maanantai 10. helmikuuta 2014

Maanantaipurpatusta

Osaankohan minä kohta muuta kuin purpattaa? Se on vähän sama, kuin se, että tyttö on ihmetellyt, miksei ole iloisia uutisia. No iloisia uutisia on niin vähän, etteivät ne yleensä ylitä niin sanottua uutiskynnystä.

No mikäs taas risoo Ossilassa? Mitenhän tätä asiaa kauniisti pyörittelisi, ettei saisi ihan hirveästi haukkuja? Minua harmitti tämä uutinen ja suuresti. Jos puhutaan lemmikkikoirasta, niin onko sen paikka pihan perällä ja narun jatkeena? Jos alueella on ilveksiä tai susia, niin minä ainakin pitäisin lemmikkikoirani sisätiloissa. Toinen vaihtoehto olisi se, että rakennuttaisin sille koiralle tukevan aitauksen. Tukeva tarkoittaisi oikeasti sellaista aitausta, että sinne eivät villipedot pääsisi. On varmasti olemassa sellaisia koiria, jotka viihtyvät mieluummin ulkosalla, kuin sisällä. Tosin aika yhden käden sormilla ne koirat ovat laskettavissa. Minulle tulee juuri nyt mieleeni vain lauma vetokoiria.

Se, että metsästyskoirat joutuvat suden tai ilveksen suuhun, niin se on järkyttävän huonoa tuuria. Tosin metsästäjät aika hyvin tietävät, mitä koirille vaarallisia eläimiä alueilla liikkuu ja monessa paikassa eivät metsästäjät enää ajatakaan koirilla. Siis sellaisissa paikoissa, jossa susia liikkuu. Ilves taitaa harvemmin napata koiran ajosta. Susi taas voi sen tehdä ja hyvinkin. Haukkuen ajava koirahan kertoo sudelle koko ajan "täällä minä olen". 

Onhan Ossikin joskus hetken narun jatkeena pihalla. Yleensä kesällä ja silloin monasti jompikumpi meistä on pihalla. Jos kesämökkinaapurit tulevat tontilleen, Ossi "ovikello" yleensä marmattaa sen verran kovaäänisesti, että se on siirrettävä sisätiloihin. Koiraparka luulee omistavansa nämä kaikki maat eikä siedä "tunkeilijoita":) Sitäpaitsi täälläkin päin on liikkunut ja liikkuu ilveksiä, pantasusi liikkui muutama vuosi sitten.

Ossin peiton lakanan kuosi on muuttunut. Musta Afrikka-aiheinen lakana pyörii vielä hetken ilman peittoa täällä ja sitten lentää roskikseen.
Oikein mukavaa viikonalkua Ossilasta!

10 kommenttia:

  1. Niin totta taas tämäkin. Ehkä jotkut laumanvartijakoirat voi olla pidempiä aikoja pihalla, mutta yksin kytkettynä, petojen armoilla... se on aika karua. Kuka sitä paitsi on sanonut, että laumaeläin viihtyy yksin takapihalla.

    Ossi-Omenainen näyttää hyvältä kukkapeitonkin päällä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiriin suhtautuminen on vuosikymmenien aikana varmasti muuttunut. Aikaisemmin oli paljon enemmän "pihakoiria" ja on niitä varmaan aika lailla vieläkin maaseudulla. Ehkä joku 50 vuotta sitten pihakoira ei ollut minkäänlainen ihme.

      Ossi omenainen - hih. Uusi lempinimi rakkaalle lapselle. koetin löytää ihan aidosti hirveimmän pussilakanan taas varastoista. Noitakin on kaksi, punainen ja sininen. Karmeat kukkakimput. Tarttee koettaa löytää Ossille vaikka jostain kirpputorilta parit pussilakanat, kunhan muistaisi. Nuo, vaikka ovat hassut, ovat ihanan kauhtuneet ja juuri kivat kesälakanat. No, kohta niitä ei ole enää kuin yksi:) Terveisii.

      Poista
  2. Voi, vilkaisin vain otsikkoa ja se riitti minulle. Yksinäinen koira narun jatkeena ja petoeläinten armoilla, se on mielestäni ehdottomasti raastuvan paikka. On aivan eri asia pitää lauma koiria aitauksessa, kuin laumaeläintä yksin. Ottaa taas niin paljon päähän, että...
    Silti terveiset Ossille ja Ossilan väelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten Maillekin jo totesin, niin ehkäpä maaseudulla on vielä enemmän "pihakoiria". No, kaupungissa ei pihakoiran pito tietenkään onnistu. Siinä tarttee olla sitä pihaa. Rivitalossakin voi naapuri hikeentyä. Luulen, että laumassa koira voisi olla ihan tyytyväinenkin aitauselämään. En tiedä. Saksaan terveisii.

      Poista
  3. Tuota uutista ihmettelin minäkin. Sillähän oli aiemminkin käyny pikkusen huonosti niin kuin ei siitä otettu opiksi. Noh, maalla ollaan viisaita ku merellä on hätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähäsen oli koiralla käynyt huono säkä noiden raateluiden osalta ja viimeinen oli liikaa. Kuten olen jo todennut, niin maaseudulla voi olla edelleen pihakoirien määrä aika suuri. Ei minulla lukumäärästä ole tietoakaan, ei edes aavistusta. Terveisii.

      Poista
  4. Tuollaiset uutiset nostaa aina verenpaineen kattoon. Mitä ihmettä tuollaisten ihmisten mielissä liikkuu - liikkuuko mitään?! Toivottavasti typeryyteen syyllistyneet saavat tuntuvat sanktiot ja kunnon oppitunnin siitä, mikä vastuu ihmisellä on lemmikeistään. Toistuvasta välinpitämättömyydestä on seurattava eläinpitokielto! Muutenhan ei eläintensuojelulailla ole mitään merkitystä.

    Ossi on taas tosi komea kuvassa. Terveisiä!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan pikkuisen olen sitä mieltä, että pihakoira ei ole ihan sama kuin lemmikkikoira. Tosin maalla voidaan tästäkin asiasta olla ihan eri mieltä. Maalla asuvat metsästyskoiratkin hyvin usein asuvat tarhoissa ja silti ovat rakkaita kavereita isännilleen. Terveisii teille päin!

      Poista
  5. Yhdyn edellisiin ja totean, että en ole koskaan voinut ymmärtää, miten ihmiset uskaltaa pitää koiriaan pihalla ilman kunnon aitoja. Jopa täällä meillä liikkuu välillä kettu ihan pihapiirissä ja koirien hierojan pihassa, joka ei ole kaukana meiltä, oli käynyt ilves. HUI!!

    Ihana Ossi peittonsa kanssa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon minun täytyy kyllä sanoa, että Ossikin, silloin kun on pihalla, on ihan narussa. Sellaisessa metallilanka viritelmässä, jossa kulkee kahdeksan metrinen fleksi. Ei meillä olisi rahaa aidoittaa tätä tonttia, kun tämä on päälle hehtaarin. No tuota lammen rantaa ei tarttisi aidoittaa, kun veteen Ossi ei takuuvarmasti mene. Ketusta ei kyllä ole koiralle mitään vaaraa. Tai no chihu voisi mennä ketunkin suuhun, muut eivät. Ilves on sitten vähän eri juttu, mutta melkein väitän, että useammin ilves menee koiraa karkuun. Sen ilveksen pitää olla poikkeuksellisen nälkäinen, että käy koiraan kiinni. Jutun Mustilla kävi huono tuuri.

      Ossille tuli joulu taas "uuden" peiton myötä. Terveisii ja tytsyille Ossi-pusuja:)

      Poista