lauantai 16. marraskuuta 2013

Potutuslauantai osa 27

Kun ei erityisesti harmita, niin sitten pitää kaivella ne harmin aiheet. Jos osaavat koirat murjoa ihmisiä, niin käy se valitettavasti myös toisinkin päin:( 

Olen löytänyt paljonkin eri juttuja, joissa isot koirat ja varsinkin jotkut tietyt rodut osaavat olla hankalia, mutta annetaan puolustuspuheen vuoro esimerkiksi dobernannien omistajilta. Minä suhtaudun silti vähän varauksella kyseiseen rotuun. Onhan se ainoa rotu, joka on hyökännyt minun kimppuun, ilman näkyvää syytä. Muutamat koirat ovat purra napsauttaneet, jopa oma Ossi, mutta näissä tapauksissa on ollut omaa tietämättömyyttä ja hölmöyttä mukana. Yksi vanha karjalan karhukoira napsautti minua sormiin, kun noin viisivuotiaana menin ottamaan siltä luuta. Ei ollut äiti vieressä kertomassa, että niin ei saa tehdä.

Ei käy kateeksi Timo Soinia. Tehtäköön nyt vielä kerran selväksi, että en kannata Perussuomalaisten puoluetta, mutta kyllä puolueen johtotehtävissä olevien ihmisten olo voi olla nykypäivinä tukalaa. Puolueella on rasitteenaan Halla-Aho, sitten se kuuluisa saha-alan yrittäjä, jonka nimeä en edes muista ja kaikki nämä muut kamaluuksien laukojat. Toisaalta Suomen kansa saa juuri sellaisen eduskunnan, kuin se on äänestänytkin ja onhan se kansa kunnallisvaaleissakin äänestänyt näitä veitikoita sinne valtuustoihin. Syvä huokaus.

Tuleva naapuri soitti ja pahoitteli tien kuntoa. No se tie onkin järkyttävässä kunnossa, kun isot autot ja koneet ovat sitä ees taas sahanneet. Eilen minulla raapaisi vähän maasturin pohja jo tiehen kiinni, vaikka yritin taiteilla siitä. Miäs onnistuu ajamaan paremmin tietä pitkin kuin minä. Huomenna laitattavat naapurit tietä kuntoon. 

Yksi mielestäni viikon liikuttavampia uutisia oli tämä juttu. Itse olen niin onnellinen. Tytär soitti, olikohan se toissapäivänä ja ilmoitti että poikaystäväkin tulee joulunpyhinä käymään. Oi olen niin iloinen. Tytär viipyy vähän pitempään ja sitten varmaan matkustaa takaisin. Nyyh, on se vain totuttava, että hänestä tulee pariisitar, ainakin toistaiseksi ja tietenkin toivon, että onni ja rakkaus kestävät. Eihän sitä tuossa iässä voi oikein ennustaa. Toisaalta tapasinhan minäkin mieheni alle kaksikymppisenä ja samoja latuja suksitaan vieläkin, yli 30 vuoden jälkeen. No tunnustetaan, että ovat ne sukset tuossa ajassa menneet ristiinkin, mutta eivät sentään ihan lopullisesti:)

Herra Ossi onnellisensa luunsa kanssa. Ai kamala, kuinka se luu haisi pahalle, kun avasin sen tyhjiöpakkauksen. Ossin mielestä se luu taasen tuoksui ihanalle ja se esittikin kaikki tanssitemppunsa samalla kun aukailin sitä tosi tiivistä muovia. No tiivis sen paketin pitääkin olla, kun minun nenään se haisu oli järkyttävä.

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta ihanaa viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

12 kommenttia:

  1. Ihanaa, että tyttö on tulossa kotiin, vaikka nyt vaan käymään, mutta kuitenkin. <3 Nyt en muista olitteko tavanneet tuota väyvykokelastanne aikaisemmin? Toivottavasti saadaan lunta jouluksi, niin pääsee 'poika' näkemään "oikean" talven. ;D

    Ossi näyttää hyvin tyytyväiseltä haisuluunsa kanssa. :D

    Mukavaa viikonlopun jatkoa sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta alan varmaan laskea tunteja siihen hetkeen, että näen taas oman pikkuiseni. Äidille lapset pysyvät varmaan aina lapsina. Oma äitinikin muistuttelee joskus ihan hassuista asioista minua ja hän on sentään ihan selkopäinen 76-vuotias. Silloin minun on pakko sanoa, että hei olen nyt sentään päälle viisikymppinen:) Loukkaantuukohan 24-vuotias, jos häntä kutsutaan pojaksi? Onneksi hän ei osaa suomea eikä pysty siis lukemaan blogiani, wuhhahhaa...

      Ossi on aivan ikionnellinen haisuluunsa kanssa. Luu meinasi päätyä äsken sohvalle, mutta miäheni kielsi. Niin hyvä muisti Ossilla ei ole, että muistaisi luilla olevan kestokiellon sohvalle. Tytsyille Ossi-pusuja ja teille muuten vain mukavaa veekooällää.

      Poista
  2. Huh, on sentään hyvä, että koiranhakkaaja sai eläintenpitokiellon. Hänen onnensa etten minä ole tuomionlangettaja. Olisi ukko saanut ehdottoman rangaistuksen ja tuntuvat sakot päälle.
    Voi että on Ossi onnellinen luunsa kanssa! Voin kuvitella ne aromit, hihi. Minun nokkaanihan ottaa kaikki vähänkin lihalta haiskahtavat, kun itse en ole lihaa syönyt vuosikymmeniin. Olemme muutenkin Párekin kanssa eri mieltä siitä mikä on tuoksu ja mikä haju : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eläintenpitokielto on tosiaan aivan vähintä. Voisi Suomessa olla vähän tiukemmat rangaistukset monissakin asioissa, jos me kaksi päästäisiin tuomioita jakelemaan. Ei kyllä pääsisi nuoret murhamiehet kahdella vuodella vankilasta. Näinhän kävi, kun tämän yhden nuoren suomalaisen naisen kuolema Espanjassa muuttui toisen syytetyn osalta tapoksi. Tuomio kuusi vuotta ja ensikertalaisena pääsi automaattisesti ulos istuttuaan kolmanneksen tuomiostaan. En kyllä aina jaksa ymmärtää näitä asioita.

      Siinä luussa on sellainen ällö hapantuneen lihan haju. Nyt se ei enää ole niin järkyttävä, kun Ossi on nikertänyt ne vähäiset lihat siitä luun ympäriltä. Aarre se on, kuten kaikki Ossille annettavat luut. Annan ehkä kerran viikossa Ossille rustoluun, kun se vaikuttaa Ossin vatsaan kovettavasti, joten sen useammin en viitsi niitä syötellä. Jotenkin tosiaan tuo koiran ja ihmisen aromaattinen tuoksumaailma eroaa toisistaan:) Terveisii teillepäin ja mukavaa viikonlopun jatkoa.

      Poista
  3. Luen noista eläinten pahoinpitelyistä vain otiskot, ne riittävät minulle. Samaa kastia ovat nuo eläinrääkkääjät kuin lasten pahoinpitelijätkin. Parasta olisi, jos heitä ei olisi olemassakaan.
    Uskon kyllä, että dobermannit ovat ihania perhekoiria, mikä ettei, mutta silloin tällöin joku käyttäytyy aggressiivisesti eli rodun maine kyllä naarmuuntuu siinä samalla. Luulen, että nuo aggressiokoiratkin ovat omassa perheessään ihan kivoja koiria. Harvemmin hyökkäävät oman perheen kimppuun, on sellaistakin kyllä sattunut.
    Teillä onkin mukava ja erilainen joulu odotettavissa, vävyehdokas tulee näytille, se on jännä tilanne. Muistan vielä oman vastaavan tyttäreni kohdalla, ja häihin se silloin johti. Ja on liittokin kestänyt. Eli varautukaa tekin kaikkeen...
    Meillä on kuivattua pötsiä Wupelle, se haisee ja tuoksuu kyllä kans ihan hirveälle. Yäk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luen kyllä jututkin, mutta hyvin pintapuolisesti. En ehkä ole ihan niin herkkäluonteinen ja sitten en ainakaan millään muotoa ruoki omaa mielikuvitustani. Yleensä koetan saada asioista hyvin selvän kuvan. Sitten taas ihmisiin kohdistuneita väkivaltajuttuja en lue. Ne eivät vaan millään tasolla kiinnosta. Joiltakin otsikoilta ei vaai voi välttyä.

      Hmm, yritän uskoa, että dobermannit ovat ihania perhekoiria, mutta itselleni en koskaan ottaisi ja se johtuu juuri tuosta päällekarkauksesta. Sattui vain olemaan juuri sen rotuinen.

      Hih, pitää ehkä viedä vävykokelas oman appiukon luo käymään, kun hän on aikoinaan lukenut lukiossa kolme vuotta ranskaa. Tosin siitä on hieman enempi kuin 60 vuotta, kun appiukko on jo 82-vuotias. Pää on kuitenkin terävä ja ehkä sieltä jokunen ranskan sanakin voisi muistua.

      Tuo kuivattu pötsi on kanssa aika aromikasta samoin kuin pakastemahapullat. Miten nuo koirien rakastamat jutskat voivat olla meistä niin ällöjä? Saksan maalle terveisii.

      Poista
  4. Dobberi osaa olla ihana perhekoira osaavissa käsissä. Niiden omistajat saa valitettavan paljon paskaa niskaan ja ihan turhia haasteita meidän muiden rotujen omistajilta. Itselleni en välttis dobberia kokonsa puolesta ottaisi. Se yltää kivasti joka paikkaan...

    En edes lukenut otsikoita. Lapsiin, eläimiin tai muihin syyttömiin sotkeutuvat saavat kiehuntaan.

    Ja luultavasti lapset pysyvät aina äidin pikkuisina. Joku viisas on jääkaappimagneetissamme sanonut, että: äidit pitävät lapsiaan sylissä vain hetken, sydän kuuluu heille ikuisesti. Niin tai näin, mutta kivaa jotta vietätte joulun perheen kesken. Yhdessä on paljon mukavampaa. Toiv ranskis näkee Suomesta jotain muutakin kuin loskaa...olisi hienoa tarjota kunnon hanget ja pakkaset.

    VastaaPoista
  5. Allekirjoitan koko ensimmäisen kappaleen. Moni ei myöskään ottaisi saksan paimenkoiraa ja meillä oli niitä perheessä kaksi peräkkäin. Sen ihanampaa rotua minun on vaikea kuvitella. Toki kaikki isot koirat tuovat omat haasteensa.

    Olipas kaunis tuo teidän jääkaappimagneetin ajatus. Se, että lapset ovat sylissä vain hetken on siis niin totta. Vain puoli metriä lunta tänä vuonna. neljänä viime vuonna on riittänyt lunta täällä meillä niin paljon, ettei oikein ole tosikaan. Terveisii teillepäin. Muista sylitellä tyttöä ja vähän niitä Sheriffejä kans.

    VastaaPoista
  6. Asiasta kolmanteen: toivottavasti Eino ei riehunut teillä kovin paljon, ettei ole taas puusavottaa tiedossa. Meilläkin Eino oli pelkkä kova puhuri, lähimetsästä ei kaatunut yhtään puuta. Olen tänään vapaalla ja käytiin Ollin kanssa aamulenkillä tarkastamassa lähihoodsit. Yöllä ollut pikkupakkanen ja aamurusko oli komea. Joskus on kiva olla vapaalla hyvällä säällä.

    Kiva, että tytär tulee jouluksi kotiin. Sitten vaan ruokapöytään perussuomalaista pöperöä! Meidän ranskalainen ystävämme (oli aikoinaan täällä vaihtarina) on kertonut, että Ranskassa syödään jouluaattona vain mereneläviä ja joulupäivänä ankkaa, hanhea, kania tms. Ei olisi yhtään hassumpi idea meilläkään jakaa tarjottavia useammalle päivälle - täytyykö se äidin laittaa kysta kyllä samana päivänä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me säästyimme Einolta oikeastaan täydellisesti. Ei voi sanoa, että täällä olisi edes myrskynnyt, tuuli vain navakasti. tuo tuulen suunta oli vielä se pahin mahdollinen. Suoraan pohjoisesta kova tuuli on ehdottomasti pashin. Silloin saattaa rymähtää noita isoja puita vaikka talon päälle.

      Nuori mies on jo tytölle ilmoittanut, että poroa hän ei syö. tyttö oli juksannut jotain poronkäristyksestä, josta muuten tyttö itse pitää. No ei meillä ole Petteri Punakuonoa yleensä muutenkaan menyyllä. Täytyy kehitellä jotain. Itsekin toivoisin joulun aikaan yleensä jotain muuta kuin kinkkua. Meillä muuten perinne on, että miäs paistaa kinkun, isoäitinsä ohjeen mukaan:) Itse voisin kyllä vähän vaihdella menyytä. Eniten pidän kaloista ja mädistä, joten alkupalat on syytä syödä kahteen kertaan. Terveisii teillepäin ja Ollille kaukorapsutuksii.

      Poista
  7. Lapset on lapsia vaikka niillä olisi omia lapsia, luulen minä. Ainakin oma äiti on sitä mieltä.

    Kerran menin ostamaan tuollaisen tyhjiöpakatun luun ja toiste en sitä tee. Se haju oli kamala ja luu kostea, olin ihan varma että kohta sitä löytyy jälkiä joka paikasta. Mutta se meni parempiin suihin nopsaan - Nelli varmaan äänestäisi tyhjiöpakatun luun puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset juu taitavat pysyä äitien lapsina, vaikka olisivat sitten minkä ikäisiä vain:).

      Itsekin olin varma, että se luu sotkee ainakin tuon minun mattoni, mutta ei mitään. Tosiaan se hajukin hävisi aika nopsaan, kun se haju taisi olla ainoastaan niissä lihanrippeissä. Ossikin kadotti suurimman osan luusta melko nopsaan. Eiköhän siitä luusta joku palanen pyöri täällä jossain. Mutta kun ei haise eikä sotke, niin olkoon missä vaan. Kyllä se jossain vaiheessa on kadonnut Ossin vatsaan. Luulen, että sellainen tyhjiöpakattu luu saa meiltäkin JAA äänen:) Terveisii ja Nellille Ossilta pusut, M-L ja Ossi.

      Poista