lauantai 25. tammikuuta 2014

Potutuslauantai osa 33

Näin tuossa eilen Iltalehdessä otsakkeen, että "14-vuotias tyttö puukotti 11-vuotiaan pikkusiskonsa". Eikä ihan vähän puukottanutkaan. Nelisenkymmentä puukoniskua. Mikähän on saanut tämän nuoren amerikkalaistytön sydämistymään noin pahasti? Katkaisi siskonsa elämän, pilasi oman elämänsä, puhumattakaan koko perheen ja monen muun elämästä. Kyllä pitää olla taustalla jonkinasteista mentaalista häiriötä ja pahemman sorttista. Mikseiväthän vanhemmat ole huomanneet mitään? 

Takaisin koirien asioihin. Ensi maanantaina tarvitsee katsoa tiukalla silmällä MOTia, jossa puhutaan jälleen kerran vaarallisista koirista. Olen vakuuttunut siitä, että on olemassa koirarotuja, jotka ovat ns. vaarallisempia kuin jotkut toiset ja vielä vaarallisempia jouduttuaan epäpäteviin ihmiskäsiin. Silti en osaa pitää bullterrieriä juurikaan vaarallisena rotuna. Yhdellä tuttavallamme on ollut useampia ja kaksi koiraa niistä tunsin. Sen ihmisystävällisempiä koiria olen harvoin nähnyt. Siksi vähän oudoksun tuota bullterrierin vaarallisuutta. Tietoja MOTin dokumentista 27.1.2014. Sitten tulee mieleeni juttu jenkeistä, jossa lauma bullterrierejä repi kappaleiksi perheen pienokaisen. Veikkaan, että mäyräkoiralaumalta onnistuisi ihan sama juttu. Joku asia kun laukaisee koirien metsästys- tai raateluvietin, niin siinähän menee pikkupiltit sivussa. 

Tässä uutisessa hieman virheellisesti sanotaan, että labbis hyökkäsi naisen kimppuun. Todellisuudessa labbis hyökkäsi naisen pienen koiran kimppuun, jonka jälkeen naisen ottaessa oman koiransa syliinsä, labbis hyökkäsi sitten vielä ilmeisesti naisen kimppuun. Todistus siitä, että hyvinkin kilttinä pidetyssä rodussa on vihaisia yksilöitä. Ossinkin kimppuun on muuten hyökännyt labbis, uros, mutta se nyt vain on "näitä sattuu ja tapahtuu juttuja". Ennen tätä hyökkäystä edelsi Ossin merimiesmäinen haukkukiroilu:) eikä se labbis tehnyt minulle mitään, kun revin sitä äkäisesti niskasta, pois Ossin kimpusta. Sitten siinä olikin jo paikalla omistaja joka sai koiransa kiinni.

Tässä juttua Tanskassa kielletyistä roduista. Enpä nyt ota lainkaan kantaa siihen, pitäisikö Suomessa joku rotu kieltää. Mielestäni ehkä ei. Kun omistaja tietää, mitä tekee, niin voihan siellä köyden päässä olla vaikka tiikeri. Tosin näidenkin kanssa on sattunut näitä hups-tapauksia. Yleensä kärsijänä on ollut omistaja. Suomessahan ei tälläisiä eläimiä onneksi saa pitää lemmikkeinä, toisin kuin esim jenkeissä.

Lukekaapas lista isojen rintojen haitoista! Ainakin, jos jostain käsittämättömästä syystä havittelette suurennusleikkausta. Olin niin tyytyväinen normaalikokoisiin B-kupin rintavarustuksiini, kunnes tissit kasvoivat samassa suhteessa kuin mitä painokin nousi. Huoks. Kuvittelen vielä kuitenkin saavani osan tästä noin 40 kilon liikapainosta pois, joten eiköhän tuo etumusvarustus pienene sitten samassa suhteessa. Tosin varpaiden näkyvyyden estää jo vatsakin:(

Ossia saattaa nyppiä se, kun otin lattialta pois tuon pellavamaton. Minua taasen alkoi potuttaa, kun herra Ossi katsoi oikeudekseen nyppiä sitä mattoa. Päätin suojella kovalla työllä kutomaani mattoa ja nostin sen turvaan Ossin käsittelystä.
Näin voi käydä, jos koira jää auton alle ja aiheuttaa autolle vahinkoa. Yksi kaverini töytäisi isoa koiraa autolla ja lommo tuli koiran omistajan maksettavaksi. Koira kyllä selvisi onnettomuudesta hengissä - onneksi. Kaverini on sen luokan eläintenystävä, että hän olisi loppuikänsä potenut omantunnontuskia, jos koira olisi kuollut. Tilanne vain oli sellainen, ettei auttanut, vaikka neljästäkympistä jarrutti täysillä.

Vielä yksi oikein emäpotutus, joka veti koko naamani happamaksi. Olikohan Lohjalla, niin koko koulun oppilaat ovat joutuneet karanteeniin, kun yksi sairastui tuhkarokkoon ja muita ei ole rokotettu. Juu, ymmärrän, jos tänä päivänä ei rokota lastaan sikainfluenssan takia, mutta tuhkarokkorokotus on ollut ja testattu meidän pikku pilteillä jo ainakin kahden vuosikymmenen ajan. Ellei kolmenkymmenen!. Itse kuulun ikäryhmään, joka on sairastanut kaikki mahdolliset lastentaudit, tulirokkoa ja hinkuyskää lukuunottamatta. Sikotautiinkaan ei minun lapsuudessani ollut rokotetta. Oli kamalaa käkkiä kaksi viikkoa koulusta kotona, ettei sitten vain tartuttanut muita.

Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein mukavaa viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

8 kommenttia:

  1. Mä en enää muista/tiedä mitä rokotuksia oon lapsena saanu mutt sen tiedän, että olin Aurorassa karanteenissa ku ei tiedetty mitä mä sairastan (ehkä n. 5-6 vuotiaana). Siin oli sitt kaikkia lastentauteja yhtäaikaa. Kyllä mun mielestä pitää rokottaa näitä normitauteja vastaan ku ne on luotettaviksi ja toimiviksi todettuja rokotteita. Ja ku taudit on saatu jo taltutettua, mitä niitä enää maailmaan levittämään, on sieltä uusia tulossa kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet siis niin oikeassa ja olen samaa mieltä asiassa. En ymmärrä, että on nykyään sellaisia vanhempia, jotka jostain täysin käsittämättömästä syystä haluavat jättää lapsensa kokonaan vaille rokotesuojaa. Kyllä niitä maailmalla riittää tauteja taltutettaviksi. Olen pitkään ollut jo vihainen aina, kun luen jonkun rokotevastaisen kirjoituksen. Tietysti rokotteiden pitää olla testattuja ja turvallisia ja voin uskoa, että tämä sikainfluenssarokotteen narkolepsiasairastumiset aiheuttivat taas pitkäksi aikaa roketevastaisuutta, höh.

      Poista
    2. Ei tulis mieleenkään jättää rokotuksia ottamatta, niitä jotka on hyviksi havaittu. Minä olen sitä ikäluokkaa, jolloin rokotteet olivat itsestään selviä otettavia, calmetit ja muut. Olin toisluokkalaisena Aurorassa tulirokon vuoksi, muut rokot podettiin kotona lääkärin tehtyä diagnoosin.
      Äh, tuo rintamuksen koko on siitä ärsyttävä juttu, että vaikka laihtuisi ei aina välttämättä kuppikoko pienene - ympärysmitta kyllä. On tullut pariin kertaan todettua. Aika paljon pitäisi laihtua ennen kuin kuppikokokin pienenisi. Toka tämäkin on varmaan yksilöllinen juttu.
      Sympatiat Ossille, jolta kylmästi vietiin matto!

      Poista
    3. Tulirokko se taitaa olla aika ikävä tauti. Juu ei olisi tullut mieeleenikään jättää tytärtänikään rokottamatta. Kaikki rokotukset otettiin mitä saatiin ja joukossa paljon sellaisia, kuten sikotauti ja tuhkarokko, jotka itse pienenä podin. Sitten vielä otin ihan yksityisesti hänelle vesirokkorokotuksenkin. Tosin sen sairastaessani olin niin pieni, ettei siitä minulla ole mitään mielikuvaa.

      Voi kauhistus, jos olet oikeassa ja nämä hinkit eivät katoakaan enää laihtumisen myötä. Voi hirvitys. Toivotaan, että olet tässä asiassa väärässä. Rasvaahan se on pelkästään joka sinne hinkkeihin on lisääntynyt. Autsch. Juu aika paljon pitäisi laihtuakin ennenkuin olen noin niinkuins "vanhoissa mitoissani". Ossilta vietiin kylmästi matto alta. Niin paljon arvostan omia puiden hakkaamisiani ja tuo matto on sellainen, jonka kudoin tytön kaupunkiasuntoon pari vuotta sitten. Ossi antoi maton aluksi olla rauhassa, mutta sitten alkoi siitä kiinnostua "liikaa" ja poistin maton lattialta. Páre-poitsulle terveisii, niinkuin tietty sinullekin M-L ja Ossi.

      Poista
  2. Otan kaikki ns perusrokotteet ja ne tytöllekin tuikataan. Mitään influnssa juttuja en arvosta. Ja koira osaamattomissa käsissä on pahasta oli rotu mikä tahansa. Seuraava koiramme tulee olemaan vaarallinen amstaffi, mutta se on sitten kun sille on aikaa. Tähän joukkoon sellaista ei tahtoisi, oppii kaikki tyhmyydet ja sellainen remmiräyhänä on hallitsematon. Tai siis korjataan, seuraava rotumme. Tällä hetkellä poden kauheeta pentukuumetta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät rokotuksille. Amstaffi kuuluu minulle hieman pelottaviin rotuihin, mutta en tunne yhtään kunnolla. Yhden puolitutun, tutun koira toimii kaverikoirana, joten se yksilö on varmasti täysipäinen. Sheriffeille rapsutukset.

      Poista
  3. Taidettiin jo meidänkin mukuloille tuikata enempi rokotteita, kuin itselle aikoinaan. Ite mukulana sairastin ainakin tuhkarokon, vesirokon ja sikotaudin. Isorokkoa ja vihurirokkoa taidettiin silloin pitää vaarallisimpina. Sikotaudista sain jonkun jälkitaudin, joka oli muistaakseni pahempi kuin itse varsinainen tauti. Pojillehan se onkin vaarallisempi kuin tytöille. Sairastamalla pitäis tulla immuuniksi. Tuntuu että kun joka asiaan rokotetaan, tulee niitä uusia tautejakin maailmaan sitten herkemmin. En silti niin kauhean rokotevastainenkaan ole, vaikka oma poika sai 3-kuisena pahan rokotusreaktion. Seuraavalla kerralla jätettiin hinkuyskärokote pois, eikä sitä sitten enää annettu, kuin ehkä armeijassa. Silloin ei enää reaktioita tullut. Toinen poika sai joskus rauhaskuumeen ja olikin siitä lähes kuukauden tosi kipeänä, siihen voisivat kehittää rokotteen, jollei sitä vielä ole.

    Noista koiraroduista senverran, että aina tulee olemaan ihmisiä, jotka hommaavat itselleen sopimattoman koira. Eivät osaa sitä kasvattaa tai sitten kasvattavat omalla käytöksellään tai muuten tahallaan näitä mielenvikaisia koiria. Eikös ihan täällä Suomessakin ns. maan alla pidetty näitä taistelukoirakilpailuja tässä taannoin. Lieneköhän se vieläkään mihinkään kadonnut, ei vaan ole kukaan jäänyt kiinni vähään aikaan.

    Tuli muuten vielä mieleen, että sä varmaan metsästäjän vaimona (eikös se niin ollut?) tiedätkin, että metsästysaikaan ajossa olevan koiran päälle ei saa ajaa, silloin voi auton kuski joutua tietyin edellytyksin korvausvastuuseen. Mistä sitten tunnistaa ajavan koiran? No ainakin jos sillä on esim. gps-panta, ja sitten pitää tarkkailla tienreunoja; jos siellä on koira selvästi sen näköisenä, että etsii jälkeä, niin kannattaa ajella varovasti. Myös jos näkee metsästäjiä, voisi olettaa, että lähistöllä saataa juoksennella koira/koiria. Tosin ei metsämiehetkään saa ihan tienvieressä metsästää, mutta vaikka ihan syrjäisiltä mettäalueilta koira lähtis liikkeelle, niin ajo saattaa viedä koiraa monasti pitkällekin, jopa valtateiden varteen. Muutenhan nuo onnettomuudet jää yleensä koiran omistajan vastuulle.
    Elli lähettää Ossille osaaottavat lipsautukset pellavamaton katoamisen vuoksi ;) Emäntä täällä kyllä ymmärtää miksi matto katosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat kai yleensä ne rokotteiden lisäaineet, joille saa sen herkkyysreaktion. Meillekin annettiin yhdessä työpaikassa influenssarokote ja yksi mies sai pahan allergiareaktion.

      Hui, se oli aika kamala se MOTin ohjelma. Tarttee kyllä sanoa, että jos näen jossain sidottuna koiran kaupan edessä, niin en ihan parin metrin päästä ohita, vaan vähän pitempi on välimatka.

      Ajavat koirat helposti jäävät tielle pyörimään, kun tielle ne jostain syystä helposti hukkaavat ne jäljet. Tarttee joo olla ekstravarovainen, jos jossain näkee metsästysporukoita. Hih, hyvin muistit, metsästäjän vaimo olen, vaikka en itse mitään metsästä.
      Ellille Ossi-pusuja takaisin.

      Poista