keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Ossin aatoksia osa 33


Lämmintä on ja nyt minun hieno peitto on jo päässyt pihapeitoksi, siis entinen hieno peitto. Onneksi matte on ostanut uuden. Se on tuolla yläkerrassa ja pussilakanassa ja ommeltu kiinni. Senkin peiton annan olla rauhassa, ainakin jonkin aikaa. Maten toivomus on, että sekin peitto kestäisi noin puolitoista vuotta. Matte osti semmoisen edullisen täkin Finlaysonin halpismyymälästä, kun tuo oli katsomassa Muumi-näyttelyä Arabian museossa. Siellä oli kaikki muumimukit, joita on ikinä suunniteltu ja valmistettu. Yli yhdeksänkymmentä mukia oli päässyt näyttelyyn. Kaikki tähän mennessä tehdyt. Meilläkin on vähän muumimukeja, mutta kaikki ovat käytössä. Ei matte niitä erikseen keräile.


Tänään tuli X-spottiakin selkään. Vaviskaa punkit!!


Maten vuoro: nämä pehmopossut jäivät pois vahingossa siitä minun possukirjoituksesta. Pehmopossut ovat kanssa päässeet kotiimme joiltain meidän ulkomaanmatkoiltamme. Tuo isoin on ostettu varmaan lähes 30 vuotta sitten. Näin sen ensimmäisen kerran aseliike Kettnerin suomalaisessa postimyyntiluettelossa. Minulla ei ollut silloin varaa tilata sitä ja seuraavan kerran muistan nähneeni possun meidän alppihiihtomatkallamme ja silloin minun oli vain saatava se. On possulla molemmat torahampaat, mutta toista ei nyt näy kuvassa. Olen varjellut possuja sekä tytöltä ihan pienenä, että Ossilta. Vasemman puoleinen possu on kanssa ostettu joltain meidän yhteiseltä reissulta. Sellaiselta, että tyttö on ollut jo aika iso, koska muistan hänen sanoneen, että "oot sä ihan vakavissas, äiti?"


Possukokoelma lisääntyi jälleen. Samana päivänä, kun kävimme kaverini kanssa Arabian museossa, kävimme sitten Hietsun kirpparilla, sekä Astiataivaassa, josta mukaan tarttui ruskea potsi. Sininen potsi on Huutonetistä. Molemmat ovat Riihimäen lasin valmistamia possuja. Nyt minulla on yhteensä niitä neljä. Näytän sitten joskus, mitä olen suunnitellut näille lasipossuille, kunhan niitä on riittävä määrä. Veikkaisin, että kuusi riittää suunnitelmalleni. Muille possuille alan kohta tarvita vitriiniä.


On minulla tietty yksi urputuksen aihe. *linkki* Särkänniemen delfinaario halutaan sulkea. No eipä minullakaan ole asiaan mitään ratkaisevaa ehdotusta, mutta asiahan nyt vain on niin, että ei niitä delfiinejä ainakaan luontoon voi palauttaa. Muistaako kukaan, miten kävi Keikolle (Free Willy), eli sille muistaakseni Floridassa aikanaan esiintyneelle "tappajavalaalle"? No se kuoli aika pian sen vapautuksen jälkeen. Ei se ikinä päässyt elämään lajitoveriensa kanssa, raukka.

Että semmoisia helteisestä Ossilasta. Nauttikaa helteestä ja te, jotka inhoatte hellettä, koettakaa pärjätä, helmikuukin tulee. Iltsikassakin luki, että helteellä pitää huhkia varovaisesti. No minä olen varovaisesti pessyt koneellisen pyykkiä:) Terveisiä Ossilasta!

11 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar23. heinäkuuta 2014 klo 21.17

    Hauskoja possuja! Jännä nähdä mitä olet suunnitellut tehdä niille kuudelle.

    Ei todellakaan voi niitä delfiinejä vapauteen päästää! Luulisi niille löytyvän jokin toinen sopiva paikka. Delfinaarion eläintenhoitajien tulisi tuntea vastuunsa ja tehdä kaikkensa delfiinien hyväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi kestää kauan, ennenkuin sopiva määrä possuja on kasassa, joten voin kertoakin. Olen ajatellut pistää possut lasihyllyyn semmoisen ikkunan eteen, jota availlaan aniharvoin. Miäskin sanoi "ei välttämättä hullu idea" ja se on jo tosi myönteinen ajatus mun miäheltä.

      Nyt on vain löydettävä lisää muutama possu ja teetettävä se lasihylly. Se lasihylly on nopeasti teetetty, mutta noita possuja löytyy aika harvoin.

      Toi delfiiniasia on tosi vaikea. Kun ei kukaan osaa niiden delfiinien omaa kieltä, jotta niiden oma mielipide tulisi kuulluksi.

      Poista
    2. Niin se lasihylly tulisi siis jotenkin karmeihin kiinni ja aika korkealle...

      Poista
  2. Kyllä nuista karvapossuista tykkeisin :D Tuommosija voes meejjännii äet kerätä. Eekä niitä enkelijä. Niistä oo mittää illoo.
    Kannattaa Ossi kuoma vuan makkoella näen helteellä. Ja jos vielä jottae kylymee syötävätä oes...vaekka jiätellöö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Iivari. Ossi on saanut vain ihan pikkaisen maistaa jäätelöä. Minä kun olen lukenut, että kaikki koirat ovat periaatteessa "laktoosi-intolerikkoja". Koirien vatsa ei kuulemma pysty pilkkomaan maitosokeria. No on Ossi joskus saanut nuolla isojen pakkausten pahvit. Siinä on Ossin jätskinsyönti. Eikö olekin köyhää? Ossikin voisi tykätä karvapossuista, suolistaisi ne puolessa tunnissa. Siinä syy, ettei anneta leikkiä.

      Minulla on kaksi lasienkeliä ovessa. Kolme oikeastaan tarvittaisiin, kun ne enkelit ovat jokaiselle vakavalle tapahtumalle, joista hyvin täpärästi selvisin hengissä. Savoon lämpimii terveisii, koettakaa kestää helteet. Me nautimme Ossin kanssa:)

      Poista
  3. Voi Nellikin tykkäisi noista pehmopossuista :) piiloon vaan Ossilta.

    Kuumuus alkaa hyydyttämään sekä koiran että emännän mutta loma loppuu ja ensi viikolla ilmastoitu toimisto kutsuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Possut kurkkivatkin niin korkealla, ettei sinne yltäisi ees tanskan dogi:).

      On se hyvä, että teillä on toimistossa ilmastointi. Toivottavasti se vielä toimii hyvin.

      Poista
  4. Possukeräilysi ei ole ainakaan hetken mielijohde, kuten minulla monet keräilykohteet tahtoo olla. Viimeksi ihmettelin, mihin tarvitsen kymmeniä keittokirjoja...

    Odotan mielenkiinnolla kuvaa potsiteoksesta :)

    Eipä tässä mitään helmikuuta kaivata ;) Jos nyt sen verran helpottaisi, että jaksaisi olla olemassa. Sitten onkin taas monta kuukautta sitä tavanomaista, ei kuumaa eikä kylmää. Nyt on vaan hetken onneksi tätä kohtuutonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä olen ihan lapsesta saakka tykännyt jopa elävistä possuista. maalla ollessani lapsena kyhnyttelin aina possun niskaa kesällä ja surin jo etukäteen sitä, että siitä tulee jouluksi kinkku. Minusta siat ovat viisaita eläimiä. Siksihän olen kanssa aina halunnut minisikaa, mutta nyt tyydyn ihan vain Ossiin ja minisika jää sellaiseksi toteutumattomaksi haaveeksi.

      Sitä keittiöön tulevaa potsihyllyä voi joutua odottelemaan piiiiitkään. Ensin pitäisi vielä löytää parin noita possuja...

      Poista
  5. Söpöjä possuja taas. Mun systerin perheellä on kanss joku possujuttu mutt se on sisäpiiriasia enkä tiedä miksi niillä on possukuvia siellä sun täällä.
    Hyviä potutuksia oli paljon mutt en mä niitä kommentoi sen enempää, hyvä kun tän kommentin kirjoitan. En viitsi täss koneella niin paljoa touhuta, näin helteellä;)
    Sulle ja Ossi kiitos kommenteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis en olekaan universumin ainoa ihminen, joka kerää porsaita, hih. Toisilla kuvia, minulla sitten muina versioina.

      Kristiina, kun sä olet saaressa, niin eihän silloin koneella voi istuakaan. Ihan selkeetä!!

      Poista