lauantai 1. helmikuuta 2014

Potutuslauantai osa 34

Ossia ja minua nyrppii tuo satanut lumi. Ossi kieltäytyi tekemästä lenkuraa miähen kanssa, kun vatsa ja pistooli viistivät lunta. Ossille tuli kiire kotsaan ja lieden lämpöön:) Nyt olemmekin poltelleet kakluuneja ihan jokainen päivä, jotta pysyisi sähkölasku inhimillisessä lukemassa. Miäs kantaa illalla puut parissa isossa kassissa ja minä polttelen kolme pesällistä kummassakin kakluunissa päivän aikaan. Kakluunit lämmittävät yllättävän paljon. Se sähkölaskun pienentämisen tarve on ilmeinen, kun talo muuten lämpiää sähköllä.

Kannattaa murmattaa:) Joku viikko sitten murehdin, että eikö kuuteille voi rakennella mitään keinopesiä. Nyt sitten ilokseni näin TV-uutisista, että metsähallitus rakentelee Saimaalle norppien keinopesiä. Tässäkin juttua asiasta. 

Mitähän töitä Mikael Jungner on tehnyt aikaisemmin. Nyt hän on löytänyt mukavan työn lukemalla satuja lapsille ja muistisairaille. No hienoa on ihan oikeasti, että kansanedustaja tekee vapaaehtoistyötä istuntokauden välissä. Niin kansanedustajammehan ovat vielä hyvin ansaitsemalla joululomalla. Kommentti "hienoa tehdä oikeaa työtä", on aika jännä. Onhan Jungner sentään ollut ihan johtajatasolla. No ehkä hän vertasi tähän nykyiseen työhönsä:)

Katselin eilen illalla leffaa Kun Harry tapasi Sallyn. Taisi olla kolmas kerta kun näen elokuvan, mutta vaikka se on romanttista hömppää, siitä leffasta tulee niin hauskalle tuulelle. Nuorena se on vitsa väännettävä. Juttu päättyi niin muistaakseni, että 10-vuotias poika löysi ihastuksensa. Isä tosin valitteli, että asiasta seurasi melkoinen mediakohu. Olisiko "varhaisteini" oikeasti osannut ihan itse ottaa yhteyttä useampien lehtien toimituksiin? Mene ja tiedä.

Hesarin kuukausiliitteessä on mielenkiintoinen juttu Huntingtonin taudista. Tauti periytyy geeneissä 50%:n todennäköisyydellä. Jos olette katsoneet TV-sarja Housea, niin siinä tämän yhden tummatukkaisen naislääkärin äiti oli kuollut kyseiseen tautiin. Itse en ole katsonut Housea piiiiitkään aikaan.

Sohvan päälliset pitäisi nyt joko pesettää, tai sitten hakea Kirkkonummen Mustista ja Mirristä vuokralle sellainen sohvapesuri. Melkein helpompaa taitaa olla se, että käyn vuokraamassa sen pesurin. Noiden tyynynpäällisten irrottelu ei ole nimittäin mitään helppoa hommaa.


Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

6 kommenttia:

  1. Olipas mielenkiintoinen tuo artikkeli Huntingtonin taudista. Luin sen kokonaan - kiitos linkistä. House-sarja on muuten jo loppunut, vaikka uusintoja taitaa kyllä tulla aina joltain kanavalta. Se sarjan kaunis tummatukka, Tri Remy "13" Hadley (Olivia Wilde), sai sarjassa tietää perineensä äidiltään Huntington-geenin.

    Minäkään en ilahtunut lumesta, jota tänne satoi viime yönä ja lisää vielä aamupäivällä, yök! Olisin pärjännyt TOSI hyvin ilman lunta kevääseen asti. Hassua tietysti, että meillä otettiin vasta tänään lumikola autotallista pihalle. Ja tosiaan siis ensimmäistä kertaa koko talvena.

    Terkkuja sinne Kirkkonummelle ja Ossikaiselle suukkoja meidän tytöiltä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin tuon artikkelin kokonaan. Kuukausiliitteemme on postilaatikossa. Tulee varmaan huomenna, jos Ossi aamukävelyllä jaksaa sinne asti. Nyt on tie aurattu. Kyllä geenit osaavat olla ilkeitäkin. Yhden vanhan tuttavani poika sairastaa AGU-tautia. Käsittämätöntä. Mies ja nainen tapaavat, saavat lapsen ja molemmat kantavat äärettömän harvinaisen perinnöllisen taudin geeniä. Life sucks, joskus.

      Meitin onneksi lumi alkaa ihan kohta sulaa poies:) Jeeeeee!! Minäkin olisin pärjännyt ilman lunta, mutta sitten koetan aina ajatella näitä talvilajeja harrastavia. Ja lapset olivat riemuissaan, kun heitä haastateltiin kuuden uutisissa.

      Terkkuja teillepäin ja Ossi lähettää kanssa pusuja teidän tytsyille!

      Poista
  2. Paljon mielenkiintoista luettavaa täällä taas. Kiitos!
    Párek tykkää lumesta, mutta inhoaa sen tunkeutumista anturoiden väleihin. Yhtenään saan kumartua kaivelemaan herran tassuista lunta pois. Ihan pienenpienikin luminokare on liikaa, heti pitää saada se pois.
    Terveisiä Ossille ja palveluskunnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ossi pitää lumesta keväämmällä, silloin, kun alkavat plussakelit ja lumi on sulamassa poies:) Sama vika Ossilla, se inhoaa niitä lumipaakkuja tassuissa ja pysähtyy aina nyppimään tassujaan, jotta se inha paakku irtoaisi. Teille päin kanssa terveisii!

      Poista
  3. Työssäni olen kerran hoitanut Huntingtonin tautia sairastavaa miestä. Kyllä on kauhea tauti, hänen äitinsäkin oli kuollut siihen. Kauheinta mielestäni oli kuitenkin se, että tällä miehellä oli 8 (kahdeksan!) aviotonta lasta, joiden kanssa ei ollut missään tekemisissä, ainoastaan maksumiehenä ja nämä lapset eivät siis tiedä tästä perimästä. Miehen aikuiset aviolapset, 2 kpl, eivät hankkineet ollenkaan lapsia tuon perimän takia.
    On tuo perimä mielenkiintoista ja usein surullistakin. Minulla on kaksi diabetesta sairastavaa lapsenlasta ja syytä kun tutkittiin TYKSissä, niin tyttäreni ja hänen miehensä ovat molemmat diabetesgeenin kantajia ja heidän kolmesta lapsestaan kaksi on siis perinyt tämän geenin molemmilta vanhemmiltaan. Silti ei suvuissa ole ennestään yhtään tiedossa olevaa diabeetikkoa. Ylläreitä siis.
    Vähähankista helmikuuta toivotellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole koskaan nähnyt, enkä tiedä ketään joka sairastaisi huntingtonin tautia.Erittäin ikävä tauti, kuten monet, monet muutkin perimään liittyvät. Ikävä se on perinnöllinen sokeritautikin, mutta jollakin lailla kurissa pidettävä kuitenkin. Eikä siihen käsittääkseni kuole, jos pitää lääkityksestä huolen. Toisaalta, kaikki me täältä joskus lähdemme, tavalla tai toisella.

      Hyvin monet perinnölliset taudit ja vajaavuudet vaativat sen "rikkinäisen" geenin molemmilta vanhemmilta. Jos nyt oikein ymmärsin, niin tuo huntingtonin tauti voi tulla kummalta vanhemmalta vain ja sillä 50 prosentin mahdollisuudella. Meidän suvuissa ei ole sen ihmeempiä perinnöllisiä tauteja, tosin serkkuni isän puolelta on punavihervärisokea. Eli hän on saanut geenin sekä sedältäni, että setäni vaimolta. No tämä ei ole häntä paljoa haitannut. Taidettiin huomata vasta armeijaan astuessa.

      Aika pienet ovat hanget - toistaiseksi. Terveisiä Saksaan, M-L ja Ossi.

      Poista