keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Oikein hyvää

Runebergin päivää Ossilasta. Tuossa aamupäiväkahvettani nautiskellessa lueskelin netistä iltapäivälehdet ja korkkasin kielitoimiston tekemän Tälläisen päätöksen. Minulle tuo päätös saattaa olla aika helppo, kun olen noudattanut sitä aikaisempaa muotoa ehkä noin 50-prosenttisesti:)

Itse olen aikamoinen kielipoliisi. Eihän se nyt minun omista teksteistäni näy, kun ei se vaan onnistu. Toisten teksteistä bongaan kyllä hassuudet ja kielioppivirheet hanakasti.

Tuo meidän Ossi on kehittänyt itselleen pakkomielteen. Kun se juoksee ylös tai alas portaita, niin sillä pitää olla aina jotain kannettavaa suussa. Tämä "pakkomielle" sillä on kyllä ollut jo aika kauan. Aina, kun pitää lähteä iltapissalle, niin portaita alas Ossi ei voi tulla, jos sillä ei ole joku luunpätkä tai hammastikku suussaan. Kun tulee vieraita, niin Ossin on ihan pakko raahata tuo peitto lakanoineen näytille alakertaan. Nyt tuo peiton raahaamisen pakko on laajentunut myös mieheni tuloon töistä. Arvatkaapas saako Ossi raahattua peittoa takaisin yläkertaan? No ei tasan tarkkaan saa, vaikka kuinka haluaisi. Miäs, tai minä raahaamme peiton sitten illalla viime töiksemme takaisin yläkertaan.

Nyt sitten vaan alamme odottelemaan kesää, jotta voimme alkaa lukemaan hyviä kirjoja auringossa. Se henkilö joka näki punaista vanhan säännön mukaisesta kielioppivirheestä saapi sitten tarkistaa kielitoimiston muuttuneen kannan ylläolevasta linkistä. Tarttee vähäsen harjoitella. Terveisii Ossilasta!

Kesä, tule jo!


14 kommenttia:

  1. EI ei ja ei! Mitä ne ovat kielitoimistossa menneet hyväksymään?!! Kyllähän se nyt vain on niin, että alkaa sataa, mutta rupeaa satamaan. Niin on ollut vuosikymmenet. Miten noin yksinkertaista sääntöä eivät ole kyenneet oppimaan esim. television kommentaattorit ja muut mediassa vaikuttavat, vaikka taatusti heidän koulutukseensa tuokin asia on kuulunut? Yksityisessä käytössähän suomen kieltä voi ja saa raiskata kukin mielensä mukaan, mutta julkisessa sanassa olisi hyvä pitää säännöt voimassa. On sanottu, että suomen kielen ylipitkiä sanoja pitäisi lyhentää, mutta nythän yhtä ilmaisua pidennettiin. Ei mitään johdonmukaisuutta missään grrrrr.

    VastaaPoista
  2. Pirjoriitta ja Parek. Nyt olen vain osittain samaa mieltä. Kieli elää ja muuttuu ja kait meidän on vain hyväksyttävä tuo uusi muoto. Vähän se oudoksuttaa, mutta eivoi mitään. Kuka käyttäisi nykyisin sanaa luuvarasto hautausmaasta? Juu Agricolan sanavarastoon sana taisi kuulua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, luuvarasto sopis slangiin loistavasti vieläkin! Tuosta alkaa sataa/satamaan -jutussa on se hyvä puoli, etteivät sentään kieltäneet sitä ainoaa oikeaa muotoa alkaa sataa ; ) ; ) Juu kieli kehittyy, mutta sen pitäisi tapahtua parempaan suuntaan. Kannatan suomen kielen pitkien muotojen lyhentämistä (esim. teknillinen on sittemmin muuttunut muotoon tekninen).

      Poista
    2. Luuvarasto oli mainittu jossain artikkelissa Agricolan käyttämäksi sanaksi hautausmaasta. Ehken ihan olisi niin sivistynyt, että tuosta lonkalta olisin heittänyt mokoman knopin. Uskoisin muuten, ettei missään maailman kielessä löydy joillekin asioille synonyymejä kuin armaassa äidinkielessämme. Hymy-lehti järjesti joskus 1980-luvulla kilpailun, jossa etsittiin synonyymeja sanalle "olla humalassa". Arvaapas montako löytyi? Noin viitisensataa. Pahinta oli, että lukemalla ne jutusta tunnistin ne kaikki. Tosin olla nakit silmillä on mielestäni ihan eri asia kuin pienessä hiprakassa:)

      Poista
  3. Ei kauhistus!! Nyt ottaa korvaan, eikä siitä saa jatkossa edes valittaa!!! Eikä kieli voi elää niin, että kielioppi muuttuisi. Uusia sanoja tulee, mutta noinkin järkevä ja KIELIkorvaan sopiva sääntö olisi ehdottomasti pitänyt säilyttää. Nyt meni yöunet. Mietin vastaiskua. Ehkä keksin jotain, tätä en purematta niele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elä menetä yöuniasi, kun nythän on niin, että MOLEMPIA muotoja saa käyttää. Itsekin olen varmaan käyttänyt molempia muotoja, sen enempää ihmettelemättä. Ei häiritse:), vaikka joskus tuppaan olemaan vähän kielipolliisi:)

      Poista
  4. Sori leidit, mutta tää martta tykkää tästä uudesta kielioppisäännöstä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en osaa sanoa pidänkö vai en, minulle uusi kielioppisääntö on oikeastaan ihan yksi lysti:)

      Poista
  5. Auts, nyt sattu nilkkaan, kukahan uskaltaa enää lukea blogiani, minä kun en pahemmin kielioppivirheistäni piittaa. Kirjoitusvirheitä yritän korjata, niitä tulee kun näpyttelee sormikkaat kädessä. Eikä mun murrejututkaan mitään täydellisiä murrepakinoita ole, joskus mennään vaan puolella teholla. Ehkä mää voin nyt alkaa tekemään parempaa tekstiä siellä plokissani - tai sitten en! ;) Mainio muuten toi Ossin tavaran/peitonkantohimo. Ehkä se vaan haluaa herättää huomioo sillä tavoin.

    VastaaPoista
  6. Kuul Elli. Kaikki, jotka ovat käyneet sun blogeissa, tulevat toisen ja kolmannenkin kerran. Ihan varmasti. Minulle taas tulee kirjoitusvirheitä, kun en aina näe niitä. Toki tulee kielioppivirheitäkin. Ei välitetä mokomista pikkujutuista.

    VastaaPoista
  7. Kohtahan ne on laillisia meikäläisen muutkin kirjoitus- ja kieliopit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin myös täällä. Ei vaineskaan. Kyllä hyvin jäsennelty ja suhteellisen oikeaoppisesti kirjoitettu teksti on mukavampaa luettavaa, kuin ihan mikä tahansa sillisalaatti.

      Kuulin myös radiosta, että on olemassa ihmisä, jotka luulevat J.L. Runebergin olleen kuulu kondiittori. Silloin vähän sisälläni joku kouraisi:)

      Poista
    2. Minua ei haittaa eikä närästä murteet eikä puhekieli sellaisilla foorumeilla, joilla on vapaa sana. Ärsyynnyn suunnattomasti, kun julkinen sana raiskaa suomen kieltä (TV, radio, päivälehdet, virallisten tilaisuuksien puheet yms). Blogeissa on hienoa, että kirjoitetaan vapaasti ja omaan suuhun sopivaa kieltä. Suomen epävirallinen kieli on ihanan värikästä!

      Poista
    3. Murteethan ovat kielen rikkaus. No on yksi länsimurre, josta en niin kovasti piittaa ja sitä puhutaan tuolla Turun seudulla. Savon murteesta taas pidän kovasti. Minulla on sukulaisia Turun seudulla ja silti aina kun he kääkäisevät jotain, niin minun korvissani se kuulostaa kauhealta:( Savon seudullakin on ollut sukulaisia, serkkujen luona vietin paljon pienenä kesiäni ja siinä läheisessä maalaistalossa ja vanhojen ihmisten Savon murre jotenkin osui. Siinä oli sellainen rauha ja kiireettömyyskin. Muistan ikuisesti yhden vanhan isännän, joka istui talonsa portailla ja aina jutteli kanssani.

      Poista