätin ilolla älypuhelin Samsungin lepäämään. Sitä ei esim. koiralenkeillä ollut mitenkään helppo käyttää ja hyvin sääherkkäkin se on. Doro on hyvä, sitä pystyy hallitsemaan yhdelläkin kädellä. Yleensähän toisessa kädessä on koiran talutin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan vähän harkinnut Doroa, mutta ehkä se on seuraava ostos, sitten yhden Nokian jälkeen. Olen niin tottunut Nokian "logiikkaan", että se saa mennä toiseksi vikanakin puhelimena. Ensimmäinenkin oli Nokia:) Minä en paljoa lenkeillä puhelinta voi käyttää, kun toisessa kädessä on Ossin talutin ja toisessa on kävelysauva. Pääsen minä ilman keppiäkin kävelemään, mutta jotenkin olen nyt tottunut sauvan antamaan heiveröiseen apuun. Terveisii teillepäin!

      Poista
  3. En lukenut puhelinjuttua mutta silmäilin sen verran ett pääsin kärryille. Mulla on näkymä korttelipihan leikkipaikalle. Aina siinä joku vanhempi puhelimen kanssa touhuaa ja lapset oikeasti haluaisivat jotain huomiota, vauhtia keinuun, kadonneen lapion tms.
    Ja metrovaunussa vähintään 8:lla kymmenestä on puhelin kädessään matkan ajan.
    Mulla on varmaan samanlainen ku sulla, perusNokia ja varmasti kuus vuotta vanha, alkuperäinen akkukin toimii vielä hienosti, ja mulla on vain mustavalkoinen ruutu, sitä jotkut ihmettelee ku ei oo värikuvaa. Heh, niinhän se oli telkkaritkin muinoin värittömiä.
    Koirajuttuja on nyt ollut ihan hurjasti viime aikoina.
    Hali voi hyvin ja lähettää Ossille pari ystävällistä sähinää ja hännän pörhennystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielestäni on äärettömän surullista, jos lapset joutuvat semmoiseen jonkunlaiseen vastavuoroisuuspulaan. Ihan oma keksimä sana. Mutta koetan vaan sanoa, että lapsen tyrkkiminen keinussa on ihan sata kertaa arvokkaampaa ja tärkeämpää, kun se joku halvatun twiittaaminen tai naamakirjan päivitys. Mullakin toimii alkuperäinen akku, mutta nyt kyllä puhelin on osoittanut vähän lahoamisen merkkejä. Sitä ei saa päästää sammumaan, muuten on epävarmaa, että aukeaako. Halille kisuhaleja, M-L ja Ossi.

      Poista
  4. Ikäviä koirauutisia on tosiaan ollut usein viime aikoina. Ne ei ainakaan vähennä minun pelkoa siitä että mitä jos Jimille sattuu jotain. Lähes päivittäin ohitamme koiria, joista tulee tunne että jos omistajan ote irtoaa niin mitä tapahtuisi.. Monet kääntyvät myös pois, toisaalta hyvä mutta kertoo kuinka epävarmoja ovat.

    Hyvää isänpäivää ja Ossille rapsutuksia :)

    P.s minä en luopuisi älypuhelimesta enää millään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jimi on onneksi sen verta pieni, että sen voi tyrkätä vaikka oman takin alle, jos tiukka paikka tulee. Minun mielestä se on helpompi tilanne, jos joku koira kääntyy piois. Sehän on hyvää tietynlaista ennakointia, jos odotettavissa olisi rähinää oman koiran osalta.

      No enhän minä sanonut, etteikö niitä älypuhelimia saisi olla, kritisoin vain niiden tietynlaista käyttöä. Kuten sanoin on miähelläkin ja tytöllä, mutta minä pärjään vielä ilman. Kun istun tietsikan äärelle, niin koetan hoitaa ihan kaikki hommat ja sitten taas suljen tietsikan. Isänpäivän kunniaksi miäs imuroi tuolla alakerrassa:) Terveisii ja Jimpsulle virtuaalirapsutuksia, Ossi lähettää asiaankuuluvat murinat:)

      Poista
  5. Nyt on tosiaan valitettavasti tullut aika paljon noita negatiivisia koirauutisia luettua.

    Meilläkin lenkeillä kohdataan koiria, jotka painuvat heti meidät nähtyään metsään odottelemaan, että mäyräkoirat ohittavat ne. Tämähän ei auta, tietenkään, mäyrien egon suhteen mitenkään - ne näkevät, että ovat niin mahtavia, että toiset koirat väistävät niitä, mutta parempi niin, jos vastaantulevan omistaja on epävarma saako oman koiransa hallittua ohitustilanteissa. Nämä ko. koirat ovat aina olleet isojen rotujen edustajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita ikäviä koirauutisia suhteessa ihmisiin ja toisiin koiriin on tosiaankin ollut luvattoman paljon. Minä olen se joka vedän Ossin pellolle, jos vastaan tulee koira, josta en tiedä onko se uros, vai narttu. Ossin nyt jaksaa vielä retuuttaa toisen uroksen ohi, mutta sitä koirakiroilua ei jaksa kukaan, siis en ainakaan minä, kuunnella. Tuo pölvästi on sitäpaitsi kerran yrittänyt käydä howavart uroksen kimppuun. Laikkupojille terveisiä.

      Poista
  6. Minä en ole suuremmin ollut älylaitteiden orja, mutta minusta on tulossa sellainen. Se on vaan niin näppärää hoitaa kaikki sillä yhdellä laitteella. Olen salamana paikalla kun se piippaa, mutta on myös hetkiä jolloin laitan sen lentokone tilaan. Eli en ole verkossa enkä ota puheluita vastaan. iPhone ja iPad ovat tulleet elämääni ja tuoneet helpotusta, mutta riippuvaisuutta en tunnusta vielä. Ja mitä potutukseen tulee, olen päättänyt ettei mikään minua potuta, tänään :) Se auttaa pitkälle.

    Tässä naapurustossa koira puri perheen omaa tyttöä. Syy selvisi, koira oli vakavasti sairas ja se oli merkki sen puolelta. Ihastelen perheen viisautta selvittää käytös ennen koiran haukkumista ja lopettamista. Sehän siis lopetettiin sairauden takia.

    VastaaPoista
  7. Ipadilla minäkin luen alakerrassa aamuisin lehdet ja luen joskus blogini kommentit, mutta kun tulee kirjoittamisen vuoro, siirryn yläkertaan tänne "omalle koneelleni". Ipadillä on mielestäni superhankala kirjoittaa ja se keksii ihan omia sanoja, kun ei olla keksitty mistä sen sanavalinnan saisi pois. Minuakin potuttaa vain lauantaisin;) sille päivälle kerään kaikki sihinät ja pihinät ja niistä osan pullautan ulos lauantaipotutuksena;) Tänäänkin olen ollut niin iloinen ja tyttäreni puhelinsoiton jälkeen suorastaan onnellinen. Siis voivathan koiratkin saada mitä ihmeellisimpiä sairauksia. Oikeastaan ihan kaikki, mitä me ihmisetkin. Tytsylle virtuaalihalaus ja Sheriffeille rapsutuksia.

    VastaaPoista